Viikon kasvi

Hatanpään arboretumissa esiteltiin Viikon kasvi 23. kesän ajan. Tältä sivulta löytyvät viikon kasvit kesiltä 2009 ja 2008.

Kääpiöjapaninmarjakuusi 11.-17.9.2009

KÄÄPIÖJAPANINMARJAKUUSI
Taxus cuspidata ’Nana’

Alkuperä:
Japaninmarjakuusen matalakasvuinen muoto

Korkeus:
70 - 100 cm

Kasvupaikka:
Viihtyy parhaiten puolivarjoisella tai varjoisella paikalla kalkkiperäisessä hiekansekaisessa savimaassa.

Yleistä:
Kääpiöjapaninmarjakuusi ’Nana’ on japaninmarjakuusen leveäkasvuinen kääpiömuoto, jota kasvatetaan Keski-Euroopassa lisäämällä kasveja kasvullisesti pistokkaista ja varttamalla. Matala pensas voi kasvaa halkaisijaltaan jopa kolmen metrin levyiseksi. Ikivihreän havukasvin syvänvihreät ja kiiltävät neulaset ovat kampamaisesti kiinnittyneinä jäykkiin oksiin. Marjakuuset ovat kaksikotisia kasveja eli hedekukat ja emikukat ovat eri yksilöissä. Punaiset marjat kehittyvät emiyksilöihin. Marjakuuset menestyvät myös aurinkoisilla paikoilla, mutta vaativat etenkin nuorena suojausta voimakasta kevätaurinkoa vastaan. Pensas sietää tarvittaessa leikkausta. Marjakuusen oksat, neulaset ja siemenet ovat myrkyllisiä. Marjojen punainen malto ei ole myrkyllistä. Kääpiöjapaninmarjakuusi sopii havupensasryhmien aluskasvillisuudeksi ja peittokasviksi varjoisille paikoille. Se on melko talvenarka ja menestyy harvoin edes Keski-Suomen korkeudella.

Hopeatäpläpeippi, 4.-10.9.2009


HOPEATÄPLÄPEIPPI
Lamium maculatum

Alkuperä:
Eurooppa, Aasia

Korkeus:
15 - 30 cm

Kasvupaikka:
Viihtyy parhaiten puolivarjossa, mutta kasvaa myös aurinkoisella tai varjoisella paikalla. Paras kasvualusta on ravinteikas ja kosteutta pidättävä hiekansekainen puutarhamulta.

Yleistä:
Hopeatäpläpeippi on tuuhea, mattomaisesti kasvava talvivihanta perenna. Rennoista varsista lähtevät lyhyet rönsyt juurtuvat helposti maahan. Soikeiden, voimakassuonisten lehtien keskellä on vaalea hopeanhohtoinen täplä. Lehdet säilyvät kauniina ja koristeellisina koko kesän. Punavioletit, pienet huulikukkaiset kukat ovat kiehkuroina lehtihangoissa versojen latvoissa. Ensimmäiset kukinnot puhkeavat kesäkuussa ja kukinta kestää melko pitkään. Myynnissä on myös valko- ja vaaleanpunakukkaisia lajikkeita. Hopeatäpläpeippi sopii maanpeittokasviksi suurten perennojen, pensaiden tai puiden alle ja kukkaryhmiin, joissa sen leviäminen ei häiritse muita kasveja. Kasvia voi lisätä siemenistä kylvämällä, jakamalla tai rönsyistä, jotka juurtuvat helposti koko kasvukauden ajan.

Purppuraheisiangervo, 28.8.-3.9.2009

PURPPURAHEISIANGERVO
Physocarpus opulifolius ’Diabolo’

Alkuperä:
Purppuraheisiangervo on lännenheisiangervon punertavalehtinen lajike.

Korkeus:
150 - 200 cm

Kasvupaikka:
Menestyy parhaiten kosteassa, ravinnepitoisessa maassa aurinkoisella paikalla. On kuitenkin vaatimaton kasvupaikan suhteen, kasvaa myös savimaassa.

Yleistä:
Purppuraheisiangervo on lännenheisiangervon tapaan roteva- ja tiheäkasvuinen pensas. Sen liuskaiset, hammaslaitaiset lehdet puhkeavat aikaisin keväällä ja säilyvät pensaassa myöhään syksyllä. Purppuraheisiangervon lehdet ovat tumman purppuranpunaiset koko kasvukauden. Pensas kukkii kesä-heinäkuussa melko vaatimattomasti. Kellanvalkeat pienet kukat muodostavat huiskilomaisia kukintoja. Syyskesällä huiskiloihin kehittyy siemeniä ja ne värjäytyvät aurinkoisilla paikoilla koristeellisen punertaviksi ja säilyvät kauan pensaassa. Purppuraheisiangervo sopii hyvin suoja- ja taustapensaaksi joko yksinään tai muiden pensaslajien kanssa. Sen voimakas väri antaa vaihtelua pensasryhmään. Pensas on nopeakasvuinen ja sietää hyvin leikkausta ja lumen painoa. Heisiangervot ovat myös terveitä pensaita, joita kasvitaudit ja -tuholaiset eivät vaivaa.

Douglaskuusi, 21.-27.8.2009

DOUGLASKUUSI
Pseudotsuga menziesii

Alkuperä:
Läntinen Pohjois-Amerikka.

Korkeus:
15-35 metriä.

Kasvupaikka:
Hyvin menestyäkseen tarvitsee ravinteikkaan ja tuoreen kasvupaikan.

Yleistä:
Douglaskuusi kasvaa isoksi ja vaatii paljon tilaa. Kotiseudullaan Pohjois-Amerikassa puu kasvaa yleensä 60-80 metriä korkeaksi, joskus jopa yli satametriseksi. Suomessa korkeimmat puut ovat olleet 35 metrisiä. Nuorena puu on nopeakasvuinen. Runko on nuorella puulla sileä mutta muuttuu puun vanhetessa syvään punaruskeauurteiseksi ja korkkimaisen pehmeäksi. Sen latvus kasvaa leveäksi. Neulasmaiset litteät lehdet ovat sivuille siirottavat, 2-3,5 cm pitkät. Puun silmut ovat pihkattomat ja teräväkärkiset. Puun erottaa helposti muista havupuista kävyn perusteella. Käpysuomujen väleistä esiintyöntyvät peitinsuomut ovat pitkät ja kolmiliuskaiset. Douglaskuusta lisätään siemenistä. Kahden kuukauden kylmäkäsittely edistää siemenen itämistä. Douglaskuusta on kokeiltu meillä myös metsäpuuna. Sen puuaines on hyvin lahonkestävää ja soveltuu sekä sisä- että ulkokäyttöön. Luontaisella levinneisyysalueellaan se on tärkeä sahapuu.

Kääpiösembra, 14.-20.8.2009

KÄÄPIÖSEMBRA
Pinus cembra ’Globe’

Alkuperä:
Keski-Euroopassa viljellyt ja sieltä meille tuodut sembrat ovat alppisembraa (Pinus cembra subsp. cembra), kuten myös pallomaiset kääpiösembrat (’Globe’ ja ’Compacta Glauca’).

