HÄRMÄLÄN VANHAN PUUTALOALUEEN SUOJELUKAAVA, KARTTA NO 7800Asemakaavaehdotus no 7800 hyväksyttiin ympäristölautakunnassa 25.6.2002 § 260 asetettavaksi nähtäville 27.6. - 29.7.2002 väliseksi ajaksi. Nähtävilläoloaikana ehdotusta vastaan jätettiin yksi muistutus. Yhdyskuntalautakunnan päätöksellä 15.3.2005 67§ 4.4.2002 päivätty sekä 11.6.2002 ja 1.2.2005 tarkistettu asemakaavaehdotus no 7800, sitä vastaan jätetystä muistutuksesta huolimatta, hyväksyttiin esitettäväksi edelleen kaupunginhallituksen ja kaupunginvaltuuston hyväksyttäväksi. Asiassa tapahtui menettelytapavirhe, koska tarkoituksena oli asettaa tarkistettu kaavaehdotus uudelleen nähtäville. Edellisestä kaavaehdotuksen nähtävilläolosta on aikaa yli kaksi vuotta, jonka vuoksi ehdotuksen asettaminen uudelleen nähtäville osallisten kuulemiseksi on perusteltua. Lisäksi kaavaehdotukseen on tehty tarkistus mm. rakennusoikeuden määrittelyn osalta. Näin ollen yhdyskuntalautakunnan päätös 67 § 15.3.2005 tulisi poistaa ja asia ratkaista uudelleen. Nähtävilläoloaikana 27.6. - 29.7.2002 ehdotusta vastaan jätetty muistutus: Muistutus, allekirjoittaneet Ulla-Maija ja Petri Keskinen: "Kaavan tiivistelmän mukaan Tampereen yleiskaavassa 1988, Tampereen kantakaupungin rakennuskulttuuri 1988-nimisessä julkaisussa sekä Ympäristöministeriön ja Suomen Kaupunkiliiton vuonna 1987 julkaisemassa tiedotteessa Rakentaminen ja kaavoitus vanhoilla pientaloalueilla, Härmälän vanhimmat puutalokorttelit on arvioitu kokonaisuudeksi, joka tulee säilyttää. Vuonna 1988 näin varmasti on ollutkin, mutta sen jälkeen suureen osaan alueen taloista on tehty muutoksia ja uudistuksia, eivätkä ne vastaa enää alkuperäistä asua. Suurin osa alueelle sen jälkeen muuttaneista uusista asukkaista on jo remontoinut talonsa mieleiseensä muotoon, ainoastaan osa alueella edelleen asuvista alkuperäisistä asukkaista ei ole ikääntymisestä johtuen vielä remontoinut talojaan. Väliinputoajina ovat hiljattain alueelta talon ostaneet henkilöt, jotka eivät vielä ole ehtineet mitään kiinteistöilleen tekemään ja joiden oikeuksia suojelukaava rajoittaa selvästi asettaen siten alueen asukkaat eriarvoiseen asemaan. Heillä ei ole ollut mahdollisuutta osallistua kaavan laatimiseen, mutta he joutuvat silti noudattamaan sitä sen mahdollisesti voimaantullessa. Molemmissa esillä olevissa suojelukaavan vaihtoehdoissa talon omistajien vapautta leikataan mm. tontin rakennusoikeuksia pienentämällä ja sitä osittain suuntaamalla piharakennuksiin. Tuskin kaupunkikuvan kaunistamisen nimissä voidaan saman kadun vastakkaisilla puolilla sallia toisella isompaa taloa noin 500 m2 tontilla kuin naapurilla yli tuhannen neliön tontilla? Rakennus- ja energiataloudellisesti rakennusoikeuden jakaminen pienempiin rakennuksiin pihalle ei myöskään ole kannatettavaa. Nykyaikaiseen elämäntapaan kuuluen ihmisillä saattaa olla pitkä työmatka, eikä kaavan sallimaan 22 m2 autotalliin mahdu koko perheen tarvitsemat kulkuneuvot. Kaavan liitteenä olevat rakentamistapaohjeet samoin asettavat eri talojen omistajat eriarvoiseen asemaan. Esimerkiksi jos kaikki naapurit ovat jo uusineet peltikattonsa käyttäen profiloitua katetta, mutta viimeisin joutuu aikanaan uusimaan alkuperäisen kaltaisen konesaumatun ja maksamaan siitä enemmän. Samoin suureen osaan taloista on jo ulkoverhous ja ikkunat uusittu käyttäen nykyaikaisia materiaaleja ja tyylejä, mutta ne jotka eivät ole sitä vielä tehneet, joutuvat käyttämään rajoitettuja materiaaleja ja ratkaisuja. Rakennustapaohjeissa oli useita kohtia jotka mielestäni eivät sovellu nykypäiväiseen rakentamiseen. Miksi 1920-luvun puolella tehtyjä virheitä pitäisi kopioida vielä nykypäivänä korjausrakentamiseen? Esimerkiksi ohjeen mukaiset lyhyet räystäät eivät tarjoa puutaloille riittävästi suojaa. Mielelläni tulevat remontin yhteydessä noudattaisin vaikkapa perinnerakentamisen asiantuntijanakin pidetyn Panu Kailan ohjeita, joihin voi tutustua vaikkapa hänen kirjassaan Talotohtori. Samoin sadevesien johtaminen katolta olisi helpompaa nykyaikaisilla tarvikkeilla. Pyydämmekin teitä kohteliaimmin harkitsemaan, että onko alueen suojelulla esitetyssä muodossa enää sitä merkitystä, joka sillä varmasti olisi ollut 12 vuotta sitten. Lähellekään alkuperäistä asua aluetta ei enää millään saada, joten asukkaiden asettaminen eriarvoiseen asemaan on mielestämme kyseenalaista."
"Päätös asemakaavan laatimiseksi vanhimman Härmälän puutaloalueelle on tehty vuonna 1988 yleiskaavan vahvistuttua ja työ on siten ollut kaavoitusohjelmassa siitä lähtien yli 10 vuoden ajan. Rakennuslupia on myönnetty vanhojen asemakaavojen perusteella aluetta suojelevan asemakaavan laatimistarpeesta huolimatta siten, että kaavoitusyksiköllä on ollut mahdollisuus lausua mielipiteensä muutostoimenpiteitä koskeviin rakennuslupahakemuksiin. Yleiskaavan 1988 vahvistumisen jälkeen alueelle myönnetyissä rakennusluvissa on pyritty ohjaamaan rakentamista alueen luonteen säilymistä edistävään suuntaan, mutta kaikissa tapauksissa tässä ei ole onnistuttu. Yleinen kiinnostus vanhoja alueita ja rakennuksia kohtaan on kuitenkin lisääntynyt 1990-luvulla, jonka vuoksi rakennusten ja miljöön perinteistä luonnetta on ylläpidetty Härmälässä myös asukkaiden taholta. Ennen yleiskaavan 1988 vahvistumista tehdyissä Härmälän asuinrakennusten korjaus- ja muutostoimenpiteissä ei yleensä ole huomioitu alueen ja rakennusten arvokasta luonnetta. Varsinkin 1960- ja 70-luvuilla julkisivumateriaaleihin ja muuhun rakennusten ulkonäköön kohdistuneet toimenpiteet ovat olleet perinteisestä ilmeestä piittaamattomia, mutta ei kaikilta osin peruuttamattomia. Nyt laadittua asemakaavaa varten on tehty alueen rakennuskannan ja maankäytön inventointi kevään 2001 aikana. Inventoinnin avulla on selvitetty alueen alkuperäisyyttä ja niitä alueella vallitsevia tekijöitä, joihin alueen luonteen voidaan katsoa perustuvan. Inventoinnin perusteella lähes 60 % alueen asuinrakennuksista on ulkoasultaan alkuperäisiä tai erittäin hyvin alkuperäistä ilmettä vastaavia. Suuria muutoksia ulkoasussa on tehty 20 % alueen asuinrakennuksista ja pienempiä tyyliin sopimattomia muutoksia on tehty 18 % asuinrakennuksista. Suuri osa asuinrakennuksiin tehdyistä tyyliin sopimattomista muutoksista on luonteeltaan sellaisia, että myöhemmin tehtävissä rakennusten korjauksissa niitä voidaan osittain palauttaa alkuperäistä vastaavaksi. Rakennusten muotoa, kokoa ja sijaintia koskevissa muutoksissa alkuperäiseen tilanteeseen palaaminen on vaikeampaa, mutta näiden muutosten määrä alueella ei ole kovin suuri. Rakennusten lisäksi on inventoitu alueen asemakaava katuverkon, korttelirakenteen ja tonttijakojen osalta. Katuverkko ja korttelirakenne on kokonaan alkuperäisen asemakaavasuunnitelman mukainen. Tonttijaonmuutos on tehty yhdelle paritalotontille, joka on muutettu yhdeksi tontiksi. Myös Härmälän lentokenttävarauksen vuoksi rakentamatta jääneet korttelin osat on muodostettu tonteiksi vasta 1980-luvulla. Uudet tontit eivät poikkea