Vattula

Kulkuyhteydet ja palvelut

Luonnon piirteet

Kasvillisuus

Puusto- ja pensaskerros

Kenttäkerros

Sienet

Eläimet

Linnusto

Hyönteiset

Alueen nykyinen tila ja käyttö

Käytön ja hoidon tavoitteet

 

Vattulan luonnonsuojelualue on Tampereen laajin ja vanhin luonnonsuojelualue, pinta-ala on 61 hehtaaria. Se sijaitsee Tampereella, entisen Teiskon kunnan alueella reilut 20 kilometriä Tampereen keskustasta koilliseen. Luonnonsuojelualue on osa Kintulammen retkeilyaluetta. Ydinalue eli Vattulan säästömetsä rauhoitettiin 30.9.1959. Tämän puustoltaan jopa 200-300 vuotta vanhan, pääosin kuusivaltaisen metsän pinta-ala on 15,7 hehtaaria.

Vattulan luonnonsuojelualuella laajennttiin 45,3 hehtaarilla vuonna 2003. Laajennukset sijaitsevat vanhan luonnonsuojelualueen pohjois- ja itäpuolella. Tuoreen ja kuivan kankaan lisäksi alueella on kalliota, kosteammilla paikoilla korpia ja rämeitä sekä rehevä puronvarsinotko. Löytyypä alueelta pienialainen jyrkännelehtokin.

Vattulan luonnonsuojelualue laajenee moninkertaisesti uuden perustettavan Kintulammen luonnonsuojelualueen myötä. Kintulammen luonnonsuojelualueen perustaminen käynnistetään vuonna 2014. Uutta luonnonsuojelualuetta perustetaan 555 hehtaarin verran.

Vattulan aarnimetsän siimeksessä

Vattulan aarnimetsän siimeksessä

Vattulan metsät päätyivät valtiolta kaupungille vuonna 1948 maanvaihdon yhteydessä. Kaupunki luovutti valtiolle Härmälästä 17 hehtaarin alueen Valmet Oy:n tehtaan henkilökunnan asuntoalueeksi, ja sai tilalle Vattulasta Pulesjärven lounaispuolelta n. 450 hehtaaria metsää. Tästä metsästä 15,7 ha jätettiin säästömetsäksi, kuten edellisenkin omistajan aikana, muuten alueella on suoritettu normaaleja metsänhoidollisia toimia. Vuonna 1952 alueella riehuneen suuren metsäpalon seurauksena varsinkin alueen lähistön pohjoispuolen metsät ovat iältään nuoria.

Luonnonsuojelualueen vanhan osan halki kulkee Kintulammin ulkoilumajalle vievä polku, mutta muuten alueella ei toistaiseksi ole yleisölle tarkoitettuja reittejä.

Kulkuyhteydet ja palvelut

Vattula sijaitsee entisen Teiskon kunnan alueella reilut 20 kilometriä Tampereen keskustasta koilliseen. Se on osa 440 hehtaarin Kintulammen retkeilyaluetta. Kulku alueelle: Viitapohjan tiehaarasta 2 km Pulesjärventietä, jonka jälkeen vasemmalle Kintulammentietä n. 4 km. Paikoitusalueelta kävelypolkua Kintulammen retkeilymajalle n. 500 m.

Kintulammen rannan retkeilymaja on varattavissa yöpymiseen 20 hengelle. Alueella on mahdollisuus saunomiseen, uintiin ja virkistyskalastukseen. Majan osoite Kintulammentie 378, 33680 Tampere. Maja on tarkoitettu tamperelaisille ja sitä voi vuokrata liikuntapalveluista.

Myös Kortejärven tila on kunnostettu, ja sitä vuokrataan pääasiassa tamperelaisille järjestöille.


