Kyttälä

Vuosisadan vaihteessa Tammerkosken itäpuolella olevien uusien kaupunginosien väkiluku kasvoi nopeasti. Kaupungin kaikki evankelisluterilaiset kirkot sijaitsivat kosken toisella puolen, joten kirkon rakentaminen uudelle alueelle katsottiin aiheelliseksi. Kyttälää rakennettiin tämän vuosisadan alussa jugendin ja kansallisromantiikan hengessä.

Kyttälän rakentaminen

Kuva: O. Strandell, Tampereen kaupungin kuva-arkisto.

Tampereella elettiin viime vuosisadan loppupuolella voimakasta taloudellista nousukautta, sillä Tampereesta oli kehittynyt huomattava teollisuuskaupunki edullisen maatieteellisen sijaintinsa ja vapaakauppaoikeuksien ansiosta. Asukasluvultaan Tampere oli vuonna 1840 Suomen 18. suurin kaupunki, mutta vuonna 1890 jo kolmanneksi suurin. Rakentaminen oli erittäin vireää ja väkiluvun kasvu piti yllä myös seurakuntien jatkuvaa rakennustoimintaa.

Messukylään kuulunut Kyttälän hökkelikylä liitettiin Tampereeseen vuonna 1877 ja sille laadittiin asemakaava vuonna 1886, minkä jälkeen vanhat röttelöt hävitettiin. Kaavoitettua Kyttälää alkoivat rakentaa kaupungin käsityöläiset, kauppiaat ja virkamiehet, pääasiallisesti uusrenessanssin vaatimuksia noudattaen. Tyylin ominaispiirteet näkyivät Kyttälässä koristeellisissa puutaloissa ja suurissa kivirakennuksissa, joissa alkoi myöhemmin näkyä myös jugendpiirteitä.

Jugend ja kansallisromantiikka

Kuva: O. Strandell, Tampereen kaupungin kuva-arkisto.

Tampereen jugendkauden alkuna pidetään vuotta 1899, jolloin ryhdyttiin rakentamaan ensimmäisiä jugendpalatseja. Enää ei tyydytty historiallisten tyylien kopioimiseen, vaan kaupungille haluttiin uusi ilme. Jugendaika suosi käsityötä ja taideteollisia tuotteita, joten usein arkkitehti kokonaistaideteosta luodessaan suunnitteli myös piirtämänsä rakennuksen sisustuksen.

Uusi ajattelutapa arkkitehtuurissa virisi aluksi Englannissa viime vuosisadan lopulla, Skotlannin kautta uusi tyylisuunta levisi myös Keski-Eurooppaan. Saksassa suuntaus sai nimekseen jugend, joka omaksuttiin uuden tyylin nimeksi myös pohjoismaissa. Samoihin aikoihin monet suomalaiset arkkitehdit ja taiteilijat kiertelivät Karjalan Kalevalan maita kerätäkseen aineksia kansallisen kulttuurimme elvyttämiseksi. Routavuosien aikana 1899-1905 Venäjä kiristi sortopolitiikkaa Suomea kohtaan, mikä herätti kiihkeää isänmaallisuutta ja sai taiteilijat korostamaan kansallista omaleimaisuuttamme.

Myös arkkitehtuuria alettiin uudistamaan kansallisessa hengessä. Suomessa tämä kansallisesti virittynyt, mutta itäisin ja läntisin vaikuttein höystetty suuntaus tunnetaan kansallisromantiikkana. Sen rinnalla ja yhteytyneenä oli kuitenkin koko ajan eurooppalaisen jugendin suuntauksia. Kansallisromanttinen kausi jäi varsin lyhyeksi ja jo ensimmäisen vuosikymmenen lopulla rationalismi syrjäytti sen. Tuomiokirkkoa pidetään kansallisromanttisen arkkitehtuurimme päämonumenttina.

Lähde: Paula Kivinen, (1986) Tampereen tuomiokirkko