muista kortteleiden tonteista. Inventointi sekä alueella tehty katselmus osoittavat, että Härmälän vanha puutaloalue on edelleen rakennustensa ja asemakaavansa puolesta säilyttämisen arvoinen kokonaisuus. Kaavan laatimisen tavoitteena on osaltaan turvata viihtyisän ja väljän omakotiasumisen jatkuminen Tampereella ja lisätä Härmälän omakotialueen arvoa ja arvostusta. Asemakaavan laatiminen on aloitettu tammikuussa 2001 osallistumis- ja arviointisuunnitelman nähtävilläololla sekä yleisötilaisuudella. Inventoinnin yhteydessä kaikkiin alueen kiinteistöihin on jaettu osallistumis- ja arviointisuunnitelma sekä kyselylomake, jolla on voinut ilmoittautua osallisryhmään. Härmälän suojelukaava on ollut esillä myös tiedotusvälineissä. Kiinteistöjen omistajatietoja ei ole selvitetty kaavoituksen aikana, jonka vuoksi työn aikana tapahtuneet kiinteistöjen omistajanvaihdokset eivät ole tulleet kaavoitusyksikön tietoon. Myös kaavoitustyön aikana alueelle muuttaneet henkilöt ovat olleet oikeutettuja osallistumaan suunnitteluun, vastuu kaavoitustilanteen vierillä olosta tiedottamisesta esimerkiksi näissä tapauksissa on edellisillä asukkailla. Asemakaavan määräykset perustuvat pääosin inventoinnista saatuihin tuloksiin ja yleensä määräykset eivät ole ristiriidassa nykytilanteen kanssa. Rakennusoikeuden osalta Härmälän suojeluasemakaavasta laadittiin kaksi vaihtoehtoista luonnosta, joista toisessa asuinkäyttöön tarkoitettua rakennusoikeutta leikattiin kortteleissa 725-737. Toisessa vaihtoehdossa, joka valittiin kaavaehdotukseksi, kokonaisrakennusoikeutta ei ole leikattu em. kortteleissa. Sen sijaan molemmissa vaihtoehdoissa käyttämätöntä rakennusoikeutta on siirretty käytettäväksi erillisiin piharakennuksiin. Suuri käyttämätön rakennusoikeus on vanhojen rakennusten säilymistä uhkaava tekijä, jonka vuoksi rakennusoikeuden uudelleen määrittely on välttämätöntä alueen suojelun yhteydessä. Käyttämättömän rakennusoikeuden sijoittaminen olemassa olevan rakennuksen yhteyteen johtaa helposti alkuperäisen rakennuksen ilmeen häviämiseen ja uudisrakentamista vastaavaan lopputulokseen varsinkin suuren laajennuksen ollessa kysymyksessä. Kortteleissa 725-737 oleva käyttämätön rakennusoikeus on muodostunut vuonna 1951 vahvistuneen luonteeltaan alueen saneeraavan asemakaavan perusteella. Kaavassa on määritelty väljät rakennusalat, mutta ei erillistä rakennusalaa talousrakennuksille. Perinteisesti 1920- ja 30-lukujen omakotialueilla on rakennettu erillisrakennuksia tontin takaosaan. Härmälän suojeluasemakaavassa rakennusoikeuden ja rakennusalojen uudelleen määrittelyn periaatteeksi kortteleissa 725-737 on otettu olemassa olevien asuinrakennusten hyödyntäminen sekä laajennusmahdollisuus perinteiseen tapaan erillisrakennuksiin, joka vastaa hyvin sekä suojelun tavoitteeseen että nykyaikaisiin vaatimuksiin väljemmästä asumisesta. Rakennus- ja energiataloudellisesti lisääntyneet kustannukset voidaan kompensoida lisääntyvällä asumismukavuudella, väljyydellä, joustavuudella ja esimerkiksi kosteusongelmien välttämisellä vanhassa asuinrakennuksessa. Härmälässä tonteilla oleva perinteinen ja sinne kaupunkikuvallisesti sopiva rakennuskanta muodostuu kadun varren asuinrakennuksista ja pihan takaosassa olevista piharakennuksista. Erillisiä autotalleja Härmälään on alettu rakentaa myöhemmin autoistumisen lisääntyessä 1950- ja 60-luvuilla. Tänä päivänä omakotiasukkailla on lähes poikkeuksetta auto, jonka vuoksi Härmälän suojeluasemakaavassa on sallittu erillisen 22 k-m2 autotallin rakentaminen. Kaupunkikuvallisten vaatimusten vuoksi Härmälään ei voida sallia tätä suurempien autotallien rakentamista. Rakentamistapaohjeen tarkoitus on antaa tietoa alueen alkuperäisestä ilmeestä ja suuntaviivoja korjausrakentamiseen. Rakentamistapaohjeen lisäksi korjausrakentamisesta saatavilla olevan asiantuntemuksen käyttäminen korjauksia suunniteltaessa ja toteutettaessa on erittäin suotavaa. Rakentamistapaohjeella ei kuitenkaan ole samanlaista oikeusvaikutusta kuin kaavaan sidotuilla määräyksillä, joten rakennuslupa voidaan myöntää myös rakentamistapaohjeesta poikkeaville ratkaisuille. Härmälässä alueen miljöön tärkeä elementti on rakentamisajankohdan tyylin mukaiset rakennukset, joissa on esimerkiksi nykyrakentamiseen verrattuna lyhyehköt räystäät. Rakennuksen alkuperäistä tyyliä kunnioittavassa korjausrakentamisessa käytetään rakentamisajankohdalle tyypillisiä rakenneratkaisuja, jotka ovat oikein toteutettuina edelleen käyttökelpoisia. Suunnittelupalvelut katsoo, että muistutuksen johdosta kaavaehdotuksen kartta nro 7800 tarkistamiseen ei ole aihetta.
Asemakaavan
muutoksen selostus, joka koskee 4. päivänä huhtikuuta
2002 päivättyä, 11. päivänä kesäkuuta
2002 ja 1.2.2005 tarkistettua asemakaavakarttaa no 7800. Asemakaavan
hyväksyminen kuuluu kaupunginvaltuuston toimivaltaan.
Kaavaprosessin vaiheet Asemakaava laaditaan kaupungin aloitteesta ja se on kaavoitusohjelman mukainen asemakaavatyö vuoden 1988 yleiskaavan pohjalta. Vireille tulosta on ilmoitettu vuoden 2001 kaavoituskatsauksessa ja kuulutuksessa 25.1.2001. Osallistumis- ja arviointisuunnitelma on ollut nähtävillä 25.1.-8.2.2001 välisen ajan. Alueen inventoinnin yhteydessä tehtyyn kyselyyn vastasi 41 alueen vuokraoikeuden haltijaa. Asemakaavaluonnos on ollut nähtävillä 16.- 30.5.2002 välisen ajan ja siitä on pyydetty tarpeelliset lausunnot. Luonnosta koskevia kirjallisia mielipiteitä jätettiin 7 kappaletta. Kaavaehdotus asetettiin ympäristölautakunnan päätöksellä nähtäville 27.6. - 29.7.2002 väliseksi ajaksi. Ehdotuksesta jätettiin yksi muistutus. Museoviraston lausunto on päivätty 20.6.2002. Suojeluasemakaavan alue on asetettu ympäristölautakunnan 16.11.2004 tekemällä päätöksellä rakennuskieltoon asemakaavan laatimisen ajaksi 1.3.2006 saakka. 1.2 Asemakaava Kaava-alue sijaitsee Härmälän pientaloalueella ja käsittää vanhimmat Härmälään rakennetut asemakaavasuunnitelman mukaiset pientalokorttelit, joilla on yhteensä 169 tonttia sekä puistot. Alue on kaupungin omistuksessa ja tontit vuokrattu. Alue kaavoitetaan edelleen pientaloalueeksi, jolla katuverkko, kaupunkikuvan kannalta tärkeät puistot, tonttijako sekä asuinrakennusten mittakaava ja ulkonäkö säilyvät entisellään. Alueelle osoitetaan yksi uusi uudisrakentamiseen tarkoitettu pientalotontti, ja neljä uudispientalon rakennuspaikkaa, jotka sijoittuvat olemassa oleville tonteille. Kaava alentaa alueella olevaa käyttämätöntä rakennusoikeutta, josta osa ohjataan käytettäväksi itsenäisiin piharakennuksiin, joihin voidaan sijoittaa myös erillisiä asuntoja. Kaavan alueella oleva 50 vuotta rakentamatta ollut yleisten rakennusten tontti muutetaan osaksi viereistä puistoa. Katualueiden mittakaava säilytetään nykytilanteen mukaisena. 1.3 Asemakaavan toteuttaminen Täydennysrakentaminen alueella voi alkaa asemakaavan vahvistuttua, jolloin aluetta koskeva rakennuskielto kumoutuu. Toteutuksen ajoitus tapahtuu pääosin kiinteistöjen omistajien tarpeiden mukaisesti.
