Koristelu - Magnus Enckell

Magnus Enckell, 9.11.1870 - 27.11.1925

Kuva: Magnus Enckel.

Enckell edusti töissään intensiivistä symbolismia ja toisaalta realismia. Hänen symbolistisissa töissään on pääpaino kuvan henkisessä sisällössä ja sen ilmaisemisessa mahdollisimman pelkistetysti. Vierailu Espanjassa vuonna 1900 vaikutti häneen voimakkaasti. Vieraulua seuranneiden vuosien maalauksissa on tummaa, jäntevää vakavuutta. Tuon ajan töistä merkittävin on Tampereen tuomiokirkon 1906 - 07 valmistunut Ylösnousemus-fresko.

Enckellin valmisti on myös kirkon kuorin pyöreän ikkunan. Joistakin säilyneistä luonnoksista päätellen Enckell suunnitteli kuori-ikkunan yhdistämistä kokonaisuudeksi freskon kanssa. Vasta monien kokeilujen jälkeen hän ratkaisi tehtävän omalla persoonallisella tavallaan.

Enckellin valmistautumisesta työhönsä kertovat lukemattomat asentoharjoitukset, ryhmä- ja valaistusluonnokset sekä myös pukututkielmat eri kansallisuuksien vaateparsista. Näiden lisäksi Enckell on maalannut freskoaan varten myös suurempia ryhmäharjoitelmia ja toisintoja.

On mainittu, että alttarifreskoon olisi kuvattu myös kirkon molemmat taiteilijat. Enckell itse olisi tämän tiedon mukaan haudassa äärimmäisenä vasemmalla oman signeerauksensa vaiheilla. Simbergin tumma hahmo taas olisi valkoiseen viittaan puettuna liitetty autuaitten ylvääseen kulkueeseen.

Enckell sommitteli myös viiniköynnösaiheiset ornamentit, jotka koristemaalari Vilhard Kivistö maalasi sekkona alttarimaalauksen kummallekin puolelle. Itse fresko kehystettiin vaatimattomalla kullatulla stukkoreunuksella. Myöhemmin köynnösornamentit on hakattu pois ja alttarimaalaukselle on valmistettu uusi puinen kehys.

Ylösnousemus

Vaikka Enckell aloittikin työnsä kirkossa vasta vuoden 1906 lopulla, hän oli suunnitellut sitä jo pitkään. Enckell olisi alun perin halunnut tehdä alttarimaalauksen öljyväreillä kankaalle, koska oli tottumaton freskotekniikkaan. Kokeilujen jälkeen hän kuitenkin oli sitä mieltä, että

"..freskomaalaus on materiaali, joka sangen hyvin soveltuu minulle - juuri sen tähden, että on pakko työskennellä nopeasti."

Ja kun hän vihdoin pääsi työhön käsiksi syksyllä 1906, hän maalasi ensimmäisen freskonsa suurella innolla. Aivan ilman vastoinkäymisiä ei Enckellin työ kuitenkaan sujunut, vaan hän keskeytti työnsä vähäksi aikaa keväällä 1907 rasituksen vuoksi. Toukokuun puolivälissä, noin viikkoa ennen kirkon vihkiäisiä työ oli lopulta valmis.

Tuomiokirkon alttarifresko on yli kymmenen metriä pitkä ja sen korkeus on lähes neljä metriä. Fresko esittää kuolleitten ylösnousemusta, joka on kuvattu kahtena eri vaiheena. Vasemmalla kuolleet nousevat haudoistaan ja oikealla ylösnousseiden juhlava kulkue rientää kohti kirkkautta. Aihe on esitetty ilman tavanomaisia tuomareita ja tuomittuja, siinä ei ole kuvattu taivasta enkeleineen eikä helvettiä kiduttajineen. Taivas kuvastuu ainoastaan kulkueessa vaeltavien ylväissä asennoissa ja valoa heijastavissa kasvoissa. Taustan maisema ei kuvaa mitään maantieteellistä miljöötä,erinäköiset ihmiset edustavat maapallon kaikkia rotuja eikä valaistus ole minkään vuodenajan valoa. Enckell on luonut aiheesta yleismaailmallisen tapahtuman ja ajattomuuden ilmapiirin - tässä on se juhla, jota köynnöstä kantavat pojat valmistelevat.

Ylösnousemus sai heti valmistuttuaan osakseen suurta ihailua niin julkisen arvostelun kuin seurakuntalaistenkin taholta. Enckellin katsottiin ylittäneen jopa itsensä. Taiteilija oli suorittanut tehtävän, joka jo toistakymmentä vuotta oli hänellä ollut mielessään.

Kuorin ikkuna

Kirkon kilpailupiirustuksista lähtien kuoritilan ikkuna koki monia muutoksia. Alkuperäinen "ruusuikkuna" pelkistyi täydelliseksi ympyräksi. Kuva-aiheen sommitteli Enckell.

Sonckin laatiman työkertomuksen mukaan kuorin ikkunasta piti tulla aito lasimaalaus, muista niin sanottuja lyijylasi-ikkunoita, joita Simberg sommitteli. Ikkunaa ei kuitenkaan toteutettu lasimaalauksena, luultavasti taloudellisista syistä, ja liian valoisana se häikäisi alttarifreskoa useita vuosikymmeniä. Talvisodan jälkeisiä vaurioita korjattaessa ikkuna käsiteltiin peittävillä lakkaväreillä, jolloin se korosti tummuudellaan alttarifreskon valoisuutta.

Ajan myötä lakkaväri alkoi kuitenkin hilseillä ja kirkon suuren puhdistustyön yhteydessä 1982 se poistettiin. Museoviraston ehdotuksesta huolimatta ikkunaa ei tässäkään vaiheessa käsitelty lasimaalauksena.

Lähde: Paula Kivinen, (1986) Tampereen tuomiokirkko