Lehdistötiedote 22.11.2010
(pdf, 6 kt)
Pirkanmaan taidetoimikunnan ja Tampereen nykytaiteen museon yhteishanke tutkii video-, media- ja elokuvataiteen keinoin toteutettujen teosten esitysmahdollisuuksia hoitolaitosympäristöissä.
Hankkeella tuotetaan uusia elämyksiä sellaisille ihmisille, joilla ei toimintakyvyn heikentymisen tai sairauksien vuoksi ole mahdollisuuksia tällaisiin taidekokemuksiin.
Tutkijoina toimivat elokuvaohjaaja Risto-Pekka Blom sekä kuvataiteilija Henrietta Lehtonen.
Tutkimuksessa viedään erilaisille kohderyhmille sopivaa tai erityisesti tarkoitukseen suunniteltua liikkuvan kuvan taidetta osastoille, potilas- ja asukashuoneisiin sekä yhteistiloihin. Tutkimuksessa ovat mukana Kaupin sairaala Tampereelta ja Jyllin Koti Ikaalisista.
LiikKUVAT-tutkimus selvittää paitsi toteutustapoja myös sisältövaikutuksia potilaisiin, asukkaisiin ja hoitohenkilökuntaan. Lisäksi selvityksen tarkoituksena on laajentaa video- ja elokuvataiteen esitysfoorumeja museoiden, gallerioiden ja festivaalien ulkopuolelle ja sitä kautta luoda uusia työmahdollisuuksia alan tekijöille.
Tutkimuksessa esiin nousevia kysymyksiä ovat mm. Millainen on hyvä taidekokemus vuodepotilaalle? Eroaako sairaalan potilas tai hoivakodin asukas kohderyhmänä muista? Miten toimia vuodepotilaan kanssa? Keiden ehdoilla teoksia asetetaan näytteille tai näytöksiä tuodaan yhteisiin tiloihin?
Lehdistötiedote 22.11.2010
(pdf, 6 kt)
"Kissaikkuna" on suoraan seinälle heijastettu videotaideteos, jonka pääosassa esiintyvät uteliaat kotikissat ilmestyvät ikkunalle, hyppäävät pois ja tulevat taas takaisin.
Teoksen visuaalinen olemus on korostetun yksinkertainen. Ikkuna erottuu valaistunaina ruutuina ja kissat lähinnä vain varjokuvamaisina olentoina. Välillä kuvassa ei ole liikettä juuri lainkaan, kunnes taas joku eläimistä tulee kurkistelemaan ulos. Teoksen voi unohtaa ja löytää taas uudestaan monta kertaa.
Taiteilijan apuna teosta toteuttamassa ovat olleet Mikko Marjamäki Tampereen Nykytaiteen museosta ja Ville Heinonen Alasinmediasta.
Videohoitohuone "Kesäikkuna" toimii terapeuttisena tilana, jossa asukkaat tai potilaat seuraavat seinälle projisoituja videokuvia. Teokseen on koottu kesään liittyviä mielikuvia ja valoisuutta, ajan kulku vaikuttaa pysähtyneen tai ainakaan sillä ei ole suurta merkitystä.
Hämärretyssä huoneessa katsojat lepäävät rentoutuneena istuen tai sängyllä loikoillen. Videoteoksiin ja hoitohuoneeseen liittyy äänimaisema; linnunlaulua ja metsän ääniä. Potilaat oleskelevat videohoitohuoneessa haluamansa ajan, sillä kuva- ja ääniympäristö on siellä jatkuvasti läsnä, eikä ole kiirettä pois.