2.1 Tunnistetiedot Asemakaavan
muutos koskee: Asemakaavan
muutoksella muodostuu: Asemakaavan
muutoksella ja tonttijaolla muodostuu: Kaavan laatija: arkkitehti Pia Hastio, Tampereen kaupunki, yhdyskuntapalvelut, kaupunkisuunnittelu. 2.2 Kaava-alueen
sijainti 2.5 Luettelo
selostuksen liiteasiakirjoista
3.1 Selvitys suunnittelualueen oloista 3.1.1 Alueen
yleiskuvaus 3.1.2 Luonnonympäristö Pihoilla kasvaa
kaikkia tyypillisimpiä puutarha- ja pihakasveja sekä joitakin
asukkaiden pihoille tuottamia erikoisuuksia. Marjapuita ja -pensaita on
runsaasti ja suuret puut ovat enimmäkseen lehtipuita. Pihat ovat
yleensä nurmipintaisia ja tavallisin aitaamistapa on pensasaita.
Alueella on myös muutamia tonttia rajaavia kuusiaitoja. Suunnittelualueen maaperä on Paikkatietoaineistosta tarkistetun tiedon mukaan hiesua ja savea. 3.1.3 Rakennettu
ympäristö Kaava-alue muodostuu 15 omakotitalokorttelista, yhdestä pääasiallisesti paritaloja käsittävästä korttelista (724) sekä viidestä puistosta. Pientalotontteja on yhteensä 169 kappaletta. Suunnittelualueen keskellä olevassa Metsolanpuistossa on rakentamaton 1663 m2 suuruinen yleisten rakennusten tontti, jolla on rakennusoikeutta 400 kerrosalaneliömetriä. Korttelissa 731 sijaitseva puisto on hoitamatonta joutomaata. Alueella on kaksi toisistaan poikkeavaa korttelityyppiä. Vanhimpien rakennettujen kortteleiden, 725-737, tontit ovat melko suuria (852-1530 m2), keskimääräisen tonttikoon ollessa 1097,5 m2. Näissä kortteleissa voimassa olevan asemakaavan mukainen korttelitehokkuus on e=0,20, ja yhteenlaskettu rakennusoikeus kerrosalaneliömetreinä on 25078 k-m2. Tästä rakennusoikeudesta on toteutunut n. 15180k-m2, eli keskimäärin tonttitehokkuusluvun e=0,12 mukainen kerrosala. Kortteleissa 720-724 on selvästi pienemmät tontit (433-1299 m2), keskimääräisen tonttikoon ollessa 599 m2. Näissä kortteleissa asemakaavarekisterissä ilmoitetun rakennusoikeuden mukainen tonttitehokkuus on e=0,12, eli kortteleiden yhteenlaskettu rakennusoikeus kerrosalaneliömetreinä on 4057 k-m2. Kortteleissa 720-724 on kuitenkin toteutunut suurempi kerrosalaneliömetrimäärä, 5512 k-m2 eli tehokkuusluvun e=0,17 mukainen kerrosalaneliömetrimäärä. Suunnittelualueesta on puistoaluetta n.12 % ja katualuetta n. 19 %, koko suunnittelualueen toteutunut tonttitehokkuus on e=0,13 ja aluetehokkuus e=0,09. Vanhin Härmälä on syntynyt vuonna 1925 laaditun asemakaavaluonnoksen pohjalta. Rakentaminen on aloitettu kaavaluonnoksen mukaisesti 1920-luvulla mutta pääosa alueen rakennuksista on rakennettu 1930-luvulla. Alueen rakennuksista 59% vastaa ulkoasultaan hyvin rakentamisajankohdan tyyliä. Suunnittelualueelta ei ole purettu yhtään asuinrakennusta, mutta peruskorjauksien ja laajentamisien yhteydessä 20% alueen rakennuksista on menettänyt alkuperäiset tyylipiirteensä. Tyylistä poikkeavat muutokset näkyvät erityisesti julkisivujen materiaaleissa sekä ikkunoiden muutoksissa. Rakennukset ovat suurelta osin yhden perheen taloja, mutta alueella on myös paritaloja ja yksi kuusi asuntoa sisältävä asuintalo. Alueella on myös erillisinä asuntoina vuokrattuja ullakkohuoneistoja, mutta tämä vanha käytäntö on väistymässä ja rakennukset ovat enimmäkseen yhden perheen käytössä. Katuverkko, tonttijako ja rakennusten sijoittuminen tonteille on säilynyt sellaisenaan alkuperäisen asemakaavan mukaisena. Mittasuhteiltaan ja materiaaleiltaan yhtenäiset rakennukset on sijoitettu tonteille keskimäärin 5 metrin päähän katulinjasta muodostaen yhtenäisen katunäkymän. Alueen runsas puusto ja paikoin tuuheat pensasaidat ovat merkittävä elementti alueen kaupunkikuvassa. Suunnittelualueella sijaitsee myös kaupunkikuvan kannalta merkittäviä puistoja. Omakotialueen keskellä oleva Härmälänpuisto on osa aina Hatanpäänvaltatielle saakka ulottuvaa puistoakselia, jossa Härmälän kirkko on sijoitettu puistoakselin taitekohtaan. Suunnittelualueelta on palvelut saavutettavissa. Talvitien päiväkoti ja neuvola sekä Härmälä koulu ja kirjasto sijaitsevat alueen välittömässä läheisyydessä. Nuolialantiellä on apteekki, pieni ruokakauppa, huoltoasema sekä joitain erikoispalveluja kuten esim. pizzeria. Pirkkalan kunnan puolella sijaitseva Partolan liikekeskus on noin 1 km päässä, jossa on lähin pankki ja runsaasti muita kaupallisia palveluja. Alueella sijainneet maito- ja sekatavarakaupat ovat hävinneet. Myymälätoiminnasta on vielä muistuttamassa korttelissa 725 tontilla 3 ja korttelissa 732 tontilla 4 olevat rakennukset, joiden katujulkisivuissa on säilyneinä vanhat kaupan sisäänkäynnit näyteikkunoineen ja kiviportaineen. Korttelissa 729 tontilla 4 oleva rakennus on alun perin vuonna valmistunut yleiseksi saunaksi ja se on ainoa kivirakennus suunnittelualueella. Suunnittelualue on kokonaisuudessaan asuinaluetta, eikä alueelle sijoitu työpaikkoja. Perinteisesti Härmälässä on ollut ns. kivijalkateollisuutta, joka on häviämässä. Suunnittelualueen keskellä sijaitsevat hoidetut Metsolanpuisto ja Härmälänpuisto, joihin on sijoitettu pikkulasten leikkivälineitä. Nuolialantien pohjoispuolella on laaja yhtenäinen virkistysalue, jonka kautta ulottuu kevyenliikenteen reitti Pyhäjärven rantaa mukaillen kaupungin keskustaan saakka. Alueen länsipuolella on Vähäjärven puisto, jossa sijaitsee myös ulkoilureittejä. Alueelta on hyvät linja-auto yhteydet Tampereen keskustaan sekä Pirkkalan suuntaan. TKL:n linja-autot nro 1 ja 7 liikennöivät keskustasta Härmälään ja Sarankulmaan ja Paunun linja-autot Pirkkalan suuntaan. Tampereen yleiskaavassa 1988 ja Tampereen kantakaupungin rakennuskulttuuri 1998 -julkaisussa sekä Ympäristöministeriön ja Suomen Kaupunkiliiton vuonna 1987 julkaisemassa tiedotteessa Rakentaminen ja kaavoitus vanhoilla pientaloalueilla, Härmälän vanhimmat puutalokorttelit on arvioitu kokonaisuudeksi, joka tulee säilyttää. Kaava-alue on liitetty kunnalliseen vesi- ja viemäriverkostoon. Metsolanpuistossa ja Härmälän kirkkopuistossa sijaitsevat pohjapinta-alaltaan n. 10 m2 suuruiset muuntamorakennukset. 3.1.4 Maanomistus 3.2 Suunnittelutilanne 3.2.1 Kaava-aluetta