Korkeus:
Kääpiösembra on matalakasvuinen, pallomainen ja tiheä havupensas. Sen on 0,5 – 2 m korkea. Kasvupaikka:
Kääpiösembra vaatii aurinkoisen kasvupaikan ja kasvualustan on oltava läpäisevä, ravinteikas ja tuore hiekka- tai moreenimaa. Ympärillä tulee olla runsaasti tilaa, jotta neulaset eivät rusketu valon puutteessa.

Yleistä:

Mäntyjä lisätään siemenestä, mutta sen lajikkeita, kuten ’Golba’, lisätään varttamalla. Sembramänty sukulaisineen kuuluu ns. viisineulasmäntyihin, joilla on kussakin kääpiövesassa viisi neulasta. Kääpiösembran neulaset ovat harmaansinivihreät ja 50-70 mm pituiset. Kääpiösembraa on pysynyt meillä miltei tuntemattomana ja sitä on huonosti saatavilla. Menestymisvyöhykemerkintänä on I-?

Kirjokuunlilja 7.-13.8.2009

KIRJOKUUNLILJA Hosta undulata

Alkuperä: Kuunliljojen suku (Hosta) on kotoisin Aasiasta ja siihen kuuluu noin 40 lajia.

Korkeus: Kirjokuunliljan ruusukkeisen lehtikasvuston korkeus on noin 25 cm ja leveys 30 - 40 cm. Vaalean sinivioletit kukat sijaitsevat toispuoleisina terttuina 35 - 50 cm korkean kukkavarren latvassa.

Kasvupaikka:
Kasvupaikan on oltava puolivarjoinen tai varjoinen. Paahteisilla paikoilla kasvualusta on pidettävä tasaisen kosteana. Kasvualustaksi sopii parhaiten kosteutta pidättävä multamaa. Humus- ja ravinnepitoisuutta ylläpidetään keväisin pintaan lisättävällä kompostimullalla.

Yleistä:
Kirjokuunliljan melko pienet lehdet ovat epäsäännöllisesti kellanvalkean ja vihreän kirjavat ja reunoilta leveälti harmaanvihreät. Noin 10 cm pitkä lehtilapa on soikea, 6 - 8 -suoninen, poimureunainen ja suippopäinen. Heinä - syyskuussa kukkiva kirjokuunlilja sopii hyvin esim. perennaryhmien reunoille. Kukkavanat poistetaan heti kukinnan jälkeen, mutta ne voidaan poistaa jo ennen kukintaakin. Liljan koristearvo perustuu kauniiseen lehdistöön. Kirjokuunliljaa lisätään keväällä siemenistä tai jakamalla. Leviävyys on huono. Taimien istutusväli on 30 - 40 cm. Turhaa siirtämistä tai jakamista on vältettävä. Kuunliljat kuuluvat nimistöllisesti hankalimpiin perennoihin ja niitä myydään usein väärillä nimillä.

Kotikataja, 31.7.-6.8.2009

KOTIKATAJA
Juniperus communis

Alkuperä:
Kotikataja on luonnonvarainen koko maassa.

Korkeus: 0,5 – 15 m

Kasvupaikka:
Kotikataja on vaatimaton maan laadun suhteen. Se menestyy parhaiten niukkaravinteisessa, kuivahkossa hiekkamoreenissa aurinkoisella paikalla.

Yleistä:

Kotikataja on kasvutavaltaan hyvin vaihtelevan näköinen, ainavihanta havukasvi. Yleisesti esiintyvän pensasmaisen katajan lisäksi tavataan puumaisia, jopa 15 metrin korkuisia puita, kapeakasvuisia pilarimuotoja ja maanmyötäistä lapinkatajaa. Hedelmä on marjamainen, raakana vihreä, hitaasti sinimustaksi kypsyvä. Kataja on kaksikotinen, joten hedelmät kehittyvät vain emiyksilöihin. Lehdet ovat ainavihreät, terävät, neulasmaiset ja jäykät. Niiden alapinnalla on valkoisia ilmarakojuovia, joista kataja saa hopeisen vivahteen. Katajan eri kasvumuodot sopivat käytettäväksi erilaisiin istutuksiin mm. havupuuryhmiin. Kataja on vanha hyötykasvi. Sen marjoja ja neulasia käytetään rohdosvalmisteissa ja mausteeksi. Sitkeästä puuaineksesta työstetään koriste- ja tarve-esineitä. Puu- tai pilarimaisen katajan ottaminen luonnosta on kielletty.

Punakärsämö 24.-30.7.2009

PUNAKÄRSÄMÖ
Achillea millefolium ’Kirschkönigin’

Alkuperä: Punakärsämö on luonnonvaraisen, lähinnä rikka- ja rohtokasvina tunnetun siankärsämön jalostettu lajike.

Korkeus: 30 – 80 cm Kasvupaikka: Laji viihtyy parhaiten aurinkoisella tai puolivarjoisella paikalla. Se kukkii pitkään ja runsaasti, jos kasvualusta on runsasravinteinen, hieman hiekkapitoinen ja multava.

Yleistä:

Punakärsämön kukinta alkaa jo kesällä ja jatkuu syksyyn asti. Kukinto on tiheä tasalatvainen huiskilo. Yhdessä yksilössä on monta kukkavartta. Kukkineet versot kannattaa poistaa, jolloin tilalle kasvaa uusia versoja. Punakärsämön voimakastuoksuiset lehdet ovat hienojakoiset, pehmeät ja karvaiset. Kärsämöä lisätään keväällä tai syksyllä siemenestä ja loppukesällä jakamalla. Punakärsämöt ovat suosittuja koristekasveja. Ne sopivat perenna- ja kivikkoryhmiin sekä hajupuutarhaan. Niitä voidaan käyttää leikko- ja kuivakukkina. Kärsämöt saattavat aiheuttaa allergiaa. Hatanpään arboretumissa kasvava punakärsämö ’Kirschkönigin’ -lajike tunnetaan myös nimellä ’Cerise Queen’. Muita punakärsämölajikkeita ovat esim. ’Fire King’ , ’Kelwayi’ ja ‘Paprika’.

Rusopajuangervo, 17.- 23.7.2009

RUSOPAJUANGERVO
Spiraea x billardii Alkuperä:
Amurinmaalta 1976 tehdyltä siementenkeruumaltkalta tuotu Suomeen viitapajuangervo (Spiraea salicifolia). Rusopajuangervo on punapajuangervon ja viitapajuangervon risteymä (Spiraea douglasii x Spiraea salicifolia).

Korkeus:
100 – 150 cm

Kasvupaikka:
Viihtyy niin aurinkoisella kuin varjoisellakin paikalla. Se on vaatimaton kasvupaikan suhteen.

