"Keisarillisen Majestetin Armollinen Julistus Tamberen Kaupungin säätämisestä Vapakaupungixi"
Me ALEXANDER I:n, Jumalan Armosta Keisari ja Itsewaldias koko Wenäjänmaan ylitse, Suuri-Ruhtinas Suomesa ...
Teemme tiettäwäxi: Että niinkuin MEIDÄN huoldemme alla elatus-keinoin edesauttamisesta Suomesa, MEIDÄN tykönämme Armollisen tutkinnon alle tullut on, kuinga Fabriki- ja Käsityö-rakennusten matkaansaattaminen ja kasvo Maakunnasa olis odotettawana, jos yxi wapa Käsityö-Kaupungi siellä tulis privilegiumeilla edeskatsetuxi;niin olemma ME, MEIDÄN Suomen Senatimme siitä Alamaisudesa tehdyn eteenasetuxen johdatuxesta, täsä yhteisesti hyödyllisesä päällekatsannosa, Armosa hyväxi löytäneet, että senkaldaisexi Wapakaupungixi uloskatsoa Tamberen kaupungin Turun ja Björneborin Läänisä, joka kaupungi siihen erinomattain paikkansa suhteen monesta syystä on toisten edellä Maakunnasa sowelias, ja myöskin vuona 1779 saadun Perustus-Kirjansa kautta jo wapautettu niiden yhteisesti woimasa olewaisten Kauppa- ja Ammatti-säädöin jälkeenelämisestä.
Näin alkaa Venäjän keisari Aleksanteri I:n Tampereen kaupungille antaman
vapaakaupunkioikeuksien perustuskirja. Se on allekirjoitettu 1.8.1821 Zarskoje Selossa 12 vuotta se jälkeen, kun Suomi oli siirtynyt Venäjän alaisuuteen. Venäjä piti tuolloin tärkeänä saada Suomi taloudellisesti irrotetuksi Ruotsin vaikutuksesta. Tavoitteena oli Suomen teollisuuden, ja erityisesti rautateollisuuden, kehittäminen riippumattomaksi.
Keinoksi tähän valittiin vapaakaupunkien perustaminen ja Tampere sopi, kuten tekstissäkin sanotaan, vapaakaupungiksi hyvän sijaintinsa ja jo Ruotsin kuningas Kustaa III:lta saatujen Tampereen kaupungin perustuskirjassa vahvistettujen vapauksien takia. Perustuskirjan mukaanTampereella ei tarvinnut maksaa veroja eikä asukkaita sitoneet ahtaat ammattikuntamääräykset.
Vuoden 1821 määräyksillä vapaakaupunkioikeuksia laajennettiin ja täsmennettiin. Hyvämaineiset koti- ja ulkomaiset teollisuuden ja käsityön harjoittajat saivat asettua Tampereelle vapaasti asumaan. Etusija tuli antaa rauta- ja metalliteollisuudelle. Käsityöläisille ja teollisuudenharjoittajille myönnettiin:
Vapautus kruununveroista
Elinkeinovapaus
Vapautus sotaväen majoitusvelvollisuudesta
Raaka-aineiden ja työvälineiden tullivapaus
Kauppavapaus
Teollisuuden kehittyminen pääsi näin hiljalleen käyntiin ja varsinkin 1840-luvulta lähtien vauhti alkoi kiihtyä. Tultuaan vuonna 1855 valtaistuimelle Aleksanteri II vielä vahvisti Tampereen vapaakaupunkioikeudet 50 vuodeksi ja ne olivat voimassa aina vuoteen 1905.