|
Kulkuyhteydet ja palvelut
Rauhoitusmääräyksiä
Tietoa alueesta
Luonnonpiirteet
Rauhoituksen tarkoitus
Alueen nykyinen tila ja käyttö
Halimasjärven luonnonsuojelualue sijaitsee noin 10 kilometriä Tampereen keskustasta Atalan ja Kumpulan kaupunginosien välimaastossa Halimasjärven pohjois- ja itäpuolella. Pinta-alaltaan alue on 14,5 hehtaaria ja luonnonsuojelualueeksi se on perustettu 1.6.1988. Halimasjärven luonnonsuojelualuetta laajennetaan reilulla 20 hehtaarilla. Rauhoituspäätös haetaan Pirkanmaan ELY-keskukselta vuonna 2013.
Kartan vihreä on arvokasta aluetta, keltainen muuta aluetta. Karttaan on merkitty luontopolut, infotaulut, roskiksen paikka sekä levähdysalue.
Linja-autolla pääsee Halimasjärven lähelle Atalaan. Lähin pysäkki on Nikinväylän ja Sompakadun risteyksessä. Sompakadun päästä on yhteys Halimasjärven luontopolkuun. Bussiliikenteen aikataulut voit tarkistaa Tampereen joukkoliikenteen verkkosivuilta http://joukkoliikenne.tampere.fi.
Halimasjärvellä on opastustaulu, uimaranta, reittipolku ja levähdyspaikka.
Sivun alkuun
Halimasjärven luonnonsuojelualueen rauhoitusmääräyksiä. Kuvaa napsauttamalla aukeaa isompi kuva.
Sivun alkuun
Kaiheorvokki
Sivun alkuun
Alue on luonnoltaan monipuolista ja kokonaan metsän peitossa. Vajaa neljännes pinta-alasta on taimikkoa tai riukuasteella olevaa puustoa, muualla metsä on varttunutta. Rajaukseen kuuluu suurin osa Halimasjärven rantavyöhykkeestä, kaksi luonnontilaista suota, kallioalueita jyrkänteineen, puroja, lähde, siirtolohkareita, pitkään lähes koskemattomana ollut lehtomainen kuusimetsikkö sekä maakunnallisesti arvokas monilajinen lehto. Alueen kasvilajeista harvinaisimmat ovat ruohokanukka, jalkasara, mäkivirvilä, suovalkku ja kaiheorvokki.
Alueen korkokuva on vaihteleva. Kallioiset mäet reunustavat järveä ja rinteet ovat paikoitellen jyrkkiä. Varsinaisia kalliojyrkänteitäkin on pohjois- ja itäosassa. Pohjoisosan mäen päällä sijaitseva kolmiopiste on alueen korkein kohta, 31 metriä Halimasjärven pinnan yläpuolella. Kasvien kannalta on merkittävää, että kallioperä koostuu osaksi gabrosta. Siirtolohkareita on muutamassa paikassa.
Alueella on useita kasvillisuustyyppejä. Kasvillisuudeltaan ja lajistoltaan alueen arvokkain osa on hyvin säilynyt, kivinen kallionaluslehto. Se on pienialainen, mutta monilajisuudessaan yltää Tampereen kantakaupungin merkittävimpien luontokohteiden joukkoon. Lehdon pensaskerros on hyvin kehittynyt (lehtokuusama, näsiä, taikinamarja, metsäruusu); puustona on suuria kuusia sekä nuorehkoja haapoja, tuomia ja harmaaleppiä. Lehto voidaan luokitella tuoreeksi, lähinnä lehtoimikkä-lehto-orvokki (PuViT) -tyypin lehdoksi.
Alueella sijaitsee myös kaksi luonnontilaista suota. Pohjoisempi, alueen koillisnurkassa sijaitseva, on kokonaan suojelurajauksen sisäpuolella. Se on kostea, koivuvaltainen korpi (0,70 ha). Kaakkoisnurkan suosta vain 0,25 ha on suojelualueella. Tämä suo on metsätaloudellisessa mielessä kitumaata. Suolta Halimasjärveen laskevan vähävetisen puron varressa kasvaa muutama tervaleppä.
