Rakennustyöt

Kirkon suunnittelukilpailun voitti arkkitehti Lars Sonck, jolta tilattiin piirustukset kirkkoa varten.

Piirustusten valmistumisen ja vahvistamisen jälkeen alettiin heti toimiin kirkon rakentamiseksi. Sama kirkonkokous, joka hyväksyi piirustukset, valitsi myös rakennuskomitean järjestelemään rakennusasioita. Rakentaminen alkoi maaliskuussa 1902.

Rakennustöihin kuului myös urkujen ja kirkonkellojen hankkiminen.

Suunnittelukilpailu

Vuonna 1897 kirkkoneuvosto päätetti aloittaa uuden kirkon pohjarahaston keräämisen, sillä uuden kirkon rakentaminen todettiin välttämättömäksi. Marraskuun 7. päivänä 1899 julistettiin kilpailu koko maan arkkitehdeille. Määräaikaan, lokakuun 31. päivään, mennessä, vuonna 1900, kilpailuehdotuksia saapui 23 kappaletta. Palkintojen saajiksi valittiin seuraavat arkkitehdit:"Aeternitas" Lars SonckSurumerkki, arkkitehdit Grahn, Hedman ja Wasastjerna"Ernis" Grahn, Hedman ja WasastjernaEhdotusten taso oli erittäin vaihteleva. Sonckin ansioiksi katsottiin vaatimustenmukaisuus, omintakeinen pohjamuoto sekä ainoastaan kaksi kirkon pylvästä. Ulkoasuksi suunnitelmassa ehdotettiin graniittia. Sonck ehdotti myös, että kirkko sijoitettaisiin tontilla syrjemmäksi läheisten katujen mukaan, jotta kirkon eri osat tulisivat parhaiten näkyviin.

Arkkitehti Lars Sonck

10.8.1870 - 14.3.1956

Arkkitehti, professori Lars Sonck oli vuosisatamme alkupuolen huomattavimpia arkkitehteja. Hän valmistui arkkitehdiksi Suomen polyteknisestä opistosta vuonna 1894. Sonck tuli kuuluisaksi voitettuaan 23-vuotiaana polyteekkarina, vuonna 1894, Turun kirkon, Mikaelin kirkon, suunnittelukilpailun.

Tampereella Lars Sonck tunnettiin jo ns. Tirkkosen talosta, jonka hän oli suunnitellut yhdessä tamperelaisen arkkitehdin Birger Federleyn kanssa. Talo valmistui Kauppakadun varteen vuonna 1901. Tampereen tuomiokirkkoa, Johanneksen kirkkoa, pidetään Sonckin päätyönä.

Tampereen Johanneksen kirkon suunnittelussa arkkitehdille annettiin melko vapaat kädet. Kilpailujulistuksen ohjelmassa mainittiin silti että kirkko oli rakennettava evankelisen jumalanpalveluksen tarpeita varten 2500 kuulijalle. Tämä merkitsi sitä, että kirkkokansalla tuli olla esteetön näkymä saarnatuoliin. Kirkon koristelun pitäisi myös olla yksinkertainen ja sen tuli sekä ulkoa että sisältä ilmaista evankelisen temppelin luonnetta.

Johanneksen kirkon piirustuskilpailu herätti tavallista suurempaa huomiota sekä arkkitehtien että maallikoiden keskuudessa. Piirustukset olivat esillä niin Tampereen Teknillisessä klubissa kuin Helsingin arkkitehtiklubin kokouksissa. Ehdotusta arvioitiin eri lehdissä - Oli syntymässä kansallisromanttisen kautemme suurtyö.

Sonck on aiemnnin suunnitellut myös muun muassa Mikael Agricolan kirkon, joka valmistui vuonna 1936, Helsingin Pörssirakennuksen sekä tasavallan presidentin nykyisen kesäasunnon, Kultarannan.

Sonckilta tilattiin vielä 1940-luvun lopulla suunnitelma Tampereen tuomiokirkon sakariston laajentamiseksi, mutta ehdotusta hänen ehdotustaan ei koskaan toteutettu.

Piirustukset

Vuonna 1897 Lars Sonck piirsi mielikuvituksellisen kirkkoluomuksen "Eskiss till en Landskyrka", jossa ilmeni suomalaiskansallisten piirteiden lisäksi pyrkimystä vieraisiin, uudenlaisiin, ratkaisuihin. Tätä luonnosta pidetään Tampereen tuomiokirkon suunnitelman varhaisasteena.

