Simbergin ja Enckellin maalausten valmistuminen Tampereen tuomiokirkossa oli epäilemättä aikansa huomattavimpia taidetapahtumia. Erityisesti huomiota herättivät maalausten kirkollisessa taiteessa ainutlaatuiset kuva-aiheet. Jo ennen maalausten valmistumista niistä liikkui monenlaisia tietoja ja huhuja. Erityisesti papiston piirissä oli herännyt epäilys aiheiden soveltuvuudesta kirkkoon.
"Taideriita" käytiin lähinnä lehtien palstoilla. Paheksuntaa aiheuttivat erityisesti köynnöksenkantajien alastomat pojat sekä käärme katossa. Näiden ei katsottu edustavan kirkollista taidetta eivätkä ne kuvanneet raamatullisia käsitteitä.
Taideriidan "virallisena" tapauksena voinee pitää Tampereen seurakuntien valitseman 15-henkisen tarkastuslautakunnan ja rakennuskomitean yhteistä kokousta vastavalmistuneessa kirkossa toukokuun 16. päivänä 1907. Lautakunta oli jaettu neljään ryhmään, joista yksi tarkasti puu- ja taetyöt, ikkunat ja huonekalut, toinen muurauksen, holvauksen ja kattotuolirakenteet, kolmas maalauksen ja koristelutyöt sekä neljäs kirkonkellot.
Tarkastuksessa rakennus todettiin piirustusten mukaan tehdyksi ja rakennuskomitealle annettiin täysi tunnustus työn suorittamisesta. Maalauksen tarkistanut ryhmä ei kuitenkaan ollut joka kohdassa tyytyväinen työn tulokseen.
Heidän mielestään kirkollisen taiteen tarkoituksena oli ylentää jumalanpalvelusta, herättää hartautta ja kohottaa uskonnollista tunnetta, mitä näkökohtaa ei kirkossa oltu riittävästi huomioitu. Alttarifresko sai hyväksynnän, mutta edellä mainitut köynnöksenkantajat ja käärme eivät. Haavoittunut enkeli herätti huomion ainoana enkelinä koko kirkossa; Vapahtajan ja enkelien kuvaus olisi edustanut juuri protestanttista kirkollista taidetta. Lasimaalauksista pidettiin, eikä muihin maalauksiin puututtu lainkaan.
Asiasta äänestettiin ja yhden äänen enemmistöllä maalaukset päätettiin jättää paikoilleen sellaisinaan. Myös taloudelliset syyt puolsivat maalausten hyväksymistä, korjauksista olisi koitunut lisäkustannuksia jo ylittyneeseen kustannusarvioon. Syyskuussa järjestettiin yleinen kirkonkokous, jossa suuri yleisö äänesti maalauksista, jolloin maalaukset hyväksyttiin suurella ääntenenemmistöllä.
Lähde: Paula Kivinen, (1986) Tampereen tuomiokirkko