» Kintulammen retkeilymaja

» Kortejärven ulkoilualue

Luonnonsuojelualueen vanhan osan halki kulkee Kintulammin ulkoilumajalle vievä polku, mutta muuten alueella ei toistaiseksi ole yleisölle tarkoitettuja reittejä. Kintulammen retkeilyalueelle ollaan laadittu hoito- ja käyttösuunnitelmaa, jolla pyritään sovittamaan yhteen alueen erilaiset käyttömuodot kuten virkistyskäyttö, luonnonsuojelu, metsätalous ja luontomatkailu. Siinä määritellään alueen reitistö sekä palveluvarustus kuten laavut, levähdyspaikat ja tulentekopaikat. Suunnitelmassa esitetään myös alueen hoito, mm. jäte-, vesi- ja puuhuolto sekä valvonta ja ylläpito sekä määritellään rakentamiskustannukset ja -aikataulu. (Hoito- ja käyttösuunnitelma löytyy alempaa tältä sivulta).

Sivun alkuun

Luonnon piirteet

Kirkkokivi

Paimenet kokoontuivat muinoin tällä Kirkkokivellä ennen kirkonmenoja. Se sijaitsee itäpäässä Vattulaa.

Luonnonsuojelualue sijaitsee Aitolahden ja Paarlahden välisellä Vattulan järviylänköalueella, joka on kallioperältään pääosin hapanta kvartsi- ja granodioriittia, ja siksi kasvistoltaan melko karua. Alueen luonnonsuojelullinen arvo perustuukin pääosin sen iäkkääseen puustoon, joka on kosteiden korpinotkelmien ja karujen kallioiden värittämää mustikkatyypin mänty- ja kuusimetsää. Lisäksi alueella kulkee Kortejärvestä Pulesjärveen laskeva luonnontilainen puro notkelmassaan rehevän korpikasvillisuuden ympäröimänä.Ilmeisesti ihmistoiminnan vaikutus kasvillisuuteen ja luontoon on ollut alueella varsin vähäistä metsähoidollisia toimenpiteitä lukuun ottamatta. Laidunnuksesta ei ole merkkejä, vaikkakin alueella on ns. Kirkkokivi, jossa paimenten tiedetään kokoontuneen pyhäaamuisin hartausmenoihin.

Lähin asuttu talo Kortejärven rannalla jäi tyhjilleen 1990-luvulla ja siirtyi kaupungin omistukseen vuonna 2000. Vanhalla luonnonsuojelualueella puusto on melko luonnontilaista ja iäkästä, n. 200-300-vuotiasta. Laajennusosilla metsää on käsitelty ilmeisesti harvennushakkuin, mutta pääosin se on rakenteeltaan moni-ikäistä, joukossa vanhojakin puita sekä jonkin verran keloja, laho- ja maapuita.Vanhan Vattulan luonnonsuojelualueen kasvillisuutta on tutkinut Tapio Lahtonen vuonna 1993, mutta laajennusosan kasvillisuudesta ei ole perusteellista selvitystä. Puustotiedot sekä jonkin verran muuta kasvillisuutta kartoitettiin 2001 Pirkanmaan metsäkeskuksen Tampereen kaupungille laatimassa metsäsuunnitelmassa vuosille 2001-2010. Metsäsuunnitelmassa kartoitettiin myös alueella esiintyvät metsälain mukaan suojeltavat arvokkaat elinympäristöt, joista alueelta löytyi lehto, puro ja kallioita. Vanhalta luonnonsuojelualueelta on tehty myös vuonna 1997 kovakuoriaisselvitys (Tampereen hyönteistutkijain seura r.y.) ja vuonna 1992 linnustoselvitys (Pirkanmaan lintutieteellinen yhdistys r.y.). Lisäksi vuonna 2002 selvitettiin laajennusosien pesimälinnustoa.