Yleistä:

Rusopajuangervo on talvenkestävä ja terve pensas. Se kuuluu ruusukasvien sukuun (Rosaceae) ja on pajuangervoista yleisin. Pajuangervojen kukinto on pysty kerrannaisterttu. Kukinto muodostuu saman vuoden versojen latvoihin, joten kasvustoa voi leikata keväisin tarvittaessa hyvinkin voimakkaasti. Rusopajuangervo kukkii heinäkuun lopulta syyskuulle. Sen kukat ovat tiheässä, pystyissä, kapean kartiomaisissa, 10 – 30 cm:n pituisissa latvakukinnoissa. Kukintojen väri on tumman ruusunpunainen. Lehdet ovat 5 – 8 cm:n pituiset, pitkulaiset, soikeat, sahalaitaiset ja alta karvaiset. Myös kukinto on karvainen. Rusopajuangervo sopii vapaasti kasvaviin aidanteisiin, pensasryhmiin ja villiytymään sopiviin paikkoihin. Juuriversojen muodostumisen hillitsemiseksi esim. nurmikon leikkaus pitää pensasalueen laajenemisen kurissa.

Neidonruusu 10. - 16.7.2009

NEIDONRUUSU
Rosa Alba-ryhmä "Mme Plantier"

Alkuperä:
Tiedot alkuperästä vaihtelevat. Kysymyksessä saattaa olla alba-myskiruusuristeymä tai alba- noisetteristeymästä. Neidonruusu luetaan nykyisin kuuluvaksi loistoköynnösruusuihin.

Korkeus:
125 - 150 cm, jopa korkeampi.

Kasvupaikka:
Ruusut viihtyvät voimakkaassa, savipitoisessa mullassa, jonka kuohkeutta on parannettu karkealla hiekalla, kasvuturpeella ja kompostilla. Ruusut kuluttavat paljon ravinteita.

Yleistä:

Rotevakasvuiset albaruusut sopivat sekä yksittäiskasveiksi että pensasaidaksi. Niiden suosio perustuu hempeiden kukintojen suloiseen tuoksuun. Kukintojen värisävy vaihtelee valkeasta punertavaan. "Mme Plantier" kukkii heinäkuussa viimeisten albaruusujen joukossa. Sen kukat ovat tiheäkerrannaiset ja täysin avautuneena ne ovat ihastuttavan pörröisiä. Punaiset nuput haalistuvat auetessaan ensin vaaleanpunaisiksi ja sitten kermanvalkoisiksi, alta ja reunoilta punapilkkuisiksi. "Mme Plantier" sopii köynnösruusuksi. Sen versot ovat pitkät, kaarevat ja lähes piikittömät. Talvehtiminen onnistuu esimerkiksi paksun lumipeitteen suojassa.

Kamtšatkanmaksaruoho 3. - 9.7.2009

KAMTŠATKANMAKSARUOHO
Sedum kamtschaticum

Alkuperä:
Itä-Aasia

Korkeus:
10 – 20 cm

Kasvupaikka:
Viihtyy parhaiten kalkkipitoisessa, ravinteikkaassa multamaassa aurinkoisella tai puolivarjoisalla paikalla.

Yleistä:

Kamtšatkanmaksaruoho on kestävä, helppohoitoinen ja melko voimakkaasti leviävä perenna. Se muodostaa aurinkoisilla ja kuivilla paikoilla tiheän mattomaisen kasvuston mutta lamoaa liian rehevästi kasvaessaan. Kesäkuun lopusta aina elokuun alkupuolelle kestävä runsas kukinta lähes peittää tummanvihreän, kiiltävän lehdistön. Oranssinkeltaiset, tähtimäiset kukat muodostavat tiiviitä sarjamaisia kukintoja versojen latvoihin. Kukinnan jälkeen kasvustoa koristavat ruskeankeltaiset siemenkodat. Kamtšatkanmaksaruoho sopii kivikkoryhmiin tai aluskasvillisuudeksi korkeammille kasveille. Sitä voi lisätä keväällä siemenistä tai jakamalla, alkukesällä pistokkaista. Siemeniä ei peitetä. Nuorta kasvustoa on perattava, koska se ei pysty kilpailemaan rikkakasvien kanssa.

Kyynelkoivu, 26.6.-2.7.2009

KYYNELKOIVU
Betula pendula ’Youngii’

Alkuperä:
Luonnosta löydetty koivun kasvumuoto.

Korkeus:
2 – 6 m

Kasvupaikka:
Menestyy erilaisilla kasvupaikoilla, viihtyy kuitenkin parhaiten aurinkoisella paikalla.

Yleistä:

Kyynelkoivu on hillittykasvuinen, riippaoksainen rauduskoivulajike, joka vartetaan 2-6 m korkuiseen rauduskoivun runkoon. Kyynelkoivu muodostaa puulle leveän riippuvan latvuksen, jonka oksat ovat pitkiä ja ohuita. Hienoliuskaiset lehdet muistuttavat rauduskoivun lehtiä. Kyynelkoivu vaatii erikoisen ulkonäkönsä ja kasvutapansa vuoksi arvokkaan kasvupaikan. Se sopii parhaiten istutettavaksi muutaman puun ryhminä kaupunkipuistoon tai yksittäin kotipihan erikoisuudeksi. Kyynelkoivun talvenkestävyys on hyvä. Puu on helppohoitoinen. Maahan asti ulottuvat oksat voi katkaista, mutta vasta syyskesällä, koska koivut eivät mahlavuodon takia kestä kevätleikkausta. Arboretumin lisäksi kyynelkoivuja kasvaa mm. Näsinpuiston suihkulähteen viereisellä rinteellä, Koskipuistossa ja Kiovanpuistossa.

Keltakurjenmiekka,19.-25.6.2009

KELTAKURJENMIEKKA
Iris pseudacorus

Alkuperä:
Eurooppa, Länsi-Aasia, kasvaa meillä yleisenä Pohjois-Pohjanmaalle asti ja harvinaisena Pohjois-Suomessa, jossa se on rauhoitettu.

Korkeus:
50 – 100 cm

Kasvupaikka:
Viihtyy parhaiten kosteassa, ravinteikkaassa savimaassa aurinkoisella paikalla.

Yleistä:

Keltakurjenmiekka on komeimpia luonnonkukkiamme. Se kasvaa luontaisesti rannoilla ja kosteikoissa, mutta viihtyy myös kotipuutarhassa. Kasvi leviää suikertavan juurakkonsa avulla. Reheväkasvuiset ja sirosti kaartuvat lehdet säilyvät kauniina myöhäiseen syksyyn asti. Keltakurjenmiekka kukkii näyttävästi kesä-heinäkuussa. Loistavan keltaiset kukat ovat harvoina kukintoina jäykkien versojen latvoissa. Kukka muodostuu kuudesta terälehdestä. Keltakurjenmiekka kasvaa myös multavassa kukkapenkissä, mutta viihtyy kotipihassakin parhaiten veden äärellä. Laihassa maassa tai ravinneköyhässä kosteikossa se ei kuki. Kasvia voidaan lisätä jakamalla juurakko mieluiten keväällä. Se viihtyy pitkään samalla kasvupaikalla. Keltakurjenmiekka on Kymenlaakson maakuntakukka. Koko kasvi ja erityisesti sen juurakko ovat myrkyllisiä.