koskevat suunnitelmat ja päätökset Tampereen kaupungin rakennusjärjestyksen on kaupunginvaltuusto hyväksynyt 6.9.2000. Tampereen kantakaupungin yleiskaava on vahvistettu 12.12.2000. Sen mukaan kaava-alue on pientalovaltaista asuntoaluetta. Pohjakartta on Tampereen kaupungin kaupunkimittausyksikön laatima ja se on tarkistettu v. 2002. 3.2.2 Härmälän kaupunginosan asemakaavahistoria Härmälän kaupunginosa perustettiin ja alueen kaavoitus käynnistyi keväällä 1924 kun Hatanpään alueen kaikki vuokratontit oli luovutettu mutta omakotitonttien tarve kaupungissa oli suuri. Hatanpään vuokra-alueen laajenemista esitettiin Tampereen rahatoimikamarin ( nyk. kaupunginhallitus) hyväksyttäväksi, mutta rahatoimikamarin kanta oli, että ennen uusien asuntotonttien luovutusta on hyväksyttävä yhtenäinen asemakaava. Villisti syntyneidenalueiden epäjärjestyksen katsottiin johtuvan aikaisemmasta vuokrauskäytännöstä ja asemakaavan puutteesta. Asemakaavatoimikunta ryhtyi laatimaan asemakaavaehdotusta Härmälän pelloille, joka hyväksyttiin Tampereen kaupunginvaltuuston 50-vuotisjuhlakokouksessa 20.1.1925. Sen ovat allekirjoittaneet arkkitehdit Birger Federley ja Bertel Strömmer. Katualueiden ja liikenneväylien suunnittelussa on vaadittavien yhteyksien lisäksi pyritty kustannussäästöihin ja maastonmuotojen huomioimiseen. Katualuetta on mitoitettu sivukaduille mahdollisimman vähän, mutta valtaväylien laajentumismahdollisuus liikennemäärän kasvaessa on katsottu tarpeelliseksi. Puutarhanhoito ja kotieläinpito katsottiin Härmälän esikaupungin erikoisluonteeksi, jonka perusteella ensimmäisten vuokratonttien koko on 1000-1400 m2. Tavoitteena oli saavuttaa kaunis, järjestelmällinen ja eheä visuaalinen kokonaisilme uuteen kaupunginosaan mm. asuin- ja piharakennusten sijoittelun ja rakennusrajojen sekä kattokulmien avulla. Rakennuksia koskevia erikoisohjeita, esim. julkisivujen ja kattojen värityksestä, on sisällytetty tonttien vuokrasopimuksiin. Aluetta rakennettiin aluksi vahvistamattoman asemakaavan mukaisesti, koska tulevan lentokentän paikasta ei ollut ratkaisua. Kortteleissa 725-737 on vanhimmat alueen rakennukset, jotka on rakennettu pääsääntöisesti vuosina 1925-1936. Härmälän alueen ensimmäinen vahvistunut ja vielä voimassa oleva asemakaava, joka koskee kortteleita 720-724, on vuodelta 1935 ja sen on suunnittelut asemakaava-arkkitehti Eelis Kaalamo. Kortteleiden asemakaava on osa kokonaissuunnitelmaa Härmälän esikaupunkialueesta, jossa jo aiemmin kaavoitetut korttelit 725-737 ovat mukana aikaisemman suunnitelman mukaisina. Kokonaissuunnitelma esiteltiin mm. Arkkitehtilehden numerossa 6:1935. Kokonaissuunnitelmassa esitetään nykyisen Hatanpäänvaltatien ja Nuolialantien risteysalueesta Tarmonkatuun saakka maankäytön luonnos, siten että Nuolialantie on pohjoisrajana ja nykyinen Lentokentänkatu etelärajana. Alueen keskelle on suunniteltu Härmälän kirkon kohdalla taittuva puistoakseli. Katuverkko ja alkuperäistä kaavaa tehokkaampi maakäyttö on suunniteltu vuoden 1952 kaavassa. Talvitiestä itään päin olevat rakennukset ovat kerrostaloja eikä sommitelma noudata samaa monumentaalisuutta kuin 1935 vuoden kaavaluonnoksessa on esitetty. Vuoden 1951 kaavassa on mukana Härmälän vanhimmat omakotikorttelit 725-737. Kaavassa on tarkistettu rakennusoikeudet ja rakennusalojen rajat huomioimatta toteutunutta rakennuskantaa. Kaava-alueella on pääsääntöisesti voimassa vuoden 1935 ja 1951 asemakaavat. Härmälän lentokenttävarausten vuoksi asemakaavoittamatta jääneet osat kortteleissa 736 ja 737 on kaavoitettu vuosina 1965 ja 1983. Tonttikohtaisia asemakaavanmuutoksia on tehty kuudelle tontille. Korttelissa 720 tonteilla 219-221 ja 223, korttelissa 721 tonteilla 217-219, 224 ja 252, korttelissa 722 ja 723 sekä korttelissa 724 tonteilla 170-181 ja 184-187 on voimassa 16.2.1935 vahvistunut asemakaava nro -128. Kaavassa on määritelty rakennusalat asuin- ja piharakennuksille. Asuinrakennusten rakennusala on 5 metrin päässä katulinjasta ja piharakennusten rakennusalat ovat tonttien takaosassa muodostaen neljän tontin kulmaan yhtenäisen rakennusalan. Rakennusoikeus on johdettu rakennusalasta, joka on tavallisimmin 7x8 metriä tai 8x8 metriä. Tonteille saa rakentaa yhden perheen huoneiston, paitsi korttelissa 724 tonteille 170 ja 171 saa rakentaa kahden perheen huoneiston. Rakennuksen julkisivun korkeus on määritelty maksimissaan 5 metriin ja kattokaltevuudeksi alueella on määrätty 30 astetta. Piharakennuksen korkeus on maksimissaan 5 metriä. Kivijalan korkeudeksi on määrätty vähintään 0,5 metriä ja kivijalan verhoilusta on annettu määräys. Kellaritilaan saa rakentaa pesu- tai leivintuvan. Asemakaavassa on määräys tonttimaan istuttamisesta ja karttaan on piirretty istutettavat tontin osat katuun rajoittuvaan tontin osaan. Korttelissa 725, korttelissa 726 tonteilla 1-6 ja 8, kortteleissa 727 - 731, korttelissa 732 tonteilla 1-3, 6, 7 ja 10-14, korttelissa 733, korttelissa 734 tonteilla 1-5, korttelissa 736 tonteilla 1 ja 2 sekä korttelissa 737 tonteilla 1-5 on voimassa 25.1.1951 vahvistunut asemakaava nro 228. Kaavassa on määritelty asuinrakennuksen rakennusalat n. 5 metrin päähän katulinjasta, jolle saa rakentaa yksikerroksisen asuinrakennuksen. Ullakosta saa ottaa asuinkäyttöön 2/3. Rakennusoikeus on määritelty rakennusalan mukaan, joka on tavallisimmin 10x14 metriä tai 10x15 metriä. Rakennuksen enimmäiskorkeudeksi on määrätty 5 metriä, ja katon harjan suunta on määrätty. Kattokaltevuudet on määrätty tonteittain. Tonttien kadunpuoleiset osat on merkitty istutettaviksi tontin osiksi. Korttelissa 720 tontilla 222 on voimassa 15.4.1957 vahvistunut asemakaava nro 935. Kaavassa on määritelty asuinrakennuksen rakennusalaksi 7,5 x 13,5 metriä. Rakennusoikeus on määritelty rakennusalan perusteella. Räystäskorkeus saa olla enintään 5,5 metriä, ja kattokaltevuuden tulee olla 30 astetta. Tontin kadunpuoleinen osa on merkitty istutettavaksi. Korttelissa 732 tontilla 5 on voimassa 27.2.1958 vahvistunut asemakaava nro 1065. Kaavassa on määritelty asuinrakennuksen rakennusala sekä siihen liittyvän laajennuksen rakennusala, johon voidaan sijoittaa 1. kerrokseen lämmittämätön lasikuisti ja kellarikerrokseen autotalli enintään kahta autoa varten. Ullakolle saa sijoittaa asuinhuoneita. Rakennusoikeus on määritelty rakennusalan perusteella. Rakennuksen enimmäiskorkeudeksi on määritelty 5,0 metriä, harjan suunta ja kattokulma on määrätty. Tontin itäpuoleisen rajan suuntaisesti on merkitty viemäriä varten varattava alue. Tontin kadunpuoleinen osa on merkitty istutettavaksi sekä pihamaalle on määrätty istutettavaksi vähintään kolme puuta. Korttelissa
736 tonteilla 3-8 sekä korttelissa 737 tonteilla 6-13 on voimassa