Halimasjärven kapea rantakasvillisuusvyöhyke on niukkakasvustoinen. Rannassa kasvava suovalkku säilynee parhaiten, jos vedenkorkeus ja rantavyöhyke säilytetään entisellään.
Sienistöä on alueella tutkittu vähän. Alueelta on kuitenkin tehty Pirkanmaan toistaiseksi ainoat tunnetut löydöt purorisakkaasta (Inocybe rivularis), vihertyvirisakkaasta (Inocybe calamistrata), kimppuseitikistä (Cortinarius turmalis) ja mustapahkajuurekkaasta (Collybia racemosa).
Linnustosta on tehty pesimälinnuston laskenta vuonna 1988, joka osoitti linnuston monipuolisuutta ja runsautta. Suojelualueen linnuston kokonaistiheys oli 538 paria/km2 koostuen 27 lajista. Linnustossa oli kuusi valtalajia, peippo, pajulintu, punakylkirastas, punarinta, lehtokerttu ja metsäkirvinen. Harvinaisuuksia alueella edustavat lähes jokavuotiset idänuunilintu ja pikkusieppo.
Sivun alkuun
Tärkeimmät suojeltavat luonnonpiirteet ovat pohjoisosan lehto- ja kalliokasvillisuusalue sekä itäosan luonnontilaiseksi jätettävä metsäalue soineen ja puroineen. Muuallakin kiinnitetään huomiota eläin-, kasvi- ja sienilajiston suojeluun suunnittelemalla alueen käyttö suojeluarvoista lähtien. Yhtenäisen luonnonmaiseman säilyttäminen otetaan huomioon puustoa käsiteltäessä.
Sivun alkuun
Alue on ollut enimmäkseen ulkoilu- ja metsätalouskäytössä. Metsiä on hoidettu ulkoilumetsinä piirimetsälautakunnan laatiman metsätaloussunnitelman mukaisesti. Lisäksi on paikoitellen otettu kotitarvepuuta.
Alueilla, joilla metsikkö on uudistettu, kasvaa nyt taimikkoa ja riukuasteen puustoa. Osa Halimasjärven luonnonsuojelualueesta on kuitenkin säilynyt lähes luonnontilaisena. Nämä metsät ovat osittain olleet pitkään, paikoin vuosikymmeniä, hakkaamatta. Vain joitakin tuulikaatoja on viime aikoina korjattu.
Kohde sijaitsee metsäseudulla, joka on luonnostaan läheisten kaupunginosien asukkaiden virkistysaluetta. Atalan ja Kumpulan pientaloasutus sijaitsee aivan kohteen tuntumassa. Suojelualueella on useita paljon käytettyjä polkuja, mutta ei virallisia ulkoilureittejä. Kosteammille kohdilleon rakennettu pitkospuita. Laskupuron yli on rakennettu silta. Kaksi kaupungin ylläpitämää ulkoilureittiä kulkee alueen sivuitse: hiihtoreitti pitkin itärajan sähkölinjaa ja ympärivuotinen ulkoilureitti läheltä järven länsirantaa. Alueella näkyy myös jonkin verran roskaantumista.
Periaatteena on taata yleisölle avoin luonnonsuojelualue, jonka käyttötarkoituksena on muun muassa ulkoilukäyttö, kuten kävely ja luontoon tutustuminen, ei kuitenkaan kilpaliikunta tai leirielämä, opetuskäyttö sekä varovainen metsätalouskäyttö. Tärkein käyttötarkoitus on kuitenkin luonnonsuojelu.
Halimasjärven luonnonsuojelualue, esite- ja opaslehtinen, painettuja esitteitä saatavissa palvelupiste Frenckellistä, Frenckellinaukio 2 B
(pdf, 518 kt)
|
