Sorsapuistoon opastetulle kiertokävelylle

Sorsapuistoon oli mahdollisuus tutustua opastetulla kiertokävelyllä kesällä 2010. Noin tunnin pituisia esittelyjä pidettiin kaikkiaan viisi.

Kierroksella kerrotiin puiston historiasta ja linnuista. Mukana olijat saivat osallistua esittelyn kulkuun joko kysellen tai kertomalla omia muistojaan. Kesäkuussa pidetyn retken kuulijakunnassa olikin useita, joilla oli kokemusta puistosta sen eri vaiheilta, mukana oli myös ihan uusia puistonkäyttäjiä - niin pieniä etteivät he vielä itse esittelystä paljoa perustaneet.

Sorsapuiston esittelykierrokselle osallistui paljon pieniä puiston käyttäjiä.

Aluksi paikalla oli lähde, joka jostain syystä laajeni lammeksi 1900-luvun alkupuolella. Vuonna 1897 kaupungin puutarhuriksi valittiin Onni Karsten, hänen aikanaan rakennettiin suurin osa Tampereen keskustan suurista puistoista. Silloin Sorsapuistokin sai alkunsa, sillä lammen alue suunniteltiin puistoksi 1920-luvulla. Puiston rakennustyömaa työllisti kaupungin työttömiä: työmaa oli ns. varatyömaa, jossa työläiset saivat 60% vakituisten palkasta, lisäksi he saivat aamiaisen. Maansiirtotyöt hoidettiin kottikärry-lapio -menetelmällä. Puisto valmistui 1936, samana vuonna Karsten jäi eläkkeelle ja tilalle tuli Viljo Tarko.

Ensimmäiseksi uusiin puistoihin istutettiin usein poppeleita. Puut tulevat joskus tiensä päähän. Tästä poppelista on muistona vain kanto.

Puisto ei kuitenkaan vetänyt kävijöitä niin paljon kuin toivottiin, ja oli ryhdyttävä pohtimaan, kuinka puistosta saataisiin vetovoimainen. Niinpä keksittiin ostaa lintuja 1939. Talvensa linnut viettivät Pyynikillä, jonne rakennettiin lintula kaupungin puutarhan yhteyteen. Pyynikin lintulan rapistuttua linnut muuttivat 1962 teurastuslaitoksen viereen navettaan, joka sijaitsi Sorsapuiston naapurissa. Uusi lintula rakennettiin Hatanpäälle kaupunginpuutarhan läheisyyteen kymmenen vuotta myöhemmin, ja siellä linnut nykyisinkin talvehtivat.

Sorsat ovat aina viihtyneet nimikkopuistossaan.

Eläintarha, liikennepuisto ja kahluuallas

Sorsapuiston kupeessa on ollut myös eläintarha. Tampereen kaupunki sai 1960 puolalaiselta ystävyyskaupungiltaan kaksi leijonanpentua, joiden nimiksi tuli Tam ja Pere. Viljo Tarkon johdolla toimikunta mietti eläintarhan perustamista kaupunkiin. Vuonna 1963 päätettiin rakentaa pienoiseläintarha teurastuslaitokselta vapautuneisiin tiloihin. Tilat olivat kuitenkin ahtaat ja käyttötarkoitukseen sopimattomat ja kun uutta sijoituspaikkaa ei löytynyt, eläintarha suljettiin 1972. Viimeiset rakennukset Tampere-talon tieltä on purettu 1986. Nyt puiston esittelykierroksella oli näytillä ihka oikea leijonan talja, päineen kaikkineen: etenkin lapset olivat haltioissaan päästessään sitä silittelemään.

Sorsapuistossa avattiin 1956 Suomen ensimmäinen lasten liikennepuisto, lisäksi lapsille oli kahluuallas ja leikkikenttä. Syvyydeltään kahluuallas oli 77 senttiä ,ja uimavalvojat valvoivat altaassa pulikoivia. Puistossa ei saanut kävellä nurmikentällä, puistovahti huusi heti, että nurmikolta oli poistuttava. Vahti myös otti lapsilta pallon pois kesken pelin, jos he eksyivät nurmikon puolelle pelailemaan, ja vei pallon lukkojen taakse. Kekseliäät lapset kuitenkin saivat pallon takaisin haltuunsa ja peli sai jatkua, muisteli yksi kierroksella ollut mies lapsuuttaan Sorsapuiston maisemissa.

Sorsapuisto uudistuu taas

Muodonmuutoksen alue koki 1990–1991, jolloin puisto peruskorjattiin Tampere-talon valmistuttua. Liikennepuisto siirrettiin Kalevaan, kahluuallas poistettiin ja leikkialuetta laajennettiin. Kesäkuun lopulla alkaa leikkialueen remontti, joka valmistuu syksyllä. Leikkipaikkaa laajennetaan, ja puistoon tulee toiminnallinen alue nuorille. Lammen pohjoisreunalle on suunnitteilla laituri. Pala palalta käydään läpi koko lammen ympärystä. Muun muassa tiensä päähän tulleita puita kaadetaan.

Sorsapuistossa on vuosien saatossa ollut jos jonkinlaista aktiviteettia: kesäisin puistokonsertteja, talvisin liukumäki, luistinrata ja napakelkka, ja onpa ollut lumiveistokisojakin. Nykyisin puistossa pidetään muun muassa puistojumppia, ja lammen ympäri tehdään kävelytestejäkin.

Riikinkukko jokakesäinen asukas

Lintuvalikoima on vaihdellut, mutta riikinkukko ja kanat ovat pysyneet. Vinkkiä siitä, miten riikinkukon saa esittelemään komean pyrstönsä, eivät osanneet antaa esittelyä pitäneet katu- ja vihertuotannon miehetkään. Niinpä kesäkuun esittelykierroksella jäätiin ilman komeaa finaalia.

Lintuinfluenssan pelko vei vesilinnut avoalueelta, siksi puistossa ei enää ole nähtävissä esimerkiksi joutsenia. Sitä ennen lammessa oli kaksi joutsenparia, toinen laulu- ja toinen kyhmyjoutsenia. Toinen pari oli vapaana ja toinen häkissä, koska yhdelle alueelle mahtuu kerrallaan ainoastaan yhden sortin joutsenpari. Poistettujen vesilintujen myötä ovat myös vapaat linnut aika lailla vähentyneet, kävelykierroksen aikana näimme muutamia sorsia. Linnut olivat paitsi kauniita katsella, niin ne myös hoitivat maisemaa. Nyt lammen toinen puoli puskee leppää, kun linnut eivät ole olleet nokkimassa rantahietikkoon nousseita taimia.

Keväisin linnut tuodaan puistoon äitienpäivän aikoihin, ja syksyllä ne ovat puistossa Tampere-päivän tienoolle saakka. Hieman säistä riippuu, missä vaiheessa siirrot tehdään.

Lintuhäkit sijaitsevat lammen länsipäässä lähellä Tampere-taloa. Lammen rannoilla voi havaita pusikoitumista. Aiemmin vesilinnut pitivät kasvillisuuden kurissa.

Teksti: Katri Kivistö-Haverinen

Kuvat: Katri Kivistö-Haverinen