11.10.1965 vahvistunut asemakaava nro 2345. Korttelissa 721 tontilla 216 15.4.1966 vahvistunut asemakaava nro 2447. Tontille on merkitty rakennusala enintään kahden perheen omakotirakennukselle. Kerrosluku on I ½. Rakennusoikeus on määritelty rakennusalan mukaan. Asuinrakennuksen kattokulmaksi on merkitty 30 astetta. 1 kerroksisen talousrakennuksen rakennusala on tontin luoteiskulmassa, kattokulmaksi on merkitty 20 astetta. Kulmatontin kadunpuoleiset osa on merkitty istutettavaksi. Korttelissa 724 tontilla 1 on voimassa 7.11.1968 vahvistunut asemakaava nro 2869. Asemakaavalla on yhdistetty tontit 182 ja 183. Tontille on merkitty rakennusala enintään kahden perheen omakotirakennukselle, jonka rakennusoikeus on 180 k-m2 Kerrosluku on I ½. Tontin takaosassa on 1 kerroksisen talousrakennuksen rakennusala. Tontin kadunpuoleinen osa on merkitty istutettavaksi. Korttelissa 726 tontilla 7 on voimassa 3.1.1967 vahvistunut asemakaava nro 2502. Tontille on merkitty rakennusala enintään kahden perheen omakotirakennukselle, jonka rakennusoikeus on 200 k-m2. Kerrosluku on I 2/3. Kulmatontin kadunpuoleiset osat on merkitty istutettaviksi sekä pihamaalle on määrätty istutettavaksi vähintään kolme puuta. Korttelissa
734 tonteilla 8-10 sekä korttelissa 736 tonteilla 9 ja 10 on voimassa
26.10.2983 vahvistunut asemakaava nro 6110. Korttelissa 732 tontilla 4 on voimassa 2.3.1999 vahvistunut asemakaava nro 7539. Tontti on merkitty asuinrakennusten korttelialueeksi. Kerrosluku on I 4/5. Rakennusoikeus tontilla on 285 k-m2, joka on sijoitettava 11x19 metrin suuruiselle rakennusalalle tontin lounaiskulmaan. Tontti on merkitty rakennustaiteellisesti arvokkaaksi ja kaupunkikuvan säilymisen kannalta arvokkaaksi alueeksi, joka on huomioitava tontin käyttöä suunniteltaessa. Julkisivumateriaalina on käytettävä peittomaalattua puuta. 85 kerrosalaneliömetriä kohti on rakennettava yksi autopaikka. Tontin kadunpuoleiset osat on merkitty istutettaviksi alueen osiksi. Kaava-alueen tonteilla on vahvistettu tonttijako ja tontit on merkitty tonttirekisteriin. Asemakaavan laatimisen pohjaksi alueen rakennuskanta on inventoitu keväällä 2001. Inventoinnissa on käytetty hyväksi rakennusvalvonnan rakennuslupa-arkistoa sekä tonteilta kerättyjä inventointitietoja. Lupapiirustuksista on selvitetty rakennuksen rakentamisajankohta, tapahtuneet muutokset, esim. laajennukset, ja rakennuksessa käytetty kerrosalaneliömetrimäärä. Tonteilla tehdyssä inventoinnissa on kirjattu ylös tonteilla olevat rakennukset ja rakennelmat, rakennusten materiaali- ja väritiedot, pihojen jäsentely, esim. autopaikkojen sijainti, kasvillisuus ja aitaamistapa. Alueen kaikki rakennukset on valokuvattu inventoinnin yhteydessä. Tarkat inventointitiedot ovat asemakaavan selostuksen liitteenä olevassa 4.4.2002 päivätyssä inventointiraportissa.
4.1 Asemakaavan suunnittelun tarve Vanhimman Härmälän pientaloalueen luonne pyritään säilyttämään asemakaavalla, jolla ohjataan käyttämään peruskorjaus- ja muutostoimenpiteissä rakennusten alkuperäisiä tyyliominaisuuksia ja materiaaleja. Alueella olevaa käyttämätöntä rakennusoikeutta on siirretty erillisissä piharakennuksissa käytettäväksi, mutta osa ko. rakennusoikeudesta leikkautuu kokonaan. Uudis- ja lisärakentamisen tulee sopeutua kaupunkikuvaan. Katualueet ja puistot ovat osa kaupunkikuvaa ja myös niiden säilyminen turvataan. Kaupunki edistää laadittavalla asemakaavalla rakennusperinnön sekä viihtyisän ja väljän omakotiasumisen säilymistä Tampereen Härmälässä. 4.2 Suunnittelun käynnistäminen ja sitä koskevat päätökset Tampereen yleiskaavassa vuodelta 1988 on merkitty ne yhtenäiset alueet jotka suojellaan myöhemmin asemakaavalla. Asemakaava-alue on osa laajemmasta Härmälän kaupunginosaa säilyttävästä kokonaisuudesta. Kaavoitusyksikön julkaisemassa Tampereen kantakaupungin rakennuskulttuuri 1998 -kirjassa mainitaan, että Härmälässä on tarkoitus suorittaa erikseen rakennuskannan inventointi asemakaavan uusimista varten (s.292). 2.3.1999 vahvistuneessa asemakaavassa nro 7539 joka on laadittu kaava-alueella sijaitsevalle tontille Härmälä-732-4 mainitaan alueellisena tavoitteena Härmälää koskeva nykyistä rakennuskantaa ja rakenteen säilymistä edesauttava asemakaava. Päätös inventointi- ja kaavoitustyön käynnistämisestä on tehty kaavoitusyksikössä syksyllä 2000 ja se on liittynyt osana Tampereen teknilliseen korkeakouluun luovutettua diplomityötä. 4.3 Osallistuminen ja yhteistyö 4.3.1 Osalliset 4.3.2 Vireilletulo 4.3.3 Osallistuminen
ja vuorovaikutusmenettelyt - Alueen rakennuskannan inventointi tonteilla tapahtui helmi-toukokuussa 2001. Inventoinnin yhteydessä asukkaille jätettiin osallistumis- ja arviointisuunnitelma sekä aluetta kokonaisuutena ja rakennuksia koskeva kyselylomake. Inventoijan liikkuessa alueella noin 30 asukasta tavoitti hänet henkilökohtaisesti. Näissä tilanteissa on pohdittu tulevaa asemakaavaa ja asukkaat ovat kertoneet paljon hyödyllisiä tietoja rakennuksista sekä kommentoineet koko Härmälän alueen hyvistä puolista ja ongelmakohdista. Kyselylomakkeen palautti 41 taloutta. Kyselyyn vastaajista 95 % pitivät tärkeänä alueen säilymistä ennallaan. Muutaman vastaajan mielestä alueen säilyttämiselle ei ole enää perusteluja, koska rakennuksiin tehdyt muutokset ovat tuhonneet alueen alkuperäisyyden ja säilyttämistä pidettiin myös uhkana asukkaiden omaehtoiselle toiminnalle. Vastaajat kommentoivat paljon liikennettä ja katuja koskevista asioista, erityisesti Nuolialantien vilkas liikenne ja korkeat nopeudet olivat monen vastaajan mielestä iso ongelma. Myös palveluiden häviäminen ja siirtyminen yhä kauemmas on usean vastaajan mielestä huono asia. Lomakkeella oli myös mahdollista ilmoittautua asukasryhmän toimintaan, lomakkeen palauttaneista 18 ilmoitti halukkuutensa tulla mukaan asukasryhmän toimintaan. - 1.asukastilaisuus 7.11.2001 Härmälän koululla. Kaikki asukasryhmästä kiinnostuneet kutsuttiin paikalle henkilökohtaisella kirjeellä. Tilaisuuteen, jonka aiheena oli vanhat rakennukset, niiden hoito ja ylläpito, paikalle saapui ilmoittautuneista 9. Aiheesta oli kertomassa perinnerakennusmestari Tapani Koiranen Hämeen museon maakunnallisesta yksiköstä. Osallistujat esittivät paljon omakohtaisia kysymyksiä ja keskustelu oli vilkasta. - 2. Asukastilaisuus 14.11.2001 Härmälän koululla. Paikalla oli 9 asukasta. Keskustelun aiheen oli Härmälän ja lähiympäristö liikenteelliset asiat sekä Härmälän katujen kunto ja tulevaisuus. Liikenne- ja katusuunnitteluyksiköstä paikalla oli suunnittelija Risto Willgren. Härmälän alueella tapahtuva läpiajo ja Pirkkalaan suuntautuva liikenne olivat esille nousseita kysymyksiä. Katualueen asfaltoiminen myöhemmin tehtävien peruskorjauksien yhteydessä tuli myös esille ja mukana olleet asukkaat hyväksyivät asfaltoimisen ilman reunakiviä. - 3. Asukastilaisuus 9.1.2002 Härmälän koululla. Paikalla oli 10 asukasta. Keskustelun aiheena oli suunnitteilla olevan asemakaavan määräykset ja siihen liittyvä rakentamistapaohjeisto sekä tontinvuokra-asiat. Paikalla olivat myös apulaisasemakaava-arkkitehti Juha Jaakola ja apulaistonttipäällikkö Reino Pulkkinen. Ehdotetut kaavamääräykset olivat osallistujien mielestä mahdollisia Härmälän alueella. Tontin vuokra-asiat kiinnostivat erityisesti ja kiinteistötoimen päätös olla tarkistamatta tontin vuokria asemakaavan muutoksen vuoksi oli asukkaille hyvä tieto. - Asemakaavaluonnokset olivat nähtävillä 16.