Lehtoakileija, 12.-18.6.2009

LEHTOAKILEIJA
Aquilegia vulgaris

Alkuperä:
Luonnonvarainen Itämeren eteläpuolella, kasvaa meillä myös luontoon levinneenä viljelykarkulaisena.

Korkeus:
40 – 80 cm

Kasvupaikka:
Viihtyy parhaiten ravinteikkaassa maassa puolivarjoisella paikalla.

Yleistä:
Lehtoakileija kuuluu laajaan akileijojen sukuun, josta tunnetaan noin 70 lajia. Se on vanha perennalaji, jota on kasvatettu lääkekasvina luostaripuutarhoissa jo 1600-luvulla. Nykyään se kasvaa usein villiytyneenä vanhojen asumusten pihoilla. Jäykkävartisen ja reheväkasvuisen perennan kukinta-aika on verraten lyhyt, mutta loppukesällä perennaryhmää kaunistavat kasvin koristeelliset lehdet ja siemenkodat. Lehtoakileija kukkii kesä-heinäkuussa. Kukkavanojen päihin kehittyvät nuokkuvat kukat muodostuvat viidestä kannuksellisista terälehdestä ja viidestä säteittäisestä verholehdestä. Kukkien väri vaihtelee valkoisesta punaisen, sinisen ja lilan eri sävyihin. Lajikkeet ovat sekoittuneet ja risteytyneet keskenään. Lehtoakileijaa voi lisätä joko keväällä tai syksyllä jakamalla tai siemenistä kylvämällä. Kasvin leviää myös kylväytymällä, mutta sen voi estää poistamalla kukkavanat heti kukinnan jälkeen. Kaikki akileijalajit ovat myrkyllisiä.

Alaskankleitonia, 5.-11.6.2009

ALASKANKLEITONIA
Claytonia sibirica

Alkuperä:
Pohjois-Amerikka, Alaska, Siperia

Korkeus:
15 – 30 cm

Kasvupaikka:
Viihtyy parhaiten ravinteikkaassa maassa puolivarjoisella tai varjoisella paikalla.

Yleistä:

Kleitonioiden sukuun kuuluu noin 15 lähinnä Pohjois-Amerikassa kasvavaa yksi- ja monivuotista ruoholajia. Alaskankleitonia on niistä ainoa meillä koristekasvina kasvatettava kleitonia. Se on matalakasvuinen perenna, joka kukkii keväästä syksyyn. Alaskankleitonia on lyhytikäinen, mutta jatkaa sukuaan tehokkaasti siemenistä kylväytymällä. Hyvin menestyessään se levittäytyy laajaksi, peittäväksi matoksi. Alaskankleitonian vaaleanvihreät lehdet ovat kapean soikeita ja pitkäruotisia. Pienet tähtimäiset, vaaleanpunertavat kukat ovat viuhkoissa n. 20 cm korkuisten kaksilehtisten versojen latvoissa.

Tarhakullero, 29.5.-4.6.2009

TARHAKULLERO

Trollius Cultorum-ryhmä, Trollius risteymä

Alkuperä:
Tarhakullerot ovat pohjoisella pallonpuoliskolla luonnonvaraisena kasvavien kullerolajien risteymiä.

Korkeus:
40 – 70 cm

Kasvupaikka:
Viihtyy parhaiten aurinkoisella tai puolivarjoisella paikalla kosteassa kasvualustassa. Ei viihdy paahteisella paikalla.

Yleistä:

Tarhakullerot ovat reheväkasvuisia ja runsaskukkaisia niitty-, aasian- ja kesäkulleron risteymistä valittuja lajikkeita. Tummanvihreät sormiliuskaiset lehdet ränsistyvät kukinnan jälkeen, joten kullerot sopivat hyvin perennaryhmien keskelle. Tarhakullerot kukkivat touko-kesäkuussa. Niiden kukinta-aika ja korkeus vaihtelevat lajikkeen mukaan. Myös pallomaisten kukkien väri vaihtelee lajikkeesta riippuen keltaisen ja oranssin eri vivahteissa. Kukkien uloimmat terälehdet ovat muuntuneita verholehtiä, joiden keskellä ovat varsinaiset mettä sisältävät terälehdet. Kukkavarret sopivat myös leikkokukiksi. Tarhakulleroita lisätään jakamalla keväällä ennen kukintaa tai heti kukinnan jälkeen. Kulleroiden kukinta-aikaa saa pidennettyä kasvattamalla puutarhassa useita erilaisia kullerolajeja ja -lajikkeita.

Luhtaesikko, 22.-28.5.2009

LUHTAESIKKO
Primula sieboldii

Alkuperä:
Itä-Aasian kosteat niityt

Korkeus:
10 – 15 cm

Kasvupaikka:
Vaatimaton kasvupaikan suhteen, viihtyy kuitenkin parhaiten puolivarjoisella paikalla kosteahkossa kasvualustassa.

Yleistä:
Luhtaesikko kuuluu keväällä kukkivien esikoiden suureen joukkoon. Keväällä kukkivat esikkolajit sopivat istutettavaksi puiden alle ja pensasryhmien reunoille, koska niiden kukinta-aikaan puiden ja pensaiden alla on vielä valoisaa ja kasvien lehdet suojaavat kesällä esikoita auringonpaisteelta. Luhtaesikon karvaisista, reunoistaan liuskottuneista hammaslaitaisista lehdistä muodostuu vihreä matto, jonka keskeltä nousevat 20-30 cm korkuiset kukkavanat. Esikko kukkiin toukokuussa ja lehdet kuihtuvat pian kukinnan jälkeen. Sarjakukinnon muodostavat pienet kukat ovat lajikkeesta riippuen joko violetinpunaisia, ruusunpunaisia tai valkoisia. Luhtaesikko leviää rönsyjen avulla. Sitä voi lisätä myös jakamalla joko keväällä tai syksyllä. Esikoita voi lisätä myös siemenistä, mutta silloin on huomioitava, että eri lajikkeet risteytyvät helposti keskenään. Siemenet kylvetään syksyllä heti niiden kypsymisen jälkeen.

Kesän 2008 viikon kasvit

Kotipihlaja, 5. - 11.9.2008

KOTIPIHLAJA
Sorbus aucuparia

Alkuperä:
Eurooppa, Aasia, Suomessa luonnonvarainen

Korkeus:
5 – 10 m

Kasvupaikka:
Vaatimaton kasvupaikan suhteen, viihtyy kuitenkin parhaiten aurinkoisella tai puolivarjoisella kuivahkolla paikalla.

