Katsaus Hatanpään kartanon historiaan

Ensimmäinen merkintä Hatanpäästä löytyy v. 1540 maakirjoista, jolloin Hatanpää ei vielä ollut kartano, vaan esiintyi kylän nimenä. Kylään kuului silloin kolme talonpoikaistaloa, joista yhden omisti Matti Seppä, toisen Ragvald-niminen talonpoika ja kolmannen Lasse Niilonpoika Pehkiä. Suurimmasta, Sepän talosta, tuli pian nimeltään Hatanpää. Tämä talo sijaitsi sairaalan itäpuolella, kun taas nykyisen Hatanpään kartanon kohdalla sijaitsi Tausko-niminen talo, entinen Pehkiä. 1600-luvun alun katovuodet koituivat kohtalokkaiksi Hatanpään taloille ja ne autioituivat. Hatanpäästä tehtiin ratsutila v. 1694 ja neljä vuotta myöhemmin myös Tausko viimein liitettiin siihen. Näin sai Hatanpään kartano alkunsa.

Kartanolla oli useita omistajia 1700-luvun alkupuolella. Hans Henrik Boije tuli omistajaksi v. 1758. Hänen aikanaan tilasta kehittyi suurviljelys. Boije halusi parantaa Suomen oloja ja samalla myös oman maatilansa tuottoa ottaen käyttöön uudenaikaisia viljelymenetelmiä ja uusia viljelylajikkeita. Erityisesti häntä kiinnosti pellavan viljely ja jalostus valmiiksi langaksi, niinpä hän perusti kehruukoulun Otavalan kylään. Tilallaan hänellä oli viljelyksiä hoitamassa tilanhoitaja, jolla oli apunaan 10 renkiä ja 9 naispalvelijaa. Kylvömääräksi kertyi 12 tynnyriä viljaa.

Hatanpään kartanon pääsisäänkäynti v. 1891, jolloin kartanon edustalla kasvoi paljon nykyistä enemmän pensaskasvillisuutta. Kuva Tampereen kaupungin museot, valokuva-arkisto

Boijen aikaan kartanossa elettiin loisteliaasti. Tilan kasvihuoneissa kasvoi jopa parikymmentä silkkiäispuuta. Ilmeisesti puut olivat silkkiperhosen toukkien ravinnokseen käyttämää valkomulperia (Morus alba), sillä Boijen haaveena oli valmistaa silkkiä. Puutarhanhoito kehittyi Hatanpäällä Boijen aikaan ja tilalla työskentelikin jopa 30 puutarharenkiä. Hänen aikanaan perustettiin englantilaistyylinen puisto kartanon ympärille. Lopulta Boije muutti Helsinkiin saadessaan nimityksen Hämeen- ja Uudenmaanläänin maaherraksi.

Kruununvouti Gabriel Ahlman osti kartanon v. 1778 ja viljeli sitä kuolemaansa saakka vuoteen 1799. Hänen aikanaan tilalla viljeltiin mm. ruista, vehnää, ohraa, kauraa ja hernettä sekä lisäksi sekaviljaa. Gabriel Ahlmanin kuoltua tila jäi hänen vaimonsa omistukseen kahdeksi vuodeksi.

Ruukinisäntä L.G. Lefren sai tilan haltuunsa v. 1801. Hän omisti myös paperitehtaan Tammerkosken rannalla sekä muita teollisia yrityksiä. Lefren omisti ja viljeli Hatanpään tilaansa kuolemaansa saakka vuoteen 1825.

Lefrenin jälkeen tilan omistajaksi tuli laamanni ja ritari Nils Johan Idman. Kartano oli Idmanin suvun hallussa lähes sata vuotta. Tänä aikana tilasta kehittyi uudenaikaisia menetelmiä ja koneita käyttävä vilja- ja maitotila. Komeassa tiilinavetassa oli parisataa lehmää ja hevosia viitisenkymmentä. Hatanpään omistukseen kuului myös Otavala sekä 29 akumenttitilaa Messukylän pitäjässä. Juhannusaattona v. 1883 tuli tuhosi 1700-luvulla rakennetun kartanorakennuksen. Nykyinen uusrenessanssin ja hieman myös uusbarokin piirteitä omaava päärakennus rakennettiin entiselle paikalle vuosien 1883-1885 aikana. Se on arkkitehti C.S. Gripenbergin suunnittelema. Vuonna 1900 valmistui pankinjohtaja Nils Idmanin itselleen rakennuttama uusgoottilaista tyyliä edustava komea asuntopalatsi, ns. huvilarakennus.

Idmanin huvila ympäristöineen 1900-luvun alussa. Kuva Tampereen kaupungin museot, valokuva-arkisto.

Suurin osa Hatanpään tilasta siirtyi v. 1913 Tampereen kaupungille,ja kolme vuotta myöhemmin alkoi sairaalatoiminta kartanon rakennuksissa. Päärakennukseen muutti v. 1970 Tampereen kaupunginmuseo ja siellä olivat väliaikaisesti myös Sara Hildénin säätiön taidekokoelmat. Nykyään päärakennuksessa toimii Nukke- ja pukumuseo ja huvilarakennuksessa puistoyksikön ja ympäristöviraston toimistot.

Kirjallisuutta
Sinisalo, U. 1947:Tampereen kirja. 576 s. Tampere-Seura. Tampere.
Tampereen kaupunginmuseo 1980: Tampereen kaupungin museot. 4 s.
Pirkanmaan maakuntanumeron opaslehtinen 80/1980.
Voionmaa, V. 1903 - 1910: Tampereen kaupungin historia I-III. 398 + 580 + 911 s. Tampereen kaupunki.
Wilberg, L. 1994. Hatanpään kartano, sairaala, museo. Tammerkoski 8/1994:15-17.

Teksti: Hatanpään arboretumin opas 1997 Julkaisija: Dendrologian seura - Dendrologiska Sällskapet r.y. ja Tampereen kaupungin puistoyksikkö Toimittajat: Päivi Selin (vastaava), Pentti Alanko ja Soili Stenroos