-30.5.2002 välisen ajan. Luonnokset lähetettiin kommentoitavaksi kaikille asukasryhmään ilmoittautuneille (18 kpl), uuden tontin 731-16 naapureille (7kpl) sekä Härmälän omakotiyhdistykselle. Kaavaluonnoksen nähtävillä olosta ja sen sisällöstä oli juttu 22.5. ilmestyneessä Pirkkalainen lehdessä, joka jaetaan ilmaisjakeluna alueella. Luonnoksista saatiin 7 palautetta, joista neljä koskee uutta kortteliin 731 muodostuvaa tonttia. Kahden vastaajan mielestä kortteliin ei saa sijoittaa uutta tonttia, koska luonnoksessa esitetty rakennuksen sijainti ei ole kaupunkikuvallisesti sopiva ja siten säilyttävän tavoitteen vastainen. Vastaajat ehdottavat paikalle luonnonniittyä ja lähiliikuntapuistoa. Kaksi vastaaja pitää suunnitelmaa hyvänä ratkaisuna. Varsinaista suojelukaavan aluetta koskevat kirjallisesti vastanneet olivat vaihtoehto B:n kannalla. Muut kommentit koskevat mm. katualueen säilymistä nykyisen levyisenä ja julkisivumateriaalien tarkempaa sitomista kaavaan sekä ohjeiden saamista rakennuslupa-asioissa. Kokonaisuudessaan kaavaluonnoksista saadut mielipiteet on liitetty kaavan selostuksen liiteasiakirjoihin. Suunnittelija oli tavoitettavissa nähtävillä olo aikana palvelupiste Frenckellissä 23.5. klo 11-15 välisen ajan ja Härmälän kirjastossa 25.5. (lauantai) klo 11-15 välisen ajan. Palvelupisteessä asemakaavaluonnokseen kävi tutustumassa viisi henkilöä. Härmälän kirjastossa kävi noin 40 kaavaluonnoksesta kiinnostunutta henkilöä. Kaavaluonnosten esittelytilaisuuksissa on enimmäkseen selostettu kaavan sisältöä asukkaille. Asukkaat kommentoivat vaihtoehto B:n puolesta, piharakennusten yhteen rakentamista vastaan, toivoivat enemmän rakennusoikeutta ja parempaa sijaintia autotalleille ja katualueen nykyisen mitoituksen säilymistä. Lisäksi asukkaat toivoivat enemmän ohjeita ja valvontaa alueelle. Ympäristölautakunta hyväksyi kokouksessaan 25.6.2002 kaavaehdotuksen yleisesti nähtäville. Kaavaehdotus oli nähtävillä 27.6.-29.7.2002 välisen ajan. Museoviraston jätti kaavaluonnoksista 20.6.2002 päivätyn lausunnon: Museoviraston lausunnossa todetaan, että Härmälän pientaloalueen säilyttävälle asemakaavatyölle on ollut hyvät perusteet, koska alueen ja rakennusten ominaispiirteet, tonttien tilajärjestely ja kaupunkikuva on säilynyt hyvin useista kaavamuutoksista huolimatta. Lausunnossa mainitaan vielä, että asemakaavan muutosluonnos on yleistavoitteiltaan onnistunut. Se ohjaa Härmälän perinteisen ilmeen säilymistä hyvinkin yksityiskohtaisesti, mm. asemakaavaselostuksen kaavamääräysten rakentamistapaohjein. Kaava olisi museoviraston näkemyksen mukaan kuitenkin tarkistettava siten, että uusien piharakennuksien rakennuspaikat olisi määriteltävä esitettyä tarkemmin, esimerkiksi osoittamalla kaavakartassa ne rakennusalan sivut, joihin rakennus on rakennettava kiinni. Museovirasto toteaa myös, että rakennusten suojelumääräyksessä on yksiselitteisesti kiellettävä rakennusten purkaminen. Härmälässä ominaisten asuinrakennusten lisärakentamista rakennusrunkoa jatkamalla ei pidä sallia, eikä rakennuksia ei tule voida korottaa ullakon lisätilan saamiseksi. Lisäksi museovirasto toivoo, että kadunpuoleisten puurivien ja pensasaitojen säilymisestä annetaan määräys. Kaavoitusyksikön vastine: Kortteleiden sisäosiin ja olemassa olevaan ympäristöön sijoittuvassa täydennysrakentamisessa on huomioitava ensisijaisesti ympäristön antamat mahdollisuudet ja reunaehdot rakennuksia sijoitettaessa. Rakennuspaikan määrittäminen formalistisen tavoitteen perusteella ei johda kaikilla tonteilla parhaaseen rakennuspaikkaan, vaan kaavassa määritellyistä rakennuspaikoista poikkeamista jouduttaisiin myöhemmin harkitsemaan tonttien erilaisista maasto- ja kasvillisuusolosuhteista johtuen. Piharakennusten sijoittamista koskevaa asiantuntemusta on myös tonttien asukkailla ja käyttäjillä ja väljä rakennusala antaa paremman mahdollisuuden huomioida myös tulevat asukkaat. Asemakaavan tavoitteena on rakennetun ympäristön säilyminen ja olemassa olevien rakennuksien hyväksikäyttö, jonka vuoksi rakennusten purkaminen ilman pakottavaa syytä on estetty asemakaavamääräyksessä AO-2/s. Suojelualueella purkamislupapäätös kuuluu ympäristölautakunnan toimivaltaan. Kortteleissa 720-724 pääsääntöisesti vuosina 1935-39 rakennetut omakotitalot on toteutettu selvästi yhdenmukaisempaa rakentamistapaa noudattaen kuin alueella olevat 1920-luvun omakotitalot, ja niitä voidaankin pitää tyyppitalon kaltaisena ratkaisuna. Näiden asuinrakennusten rakennusrungon jatkamista ei sallita, vaan rakennusalat noudattavat olemassa olevia asuinrakennuksia. Kortteleissa 725-737 olevaa käyttämätöntä rakennusoikeutta ei voida sijoittaa olemassa oleviin asuinrakennuksiin tai rakennettaviin piharakennuksiin vaan pienimpiin asuinrakennuksiin on osoitettu laajennusmahdollisuus rungon suuntaisesti. Ullakon käyttöönottamisen yhteydessä kuuteen rakennukseen on jo tehty korkeudeltaan 60-100 cm korotus, joista ensimmäinen on tehty uudisrakentamista koskevan rakennuslupavaiheen vuonna 1937 ja viimeisin vuonna 1991. Korotukset on toteutettu onnistuneesti rakennusten ulkomittoihin ja -näköön sopivalla tavalla, jonka vuoksi alueen ja vanhojen rakennusten käyttöastetta edistävää käytäntöä ei ole syytä asemakaavalla rajoittaa. Näissä kortteleissa rakennusoikeus voidaan toteuttaa myös ilman rakennuksen korottamista. Rakennetun ympäristön, katon muodon, materiaalin sekä julkisivumateriaalin säilyttämistä sekä julkisivun korkeutta koskevat kaavan määräykset turvaavat sen, että mahdolliset korotukset ovat kaupunkikuvaan sopivia. Toteutuessaan laajennetut asuinrakennukset ovat kokonsa ja sijaintinsa suhteen yhdenmukaisia kaava-alueen muiden asuinrakennusten kanssa eivätkä siten aiheuta poikkeusta alueen rakeisuudessa. Museoviraston lausunnon perusteella asemakaavan muutosehdotusta kartta nro 7800 on täydennetty määräyksellä, joka koskee kasvillisuuden säilyttämistä tonteilla. Lausunto vastineineen ovat kokonaisuudessaan liitetty asemakaava selostuksen liiteasiakirjoihin. 4.3.4 Viranomaisyhteistyö 4.4 Asemakaavan tavoitteet 4.4.1 Lähtökohta-aineiston
antamat tavoitteet 4.5 Asemakaavaratkaisun vaihtoehdot ja niiden vaikutukset 4.5.1 Alustavien
