Hae
Valikko
a a

Kaupin sairaalasta ammennettu oppi kantoi läpi työuran

Julkaistu 19.6.2017 15.17

70-luvun alkupuolella vanhusten hoitoon keskittyneessä Kaupin sairaalassa eli silloiselta nimeltään Marjatan sairaala II:n 2A-osastolla työskenteli viisi nuorta naista. Eeva Päivärinta oli vastavalmistunut sairaanhoitaja, Tarja Pukuri apulaisosastonhoitaja, Lissu Joukainen apuhoitaja, Sirkka Osavuori sairaanhoitaja ja Eila Kantanen siivoustyön päällikkö. Reilut 45 vuotta myöhemmin naiset kokoontuivat muistelemaan yhteistä aikaa Kaupissa sekä työtään vanhusten parissa.

Valokuva: Viisi Kaupin sairaalassa 70-luvn alkupuolella työskennellyttä naista.
Tarja Pukuri (takana vas.), Sirkka Oravuori, Lissu Joukainen, Eeva Päivärinta (edessä vas) sekä Eila Kantanen kokoontuivat muistelemaan yhteistä työaikaansa Kaupin sairaalassa 70-luvun alkupuolella.

Vuosien aikana vanhusten hoito on monella tapaa muuttunut ja naisten työpaikat ja -tehtävät vaihtuneet, mutta Kaupin sairaalasta saatu oppi on kantanut läpi pitkän työuran. Esimerkiksi kuntouttava työote oli arkipäivää jo 70-luvulla Kaupissa. Potilaita autettiin ylös sängystä ja heidän haluttiin opettelevan syömään itse.

– Vein kaikki Kaupin opit kuntouttavasta työotteesta sängystä nostamiseen mennessäni seuraavaan työpaikkaani Pitkäniemeen psykogeriatriselle osastolle, sanoo Tarja Pukuri.

Myös Eeva Päivärinta kertoo vieneensä konkreettisia oppeja seuraaviin työpaikkoihinsa. Esimerkiksi Eila Kantaselta saatu neuvo huuhdella klooripesuainetta kylmällä vedellä myrkyllisen höyryn estämiseksi kulkeutui hänen mukanaan Toijalan vanhainkotiin.

Tärkein oppi Kaupista oli kuitenkin vanhuksen kunnioitus ja kuunteleminen. Osaston työntekijät myös vetivät yhtä köyttä ja olivat yhdessä vapaa-ajallakin.

– 2A-osastolla oppi kunnioittamaan vanhusta ja arvostamaan työtä. Me olimme ylpeitä ammattiosaamisesta. Yhteisöllisyys oli myös tärkeää: me olimme ennen kaikkea 2A-laisia, toteaa nykyisin Tampereen kaupungilla TampereSenior-ohjelman johtajana työskentelevä Päivärinta.

Päivärinta on viisikosta ainoana yhä työelämässä. Kaupista hän suuntasi Toijalan vanhainkodin osastonhoitajaksi. Lisäksi hän on työskennellyt ikäihmisten palvelujen parissa muun muassa Tampereen kaupungilla tilaajapäällikkönä sekä Sitralla asiantuntijana.

Lissu Joukainen työskenteli koko 36-vuotisen uransa ajan 2A-osastolla. Myös Eila Kantanen viihtyi Kaupissa eläkeikään saakka. Sirkka Oravuorenkin työura sijoittui Kaupin alueelle, jossa hän työskenteli Kaupin sairaalan lisäksi kotiutusosastolla.

Lääketieteen kehityksen myötä hoidettavat yhä vanhempia

Viisikon mukaan potilaat olivat 70-luvun alussa nuorempia kuin nyt. He hoitivat esimerkiksi paljon halvaantuneita potilaita, jotka olivat 50 vuoden kieppeillä.

– Olimme ihan ihmeissämme, kun ensimmäisiä 90-vuotiaita rupesi tulemaan osastolle, muistelee Sirkka Oravuori.

Nykyisin vastaavia halvauspotilaita on hyvin vähän. Naisten mukaan määrän vähenemiseen on vaikuttanut lääketieteen kehitys, jonka johdosta halvaukset eivät pääse niin pahoiksi kuin ennen.

– Nykyisin sairaaloihin ei tule niin paljon halvaantuneita potilaita, kun esimerkiksi aivoinfarktin hoito voidaan aloittaa jo ambulanssissa, kertoo Päivärinta.

Hyvillään naiset ovat myös kivun hoidon kehittymisestä. Ennen ei yksinkertaisesti ollut kipulääkkeitä tai niitä ei uskallettu antaa. Kipua yritettiin helpottaa erilaisilla asentohoidoilla tai toivottiin kellon kulkevan nopeampaa, jotta saisi antaa kivuista kärsivälle potilaalle seuraavan annoksen Morfiinia, joka oli oikeastaan ainut käytettävissä oleva kipulääke.

– Ja makuuhaavat olivat ihan kamalia, kun ei ollut aineita, joilla niitä olisi hoitanut, sanoo Oravuori.

Nykyvanhustenhoitoon viisikko toivoo kiireenkin keskellä aikaa vanhuksen kohtaamiseen.

– Meillä työaika oli koko ajan vanhusten kanssa tekemistä ja olemista. Raportoinnitkin tehtiin potilashuoneissa. Ja osastonhoitaja kyllä tarvittaessa muistutti, että me olemme täällä potilaita varten, sanoo Päivärinta.


Teksti Marika Haapala

Kuvat Marika Haapala


Jaa: