Tunnistaminen

Autismikirjo

Kielenkehityksen erityisvaikeus

Tourette

ADHD ja ADD

Autismikirjo

Autismikirjon häiriöihin kuuluvat lapsuusiän autismi, epätyypillinen autismi, Aspergerin oireyhtymä (AS) sekä tarkemmin määrittelemätön lapsuuden laaja-alainen kehityksen häiriö.

Autismikirjon häiriöille ovat ominaisia vaikeudet sosiaalisessa vuorovaikutuksessa ja viestinnässä, mutta vaikeuksien tasossa on suurta vaihtelua yksilöiden välillä. Autismikirjon häiriötä esiintyy kaikkialla maailmassa, kaikissa roduissa ja yhteiskuntaluokissa. Autisminkirjon häiriöiden esiintyvyys on vaihdellut suuresti eri tutkimusten välillä, mutta esiintyvyys voi olla uusimpien tutkimusten valossa jopa yhden prosentin (1 %) tasoa.

Autismi on keskushermoston neurobiologinen kehityshäiriö, jonka syitä ei toistaiseksi tunneta tarkalleen. Autismikirjon häiriöihin on liitetty lukuisia geenimuutoksia, mutta mitään yksiselitteistä muutosta perimässä, mikä johtaisi autismikirjon häiriöön, ei ole vielä pystytty selvittämään. Sen sijaan autismikirjon häiriöihin on havaittu liittyvän poikkeavaa toimintaa aivojen "tietoliikenteessä", eli hermosolujen ja hermosoluverkkojen välisissä yhteyksissä mm. sosiaalisten taitojen käsittelyyn osallistuvilla aivojen alueilla.

Autismikirjon häiriöiden erityispiirteet säilyvät läpi elämän, mutta iän ja saadun kuntoutuksen myötä vaikeuksien taso voi muuttua ja taidoissa voi tapahtua kehitystä. Kuntoutuksella voidaankin vaikuttaa suuresti elämänlaatuun ja toimintakykyyn.

Lapsuusiän autismi

Lapsuusiän autismille on ominaista poikkeava kehitys, joka on nähtävissä jo ennen kolmen vuoden ikää. Häiriöön kuuluvat vaikeudet ja poikkeavuudet molemminpuolisessa sosiaalisessa vuorovaikutuksessa ja viestinnässä sekä kapea-alainen toistuva käytös.

Ennen kolmen vuoden ikää viivästymistä voidaan havaita sosiaalisen vuorovaikutuksen, puheen ja leikin kehityksessä. Kehitysviive voi näkyä yhdessä tai jopa kaikissa edellä mainituissa taidossa. Sosiaalisen vuorovaikutuksen vaikeudet voivat olla sekä määrällisiä (taidon puutetta) tai laadullisia (taitojen käyttöä poikkeavalla tavalla).

Autistisilla yksilöillä on usein vaikeuksia käyttää katsekontaktia, ilmeitä ja eleitä vuorovaikutuksessa tarkoituksenmukaisesti. Myös omien ja toisten tunteiden tunnistaminen sekä niihin vastaaminen voi olla poikkeavaa. Näistä syistä mm. lapsen kasvoilla näkyvä tunnetila ei välttämättä vastaa hänen sisäistä kokemustaan.

Omien ja toisten kokemusten jakaminen on puutteellista varhaiskehityksestä lähtien ja myöhemmällä iällä myös kokemusten kuvaileminen tuottaa vaikeuksia. Kaverit löytyvät usein selvästi eri ikäisten lasten tai jopa aikuisten joukosta. Lisäksi kaverisuhteet ovat usein lyhytkestoisempia ja tarvitsevat enemmän vanhempien tukitoimia alkaakseen ja säilyäkseen.

Kielenkehityksen viivästymät ja poikkeavuudet voivat tulla esille jo varhain vastavuoroisen jokeltelun vähäisyytenä tai puuttumisena. Puhe voi myöhemmin sisältää mm. omia sanoja ja sanamuotoja sekä ulkoa opittuja lauseita ja sanoja muista yhteyksistä, esim. televisio-ohjelmista tai sarjakuvista.