vaihtoehtojen kuvaus ja karsinta A vaihtoehdossa käyttämätöntä rakennusoikeutta on leikattu kortteleiden 725-729, 731, 732, 733,734, 736 ja 737 osalta. Rakennusoikeudesta osa on osoitettu käytettävä piharakennuksissa. Kortteleissa 720-724 rakennusoikeus on nostettu lähemmäs todellista käyttöönotettua kerrosalaa ja kortteleissa 722-724 myös piharakennusoikeus. Autotallin rakennusoikeus on 22 k-m2. Vaihtoehdon mukaan asuinrakennusten rakennusoikeutta on leikattu alueelta yhteensä 1646 k-m2 ja siirretty erillisiin piharakennuksiin 3836 k-m2. Kokonaisrakennusoikeus alueella kasvaa 4008 k-m2, johtuen kortteleiden 720-724 rakennusoikeuden lisäyksestä ja autotallien rakennusoikeuden osoittamisesta erikseen. B vaihtoehdon mukaan asuinrakennusten rakennusoikeutta ei ole leikattu, mutta sitä on siirretty erillisiin piharakennuksiin 5632 k-m2. Kokonaisrakennusoikeus alueella kasvaa 5654 k-m2, johtuen kortteleiden 720-724 rakennusoikeuden lisäyksestä ja autotallien rakennusoikeuden osoittamisesta erikseen. 4.5.4 Asemakaavaratkaisun valinta ja perusteet A vaihtoehdossa käyttämätöntä rakennusoikeutta, joka on alueen luonteen säilymisen kannalta uhka, on vähennetty leikkaamalla ja osoittamalla osa siitä piharakennuksiin, kuitenkin niin että nykyaikaiset asumisvaatimukset voidaan toteuttaa. Vaihtoehto estää tehokkaasti asuinrakennusten liiallisen, uudisrakentamiseen verrattavaan lopputulokseen johtavan laajentamisen. B vaihtoehdossa käyttämätön rakennusoikeus ohjataan käyttämään suurelta osin erillisissä piharakennuksissa, jotka vaihtoehdon mukaan muodostuvat kortteleissa 725-737 kerrosalaltaan keskimäärin 47 k-m2 suuruisiksi. Suuremmat piharakennukset sallivan vaihtoehdon perusteella kortteleiden sisäosiin voidaan helpommin sijoittaa erillisiä asuntoja. Kaavoitusyksikön johtoryhmä valitsi 11.6.2002 pidetyssä kokouksessa vaihtoehdon B, jatkotyön pohjaksi ja ympäristölautakunnan hyväksyttäväksi. Museoviraston lausunnon ja käydyn viranomaisneuvottelun perusteella nähtävillä ollutta kaavaehdotusta on tarkistettu. Inventoinnin pohjalta alueen on 34 asuinrakennusta, joiden alkuperäinen ilme on muutosten ja laajennusten vuoksi kadonnut, merkitty erillispientalojen korttelialueiksi. Varsinaista suojelumerkintää on käytetty 129:llä tontilla, joissa alkuperäinen tyyli on vielä helposti havaittavissa. Rakennusoikeus on tarkistettu alemmalle tasolle kortteleissa 725-737. Asuinrakennusten keskimääräiseksi kerrosalaksi on määritelty 150 k-m2, joka rakennusalan mukaisesti tulee käyttää myös ullakkokerroksen tasolla. Ehdotuksessa ollut em. tontteja koskeva piharakennuksen keskimääräinen 47 k-m2 rakennusoikeus on tarkistettu yhteisesti 35 k-m2:iin. Rakennusten purkamiskieltoa ei kaavoitusyksikön näkemyksen mukaan ole tarpeellista erikseen mainita kaavamääräyksessä. Kaavamääräyksen sanamuoto, "alue, jolla rakennettuympäristö säilytetään", tarkoittaa MRL:n 139§ ja 171.2§ kohta 3, mukaisesti, että kunta ei voi myöntää poikkeusta alueella olevien rakennusten purkamiseksi, jolloin purkamisluvasta päättää alueellinen ympäristökeskus. Kaavoitusyksikkö ei pidä tarkoituksen mukaisena kieltää kaikilta osin asuinrakennuksen rakennuksen rungon suuntaista tai rakennusta korottamalla tehtävää laajentamista. Kaikkein pienimpien asuinrakennusten, jopa alle 100 k-m2 olevien asuinrakennusten laajentaminen n. 150 k-m2:iin on kaavoitusyksikön näkemyksen mukaan Härmälän alueen elinvoimaisuuden säilymisen kannalta erittäin tärkeää. Nykyaikaiset asumisvaatimukset ja väljyys voidaan toteuttaa kaupunkikuvaa ja miljöötä vaarantamatta, mikäli ympäristöä ja rakentamistapaa koskevia määräyksiä on sisällytetty kaavaan. Kaavoitusyksikön näkemyksen mukaan tarkistetun kaavaehdotuksen määräykset ottavat huomioon alueen säilymistavoitteet riittävän laajasti. Piharakennusten
sijoittelun tarkempaa määrittäminen ei kaavoitusyksikön
näkemyksen mukaan ole tarpeellista. Yhtenäiseksi määritelty
rakennusten koko rakennusoikeuden, korkeuden ja kattomuodon suhteen sekä
niiden rakennusala tontin takaosassa johtavat käytännössä
piharakennusten kohtuullisen yhtenäiseen rakentamistapaan. Kortteleiden
sisäosiin ja olemassa olevaan ympäristöön sijoittuvassa
täydennysrakentamisessa on huomioitava ensisijaisesti ympäristön
antamat mahdollisuudet ja reunaehdot. Kaavoitusyksikkö katsoo, että Ulla-Maija ja Petri Keskisen muistutuksen johdosta kaavaehdotuksen kartta nro 7800 tarkistamiseen ei ole aihetta.
5.1 Kaavan rakenne Suunnitelma-alue käsittää osan vanhimmasta pientaloalueesta, jonka miljöö ja kaupunkikuva pyritään säilyttämään laadukkaana esimerkkinä 1920- ja 30-luvujen kaavoituksesta ja pientalorakentamisesta Tampereella. Kaava-alue käsittää myös puistoalueet, jotka säilyvät osana vanhaa Härmälää. Yksi pieni hoitamaton puistoalue muutetaan omakotitontiksi. Neljälle muulle tontille on mahdollista rakentaa toinen omakotitalo. Käyttämätöntä rakennusoikeutta ohjataan käyttämään piharakennuksissa ja osa leikataan. Tonttijakoa ja katualueita ei saa muuttaa. 5.1.1 Mitoitus 5.1.2 Palvelut 5.2. Ympäristön laatua koskevien tavoitteiden toteutuminen Härmälän pientaloalueen kaupunkikuvallisen kokonaisuuden suojelu toteutuu laaditun asemakaavamuutoksen avulla. Alueella osoitetaan rakennetun ympäristön suojelumerkintä niille erillispientalotonteille, joilla sijaitseva asuinrakennus edustaa hyvin rakentamisajankohdan mukaista rakentamista. Kaupunkikuvallinen ilme on parhaiten säilytettävissä, mikäli vanhoja asuinrakennuksia ei pureta. Erityistapauksissa em. tonteilla rakennusten purkamista voidaan harkita alueellisen ympäristökeskuksen ratkaisulla. Härmälässä on yhtenäinen kaupunkikuvallinen ilme, jonka säilyminen on kaavassa turvattu kaikkia kaava-alueen tontteja koskevilla rakennusten yhtenäistä sijoittelua, rakentamisen määrää ja tapaa ohjaavilla määräyksillä. Lisäksi kaavassa on tarkasti määritelty rakennusten kadunpuoleisten julkisivujen käsittely. Käyttämätön rakennusoikeus muodostaa uhan alkuperäisten rakennusten säilymiselle, jonka vuoksi laadittu asemakaava leikkaa käyttämätöntä rakennusoikeutta. Osittain rakennusoikeutta on siirretty käytettäväksi erillisissä piharakennuksissa. Liiallisen lisärakentamisen painetta on rajoitettu myös kaavan määräyksellä, jossa kielletään omakotitonttien jakaminen. Piharakennukset ja autotallit on sijoitettava riittävän kauas katulinjasta vanhan käytännön mukaisesti, jotta yhtenäinen katunäkymä säilyisi. Katualueiden mitoitus tulee kaavan mukaan säilyttää alkuperäisenä. Samoin katualeilla ja tonttien kadunpuoleisilla rajoilla tulee säilyttää pensasaidat ja puurivit. Alueen kaupunkikuvan
kannalta oleellista puistojen roolia vahvistetaan mm. poistamalla yksi
olemassa olevassa puistossa sijaitseva rakentamaton yleisten rakennusten