Sivun alkuun

Kasvillisuus

Vattulan vanhalla luonnonsuojelualueella kasvillisuus on pääosin karua, johtuen alueen happamasta maaperästä. Laajennus on kuitenkin luonnonpiirteiltään vaihtelevampi ja siten edustavampi otos eteläsuomalaisesta metsäluonnosta. Kasvillisuus vaihtelee kosteasta rehevästä puronvarren korvesta mustikka - ja puolukkatyypin kankaisiin ja karuihin kalliomaihin. Kankaiden keskellä on pieniä korpi- ja rämesoita. Mukana on myös pienialainen tuore jyrkännelehto ja n. 150 metriä soistuvan pienen Keltolammen rantaa.

Sivun alkuun

Puusto- ja pensaskerros

Luonnonsuojelualueen valtapuuna ovat kuusi ja varsinkin itäosan kallioisemmilla mailla mänty. Hies- ja rauduskoivuja on lähes kaikkialla sekapuuna, ja paikoin esiintyy myös haapaa. Itäisen laajennuksen itäreunalla jyrkänteellä sijaitsevan lehdon puusto koostuu lähinnä rauduskoivuista ja raidoista.

Pensaskerros on yleensä hyvin harva, ja se koostuu lähinnä puiden taimista.

Vattulan vanhan luonnonsuojelualueen puusto on saanut kehittyä ainakin 50-luvulta ilman hoitotoimenpiteitä. Vanhimmat puut ovat 200-300-vuotiaita. Puuston ikärakenne on hyvin monipuolinen, ja lahopuutakin on kohtalaisesti (keskimäärin 9,5 m3/ha). Laajennusosien puusto koostuu pääosin varttuneista, 45-80-vuotiaista kasvatusmetsiköistä, joiden joukossa on järeämpää, 100-200-vuotista mäntyä ylispuuna. Paikoin harvennukset on jätetty tekemättä, ja puusto on melko tiheää. Itäosan kalliomailla on jyhkeitä kilpikaarnaisia, palokoroisia, jopa 300-vuotiaita mäntyjä.

Sivun alkuun

Kenttäkerros

Kenttäkerroksen kasvillisuus on Vattulan vanhalla luonnonsuojelualueella niukkaa puuston varjostuksesta ja maaperän happamuudesta johtuen. Mustikan lisäksi kankailla esiintyy yleisinä mm. yövilkkaa, lillukkaa, metsätähteä, riidenliekoa ja oravanmarjaa. Kankaita pilkkovilla kangaskorvilla kasvaa pääosin metsäkortetta, korpikastikkaa ja pallosaraa, paikoin hieman myös maariankämmekkää. Vanhan luonnonsuojelualueen itäpäässä on korpisuo, jossa on hieman rämemäisiäkin piirteitä ja oma lajistonsa, mm. rönsyrölli, suokukka, viitakastikka, harmaasara, juurtosara, raate, isokarpalo ja juolukka.

Laajennusosilla kasvillisuus on pääosin hyvin samankaltaista kuin vanhalla luonnonsuojelualueellakin. Laajennuksen itäisessä osassa kulkevan puron notkelmassa on paikoin soistuvaa, rehevää korpea, lajeina mm. korpi-imarre, hiirenporras, rentukka, vehka ja korpiorvokki. Laajennuksen itäosan kalliomailla maasto on karumpaa ja kuivempaa, kenttäkerroksessa valtalajina on lähinnä puolukka ja kanerva, kallioiden lakialueilla poronjäkälät. Itäosan itäreunalla sijaitsee jyrkänteellä tuore rauduskoivua ja raitaa kasvava lehto, jonka kenttäkerroksessa kasvaa mm. kalliokielo, syyläjuuri, mustakonnanmarja, kevätlinnunherne , karhunputki, kielo sekä jyrkänteellä haurasloikko.

Sivun alkuun

Sienet

yövilkan ruostesieni

Lasse Kosonen näyttää harvinaista yövilkan ruostesientä.

