|
Ilves (Felix lynx, Lynx lynx), Suomen salometsien tupsukorvainen kissapeto, samoilee suurilla saloilla omissa oloissaan. Se on todellinen erakko. Vain harvoin se eksyy asumusten lähelle. Se voi vaeltaa jopa parikymmentä kilometriä yhden yön aikana. Metsän eläimille ilves on vaarallinen peto. Se väijyy saalistaan puun oksalla, kivenlohkareella tai kaatuneen puunrungon takana ja hyppää pahaa aavistamattoman uhrinsa kimppuun. Suomessa ilves oli vielä 1800-luvun lopulla yleinen. 1960-luvulle tultaessa se oli hävitetty lähes kaikkialta. Se rauhoitettiin, minkä jälkeen ilveskanta alkoi vähitellen elpyä.
Luonnontieteellisen museon ilvesuros on nimeltään Täplä. Sen elämänvaiheisiin punoutuu Tampereen eläintarhan myönteinen puoli.
Täplä-ilves. Kuva Timo Lehtinen
Tarina alkaa kaukaa. Jossakin Ilomantsin salomailla ylhäisessä yksinäisyydessään asusteli komea ilvesuros Severi. Eräänä päivänä sen kohtaloksi tuli kiinnihiihto. Se vangittiin ja sitä pidettiin aluksi ihmettelyn ja hämmästelyn kohteena. Lopulta Severi myytiin Sirkus Sariolalle. Severin elämään koitti kuitenkin uusi vaihe, kun se ja ilvesnaaras Tupsu hankittiin Tampereen eläintarhaan 1965. Pariskunnalle syntyi seuraavana vuonna naaraspentu, jota alettiin kutsua Näsiksi. Täysikäiseksi kasvettuaan Näsi sai yhdessä kantauros Severin kanssa 1972 pentueen, johon kuului yksi uros ja kaksi naarasta. Kun Tampereen eläintarha saman vuoden syksyllä lakkautettiin, pentue pääsi Ähtärin eläinpuistoon. Siellä urospentu sai nimekseen Täplä. Se eli Ähtärissä täyttä ilveksen elämää ja kuoli 15-vuotiaana.
Tampereen luonnontieteelliseen museoon Täplä hankittiin eläintentäyttäjä Jorma Siposelta. Hän loi Täplälle olemuksen, joka viestittää pelokasta varuillaan oloa, mutta samalla iskuvalmiutta. Täytetty Täplä on upea näyttö suomalaisesta osaamisesta. Mestaritutkinnon suorittanut Siponen on saanut lukuisia tunnustuksia niin kotimaisissa kuin pohjoismaisissakin kilpailuissa. Huomattavimpana saavutuksena Siponen pitää Pienet nisäkkäät -sarjassa saatua hopeasijaa Alankomaissa 1992 pidetyissä Euroopan mestaruuskilpailussa.
Ilves näkee hämärässä erinomaisen tarkasti. Se erottaa kauriin puolen kilometrin päästä ja huomaa 50 metrin päässä olevan hiiren. Tieteellisen latinankielisen nimensä ilves on saanut Lynkaeus- nimisen antiikin taruston yliluonnollisen tarkkanäköisen sankarin mukaan. Ihmiset uskovat, että ilveksellä on yhtä hyvä näkö kuin Lynkeuksella aikoinaan. "Kuinka näet rikan veljesi silmässä, vaikka et näe malkaa omassa silmässäsi" sanotaan ihmiselle, joka huomaa toisten viat vaan ei omiaan. Norjassa tuollainen ihminen on "Kylässä ilves, kotona sokea".
Ilves Hämeen vaakunaeläimenä esiintyy kuningas Kustaa Vaasan 1591 valmistuneessa hautamuistomerkissä, jota koristavat maakuntien vaakunat. Vaakunassa ilves kuvataan kita avoinna ja kynnet esillä voimaa uhkuvana hahmona. Emämaan näkökulmastahan Suomen maakunnat olivat riistaa viliseviä erämaita. Ilves oli arvokas turkiseläin. Sen upeaa täplikästä turkista on käytetty vaatteiden materiaalina, mattoina ja peitteinä. Aikakirjat kertovat mm. 1600-luvun alussa Ruotsin hallitsijan Kustaa II Aadolfin sisaren Katarinan tarvinneen kaksitoista ilveksennahkaa samettiseen yöhameeseensa.
Ilves on saanut antaa nimensä yhdelle Tampereen nimekkäimmistä urheiluseuroista. Tampereen Ilveksellä on pitkät perinteet. Seura perustettiin 1931. Se on niittänyt mainetta sekä jalkapallossa että jääkiekossa, missä sillä on kuusitoista Suomen mestaruutta, viimeisin vuodelta 1985.
Ilveksen toiminta perustuu esimerkilliseen nuorisotyöhön, tehokkaaseen valmentajakoulutukseen ja kuuluisaan Ilves-henkeen, jota kuvaa iskulause: "Hiljaa hiipii Ilves, miettii, hyppää, voittaa!" Tuskin kukaan tamperelainen poika, nykyisin jo tyttökin voi välttyä jossakin vaiheessa edes harkitsemasta jalkapalloa tai jääkiekkoa, niin aktiivista junioritoiminta on. Juniorin on hyvä tietää, että matka tähän päivään ei ole ollut vain pitkä, vaan myös vaativa. Seuran alkutaipaleen muistelmat kertovat mm. seuraavaa: " Ensimmäisiä oikeita jääkiekkoluistimia saatiin vuodeksi 1935 ja samana vuonna päätettiin hankkia maalivahdille ja puolustajille oikeat jääkiekkokäsineet. Hyökkääjät pelasivat edelleen tavallisilla työrukkasilla, joita kukin parhaansa mukaan koetti topata ja vahvistaa rystyspuolelta. Aluksi polvi- ja säärisuojukset tehtiin itse. Näsijärven pahvitehtaalta saatiin lahjaksi kovapahvin palasia ja Takosta vanhaa konehuopaa. Niistä sitten kukin valmisti suojukset parhaan taitonsa mukaan."
Paitsi urheiluseuralle Ilves on lainannut nimensä myös monelle muulle. Tampereen kaupunkikuvaan on kuulunut Ilves-elokuvateatteri ja koteihin Ilves-lasitölkit ja Ilves-juusto.
Ilves Täplä on Tampereen museoille aarre monessa mielessä. Se kertoo ei vain yhden vaan monta tarinaa.
|