Yleistä:

Kotipihlaja on usein monirunkoinen, pienehkö puu. Metsissä kasvavat pihlajat ovat usein matalia pensaita. Puun 10-20 cm pituiset lehdet muodostuvat useista terävästi sahalaitaisista lehdyköistä. Pihlaja kukkii keväällä. Kellertävän valkoiset pienet kukat muodostavat terttumaisia voimakkaasti tuoksuvia kukintoja.

Syyskesällä puuhun kehittyy oranssinpunaisia, ravinnoksi kelpaavia marjoja. Keltamarjaiset pihlajat ovat harvinaisempia. Lehtien syysväri on kauniin kellertävän punainen.

Kotipihlaja on pienen kokonsa, talvenkestävyytensä ja helppohoitoisuutensa ansiosta käyttökelpoinen esimerkiksi kotipihojen puuryhmissä ja yksittäispuuna. Pihlaja on melko lyhytikäinen puu. Sen puuaines on sitkeää ja sitä on ennen käytetty puisten työkalujen valmistamiseen.

Arboretumissa kasvaa useiden punamarjaisten pihlajalajien ja -lajikkeiden lisäksi myös S. aucuparia 'Xanthocarpa' - keltamarjapihlaja (kuvassa).

Pensashanhikki, 29.8. - 4.9.2008

PENSASHANHIKKI
Dasiphora fruticosa

Alkuperä:
Etelä-Eurooppa, Aasia, Pohjois-Amerikka

Korkeus:
30 – 150 cm lajikkeesta riippuen

Kasvupaikka:
Vaatimaton kasvupaikan suhteen, viihtyy kuitenkin parhaiten aurinkoisella paikalla ravinteikkaassa hiekka- tai moreenipitoisessa mullassa.

Yleistä:
Pensashanhikki on tiheä- ja pystykasvuinen, pyöreähkö pensas, joka puhkeaa lehteen myöhään keväällä. Pienet lehdet ovat yleensä viisilehdykkäisiä ja karvaisia. Heinäkuussa alkava ja myöhään syksyyn jatkuva kukinta on näyttävä ja runsas. Pensas peittyy lähes kokonaan kukkiin, joiden väri vaihtelee keltaisen eri sävyistä valkoiseen, vaaleanpunaiseen ja oranssiin.

Pensashanhikki sopii yksittäispensaaksi, vapaasti kasvavaksi aidanteeksi sekä pensas- ja kivikkoryhmiin. Se on helppohoitoinen, talvenkestävä pensas, joka on myös kestävä tauteja ja tuholaisia vastaan. Jos pensas muuttuu vanhemmiten risumaiseksi ja kukinta vähenee, sen voi leikata tyveltä poikki, jolloin tilalle kasvaa nopeasti uusia runsaskukkaisia versoja.

Arboretumissa kukkivia pensashanhikkilajikkeita:
'Jackman' – kirkkaankeltainen
'Sandved' - kermankeltainen
'Red Ace' – oranssinpunainen
'Lovely Pink' – vaaleanpunainen (kuvassa)

Punahattu, 22.- 28.8.2008

PUNAHATTU
Echinacea purpurea

Alkuperä:
Pohjois-Amerikka

Korkeus:
80 - 100 cm

Kasvupaikka:
Viihtyy parhaiten aurinkoisella, jopa paahteisella paikalla ravinteikkaassa hiekkapitoisessa mullassa. Kasvi viihtyy monenlaisissa maalajeissa, ei kuitenkaan kosteassa ja jäykässä savimaassa.

Yleistä:

Punahattu on tukevaversoinen, keskikorkea perenna. Se on näyttävä perennaryhmässä, mutta sopii kookkaana kasvina myös omaksi ryhmäkseen. Kasvin tummanvihreät, karheakarvaiset lehdet ovat leveän pitkänomaisia ja teräväkärkisiä. Maanrajassa lehdet muodostavat n. 40 cm levyisiä lehtiruusukkeita.

Punahatun pitkään jatkuva kukinta alkaa elokuussa ja jatkuu syyskuuhun. Suuret, päivänkakkaraa muistuttavat mykerökukinnot ovat yksittäin tukevien versojen latvoissa. Laitakukkien väri vaihtelee lajikkeesta riippuen punaisen eri sävyistä valkoiseen. Mykerön keskellä olevat pienet ruskeanpunaiset kehräkukat ovat erityisesti perhosten suosiossa.

Kasvia lisätään joko jakamalla tai siemenistä kylvämällä. Istuttaminen ja jakaminen tehdään mieluiten keväällä. Kasvi on lyhytikäinen ja vaatii jakamisen 3-4 vuoden välein. Punahattu sopii myös leikko- ja kuivakukaksi. Muutamia punahattulajeja käytetään myös rohdoskasveina.

Nepalinhanhikki 15. - 21.8.2008

NEPALINHANHIKKI
Potentilla nepalensis

Alkuperä:
Himalajan länsiosat

Korkeus:
30 – 40 cm

Kasvupaikka:
Viihtyy parhaiten aurinkoisella tai puolivarjoisella paikalla kevyessä, kosteutta läpäisevässä kasvualustassa.

Yleistä:
Nepalinhanhikki on matala, helppohoitoinen perenna. Sen sormiliuskaiset lehdet muistuttavat mansikan lehtiä. Lehdykät ovat pitkänomaisia, sahalaitaisia ja molemmin puolin karvapeitteisiä.

Nepalinhanhikin kukinta kestää kesäkuusta syyskuuhun. Halkaisijaltaan noin 5 cm kokoiset kukat ovat harvakukkaisina huiskiloina haaroittuneiden punertavien versojen latvoissa. Lajikkeesta riippuen väriltään joko punaoranssit tai aniliininpunaiset kukat muistuttavat mansikan kukkia. Kukkaversot sopivat myös leikkokukiksi.

Kasvia lisätään jakamalla keväällä tai syksyllä ja myös siemenistä kylvämällä syksyllä heti niiden valmistuttua. Uudet taimet istutetaan mieluiten keväällä.

Nepalinhanhikki sopii kivikkoryhmiin ja aurinkoisten paikkojen perennaryhmiin. Kasvi vaatii kastelua pitkinä poutakausina.

Tähtililja 8. - 14.8.2008

TÄHTILILJA
Zigadenus elegans

Alkuperä:
Pohjois-Amerikka

Korkeus:
50 – 80 cm

Kasvupaikka:
Viihtyy parhaiten hieman varjoisessa, tuulelta suojatussa perennaryhmässä tai kivikkoryhmän syvämultaisessa kohdassa. Kasvualustaksi sopii ravinteikas, kosteutta pidättävä multa, jonka pintaan suositellaan keväällä lisättävän kompostimultaa. Liian ravinteikas maa heikentää talvenkestävyyttä.

Yleistä:
Tähtililja on tyylikäs ja melko harvinainen, kestävä ja helppohoitoinen perenna. Poutasäällä kasvustoa on säännöllisesti kasteltava. Se leviää hillitysti. Sitä lisätään keväällä tai syksyllä siemenistä sekä jakamalla syksyllä. Taimet istutetaan 20 – 30 cm välein.