Vattulan luonnonsuojelualueen vanhassa osassa tehtiin systemaattinen kääpäselvitys syksyllä 2010. Reilun 15 hehtaarin alueelta löytyi 54 kääpälajia, mikä on varsin korkea määrä. Kääpälajisto kuvastaa Vattulan arvoa vanhana luonnonmetsänä, sillä neljäsosa lajeista on tyypillisiä nimenomaan vanhoille metsille. Alueen käävissä on useita harvinaisia, valtakunnallisesti silmälläpidettäviksi ja alueellisesti uhanalaisiksi luokiteltuja lajeja. Harvinaisin laji on lumokääpä. Sen harvinaisuus johtuu elinympäristövaatimuksista: lumokääpä tarvitsee elääkseen runsaslahopuustoista vanhaa metsää ja siellä kuusimaapuun, jota on ensin lahottanut ruostekääpä. Sekin on Etelä-Suomessa harvalukuinen vanhan metsän laji, mutta Vattulasta ruostekäävän esiintymiä löytyi jopa kolmisenkymmentä.

Kääpien ohella selvityksessä tarkkailtiin jonkin verran myös muita kääväkäslajeja. Alueelta löytyi peräti kahdeksan pohjanrypykän esiintymää, mikä osoittaa huomattavia luontoarvoja. Pohjanrypykkä on aarniometsien indikaattorilaji ja Etelä-Suomessa erittäin harvinainen. Se on luokiteltu valtakunnallisesti silmälläpidettäväksi ja alueellisesti uhanalaiseksi.

Sivun alkuun

Eläimet

Vattulan luonnonsuojelualueella on tehty v. 1992 pesimälinnuston selvitys, jota täydennettiin v. 2002 laajennusosia koskevilla tiedoilla. Vanhalla luonnonsuojelualueella on selvitetty myös hyönteislajistoa, lähinnä kovakuoriaisia, vuonna 1997. Laajennusosien hyönteislajistoa ei ole tarkemmin tutkittu, mutta on oletettavaa, että ajan kuluessa ja lahopuun määrän lisääntyessä se myös tarjoaa vanhan metsän lajistolle hyvät elinolosuhteet. Nisäkkäistä alueella on havaittu mm. mäyrän jätöksiä.

Sivun alkuun

Linnusto

Vattulan vanhan luonnonsuojelualueen pesimälinnusto selvitettiin touko-kesäkuussa 1992. Laskennassa havaittiin yhteensä 39 reviiriä 16 lintulajin asuttamana. Valtalajeja olivat peippo, tiltaltti, hippiäinen, puukiipijä, pajulintu ja pikkukäpylintu (yhteismäärältään 74,4 % kaikista pareista), ja kaikki muut olivat lisälajeja. Linnuston monipuolisuutta kuvaava Shannonin diversiteetti-indeksi (H’) oli melko alhainen, 2,334. Alhainen diversiteetti-indeksi johtuu parimäärien varsin epätasaisesta jakautumisesta: kolme lajeista oli runsaslukuisia (peippo, tiltaltti ja hippiäinen), mutta muita lajeja löytyi vain 1-2 paria kutakin.

Linnuston kokonaisparimäärä oli 248 paria/km2, mikä vastaa hyvin samantyyppisten etelä- ja keskisuomalaisten vanhojen kuusivaltaisten metsien linnustotiheyksiä.

Kololintujen osuus kokonaislajimäärästä oli suuri, yhdeksän lajia eli 56 % kokonaislajimäärästä ja kokonaisparimäärästä keskinkertainen (23 %). Alueella on lahopökkelöitä melko vähän, mutta tikankoloja runsaasti. Niinpä pienten kololintujen, tiaisten ja kirjosiepon, määrät olivat pieniä. Vattulan vanhan luonnonsuojelualueen pesimälinnuston arvoa nostavat harvalukuiset isommat kololinnut, varpuspöllö, viirupöllö ja palokärki.

