Vuorovaikutteinen äänimuseo

Mediamuseo Rupriikki on toteuttanut vuorovaikutteisen äänipöydän –Äänimuseon – Koukkuniemen vanhainkotiin. Äänimuseo on pöytä, jonka ympärille asukkaat voivat kerääntyä kuuntelemaan ja muistelemaan. Käyttäjä voi tutustua esimerkiksi vanhoihin 1950- ja 1960-luvun äänimaisemiin. Projektin suunnittelijana on toiminut Niklas Nylund.

Ääniä luonnosta ja arjesta

Äänimuseon äänet on jaettu neljään eri kategoriaan, jotka ovat Tampere, luonto, työ ja vapaa-aika. Tampere-osiosta löytyy ääniä, jotka liittyvät tamperelaiseen elämäntapaan kuten Frenckellin kellot ja Teivon ravit. Luonto-osiosta löytyy esimerkiksi lintujen ääniä. Työ-osiossa on työympäristöön 50- ja 60-luvuilla liittyneitä ääniä ja äänimaisemia. Vapaa-ajassa kuullaan kotiin ja harrastuksiin liittyviä tuttuja kuulokuvia: kiuas sihahtaa, jäähallissa kannustetaan paikallista joukkuetta tai vauva jokeltelee.

Kohderyhmälle sopiva tekniikka

Ääniä soittavan pöydän suunnittelussa on huomioitu Koukkuniemen asukkaiden erityistarpeet. Lisäksi äänipöydän tekninen käyttöliittymä on näkymättömissä. Suunnittelussa on kehitetty uudenlainen, esineiden siirtelyyn perustuva käyttöliittymä, joka perustuu RFID-teknologiaan. Käyttäjän siirrellessä eri ääniä edustavia fyysisiä esineitä, esimerkiksi junaa esittävää käteen sopivaa puupalaa, soittaa järjestelmä esineeseen liitetyn äänen. Äänet soivat esineitä koskettelemalla ja siirtämällä, eli teos on niin sanotusti haptinen.

Äänimuseota on tarkoitus käyttää kaikilla Koukkuniemen osastoilla, joten se on helposti liikuteltava. Järjestelmä käynnistyy yhdestä napista painamalla. Lisäksi on panostettu toimintavarmuuden kehittämiseen, sillä Äänimuseo on installaatiomaisessa käytössä pitkiä aikoja kerrallaan ilman huoltoa. Äänimuseosta pyritään mahdollisuuksien mukaan tekemään myös monistettava kokonaisuus, jota voidaan viedä muihinkin vanhainkoteihin. Sitä silmälläpitäen Äänimuseon tekniikka dokumentoidaan mahdollisimman tarkasti ja sen tilaaminen pyritään tekemään mahdolliseksi myös muille tahoille.