Leikki voi olla monella tapaa poikkeavaa. Tyypillistä on mielikuvitusleikin puuttuminen. Leikkikaluja voidaan asetella järjestykseen mieluummin kuin käyttää niitä tarkoituksen mukaisesti (esim. autot laitetaan toistuvasti riviin eikä niillä ajella). Leluissa kiinnostus voi kohdistua muotoon, hajuun, ääneen tai materiaaliin, ja lapsi voi uppoutua lelun tarkasteluun pitkäksi aikaa varsinaisesti leikkimättä sillä.

Kapea-alaisuus ja toistuva käytös näkyy mm. mielenkiinnon kohteissa ja rutiinien tärkeytenä. Mielenkiinto voi olla rajoittunut yhteen tai muutamaan kohteeseen, joka voi olla sisällöltään iän mukainen (esim. Muumit) tai ei ikää vastaava (esim. puhelinluetteloiden nimilistat, metrokartat).
Rutiinien noudattaminen (esim. iltatoimet, koulumatkan reitti, esineiden paikat, aikataulut) aina samalla tavalla pieniä yksityiskohtia myöten voi olla hyvin tärkeää ja noudattamatta jättäminen voi saada aikaan esim. raivokohtauksen. Lisäksi lapsella voi olla erilaisia monimutkaisia liikesarjoja esim. sormien heiluttamista silmien edessä, hyppelyä ja käsien räpyttelyä.

Lapsuusiän autismiin voi lisäksi liittyä yleisiä oireita kuten pelkotiloja, uni- ja syömishäiriöitä, raivokohtauksia ja aggressiivisuutta. Aggressiivinen käytös on yleisempää niillä lapsilla, joilla on autismin lisäksi älyllinen kehitysvammaisuus.

Epätyypillinen autismi

Epätyypillinen autismi poikkeaa lapsuusiän autismista siten, että siinä poikkeava kehitys havaitaan myöhemmin tai autistisia piirteitä esiintyy määrällisesti vähemmän kuin lapsuusiän autismissa.

Aspergerin oireyhtymä

Aspergerin oireyhtymässä on samanlaisia vastavuoroisen sosiaalisen vuorovaikutuksen häiriöitä ja rajoittunutta ja toistavaa käytöstä kuin lapsuusiän autismissa.
Sen sijaan lapsuusiän autismiin kuuluvaa lääketieteellisesti merkittävää puheen tuottamisen ja ymmärtämisen vaikeutta sekä poikkeavaa kognitiivisten taitojen (esim. havaitseminen, oppiminen, muisti, päättely, ongelmanratkaisu) kehittymistä ei ole havaittavissa.

Aspergerin oireyhtymään liittyy useimmiten normaali älykkyystaso, ja osalla (mutta ei kaikilla) yksilöillä voi olla yksittäisiä erityistaitoja. Oireyhtymään liittyy usein myös liikunnallista kömpelyyttä.

Kielenkehityksen erityisvaikeus

Kielenkehityksen erityisvaikeus ("dysfasia") on puheen- ja kielenkehityshäiriö, joka tulee esiin puheen ja kielen tuottamisessa ja/tai ymmärtämisessä. Kielenkehityksen erityisvaikeuden tarkkaa syytä ei tiedetä, mutta tiedetään, että sen synnyssä perinnöllisyydellä on merkittävä osuus. Näin ollen lapsen tai nuoren perheenjäsenistä ja lähisukulaisista voi löytyä henkilöitä, joilla on tai on ollut vastaavia vaikeuksia puheen- ja kielenkehityksessä.

