Uulun kanssa lauletaan kehtolauluja ja tehdään musiikkimatka Afrikkaan

Kulttuuriosuuskunta Uulu on etnomusikologien vuonna 2003 perustama seitsenjäseninen osuuskunta. Uululaiset ovat musiikkiperinteiden ja maailman musiikin asiantuntijoita ja he jakavat tietouttaan mielenkiintoisella tavalla erilaisissa työpajoissa, tapahtumissa ja koulutuksissa. Tampereella Uuluun voi törmätä niin museossa, vanhainkodissa, neuvolassa kuin vanhassa elokuvateatterissakin.

Syksyllä tehdään uusia biisejä

Kulttuuriosuuskunta luo työpajoja niin sambasta kuin simpukankuoristakin sekä lapsille että aikuisille, tarjoaa kursseja ja tietoa monen maan musiikista sekä virkistystoimintaa erikokoisille ryhmille.

-Tänä syksynä teemme paljon biisejä eri ryhmien kanssa, kertoo Henna Leisiö Kulttuuriosuuskunta Uulusta.

-Voimaa taiteesta -hankkeen puitteissa teemme musiikkia ikäihmisten kanssa. Teemme ja nauhoitamme kappaleita viidessä eri palvelutalossa ja kokoamme kappaleet levyksi. Tampereen kaupungin museopalveluiden TAITE -yksikön kanssa teemme suuria työpajakokonaisuuksia mm. osana kulttuurikasvatusohjelma Taidekaarta. Näissäkin pajoissa tehdään uusia biisejä. Pajoissa tärkeintä on luominen ja osallistuminen.

Hyvin paljon vanhempaan musiikkiin keskitytään mm Nokialla. Koululuokkien kanssa tutustutaan paimenmusiikkiin ja paimensoittimiin. Lapset pääsevät sekä testaamaan erilaisia pillejä ja torvia että rakentamaan yhden itsekin. Myös vauvat pääsevät vanhan musiikin pariin: Uulu on jo muutaman vuoden kiertänyt Tampereen neuvoloissa opettamassa tuleville ja tuoreille vanhemmille perinteisiä kehtolauluja ja laululeikkejä. Työpajat on järjestetty yhteistyössä kulttuuripalveluiden ja neuvoloiden kanssa..

-Jatkamme toimintaa myös tänä syksynä ja sama malli on otettu käyttöön nyt myös Lempäälässä, johon pajojamme on tilattu, kertoo Leisiö.

Musiikkiperinteet vieraita tamperelaisille

Hennan mukaan maailman musiikkiperinteitä ei tuoda Suomessa tarpeeksi esille, mikä luokin Uululle työnsarkaa. Syksyn aikana Uulu reissaa mm. Seinäjoella, Helsingissä ja Porissa. Tampereella tietoa on kuitenkin tarjolla keskimääräistä enemmän, kertoo Leisiö.

–Yliopistolla voi opiskella etnomusikologiaa, johon liittyy läpivuoden jatkuva ”Maailman musiikkikulttuurit” -luentosarja, joita voi käydä kuuntelemassa kuka tahansa.

Soittimia ja musiikkikulttuureita ei kuitenkaan tunneta täysin täälläkään.

- Tamperelaisen aikuisen, eritoten lasten seurassa olevan vanhemman, tyypillinen reaktio vieraan näköisen soittimeen on huomauttaa opettavaisesti lapsille ”Katso, tuossa on afrikkalainen soitin!” , vaikka kyseessä olisi suomalainen muinaissoitin tai jokin muu aivan muun alueen instrumentti.

Afrikassa soitetaan muutakin kuin rumpuja

Afrikkalaiselle perinnemusiikille tyypillistä ovat vahvat rytmit, joita luodaan niin rummuilla, helistimillä, kehorytmeillä kuin laulullakin. Afrikan musiikista ja soittimista puhuttaessa sorrutaan kuitenkin helposti yleistyksiin.

-Oikeastaan ”afrikkalaista” soitinta ei ole olemassa, aivan kuin ei ole ”eurooppalaista” soitintakaan, vaikka Eurooppa on huomattavasti Afrikkaa pienempi, muistuttaa Leisiö.

–Afrikka on niin laaja alue, että musiikkiperinteet vaihtelevat alueittain. Karkeasti Afrikkaa voidaan musiikkikulttuurin puolesta jakaa Saharan pohjois- ja eteläpuoliseen alueeseen. Saharan eteläpuolella länsi, -itä, keski- ja eteläosissa on omanlaisensa isommat kulttuurialueet ja jokaisen maan sisällä vielä useita eri heimojen perinteitä. Lisäksi löytyvät populaarimusiikin lukuisat eri suuntaukset.

Saharan eteläpuolisen Afrikan musiikkikulttuuria tehdään tutuksi tamperelaisille lauantaina 24.9.2011 klo 14 – 15.30 Hervannan elokuvateatterilla tapahtumassa ”Etelä Afrikka soi”. Tapahtumaan on vapaa pääsy ja se sopii kaikenikäisille.

Teksti: Jaakko Laurila, Pama Alavilo

Kuvat: Kulttuuriosuuskunta Uulu