Tähtililjan kukkii heinä – elokuussa. Sen tähtimäiset, vihertävän- tai kellertävänvalkoiset kukat ovat pitkinä tähkämäisinä terttuina 50 – 80 cm korkuisissa versoissa. Miekkamaiset, pitkät ja kapeat lehdet ovat mättäinä.

Tähtililja on myrkyllinen, mutta pienen määrän syöminen aiheuttaa harvoin oireita.

Kiinanlaikkuköynnös 1. - 7.8.2008

KIINANLAIKKUKÖYNNÖS
Actinidia kolomikta

Alkuperä:
Koillis-Aasia, Kiina, Japani

Korkeus:
3 – 5 m

Kasvupaikka:
Viihtyy parhaiten aurinkoisella tai puolivarjoisella paikalla syvämultaisessa ja runsasravinteisessa maassa. Ei viihdy jäykässä savimaassa.

Yleistä:
Kiinanlaikkuköynnös on rehevä, kierteisesti tukea vasten kiipeävä köynnös. Kasvin lehdet ovat alkukesällä valkokirjavia ja muuttuvat loppukesällä vaalean punakirjaviksi. Lehtien väri on kaunein aurinkoisella paikalla kasvavilla kasveilla. Lehdet ovat noin 10 cm pituisia ja herttatyvisiä.

Köynnös kukkii kesäkuussa. Pienet, lähes lehtien peitossa olevat, mansikan kukkaa muistuttavat kukat ovat tuoksuvia. Kiinanlaikkuköynnös on kaksikotinen eli hede- ja emikukat ovat eri yksilöissä. Meillä kasvatetaan lähes yksinomaan hedekasveja. Emikasvien lehdet ovat koko kasvukauden vihreitä. Jos hede- ja emikasveja kasvatetaan yhdessä, emiyksilöihin kehittyy maukkaita syötäväksi kelpaavia marjoja.

Köynnökseksi kasvatettava kiinanlaikkuköynnös vaatii säleikön tuekseen. Sitä voi istuttaa myös pergolaan ja maanpeitekasviksi. Vanhaa köynnöstä voi tarvittaessa leikata, mutta vain loppukesällä, koska kevätleikkausta seuraa runsas mahlavuoto.

Pikkutöyhtöangervo 25. - 31.7.2008

PIKKUTÖYHTÖANGERVO
Aruncus aethusifolius

Alkuperä:
Korea

Korkeus:
20 – 30 cm

Kasvupaikka:
Kasvi on melko vaatimaton maan laadun suhteen, viihtyy kuitenkin ravinteikkaassa kosteutta pidättävässä maassa aurinkoisella tai puolivarjoisella paikalla.

Yleistä:
Pikkutöyhtöangervo on melko uusi ja harvinainen tulokas perennalajiemme joukossa. Sirokasvuinen, keskikokoinen perenna muistuttaa jaloangervoa. Sen pitsimäiset, kolmisormiset lehdet muodostavat tiheän lehtimättään. Lehdet värittyvät syksyllä oranssinpunaisiksi.

Lehtimättään keskeltä nouseviin kukkavarsiin puhkeaa heinä-elokuussa kellertävän valkoisia pieniä kukkia. Ne muodostavat pystyjä runsaskukkaisia, töyhtömäisiä kukintoja. Niitä voi käyttää myös kuivakukkina.

Pitkäikäinen ja helppohoitoinen pikkutöyhtöangervo viihtyy useita vuosia samalla kasvupaikalla. Sitä lisätään keväällä siemenistä kylvämällä tai jakamalla. Se sopii hyvin kivikkoryhmiin ja perennaryhmien reunuskasviksi.

Valtikkanauhus 18. - 24.7.2008

VALTIKKANAUHUS
Ligularia przewalskii

Alkuperä:
Pohjois-Kiina

Korkeus:
1 –1,5 m

Kasvupaikka:
Viihtyy parhaiten puolivarjoisella paikalla multavassa kosteahossa maassa, viihtyy myös varjossa. Kärsii liian paahteisella ja kuivalla paikalla.

Yleistä:

Valtikkanauhus on kookas ja voimakaskasvuinen perenna. Tumman vihreät syvään sormiliuskaiset lehdet antavat kasville siron ulkomuodon. Valtikkanauhus kukkii heinäkuussa ensimmäisenä nauhuksista. Pitkässä, kapean tähkämäisessä kukinnossa on runsaasti harvakukkaisia kirkkaan keltaisia mykeröitä. Kärjestä nuokkuvan kukinnon varsi on tummanvihreä.

Valtikkanauhus leviää jonkin verran juuriversojensa avulla ja myös siementämällä. Kasvia voi lisätä jakamalla joko keväällä tai syksyllä kukinnan jälkeen. Laji on helppo jaettava ja leviää helposti kasvupaikalleen. Se viihtyy kuitenkin samalla kasvupaikalla useita vuosia.

Nauhusten laajaan sukuun kuuluu useita lajeja. Valtikkanauhuksen lisäksi yleisimpiä lajeja ovat kallionauhus (L. dentata) ja soihtunauhus (L. x hessei), joka on myös yksi kookkaimmista nauhuksista. Nauhukset sopivat tausta- ja peitekasveiksi joko yksinään tai ryhmänä muiden kasvien kanssa.

Neilikkaruusu

Hiirellä klikkaamalla kuvan saa isommaksi.

Neilikkaruusu 11. - 17.7.2008

NEILIKKARUUSU
Rosa Grootendorst-ryhmä

Alkuperä:
Hollanti

Korkeus:
1 -1,5 m

Kasvupaikka:
Viihtyy parhaiten aurinkoisella tai puolivarjoisella paikalla tavallisessa puutarhamaassa, kasvi on melko vaatimaton maan laadun suhteen.

Yleistä:

Neilikkaruusu on tanakka, pystykasvuinen pensasruusu. Versot, lehdet ja piikkisyys muistuttavat kurtturuusua, vain kukinta on erilainen. Pienehköjen, hyvin kerrannaisten kukkien terälehdet ovat ripsureunaisia, joten kukka muistuttaa pientä neilikkaa. Vaikka yksittäiset kukat ovat pieniä, kukinta on näyttävä, sillä kukat muodostavat leveän huiskilomaisen kukinnon.

Purppurapunakukkainen ’F.J.Grootendorst’ on vanhin ja tunnetuin neilikkaruusulajike. Heleän vaaleanpunakukkainen ’Pink Grootendorst’ on siitä myöhemmin kehittynyt mutaatio. Ruususta on myös harvinaisempi valkoinen lajike ’White Grootendorst’.

Neilikkaruusun kukinta alkaa kesä-heinäkuun vaihteessa ja jatkuu koko loppukesän. Se sopii pitkän kukinta-aikansa vuoksi esimerkiksi matalaksi aidanteeksi oleskelualueen läheisyyteen.