Poiketen autismikirjon häiriöistä kielenkehityksen erityisvaikeuteen kuuluu normaalitasoinen pyrkimys sosiaaliseen vuorovaikutukseen, jossa lapsi tai nuori pyrkii korvaamaan vaikeutta viestiä puheen välityksellä usein muilla tavoin (ilmeet, eleet, ääntely). On kuitenkin huomattava, että kielenkehityksen erityisvaikeudessakin sosiaalinen kehitys voi häiriintyä, mikäli ongelmaa ei havaita ajoissa ja mikäli lapsi ei saa siihen riittävää hoitoa ja tukea.

Puheen tuottamisen viivästyminen voi näkyä varhaislapsuudessa esimerkiksi puutteellisuutena sanojen oppimisessa tai sanojen lauseiksi yhdistämisessä. Puheen kehitys voi myös pysähtyä ensimmäisten sanojen oppimisen jälkeen tai taantua, jolloin jo opitut taidot jäävät pois käytöstä. Myöhemmällä iällä puheen tuottamisen vaikeus voi näkyä esimerkiksi suppeana sanavarastona, vaikeutena löytää sanoja, poikkeavina lauserakenteina, kielioppivirheinä, epäselvänä puheena tai täydellisenä puhumattomuutena. Lapsen voi olla lisäksi vaikea tuottaa kertomusta, joka olisi ymmärrettävä, johdonmukainen ja riittävän pitkä.

Viive puheen ymmärtämisessä voi tulla esiin jo varhain. Lapsi voi olla reagoimatta tuttuihin nimiin eikä osaa yhdistää esineitä niiden nimeämisen perusteella. Myös yksinkertaisten sanallisten ohjeiden noudattaminen voi olla vaikeaa. Myöhemmällä iällä lapsella voi olla vaikeutta mm. tunnistaa äänensävyjen merkitystä puheessa ja ymmärtää esim. vastakohtia. Puheen ymmärtämisen vaikeuteen liittyy hyvin usein myös puheen tuottamisen vaikeus.

Kielenkehityksen erityisvaikeuden vaikeusaste voi vaihdella suuresti, minkä vuoksi myös sen havaitsemisajankohta vaihtelee suuresti. Lievemmät muodot havaitaan joskus vasta kouluiässä, vakavammat muodot jo varhaislapsuudessa. Kielenkehityksen erityisvaikeus on tärkeää havaita ajoissa, koska kielenkehitys on yhteydessä mm. sosiaaliseen kehitykseen ja tiedollisten taitojen hankkimiseen. Kielenkehityksen erityisvaikeuteen voikin liittyä varsinkin kouluiässä mm. tunne-elämän häiriöitä, käytöshäiriöitä, keskittymis- ja oppimisvaikeuksia, puutteellisia sosiaalisia taitoja ja vaikeuksia kaverisuhteissa. Todennäköisyys muille häiriöille ja vaikeuksille kasvaa, mikäli kielenkehityksen erityisvaikeuden toteaminen viivästyy, eikä lapsi saa tarvitsemaansa hoitoa ja kuntoutusta.

Tourette

Touretten oireyhtymään liittyvät toistuvat ja tahdosta riippumattomat liikkeet (motorinen tic) sekä hallitsemattomat äännähdykset (vokaalinen tic). Liikkeet voivat olla yksinkertaisia (esim. silmien räpyttelyä, niskan nykimistä tai taputtamista) tai hyvin monimuotoisia (esim. potkuliikkeitä tai monimutkaisia liikesarjoja). Äännähdykset voivat olla esim. rykimistä, murahteluja, niiskuttamista tai "rumien" sanojen toistamista. On arvioitu, että lapsuus- ja nuoruusikäisistä noin 0,1 - 1 prosentilla esiintyy Touretten oireyhtymää.

