Koristelu - Valter Jung

Valter Jung, 1879 - 1946

Valter Jung työskenteli arkkitehtina Lars Sonckin toimistossa. Hän oli siellä erikoistunut ornamenttien ja esineiden suunnitteluun. Itsenäisenä arkkitehtina Valter Jung tunnetaan suomalaisen myöhäisjugendin ja jälkiklassismin huomattavana edustajana.

Tuomikirkkoon suunniteltu runsas ja rikas ornamentiikka on toteutettu korkokuvina hakkaamalla kiveä, pakottamalla kuparia ja leikkaamalla puuta, mihin on tarvittu monen alan taitavia ja ammattitaitoisia käsityöläisiä.

Valter Jungin suunnittelema ornamentiikka on koristeellista, tyyliteltyä ja selkeästi ryhmiteltyä. Koristelu on sijoitettu rajattuun muotoon, usein neliöön tai kuvioita toistamalla on syntynyt nauhamaista reunusta. Suuret sommitelmat ja erilliset kuviot ovat yleensä symmetrisiä. Vaihtelua ja yllätyksiä koristeluun on saatu sillä, ettei aihe toistu aina samanlaisena kaikissa samanmuotoisissa kuva-aloissa. Kansallisromanttinen symbolismi on antanut ornamenteille usein vertauskuvallista ajatussisältöä. Tuomiokirkon koristelu osoittaa, että Valter Jungilla oli rikas mielikuvitus ja hyvä aisti, sillä kirkon ornamentiikka sulautuu luontevasti sen arkkitehtuuriin.

Julkisivujen koristelu on rikkainta ulko-ovissa eli portaaleissa, mutta sitä on myös seinissä. Sisätiloissa ornamentiikkaa on esimerkiksi saarnatuolissa.

Julkisivujen ornamentiikka

Tuomiokirkossa on kuusi portaalia eli ulko-ovea, joista jokaista kohti avautuu kirkkoa ympäröivästä kiviaidasta yksi rautaportti. Läntinen pääportaali on koristeellisin ja siihen on taiteiltu puhuttelevia vertauskuvia.

Pääportaalille kuljetaan rautaportista muhkean pulteriholvin ali läpi aidatun pihamaan, josta nousee ovelle johtavat graniittiportaat. Koristeista syntyy oven ympärille pitsimäinen kaari, jonka huippuna on kristinuskon vertauskuva, risti. Ristiä ympäröi ikuisuuden symbolina käärmeestä muodostuva rengas. Sivuilla ovea vartioivat linnut, jotka voidaan tulkita kotkiksi, kirkon nimikkoevankelista Johanneksen vertauskuviksi. Tammioviparin jäsentely neliöiksi viittaa wieniläiseen Hoffman-jugendiin ja ovien koristeellisuutta lisäävät kierteelle taivutetut, pakotetuin ornamentein somistetut kupariset kädensijat.

Suuremman eteläisen portaalin aiheena on oven päälle sijoitettu pöllö, jota pidetään viisauden ja paholaisen vertauskuvana. Oven molemmin puolin on graniittirakennelmat, joissa on puuaiheiset laatat, joista vasemmanpuoleiseen on hakattu kirkon rakennusaika 1902 - 1907 ja oikeanpuoleiseen Lars Sonckin nimi.

Sakariston ovea ympäröi kukista rivitetty ornamentti ja itse ovessa on kasviaiheisia leikkauksia. Oven yläpuolella olevassa puisessa lynetissä on elämänpuuta esittävä lehväinen ristiaihe.

Itäisen ja pohjoisen portaalin koristelu on toisiaan vastaava. Niissä on pöllö, joka on levittänyt suuret kierukka-aiheilla rikastetut siipensä, ikään kuin ovien suojaksi.

Etelä- ja pohjoisseinien ikkunarivejä jaottelevien pilastereiden päähän on hakattu kansallisromantiikalle tyypillisiä mielikuvituksellisia olioita, jotka vasta lähemmin tarkasteltuna huomaa hieman toisistaan eroavan näköisiksi.

Lähde: Paula Kivinen, (1986) Tampereen tuomiokirkko