Kylminä ja vähälumisina talvina neilikkaruusun versot saattavat paleltua ja niitä joudutaan leikkaamaan, mutta ruusu versoo hyvin ja kukkii jo samana kesänä.

Kesäpikkusydän 4. - 10.7.2008

KESÄPIKKUSYDÄN
Dicentra formosa

Alkuperä:
Pohjois-Amerikan länsiosa

Korkeus:
20 – 30 cm

Kasvupaikka:
Viihtyy parhaiten puolivarjoisella paikalla multavassa, kosteutta pidättävässä ja kalkkipitoisessa maassa.

Yleistä:

Kesäpikkusydän on tuuheakasvuinen matala perenna, joka leviää juuristonsa avulla laajaksi kasvustoksi. Koristeelliset, saniaista muistuttavat liuskaiset lehdet säilyvät kauniina koko kasvukauden.

Kesäpikkusydän kukkii koko kesän. Toukokuussa alkava kukinta jatkuu syyskuun alkupuolelle asti. Pienet torvimaiset, sydämenmuotoiset kukat ovat pieninä ryhminä lehtien yläpuolelle nousevien kaarevien versojen päissä. Kukat ovat lajikkeesta riippuen joko ruusunpunaisia tai valkoisia.

Kesäpikkusydäntä voi lisätä jakamalla heti kukinnan jälkeen tai kylvämällä siemenistä. Jakaminen on tehtävä varoen, koska kasvin mehevä juurakko ja versot ovat hauraita. Kesäpikkusydän viihtyy parhaiten saadessaan kasvaa samalla paikalla useita vuosia.

Helppohoitoinen kesäpikkusydän sopii perennaryhmien reunuskasviksi ja peittokasviksi. Kasvi on keväällä hallanarka, joten suojaus on paikallaan. Muutoin laji on hyvin talvenkestävä.

Korallikeijunkukka

Hiirellä klikkaamalla saat kuvan isommaksi.

Korallikeijunkukka, 27.6. – 3.7.2008

KORALLIKEIJUNKUKKA
Heuchera sanquinea

Alkuperä:
Pohjois-Amerikka

Korkeus:
30 – 40 cm

Kasvupaikka:
Viihtyy parhaiten aurinkoisella tai puolivarjoisella paikalla kevyessä, ravinnepitoisessa ja kosteutta pidättävässä maassa.

Yleistä:

Korallikeijunkukka on sirokasvuinen, mätästävästi kasvava perenna. Tummavihreissä, pyöreän herttamaisissa lehdissä on koristeellisia marmorikuvioita. Lehdistö talvehtii vihreänä, mikäli lumisuoja on riittävä. Sitä voi suojata myös havukatteella.

Korallikeijunkukka kukkii kesä-heinäkuussa. Lehtien keskeltä nouseviin siroihin kukkavarsiin kehittyy pieniä kellokukkia, jotka muodostavat ilmavia terttuja. Kukat ovat lajikkeesta riippuen joko ruusunpunaisia tai valkoisia. Kukinta kestää pitkään ja uusiutuu, mikäli kuihtuneet kukat poistetaan.

Kasvia voi lisätä jakamalla muutaman vuoden välein joko keväällä tai syksyllä. Kasvin juurille on hyvä lisätä ajoittain multaa, koska juuristo on hyvin pinnan myötäinen ja taimet kohoavat kasvaessaan ylös maasta.

Korallikeijunkukka sopii perennapenkkien reunuskasviksi ja kivikkoryhmien multaviin osiin. Pinnassa olevan juuristonsa vuoksi keijunkukka saattaa tarvita kastelua kuivina kausina.

Kuva: visakoivu

Visakoivu, 20. – 26.6.2008

VISAKOIVU
Betula pendula var. carelica

Alkuperä:
Kasvaa luonnonvaraisena Etelä- ja Keski-Suomessa.

Korkeus:
5 – 15 m

Kasvupaikka:
Viihtyy luontaisesti kuivilla ja kivisillä kasvupakoilla. Kasvupaikkavaatimukset ovat samat kuin rauduskoivulla.

Yleistä:
Visakoivu on rauduskoivun erikoismuoto, jonka tunnistaa muhkuraisesta ja mutkaisesta rungosta. Visautumisen syytä ei tarkkaan tiedetä, mutta sitä pidetään perinnöllisenä sairautena, jossa puun normaali vuosikasvu häiriintyy. Visapuu on lujaa, koristeellista ja taloudellisesti arvokasta puuta, josta käydään kauppaa kilohinnan perusteella.

Visaisuuden määrä vaihtelee eri puuyksilöissä. Runko- eli visatyyppejä ovat pahkura-, kaula-, juomu- ja rengasvisa. Suorarunkoinen visakoivu on arvokas viljelypuu, joka saavuttaa hakkuukypsyyden noin 50 vuoden ikäisenä. Rungon alaosassa kaarna on tummaa ja uurteista. Muuten puu ei eroa rauduskoivusta. Visakoivu vaatii runsaasti tilaa, sillä monihaaraiset puut kasvavat varsin leveiksi. Sitä voi lisätä siemenistä, mutta visaominaisuus periytyy vain osalle taimista.

Visakoivua, jota pidetään myös suomalaisen sitkeyden vertauskuvana, on käytetty aikoinaan myös veronmaksuvälineenä ja arvokkaana sisustusmateriaalina keisareiden ja kuninkaiden hoveissa.

Pohjanruusujuuri, 13. – 19.6.2008

Pohjanruusujuuri

POHJANRUUSUJUURI
Rhodiola rosea

Alkuperä:
Luonnonvarainen Pohjois-Suomessa, yleisimmin Enontekiön ja Utsjoen alueella. Kasvaa myös Skandinavian ja Venäjän pohjoisosissa.

Korkeus:
30 cm

Kasvupaikka:
Kasvaa luonnonvaraisena tunturiseutujen kosteikoilla, purojen varsilla ja kallioiden raoissa. Suosii kosteana pysyvää, humuspitoista ja hapanta maata. Viihtyy parhaiten aurinkoisella tai puolivarjoisella paikalla.

Yleistä:

Ruusujuuri on maksaruohokasvien heimoon kuuluva perenna, jonka paksu juurakko nimensä mukaisesti tuoksuu ruusulle. Kasvi on hidaskasvuinen ja muodostaa täysikokoisena halkaisijaltaan 40-50 cm kokoisen puolipallon, jossa voi olla 200-300 versoa. Versoon kiinnittyneet pienet harmaanvihreät lehdet ovat kärjestään tylppähampaisia.

Ruusujuuri kukkii kesä-heinäkuussa. Vihertävän keltaiset pienet kukat muodostavat tiiviitä viuhkoja versojen latvoihin. Kasvi on kaksikotinen eli hede- ja emikukat ovat eri yksilöissä.

Ruusujuuri yleistyi kotipihojen perennaryhmissä 1920-luvulla. Se on tunnettu rohdoskasvina jo yli 1000 vuotta. Käyttäjinä ovat olleet mm. tiibetiläiset munkit ja viikingit, jotka käyttivät ruusujuurta voiman antajana pitkien merimatkojensa aikana. Ruusujuurta viljellään edelleen rohdoskasviksi kaupallisiin tarkoituksiin.

