Raatihuone

Tampereen Raatihuone remontoitiin perusteellisesti vuosina 2003 - 2004 mahdollisimman alkuperäiseen kuntoon. Lokakuussa vuonna 2004 valmiiksi saatu peruskorjaus maksoi yli 4 miljoonaa euroa, mutta tulos on ollut hintansa arvoinen. Talo on todella upea sekä sisältä että ulkoa.

Raatihuone iltavalaistuksessa.

Julkisivujen entistä vaaleampi väri on paluuta alkuperäiseen sävyyn. Osa rakennuksen kipsikoristeista kunnostettiin, osa uusittiin kokonaan.

Rakennus nykyisin ahkerassa käytössä

Raatihuoneella järjestetään vuosittain noin 220 kutsuvierastilaisuutta, joissa kestitään yhteensä 22 000 vierasta. Taloon voi ottaa sisään samanaikaisesti enintään 720 vierasta.

Raatihuoneen runsaat 400 sisustusesinettä koostuvat pääosin varta vasten talon edustuskäyttöön hankituista kalusteista ja valaisimista. Myös yksityishenkilöt ovat muistaneet Raatihuonetta. Laajin kalustelahjoitus on rouva Auno Riutun vuonna 1999 testamenttaama kokonaisuus.

Raatihuone ja Keskustori itsenäisyyspäivänä 2004.

Raatihuoneeseen sijoitetut noin sata taideteosta ovat peräisin kaupungin omasta tai paikallisten museoiden, säätiöiden ja yhdistysten kokoelmista.

Useat pienesineet ovat Tampereen kaupungin saamia lahjoja. Erilaisten yhteisöjen, suomalaiskaupunkien ja erityisesti ulkomaisten ystävyyskaupunkien tuomat lahjat ovat löytäneet paikan Raatihuoneelta.

Raatihuoneella on oma keittiö ja siellä on kolme vakinaista työntekijää. Keittiö on uusittu vuonna 1995. Tarjoamuksia voi antaa isommallekin joukolle: Raatihuoneella on kahvikalusto 600 ja ruoka-astiat 400 hengelle.

Värikkäitä tapahtumia vuosien varrella

Raatihuoneen on suunnitellut Georg Schreck. Uusrenessanssityylinen rakennus valmistui vuonna 1890.

Schreck opetti Tampereen teollisuuskoulun rakennusosastolla vuosina 1886 - 1915. Hän suunnitteli pääasiassa julkisia rakennuksia, mutta myös tehtaita. Arkkitehti pääsi käyttämäänkin suunittelemaansa taloa, sillä hän oli kaupunginvaltuuston jäsen 25 vuotta.

Raatihuoneella sijaitsivat aluksi kaikki kaupungin virastot. Siellä toimivat maistraatti, raastuvanoikeus ja poliisilaitos.

Raatihuoneen juhlasali oli vuosien mittaan muun muassa kaupunginvaltuuston kokoustilana (1890 - 1925, 1962 - 1975). Se oli lisäksi monien kokousten, juhlien, näyttelyjen ja konserttien pitopaikka. Kaupunginorkesteri konsertoi juhlasalissa vuosina 1941 - 1960.

Raatihuone on ollut useiden värikkäiden historiallisten tapahtumien näyttämönä.
Vuoden 1905 suurlakon päivinä rakennuksen parvekkeelta luettiin suurlakon tärkein asiakirja, niin sanottu Punainen julistus.

Vuonna 1906 yksi Venäjän valtionpankin ryöstäjistä, Jan Tshokke, päätyi murhatöihin Tampereen raatihuoneella.

Vuoden 1918 kansalaissodan loppuvaiheissa Raatihuone oli keskustan rakennuksista viimeinen punaisten tukikohta.

Rakennuksessa on edelleen jälkiä vuoden 1918 taisteluista. Raatihuone kärsi suurehkoja vahinkoja: muun muassa pääoven pääportaikossa on vielä näkyvissä kiväärien luodeista syntyneitä koloja.

Raatihuoneen vaiheissa alkoi uusi aikakausi 1960-luvun puolivälissä, kun kaupunki päätti kunnostaa rakennuksen edustustilaksi. Tässä korjauksessa kuorittiin esiin ala-aulassa, yläaulassa ja Juhlasalissa alkuperäiset koristemaalaukset. Talo sisustettiin ja kalustettiin uudelleen, sinne hankittiin taideteoksia ja antiikkikalusteita.

Merkittävä osa taideteoksista on saatu lahjoituksina. Raatihuoneen kokoelma on suomalaisen taiteen aarreaitta, josta löytyy muun muassa Albert Edelfeltin, Akseli Gallén-Kallelan, Helene Schjerfbeckin, Hjalmar Munsterhjelmin, Pekka Halosen ja Eero Järnefeltin töitä.

Tampereen 200-vuotisjuhlien yhteydessä 1970-luvun lopulla Raatihuoneen Juhlasalin kattomaalaus puhdistettiin ja talo maalattiin ulkopuolelta. Tämän korjauksen yhteydessä Raatihuoneen perustukset vahvistettiin betonipaaluin. Raatihuone oli rakennettu puupaalujen ja hirsikehikon varaan, ja niiden lahotessa rakennus oli alkanut vajota.

Kuvat: Studio Jorma Rajamäki

Lisätietoa