Laajennusalueen pohjoisosassa on vanha, rauhoitettu sääksen tekopesä, jossa ei tosin pesintää ole havaittu vuosiin. Itäosan laajennusosassa, puronotkelman tienoilla on varpushaukan monivuotinen pesimispaikka, ja itäisillä kallioilla mehiläishaukan reviiri. Muutoin laajennusosilla havaittu lajisto oli pitkälti samankaltaista vanhan luonnonsuojelualueen kanssa. Muita vanhalta suojelualueelta puuttuvia lajeja havaittiin pyy, kuusi- ja töyhtötiainen, leppälintu, metsäkirvinen, vihervarpunen ja keltasirkku. Vattulasta on myös havaintoja metsosta ja pohjansirkun maastopoikueesta sekä korpin pesinnästä.

Vattulassa havaitusta lajistosta pyy, palokärki, varpuspöllö, mehiläishaukka, viirupöllö ja metso kuuluvat EU:n lintudirektiivin I-liitteen lajeihin, joiden elinympäristöjä on suojeltava erityistoimin, jotta varmistetaan lajien lisääntyminen ja eloonjääminen niiden levinneisyysalueella. Näistä mehiläishaukka ja metso kuuluvat myös Suomen uhanalaisluokituksessa silmälläpidettävien lajien luokkaan. Lisäksi alueella melko runsaana tavattava tiltaltti on luokiteltu vaarantuneeksi lajiksi.

Sivun alkuun

Hyönteiset

Vattulan luonnonsuojelualueella tavatussa hyönteislajistossa heijastuu alueen vanhan metsän olemus. Tampereen hyönteistutkijain seura r.y.:n vanhalla Vattulan luonnonsuojelualueella vuonna 1997 toteuttaman kovakuoriaistutkimuksen yhteydessä tutkittiin hieman myös muuta hyönteislajistoa.

Tutkimuksessa saatiin myös hieman materiaalia muista hyönteisryhmistä. Näistä tärkeimpinä mainitaan kaksi latikkalajia, Aradus depressus ja A. betulinus. Latikoista monet ovat vanhojen ja palaneiden metsien lajeja. Vaikka nämä kaksi lajia eivät ole kaikkein vaateliaimpien joukossa, ne ovat kuitenkin maininnan arvoisia. Lisäksi alueelta tavattiin mm. melko harvinainen Vespula austriaca –ampiainen. Alueelta havaitusta perhoslajistosta mainittakoon pohjankuutäplä (Cosmotriche lobulina ssp. junia), joka on tyypillisesti vanhoissa tai vanhahkoissa kuusimetsissä esiintyvä kuutäpläkehrääjän harvinaisempi alalaji.

Tutkimuksessa alueelta löydettiin kaikkiaan 150 kovakuoriaislajia. Lajimäärä on kohtalainen, kun otetaan huomioon alueen luontaisesti lajiköyhä kasvillisuus. Alueen todellinen lajimäärä voi olla jopa kaksinkertainen havaittuun verrattuna, ja koska mielenkiintoisimmat lajit ovat usein vähälukuisia ja siten vain satunnaisesti tavattavissa, voi jatkotutkimus paljastaa alueelta vielä merkittäviäkin lajeja. Vuonna 1997 havaittiin lukuisia vanhan metsän indikaattorilajeja ja eräitä tuiki harvinaisiakin kovakuoriaislajeja.

Sivun alkuun

Alueen nykyinen tila ja käyttö

Vattulan luonnonsuojelualue laajennuksineen on Tampereen kaupungin omistuksessa. Vanha luonnonsuojelualue on ollut vuodesta 1959 asti luonnonsuojelualueena, eikä siellä ole suoritettu juurikaan metsänhoidollisia toimenpiteitä. Vuoden 2003 laajennusalueet ovat olleet metsätalouskäytössä, mutta ovat säästyneet kovin voimaperäisiltä toimenpiteiltä. Lähinnä alueella on suoritettu harvennushakkuita, niitäkin melko pienessä mittakaavassa. Puusto on moni-ikäistä. Lahopuustoa on ilmeisesti aiemmin jonkin verran poistettu, mutta sitä on kuitenkin paikoin kohtuullisesti.