Rönsyakankaali 6. - 12.6.2008

Rönsyakankaali

RÖNSYAKANKAALI (Rentoakankaali)
Ajuga reptans

Alkuperä:
Eurooppa, Vähä-Aasia

Korkeus:
15 – 25 cm

Kasvupaikka:
Viihtyy parhaiten ravinteikkaassa kosteutta pidättävässä savimullassa puolivarjoisella paikalla.

Yleistä:

Rönsyakankaali, jota aikaisemmin on kutsuttu rentoakankaaliksi, on helppohoitoinen ja kestävä maanpeiteperenna. Vaikka se kasvaa parhaiten puolivarjoisella paikalla multavassa maassa, se menestyy myös aurinkoisella paikalla, kunhan maa ei liiaksi kuivu. Kasvi leviää pitkien rönsyjensä avulla nopeasti mattomaiseksi maanpeitekasviksi, jonka lehdet osittain talvehtivat vihreinä.

Kukinta alkaa yleensä kesäkuun puolessa välissä ja kestää heinäkuun puoliväliin. Kukat puhkeavat kasvuston keskeltä nousevien kukkavarsien lehtihankoihin muutaman kukan ryhmiin. Ne muodostavat harvoja tähkämäisiä kukintoja. Kukat ovat väriltään vaaleansinivioletteja.

Rönsyakankaalista on myynnissä useita lajikkeita, mm. punaruskealehtinen ’Atropurpurea’ sekä lehdistöltään valkokirjava- ja punavalkolaikkuisia lajikkeita.

Rönsyakankaali on vanha koristekasvi, jota on aikoinaan käytetty rohtona mm. juoppouteen. Kasvia lisätään keväällä tai syksyllä jakamalla.

Niittysinilatva 30.5. - 5.6.2008

Niittysinilatva

NIITTYSINILATVA
Polemonium reptans

Alkuperä:
Eurooppa, Pohjois-Amerikka

Korkeus:
30 – 50 cm

Kasvupaikka:
Viihtyy parhaiten ravinteikkaassa kosteutta pidättävässä mullassa puolivarjoisella paikalla.

Yleistä:
Niittysinilatva on matalakasvuinen aikaisin keväällä kukkiva perenna. Kestävä ja helppohoitoinen kasvi muodostaa jonkin verran rönsyjä, joiden avulla se leviää.

Toukokuussa alkava kukinta kestää pitkään. Maljamaiset kellokukat ovat nuokkuvina terttuina hentojen versojen latvoissa. Myynnissä olevia lajikkeita ovat mm. myös valkokukkainen ’Album’ vaaleansininen ’Blue Pearl’.

Niittysinilatvaa voi istuttaa perennamaiden reunuskasviksi ja puolivarjon kivikkoryhmiin. Se sopii myös vesiaiheiden läheisyyteen. Kasvi viihtyy parhaiten saadessaan kasvaa kauan samassa paikassa ja se jaetaan vasta, kun kasvu ja kukinta alkavat heikentyä.

Perennaryhmissä niittysinilatvaa yleisempi on keskikesällä kukkiva lehtosinilatva (P. caeruleum), joka kasvaa myös luonnonvaraisena Etelä-Suomen lehdoissa ja rehevillä niityillä. Lehtosinilatvaa muistuttava kellosinilatva (P. acutiflorum) kasvaa luonnonvaraisena Lapissa.

Kääpiömanteli 23. - 29.5.2008

Kääpiömanteli

KÄÄPIÖMANTELI
Prunus tenella

Alkuperä:
Kaakkois-Aasia, Etelä-Venäjä

Korkeus:
0,5 – 1,5 m

Kasvupaikka:
Viihtyy parhaiten kalkitussa hiekkamultamaassa valoisalla ja lämpimällä paikalla.

Yleistä:
Kääpiömanteli on pystykasvuinen, tiheä- ja ohutversoinen pensas. Kiiltävät, soikeat lehdet ovat 3 - 7 senttimetrin pituisia. Pensas kukkii keväällä lehtien puhkeamisen aikaan. Vaalean ruusunpunaiset pienet kukat ovat yksittäin tai muutaman kukan ryhminä versoon kiinnittyneinä. Syyskesällä pensaaseen kehittyy punaisia halkaisijaltaan noin 1,5 senttimetrin kokoisia luumarjoja.

Kääpiömanteli leviää juuriversoja kasvattamalla. Pensasta myydään myös vartettuna, jolloin se kasvaa omajuurista kookkaammaksi. Perusrunkona käytetään usein luumua ja silloin perusrungosta mahdollisesti kasvavat vesat täytyy poistaa.

Kääpiömanteli saattaa paleltua kylminä talvina, mutta versoo nopeasti uutta kasvua ja palkitsee kasvattajansa seuraavana keväänä runsaalla kukinnalla. Siron kasvutapansa ansiosta se sopii istutettavaksi mm. kivikkoryhmään, havukasvien seuraan tai yksittäispensaaksi. Kasvin juuristoalue on hyvä pitää puhtaana nurmikkoheinistä, koska ne haittaavat pensaan kasvua.

Kaukasianpitkäpalko 16. - 22.5.2008

Kaukaasianpitkäpalko

KAUKASIANPITKÄPALKO
Arabis caucasica

Alkuperä:
Kaakkois-Eurooppa, Välimeren maiden vuoristoseudut

Korkeus:
15 - 20 cm

Kasvupaikka:
Viihtyy parhaiten aurinkoisella paikalla ja on vaatimaton maan laadun suhteen, ei viihdy kuitenkaan liian märässä kasvupaikassa.

Yleistä:
Kaukasianpitkäpalko on maanmyötäisesti kasvava, helppohoitoinen perenna. Aikaisin keväällä puhkeavat pienet valkoiset kukat peittävät tasaisena mattona harmaanvihreän lehdistön. Pieniä kukkaterttuja muodostavat hyväntuoksuiset kukat näkyvät kauas ja kiinnittävät huomiota kevään ensimmäisinä kukkina.

Pitkään kestävän kukinnan jälkeen kannattaa kuihtuneet kukat leikata pois, jolloin lehdistö säilyy tiheänä ja tasaisena syksyyn asti. Kasvusto talvehtii vihreänä ja uusiutuu keväällä. Kukkien määrä vaihtelee talviolosuhteista riippuen, mutta useimmiten kukinta on runsas.

Kaukasianpitkäpalko viihtyy kivikkoryhmien kivenkoloissa ja perennaryhmien reunakasvina. Se leviää helposti, joskus ihan vaivaksi asti. Kasvia voi lisätä jakamalla keväällä kukinnan jälkeen tai siemenistä kylvämällä.

Kaukasianpitkäpalkoa muistuttava kerrottukukkainen muoto on tarhapitkäpalko A. caucasica ’Alba Plena’.