Häiriö alkaa lähes aina lapsuudessa tai nuoruudessa. Tyypillinen alkamisikä on 4 - 7 -vuotiaana. Usein yksinkertaiset, motoriset nykimisoireet (esim. silmien räpsytys) alkavat ennen äännähdyksiä. Suurimmalla osalla lapsista oireilu on pahimmillaan juuri ennen murrosikää tai murrosiässä, minkä jälkeen oireet alkavat lieventyä. Monella oireet loppuvat kokonaan aikuisiässä, mutta osalla ihmisistä osa oireista jatkuu lievempinä läpi elämän.
Stressi, väsymys ja ahdistuneisuus pahentavat oireita, mutta keskittyminen liikunnalliseen tekemiseen (esim. tanssiminen) voi vähentää oireita.
Vaikka liikkeet ja äännähdykset ovat tahdottomia, voivat ne tuntua varsinkin myöhemmällä iällä jonkinlaisena pakkona, joka helpottuu liikkeiden ja äännähdysten tekemisen jälkeen. Lisäksi iän lisääntyessä osa lapsista oppii pidättämään liikkeiden ja äännähdysten suorittamista jonkin aikaa (esim. koulussa), mutta pidättämisen jälkeen (esim. kotiin tullessa) ne tulevat yleensä voimakkaampina esiin.

Touretten oireyhtymän hoitokeinoina ovat erilaiset tukimuodot ja terapiat, ja myös lääkitystä voidaan tarvittaessa käyttää. Lapsen itsetunnon ja ystävyyssuhteiden vahvistaminen on tärkeää. Lisäksi jokaisen lapsen ja nuoren muut mahdolliset vaikeudet tulee perusteellisesti selvittää, koska noin 80 - 90 prosentilla lapsista ja nuorista, joilla on Tourette, on myös joku liitännäishäiriö, esim. ADHD tai pakko-oireinen häiriö.

ADHD ja ADD

ADHD ja ADD ovat neuro-biologisia häiriöitä, joihin liittyy huomattavaa perinnöllistä alttiutta. Perinnöllinen alttius on monimuotoista ja useita eri geenejä on liitetty lisääntyneeseen riskiin saada ADHD tai ADD. Tätä riskiä nostavat myös tietyt ympäristötekijät, esim. raskaudenaikainen päihteiden käyttö ja synnytyksenaikainen hapenpuute.
Lapsilla ADHD:n esiintyvyydeksi on arvioitu noin 1 - 10 prosenttia, ja häiriö on noin 2 - 4 kertaa yleisempi pojilla kuin tytöillä.

ADHD:lle tyypillisiä oireita ovat motorinen levottomuus, impulsiivisuus ja keskittymisvaikeudet. ADD:hen kuuluvat keskittymisvaikeudet ilman motorista levottomuutta ja impulsiivisuutta. Vaikeudet tulevat tyypillisesti esiin ennen viiden vuoden ikää, ja jatkuvat ainakin jossain määrin läpi elämän.

Motorinen levottomuus näkyy esim. vääntelehtimisenä tuolilla, luokassa kuljeksimisena sekä jalkojen ja käsien jatkuvana heiluttamisena. Lapsi voi olla vilkkautensa takia myös tapaturma-altis.

Impulsiivisuutensa vuoksi lapsen on mm. vaikea odottaa omaa vuoroa leikeissä, peleissä tai keskusteluissa tai kuunnella kysymystä tai toisen puheenvuoroa loppuun ennen kuin vastaa siihen.

Keskittymisvaikeudet vaikeuttavat mm. leikkien ja tehtävien aloittamista ja loppuunsaattamista, annettujen ohjeiden noudattamista, asioiden muistamista, tavaroiden tallessapitoa ja ponnistelua vaativien tehtävien tekemistä, mutta voivat näkyä myös omaan maailmaan vetäytymisenä, "haaveilemisena".

ADHD:seen liittyy hoitamattomana paljon liitännäisongelmia, kuten tunne-elämän ja käytöshäiriöitä, minkä vuoksi aktiivinen hoito ja kuntoutus tulisi alkaa mahdollisimman varhain. ADHD estää lasta ja nuorta käyttämästä tietojaan ja taitojaan koulussa, minkä seurauksena on alisuoriutumista, jos asiaan ei puututa. Myöhemmällä iällä riskinä ovat syrjäytyminen ja erilaiset riippuvuusongelmat, jos yksilö ei saa tarvitsemaansa tukea, hoitoa ja kuntoutusta.