Ilmanlaatu Tampereella on samaa luokkaa kuin esim. Helsingissä ja Turussa. Suomalaisissa kaupungeissa ilmanlaatua heikentää keväisin lumen sulaessa ja katujen kuivuessa ilmaan nousevan hiekoitushiekan pölyäminen. Talvisina tyyninä pakkaspäivinä liikenteen päästöjen takia typpidioksidin pitoisuus kohoaa usein vuorokausiohjearvon ylittävälle tasolle. Suomalaisissa kaupungeissa on yleisesti käytössä ns. ilmanlaatuindeksi.
Ilmanlaatuportaali-verkkosivuilla voi Suomen ilmanlaatutietoja seurata reaaliaikaisesti. Sivuille on useiden Suomen paikkakuntien ilmanlaatutiedot.
www.ilmanlaatu.fi
Ei mitata, koska hienojakoinen ja kevyt siitepöly vaatii aivan omat menetelmänsä. Lisätietoja asiasta löytyy Turun aerobiologian laitoksen siitepölytiedotteesta osoitteesta www.sci.utu.fi/biologia/aerobiologia.
Kasveja voi siirtää maanomistajan luvalla, mutta rauhoitetut kasvit pitää jättää rauhaan, niitä ei saa siirtää maanomistajan luvallakaan. Jokamiehenoikeuksien mukaan rauhoittamattomia luonnonkukkia saa poimia. Myös hajallaan olevia risuja saa ottaa maasta, mutta saunavihdan tekoon tarvitaan jo maanomistajan lupa.
Jos luonnonvarainen eläin on loukkaantunut, voi ottaa yhteyttä kaupungin eläinlääkäriin tai poliisiin. Valkeakoskelaisella Markku Alangolla (puh. 584 7265) on lupa hoitaa luonnonvaraisia eläimiä, joten häneenkin voi ottaa yhteyttä. Ympäristönsuojelusihteeri Lasse Kososen vastuulle kuuluvat uhanalaiset eläimet. Lasse Kososen mukaan vahingoittunutkin eläin voi pärjätä muiden joukossa. Siipirikon harakan hän antaisi hyppiä joukon jatkona.
Tampereella voi vesitutkimuksia teettää Kokemäenjoen vesiensuojelyhdistyksen laboratoriossa:
Kokemäenjoen vesistön vesiensuojeluyhdistys ry
Hatanpäänkatu 3 B, 33900 Tampere
puh. (03) 2461 111
Kaivon omistaja voi itse ottaa näytteen ja toimittaa sen laboratorioon. Luotettavan tuloksen varmistamiseksi kannattaa hakea puhtaat näytteenottopullot ensin laboratoriosta. Näyte otetaan hanasta suoraan pulloon.
Kaivo tulee puhdistaa ja desinfioida, jos sieltä löytyy kuolleita eläimiä. Ennen puhdistusta vettä ei pidä käyttää juomavetenä. Kaivo tyhjennetään mahdollisimman tyhjäksi ennen desinfiointia. Pohjasora kannattaa vaihtaa samalla. Desinfiointiainetta lisätään veteen alla olevan annostusohjeen mukaisesti. Kaivon seinämät valellaan desinfiointiainetta sisältävällä vedellä ja putkistoon pumpataan desinfiointiainetta sisältävää vettä.
Desinfiointiin voidaan käyttää natriumhypokloriittia, kalsiumhypokloriittia tai vetyperoksidia. Desinfiointiaineita myydään mm. apteekeissa.
Desinfiointiohje:
10-prosenttista natriumhypokloriittiliuosta 2,5 dl / 1 m3 vettä, vaikutusaika 1 vrk tai 30-prosenttista vetyperoksidiliuosta 300 g / 1 m3 vettä, vaikutusaika 2 vrk.
Jos desinfiointiin on käytetty hypokloriittia, kaivo tulee tyhjentää vaikutusajan jälkeen kunnes vedessä ei enää juurikaan ole kloorin hajua. Vetyperoksidia käytettäessä kaivoa ei tarvitse tyhjentää vaikutusajan jälkeen.
Esimerkkejä kaivon vesitilavuudesta:
Jos kaivonrenkaan halkaisija on 80 cm ja vettä on 1 m, on vesitilavuus 0,5 m3.
Jos kaivonrenkaan halkaisija on 100 cm ja vettä on 1 m, on vesitilavuus 0,8 m3.
Puhdistuksen ja desinfioinnin tulos kannattaa varmistaa laboratoriotutkimuksella.