Ulkomainen kokoelma

Sara Hildénin säätiön ulkomainen kokoelma heijastelee teosten hankintahetkien kansainvälisiä tyylisuuntauksia. Kokoelma välittää eurooppalaisen modernismin historiaa vuodesta 1905 (Georges Rouault’n vesivärimaalaus Portto) uuden vuosituhannen vaihteeseen ja havainnollistaa kuvataiteessa tuona aikana tapahtuneita muutoksia. Samalla se kertoo, miten taiteenkerääjä professori Sara Hildén omilla valinnoillaan vaikutti siihen miltä taiteen historia kokoelman valossa näyttää.

Francis Bacon:
Kaksoistutkielma George Dyerin muotokuvaa varten, 1968

Informalismi oli 1960-luvun eurooppalaisen kuvataiteen valtavirtaus, joka korosti taiteilijan yksilöllistä ja välitöntä ilmaisun vapautta sekä taiteilijan kokemaa tunnetilaa teoksen sisällöllisenä lähtökohtana. Informalismi on hyvin edustettuna Sara Hildénin säätiön kokoelmassa, mukana ovat sen keskeiset ranskalaiset ja espanjalaiset mestarit kuten Pierre Soulages, Jean Dubuffet, Jean Fautrier, Rafael Canogar, Roger Bissiére, Alfred Manessier, Antoni Tapies sekä saksalainen Hans Hartung, kiinalainen Zao Wou-Ki ja italialainen kuvanveistäjä Luciano Minguzzi.

Informalismin rinnalla vaikutti ja kilpaili 1960-luvulla kubismista ammentava geometrinen abstrakti taide, joka suosi harmoniaa ja säännönmukaisuutta, selkeitä muotoja ja tasaisia väripintoja. Suunnan edustajia kokoelmassa ovat mm. Josef Albers, Max Bill, Alberto Magnelli, Richard Mortensen ja Serge Poliakoff. Kiihkeämpään rytmiin teoksissaan pyrkivät kokoelman kineettisen taiteen edustajat, jotka yhdistivät kuvaan liikkeen, kuten unkarilainen Victor Vasarely sekä valokineettisistä teoksistaan tunnetut niin ikään unkarilainen Nicolas Schöffer ja argentiinalainen Julio Le Parc.

1970-luvulla nousivat esiin uuden realismin ja figuratiivisen taiteen suuntaukset. Kehitysvaiheesta on kokoelmassa useita esimerkkejä: mm. ranskalaiset uusrealistit Arman ja Jean-Oliver Hucleaux, bulgarialaissyntyinen Christo ja chileläinen fotorealisti Claudio Bravo sekä amerikkalaiset Edward Kienholz ja George Segal. Armanin ohella kaksi jälkimmäistä ovat tuoneet todellisuuden näyttelysaleihin konkreettisessa muodossa, yksittäisinä esineinä ja esine-tilasommitelmina.

Vaikka Sara Hildénin ensisijaisena tavoitteena oli ollut nykytaiteen kokoelman luominen, hän tunsi alusta saakka kiinnostusta modernin taiteen klassikoiden tuotantoa kohtaan. Nykytaiteilijoiden rinnalla kokoelmassa edustettuina ovat eräät modernin taiteen varhaisemmat mestarit kuten kuvanveistäjät Alberto Giacometti ja Henry Moore ja taidemaalarit Francis Bacon, Victor Brauner, Giorgio de Chirico, Paul Delvaux, Paul Klee, Aristide Maillol, Joan Miró, Giorgio Morandi, Georges Rouault, Graham Sutherland, Nicolas de Staël ja Yves Tanguy sekä modernin taiteen klassikot Pierre Bonnard, Juan Gris, Fernand Léger ja Pablo Picasso, joiden teokset tarjoavat mahdollisuuden tutustua vuosisadan alkupuolen taidehistoriallisiin ilmiöihin.

1980- ja -90-luvuilla kokoelmaan liitettyjen uusien teosten tavoitteena on ollut yhdessä kokoelman aikaisemmin hankittujen teosten kanssa aikaansaada yhtenäinen, visuaalisesti tasapainoinen ja rikas museon perusnäyttelykokonaisuus. 1990-luvun uusia taiteilijanimiä kokoelmassa ovat Jean-Charles Blais, Enzo Cucchi, Pizzi Cannella, Tony Cragg, Richard Long, Mirco Marchelli, Mario Merz, Max Neumann, Sean Scully, Susan Solano ja Bernard Venet.

Sara Hildénin säätiön ulkomaiseen kokoelmaan kuuluu lähes 500 maalausta, veistosta, piirustusta ja grafiikan vedosta.