Kaupin ulkoilualueella käy kuhina perjantaisena maaliskuun alun aamupäivänä. Millaisia hiihtäjiä täällä liikkuu ja mitkä ladut kutsuvat?
Kolmet kirkkaankeltaiset sukset sujahtavat jalkaan. Meri Rinta-Jaskari, Helmi Elomaa ja Susanna Löf Sammon lukiosta ovat lähdössä liikuntatunnille.
Minkä reitin valitsette?
– Ei mitään hajua. Meillä on puoli tuntia aikaa. Tuomikallion lenkki 2,6 km näyttää hyvältä.
Paula Kontiainen kiirehtii hiihtolenkiltä töihin.
– Kävin viittä vaille Atalassa. Olen vasta innostunut hiihtämisestä.
Miten innostuit?
– Olen nuorena kyllä hiihtänyt. Nyt välivuosien jälkeen perhetilanne antaa taas myöten. Jos tämä tahti pysyy yllä, käyn kaksi kertaa viikossa.
Yhdeksäsluokkalaiset Jani Toiminen ja Valtteri Kotajärvi saavat hiihtolenkkinsä päätökseen. Kotajärvi heittäytyy pitkäkseen. Tammerkosken koululaisilla on liikuntapäivä.
– Kauppi–Niihama -väliä hiihdettiin. Ei ehtinyt eikä jaksanut pitemmälle.
Missä kunnossa latu oli?
– Ihan hyvässä kunnossa. Äsken meni latukone.
Konrad Preiss tutkii Kaupin opastetauluja, ensin latureittejä ja sen jälkeen muita kylttejä. Hän miettii sopivaa latua. Preiss on Saksasta eikä puhu suomea.
Miten päädyit suksille Kauppiin?
– Tulin viikoksi vierailemaan poikani luo, joka asuu Hervannassa. Kuulin, että täällä on kauniita latuja ja päätin ottaa sukset mukaan.
Kotimaassaan hän hiihtää yleensä 10–15 kilometrin lenkkejä.
– Jos minulla on aikaa ja jos Etelä-Saksassa vain on lunta, käyn hiihtämässä 2–3 kertaa viikossa.
Matti, 72 vuotta, on edellisenä päivänä hiihtänyt Ylöjärven Vahannassa Laakonselällä. Kaupissa hän ei laita suksia jalkaan.
– Suostun hiihtämään vain jäällä.
Miksi?
– Siellä on vähän mäkiä, siellä kaatuu harvemmin.
Edellisestä hiihtokerrasta oli kolme vuotta aikaa. Kipeytyivätkö lihakset?
– Ei, minulle on tullut keilaamisesta niin hyvä kunto. Olen keilannut yli 40 vuotta.
Lapsena Matin tuli hypittyä Näsinkalliolta sukset jalassa. Mutta keskustassa tuli harvoin lähdettyä hiihtämään.
Kerran Matti kuitenkin palkittiin hiihtokilpailuissa.
– Kahdeksan vanhana. Meitä oli kolme osanottajaa ja sain kolmannen pokaalin! Ne olivat Finlaysonin kilpailut. Isäni työskenteli Finlaysonilla Väinö Linnan työkaverina. Pokaalin hopeoinnit ovat jo lähteneet ja jalusta on hukkunut, mutta yläosa on jäljellä. Nykypokaalit vähän kalpenevat vanhojen rinnalla, ennen pokaalit olivat isompia.
Mikä innosti suksille?
– Ei ollut pelkoa heikoista jäistä ja oli sopiva vapaapäivä. Koko retki oli 7–8 kilometriä. Juotiin vaimon kanssa kuumat mehut laiturinnokassa. Ajattelin mennä taas huomenna ja ylihuomenna, ellei tule vesikeli.
Tiesitkö, että Tampereen kaupungilla on valaistuja reittejä yhteensä noin 80 kilometriä!