Sonckin kilpailuehdotuksessa saarnatuoli oli asetettu koko suunnitelman lähtökohdaksi. Saarnaaja näkyi ja kuului kaikkialle kirkossa. Tästä syystä pylväiden lukumäärä on rajoitettu kahteen isoon pylvääseen. Myös syvältä etelälehteriltä on hyvä näkyvyys saarnatuoliin. Sonckin suunnitelma palveli evankelisen jumalanpalveluksen pääkohtaa - saarnaa - joten pohjakaavan osalta Sonckin kilpailupiirustukset toteutettiin jokseenkin alkuperäisessä muodossaan.

Julkisivun suunnitelmat sen sijaan muuttuivat työn edistyessä. Kilpailupiirustuksissa seinät oli merkitty muurattaviksi pienistä luonnonkivistä, mutta lopullisissa piirustuksissa ne on suunniteltu eri kokoisista ja muotoisista suorakulmaisista kivistä, jotka olisivat rosoisia ulkopinnaltaan. Näin Tuomiokirkko sai graniittiasunsa, joka on edelleen yksi sen vaikuttavimmista kauneusarvoista. Julkisivupiirustuksissa kevytrakenteiset tornit ovat tyyliltään uusgoottilaisia, mutta niissä on Tirkkosen talon tapaisia yksityiskohtaisia jugendpiirteitä.

Tilasommittelu kirkon sisällä on erikoinen. Runkona toimii kaksi mahtavaa pylvästä, jotka kannattavat lehteriä ja tukevat holvin vaippapintoja. Laajan lehterialueen kaarireuna sitoo pylväät toisiinsa ja kuorin seinämiin. Kirkon seinät painuvat värillisten ikkunoidensa hämärään.

Työkertomuksessaan Sonck oli kaavaillut kirkkoon hyvin säästeliästä koristelua, jonka piti keskittyä kuoriin, mutta taiteilijat Magnus Enckell ja Hugo Simberg saivat vapaat kädet koristesuunnitelmiensa toteuttamiseen. Näin syntyi kirkon rikas kuva- ja koristelutaide. Kirkon kalusteet ja ornamentiikan on suunnitellut arkkitehti Valter Jung, joka tyylin mukaisesti käytti koristelussa hakattua kiveä, leikattua puuta, pakotettua kuparia ja taottua rautaa, mikä ilmensi ajalle tyypillistä käsityön harrastusta ja taitoa. Koristeaiheet ovat kansallisromantiikan mukaisesti suomalaisesta metsästä.

Kirkonkokous hyväksyi kirkon piirustukset maaliskuussa 1902 ja samalla hyväksyttiin niissä mainittu kirkon nimi: Johanneksen kirkko.

Sonck sai tehtäväkseen suunnitella myös Tuomiokirkon ympäristön asemakaavan, joka vahvistettiin vuonna 1907. Sonck oli Suomessa uranuurtaja uuden asemakaavasuunnittelun saralla, jossa piirrettiin ruutukaavoituksen ohella vapaaviivaisia luontoa mukailevia kaavoja. Sonck otti järjestelyissä huomioon kirkkonsa, jonka hän jo alunperinkin oli sijoittanut edullisesti Erkkilänkatuun nähden. Katuja siirtelemällä Sonck sai avatuksi kirkkoon päin parempia näkökulmia joka suunnalta.

Rakentaminen

Kun Sonckin pääpiirustukset oli vahvistettu Senaatissa, niin varsinaiset rakennustyöt pääsivät käyntiin maaliskuussa 1902. Sonckin suosituksesta rakennusmestariksi valittiin helsinkiläinen Heikki Kaartinen ja rakennustyötä valvovaksi arkkitehdiksi pyydettiin tamperelainen Birger Federley.

Kirkon kustannusarvio oli 600 000 markkaa. Vuosisadan vaihteessa vallitsi vaikea työttömyys ja siksi kirkonrakentajien toivottiin maksavan työmiehille kunnon palkkaa ja palkkaavan vain tamperelaisia ammattimiehiä rakennustöihin. Rakennustyömailla aherrettiin sortokauden painostavissa ja uhmakkaissa tunnelmissa.

Kuva: W.M. Gestrin, Tampereen kaupungin kuva-arkisto.

Huhtikuussa 1903, noin vuoden kuluttua rakennustöiden alkamisesta, muurattiin kirkon peruskivi. Muuraustyö edistyi niin, että elokuun 22. päivänä järjestettiin vaatimattomat harjannostajaiset.