Vattulan vanha luonnonsuojelualue on Pirkanmaan 3. seutukaavassa osoitettu luonnonsuojelualueeksi, laajennuksen pohjoinen osa retkeily- ja ulkoilualueeksi sekä itäosa maa- ja metsätalousvaltaiseksi alueeksi, jolla on ulkoilun ohjaamisen tarvetta. Aitolahti-Teiskon rantayleiskaavassa vuodelta 1989 alue on osoitettu luonnonsuojelualueeksi ja laajennusalueet virkistysalueeksi.

Alue kuuluu Kintulammen retkeilyalueeseen, josta perustetaan vuonna 2013 hyväksytyn luonnonsuojelualueohjelman mukaisesti luonnonsuojelualue. Vanhan suojelualueen halki pituussuunnassa kulkee merkitty polku, joka johtaa Kintulammen ulkoilumajalle.

Kintulammen retkeilyalueelle valmistui vuonna 2007 hoito- ja käyttösuunnitelma, jossa on esitetty mm. alueen reitistön, opastuksen ja varustuksen toteuttaminen aikatauluineen. Toteutus ajoittuu pääosin vuosille 2007-2010, esimerkiksi Kortejärven tila on jo kunnostettu.

Kintulammen retkeilyalueen luontoselvitys valmistui 2011. Siinä todetaan: "Kintulammen retkeilyalue on luonnoltaan arvokas, laaja, yhtenäinen metsäalue. Se käsittää monenlaisia metsiä, soita, kallioita, järviä ja pienvesiä. Alueen metsät ovat iältään ja luonnontilaisuuden asteeltaan vaihtelevia, mutta vanhoja, luonnontilaisen kaltaisia metsiä Kintulammella on melko paljon. Varttuneiden metsien osuus on jopa poikkeuksellisen suuri." Kintulammen luonnonsuojelualueen perustaminen käynnistyy vuonna 2014.

Kintulammen retkeilyalueen hoito- ja käyttösuunnitelma (pdf, 1 mt)

Kintulammen retkeilyalueen luontoselvitys 2011 (pdf, 17 mt)

Kortejärven maisemia

Näkymä Kortejärvelle Kortejärven tilan laiturilta

Sivun alkuun

Käytön ja hoidon tavoitteet

Vattulan luonnonsuojelualueen ja sen laajennuksien hoitotoimenpiteiden tavoitteena on luoda käsittelemättömän vanhan metsän kokonaisuus vaihtelevine biotooppeineen. Tavoitteena on, että puusto on monen ikäistä luontaisen kehityksen seurauksena, ja että eri-ikäistä ja -lajista lahopuuta on runsaasti. Näin turvataan vanhoissa metsissä viihtyvän lajiston, niin monipuolisen lahottajaeliöstön kuin kolopesijälintujenkin, elinmahdollisuudet.

Alueen virkistyskäyttöä ja yleisön mahdollisuutta tutustua alueen luontoon lisätään luontopolkua kehittämällä ja pidentämällä. Luontopolku suunnitellaan ja rakennetaan osaksi Kintulammen retkeilyalueen kokonaisuutta. Alueelle voidaan tehdä luonnonsuojelualuetta ja retkeilyaluetta palvelevia rakenteita, jotka eivät ole ristiriidassa alueen suojelutavoitteiden kanssa.

Tavoitteena on myös kasviston ja eläimistön säännöllisen seurannan järjestäminen. Varsinkin kääpälajisto tulisi pikaisesti selvittää. Tuloksien avulla voidaan seurata alueen tilaa ja reagoida mahdollisiin muutoksiin. Lisäksi alueen luontopolkua käyttävää yleisöä voidaan palvella mahdollisimman ajankohtaisella luontotietoudella.