tontti. 5.3 Aluevaraukset 5.3.1 Korttelialueet Kortteli 721 pois lukien tontti 217 sekä tontit 209 ja 211 korttelissa 722, tontit 190, 199 ja 200 korttelissa 723, tontti 179 korttelissa 724, tontti 8 korttelissa 725, tontit 6 ja 7 korttelissa 726, tontit 5,6,9,11 ja 14 korttelissa 727, tontti 2 korttelissa 728, tontti 2 korttelissa 729, tontit 4-6, 10 ja 16 korttelissa 731, tontit 5-7 korttelissa 732, tontit 1 ja 9 korttelissa 733, tontit 1,2 ja 5 korttelissa 736 sekä tontit 9 ja 12 korttelissa 737 osoitetaan erillispientalojen korttelialueeksi(AO). Kaikkia kaava-alueen tontteja koskee seuraava ympäristön säilyttämistavoitetta edistävä määräys: Tonttijakoa ei saa muuttaa. Korjaus- ja muutostöiden tulee olla rakennuksen alkuperäiseen tyyliin ja ympäristöön soveltuvia. Mikäli tämän pyrkimyksen vastaisesti rakennuksessa on aikaisemmin suoritettu rakennustoimenpiteitä, on rakennus korjaus- ja muutostöiden yhteydessä pyrittävä korjaamaan joko entistäen tai muulla tavoin rakennuksen alkuperäiseen tyyliin ja ympäristöön soveltuvalla tavalla. Olemassa olevassa
rakennuksessa saadaan suorittaa korjaaminen uudisrakentamista vastaavalla
tavalla sen estämättä mitä on määrätty
rakennusoikeudesta silloin, kun olemassa oleva rakennus sellaisenaan
ylittää asemakaavassa sallitun rakennusoikeuden. Asuinrakennuksen julkisivupinnan ja vesikaton leikkauskohdan korkeuden tulee olla 4,5 - 5,5 m. Asuinrakennuksissa on käytettävä satulakattoa. Sisäänvedettyä parveketta ei saa rakentaa ja parvekkeen saa sijoittaa ainoastaan sisäänkäynnin yhteyteen. Sisäänkäyntiä, kuistia, erkkereitä tai kattoikkunoita ei saa sijoittaa asuinrakennuksen kadunpuoleiseen pääjulkisivuun. Pihan puoleisen rakennusalan rajan voi ylittää porrashuoneen ja kuistin rakentamista varten. Asuinrakennuksen sokkelin vähimmäiskorkeuden on maanpinnan korkeimmasta kohdasta mitattuna oltava vähintään 0,5 metriä. Kaikissa julkisivuissa tulee käyttää julkisivumateriaalina samaa materiaalia ja värisävyä olevaa peiterimoitettua pystylautaa tai sitä vastaavaa panelointia. Piharakennuksien tulee olla puuverhoiltuja ja pulpettikattoisia, kattokaltevuuden tulee olla < 1:4 ja vesikaton korkein kohta saa olla enintään 4,5 m. Piharakennus tulee rakentaa ainakin yhdeltä sivultaan kiinni naapurin rajaan. Tontilta on varattava yksi autopaikka asuntoa kohti. Tontin aitaamistavan tulee olla ympäristöön soveltuva. Istutettavalla alueen osalla olevat puurivit ja pensasaidat on säilytettävä tai korvattava uusintaistutuksilla. Kulkuteitä ja autopaikkoja ei saa pinnoittaa vettä läpäisemättömillä materiaaleilla. Korttelissa 729 tontilla 4 tulee rakennuksen pääasiallisena julkisivumateriaalina käyttää vaaleaksi peittomaalattua puuta tai vaaleaksi värjättyä rappausta. Tontilta on varattava yksi autopaikka asuntoa kohti. Rakennuksen julkisivun vähimmäiskorkeus kadunpuolella on 5.8 metriä. Korttelissa 731 tontti 16 on merkitty erillispientalojen korttelialueeksi. Rakennuksen ullakkokerroksesta on vähintään puolet sisustettava asuinkäyttöön. Korttelissa 732 tontti 4 on merkitty erillispientalojen korttelialueeksi. Kerrosluku on I 4/5. Tontille on sijoitettava yksi autopaikka 85 kerrosalaneliömetriä kohti. Rakennusoikeudet tonteilla määräytyy tehokkuusluvun mukaan, kortteleissa 720 ja 721 e=0,20, kortteleissa 722-723 e=0,17 ja varsinaisen rakennusoikeuden lisäksi piharakennusta varten 25 k-m2. Korttelissa 724 tonteilla 172-187 e=0,17 ja varsinaisen rakennusoikeuden lisäksi piharakennusta varten 20 k-m2 ja tonteilla 170 ja 171 e=0,18 ja varsinaisen rakennusoikeuden lisäksi piharakennusta varten 20 k-m2. Kortteleissa 725-733 e=0,14 ja varsinaisen rakennusoikeuden lisäksi piharakennusta varten 35 k-m2, korttelissa 734 tonteilla 1-3 e=0,12 ja varsinaisen rakennusoikeuden lisäksi piharakennusta varten 35 k-m2, tonteilla 4 ja 5 e=0,11 ja varsinaisen rakennusoikeuden lisäksi piharakennusta varten 50 k-m2, kortteleissa 736 ja 737 e=0,13 ja varsinaisen rakennusoikeuden lisäksi piharakennusta varten 35 k-m2. Korttelissa 736 tontilla 1 ja korttelissa 373 tontilla 1 e=0,22 ja varsinaisen rakennusoikeuden lisäksi piharakennusta varten 35 k-m2. Piharakennukseen voidaan sijoittaa varsinaisen rakennusoikeuden lisäksi enintään luvun osoittaman kerrosalaneliömetrimäärän suuruinen piharakennus, joka voidaan käyttää ainoastaan piharakennukseen ja johon voidaan sijoittaa vain asuinkäyttöön tarkoitettuja tiloja. Autotallin rakennusoikeus 22 k-m2 varsinaisen rakennusoikeuden lisäksi on kaikilla tonteilla. Asuinrakennusten kerrosluku on I u ¾ tai I u 2/3 ja piharakennuksen kerrosluku on I. Korttelissa 734 tontit 8-10 sekä korttelissa 736 tontit 9 ja 10 on merkitty erillispientalojen korttelialueeksi(AO-20). Kerrosluku on I ¾. Pääasiallisesti luonnollisen maanpinnan yläpuolella olevaa kellarikerrosta ei saa rakentaa. Julkisivupinnan ja vesikaton leikkauskohdan keskikorkeuden tulee olla vähintään 4,0 metriä. Katon kaltevuus saa olla 30-40 astetta ja räystään pituus enintään 25 cm. Pääasiallisena julkisivumateriaalina tulee käyttää puuta, joka on peittomaalattava vaaleaksi. Rakennuksen sivun mittaista parveketta ei saa rakentaa. Rakennusoikeus on asuinrakennukselle 200 k-m2 ja autosuoja- ja taloustiloille 30 k-m2. 5.3.2 Muut
alueet Katualueet Erityisalueet 5.4 Kaavan vaikutukset 5.4.1 Vaikutukset
rakennettuun ympäristöön 5.4.2 Vaikutukset
luonnonympäristöön 5.5 Ympäristön häiriötekijät Häiritsevää liikennemelua kuuluu kortteleissa 726 - 728 vilkasliikenteiseen Nuolialantiehen rajoittuvilla tonteilla. Valtatie 9 aiheuttama liikennemelu on huomioitu läntisen ohitustien suunnittelussa ja rakentaminen yhteydessä aiotaan toteuttaa melusuojausta. Tampere-Pirkkalan lentokentälle sijoittuvasta sotilaslentoliikenteestä aiheutuu koko aluetta koskevaa lentomelua. 5.7 Nimistö Nuolialantien varteen korttelin 728 pohjoispuolelle sijoittuva puisto nimetään Onninpuistikoksi. Korttelissa 730 oleva puisto nimetään Metsolanpuistoksi. Kortteleiden 731 ja 732 eteläpuoliset puistot nimetään Härmänpuistoiksi. Korttelin 737 itäpuolella oleva puisto nimetään Härmälän kirkkopuistoksi. Nimet perustuvat kadunnimitoimikunnan esitykseen 5.9.1995.
6.1 Toteutusta ohjaavat ja havainnollistavat suunnitelmat Alueelta on laadittu rakentamistapaohjeet, jotka ovat asemakaavan liitteenä. 6.2 Toteuttamisen ajoitus Tonttijako muodostettavalle tontille 731-16 laaditaan asemakaavan yhteydessä. Täydennysrakentaminen alueella voi alkaa asemakaavan vahvistuttua, jolloin aluetta koskeva rakennuskielto kumoutuu. Toteutus riippuu kiinteistöjen omistajien tarpeesta. Asemakaavan seurantalomake on selostuksen liitteenä. 6.3 Toteutuksen seuranta Toteutuksen seuranta tapahtuu rakennuslupakäsittelyn yhteydessä.
|