Kivityö oli kirkon rakentamisen vaativimpia tehtäviä. Rakentamiseen tarvittavaa kiveä hankittiin Kurusta, Pinsiöstä ja Uudestakaupungista. Seinät muurattiin "square rubble" - muuraustavalla eri kokoisista ja muotoisista suorakulmaisista kivistä. Tämä karkea rustiikkipinta ja vapaalta vaikuttava rakenne soveltuivat hyvin kansallisromanttiseen arkkitehtuuriin. Rakennusvaiheessa kirkon päätornikin yksinkertaistui.

Kuva: W.M. Gestrin, Tampereen kaupungin kuva-arkisto.

Sisällä muurattiin ensin holveja kannattavat isot graniittipylväät ja tiiliholvit, sitten rappauksen jälkeen lehterit pilareiden varaan. Puutyöt teki enimmäkseen Tampereen Höyrypuuseppä Osakeyhtiö tammesta kuusesta ja koivusta.

Rakennusaikana kirkon arkkitehtuuri muuttui hillitystä jugendista värikkääksi kansallisromantiikaksi pääasiassa Hugo Simbergin taiteen vaikutuksesta. Kirkon koristelu annettiin Magnus Enckellin ja Simbergin tehtäväksi vuonna 1904. Taiteilijoiden työlle ei asetettu mitään rajoituksia. Kun tuomiokirkko vuonna 1907 valmistui kansallisromantiikan päämonumenttina, tämä tyylisuunta hiipui.

Rakennustöiden viimein valmistuttua kivenhakkaajien, muurareiden, puu- ja metalliseppien käden jälkeä kehuttiin. Työt kestivät kaikkiaan viisi vuotta kolme ja puoli kuukautta. Helluntaina 19.5.1907 käyttöön vihitty kirkko oli tullut maksamaan 759 369 markkaa ja 67 penniä.

Urut

Urkujen hankkiminen oli kirkon rakennusvaiheen hankalimpia asioita. Urkujen hankinta pantiin vireille jo vuonna 1902, mutta ne valmistuivat vasta vuonna 1906, moninaisten vaiheiden jälkeen. Albanus Jurwa Lahden urkutehtaalta rakensi kirkon alkuperäiset 50-äänikertaiset urut, jotka olivat suurimmat Suomessa rakennetut urut. Lars Sonck on suunnitellut urkujen julkisivun.

Oskar Merikanto ylisti urkujen rakennustapaa, niiden rakentajan Albanus Jurwan monia näppäriä uutuuksia sekä urkujen kaunista ääntä.

Urkujen julkisivun puuosat ovat tammea, kaikki äänikerrat itsenäisiä. Urkujen pillit Jurwa hankki pääasiassa ulkomailta. Useat huuliäänikerrat valmistettiin hyvästä urkutinasta. Julkisivuun sijoitettu 16-jalkainen prinsipaali tehtiin kokonaan tinasta, mikä oli suuri harvinaisuus Suomessa.

Kangasalan urkutehdas laajensi urut 68-äänikertaisiksi vuonna 1929. Nämä urut on arvioitu Suomen parhaiksi romanttisiksi uruiksi.

Vuonna 1981 asennettiin pohjoislehterille uudet 23-äänikertaiset kuoriurut, jotka on jaettu kahdelle sormiolle ja jalkiolle. Urkujen disposition laati Matti Hannula ja ne rakensi pääosin Kangasalan urkutehdas, mutta viimeistelyn suoritti Hämeen urkutehdas. Näiden barokkiurkujen koneisto ja hallinto ovat mekaanisia ja niissä on 1516 pilliä.

Kellot

Kirkon kolme kelloa on sijoitettu 64 metrin korkuiseen päätorniin. Kellot välitti arkkitehti Josef Stenbäck Franz Schillingin pronssivalimosta Apoldasta Saksasta.

Kellojen äänistä muodostuu H-duurin kolmisointu: h, dis, fis. Jean Sibelius on antanut tästä soinnista puoltavan lausuntonsa.

Kellojen painot ja alaosien läpimitat:

• h - 2 700 kg - 1,66 m
• dis - 1 300 kg -1,30 m
• fis - 700 kg - 1,08 m

Kellojen malli on kopioitu Erfurtin "Maria Glorioso" -kellosta, joka on valettu vuonna 1497. Kellojen metallista 78 % on parasta kuparia ja 22 % Banka-tinaa. Kelloja ei kiillotettu, vaan ne jätettiin tummiksi, koska sointi on tällöin kauniimpi.

Kelloihin valettu perusteksti on kaikille yhteinen:

"Franz Schilling Apolda.Goss Mich 1905. Tampereen Johanneksen kirkko. Anno 1905."
Lisäksi kaikissa on Raamatun tekstiä:

Lähde: Paula Kivinen, (1986) Tampereen tuomiokirkko