People, Places & Things -orkesterin uusi albumi putkahtaa ulos juuri Jazz Happeningin kynnyksellä. Yhtye ja sen voimahahmo, rumpali/pianisti Mike Reed on elävä esimerkki siitä, että Chicagon historiallinen jazzskene on yhä voimissaan.

Kvartetin edellinen, Chicago-trilogian ensimmäinen levy Proliferation (482 Music) keskittyi yhtyeen soundin löytämiseen vanhemman musiikin uudelleensovittamisen kautta. Ruohonjuuritasolla se Reedin mukaan tarkoitti pyrkimistä eroon jazzin kaavoista, esimerkiksi soittajien soolovuorottelusta. Yhtye halusi tehdä joka kappaleesta sovitukseltaan ainutlaatuisen ja tämä johti ideoihin, kuten soolojen samanaikaiseen soittamiseen ja osien irrottamiseen kokonaisuudesta lisäten niihin soveltuvia fraaseja, soolomuotoja ja sointumuutoksia. "Loppujen lopuksi tämä antoi jokaiselle kappaleelle oman identiteetin ja jokaiselle muusikolle tehtävän, johon piti paneutua", Reed summaa ja lisää: "vaikka ei ollutkaan soittovuorossa". Kokoonpanon oma, uniikki soundi muotoutui tästä ja hioutui lukemattomien live-esiintymisien myötä huippuunsa.

Oman, musiikillisen identiteetin ja lähestymistavan löytäminen oli tärkeää, sillä uudella levyllä People, Places & Things otti uuden kurssin. Sävellykset ovat omaa ja muiden nykysäveltäjien tuotantoa, joten yhtye halusi pitää päämääränsä ja ideansa kirkkaina. Kuun lopussa ilmestyvää About Us -albumia (482 Music) mies kuvaileekin ylpeänä: "Mielestäni se säilyttää ensimmäisen levyn dynaamisuuden ja blues- ja post/hard bop -vaikutteet."

Uudella levyllä vierailee kolme chicagolaista improvisaation mestaria, saksofonisti David Boykin, kitaristi Jeff Parker ja pasunisti Jeb Bishop. Hekin kuuluvat tähän people-osioon, eli kaupungin soundiin vaikuttaneisiin ihmisiin - mutta mitä ovat nämä asiat, things, jotka Reediä inspiroivat? Niitä tuntuu olevan paljon: Western Avenue ja Lake Shore Drive, Michigan-järvi, Chicagon poliittinen koneisto, Chicacon junien punainen linja, alle nolla Fahrenheitia talvella, Umbrella Music ja siihen liittyvät paikat ja ihmiset, yli 95 Fahrenheitia kesällä, kosteus, pizza Chicagon tyyliin, hodarit, istuminen ruuhkassa tunnin kotimatkalla, teiniväkivalta, Makers Mark, elämisen kulut, AACM, Chicagon upea luovien ihmisten yhteisö ja sen muistaminen, etten jumalan kiitos asu New Yorkissa!

People, Places & Things esiintyy ensimmistä kertaa Suomessa. Monen muun artistin tapaan Mike Reed on kiinnostunut Suomen mielenkiintoisesta ilmastosta sekä pohjoisesta jazzista: Odotan pimeyttä. Olen vain kuullut siit ja se kuulostaa oudon houkuttelevalta tarkastella. Katsotaan, miten se vaikuttaa mielialaamme. Luulen, että yleisöllä on todella korkeat odotukset suhteemme. Tiedän paljon muusikoita Pohjoismaista ja heidän luovuuden tasonsa ja muusikkoutensa on korkeatasoista, joten uskoisin myös yleisön olevan asiantuntijoita. Meidän täytyy pelata parasta peliämme! Festivaalin kotimaisesta ohjelmasta Reed valitsee suosikikseen Mikko Innasen & Innkvisition. Tämä kama on täysin right up my ally! Todella hyvää sävellystyötä älykkäitä ja monisyisiä torviosioita, jotka todella puhuvat jazzin kieltä mutta konsepti liikkuu tarpeeksi kaukana jazzista saavuttaakseen ainutlaatuisen soundin, Reed innostuu. Ehkäpä tulen nappaamaan joitain ideoita tulevaisuudelle tältä keikalta! Kunpa Reed tietäisi, kuinka moni meistä on menossa hänen keikalleen tekemään samaa...

Kuuntele uutta About Us -albumia jo ennakkoon: www.mikereedmusic.com/aboutus.cfm

People, Places & Things (USA)
Lauantaina 31.10 | Pakkahuone | 14.00 | 20/15 €

Kohtelias ja tyynen - jopa seesteisen - oloinen nuori muusikko ei äkkiseltään vaikuta siltä kuumaveriseltä kuubalaiselta, joka muistuttaa soittotyyliltään enemmänkin rumpalia kuin konserttipianistia. Rumpalin pallilta hän aloittikin matkansa afro-kuubalaisen musiikin juurille.

Kuudennen, Akokan-albuminsa Enja Recordsille kesällä julkaissut Fonseca on sekä musiikissaan, että henkilönä kiehtova yhdistelmä urbaania maailmaa ja syvää, maasta ja historiasta kumpuavaa henkisyyttä. "Minulle kappaleeni ovat osa elämäntarinaani, asioita, joita minulle on tapahtunut", Fonseca kuvailee musiikkiaan. Hän heijastelee kokemuksiaan sävellyksiinsä ja päästää kuulijan kurkistamaan omaan, henkilökohtaiseen maailmaansa. Uusin levy on äärimmäisen henkilökohtainen, nimeään myöten; Akokan merkitsee sydäntä yoruban kielellä. "Odotan, että kun kuulija näkee nimen "Akokan", hän kiinnostuu siitä. Hän samalla kiinnostuu juuristani ja maani perinteisestä musiikista. Se avaa hänelle taas uuden maailman, joka on täynnä henkisyyttä ja intohimoa." Edellinen, Zamazu-albumi yhdisteli rohkeasti ja kepeästi drum'n bassia ja hiphopia perinteisiin Afro-Cuban -rytmeihin. Siinä missä Zamazu käsitteli paljolti perhesiteitä (levyn nimi tuli kuvitteellisesta kielestä, jonka hänen veljentyttärensä keksi), tällä levyllä kuuluu kuubalaista perinnettä vahvasti sävyttävä santería-pyhimysuskonto.

Omaksi orishakseen, pyhimyksekseen, Fonseca kokee Shangon, ukkosen herran. Santerían pyhimykset liittyvät läheisesti pianistin musiikkiin. "Inspiraationi tulee joka puolelta, henkilöistä, esineistä... Joka asialla on jotain tarjottavaa - ne viehättävät ja ilmaisevat jotakin. Kaikesta tässä maailmassa voi oppia jotakin ja tuntea uusia tunteita. Uskon, että Jumala, pyhimykset ja edesmenneet esi-isämme ovat täällä hengellisiä oppaitamme ja suojelijoitamme." Fonseca kokee saaneensa suojelijoiltaan musiikin lahjan. "Mutta siinä ei ole kaikki. Tätä lahjaa on vaalittava tarkoin ja parhaiten se onnistuu kartuttamalla tietouttaan musiikista ja musiikin kautta. Täytyy opiskella ja tutkia, todellakin uhrata itsensä sen opiskelulle, mihin oikeasti uskoo. Kun sitten alkaa tulkita tunteitaan ja tekee sen vilpittömästi, ei musiikin ydin ole koskaan kadoksissa."

Fonseca odottaa mielenkiinnolla lokakuisen Suomen pimeyttä. Hän näkee musiikin oivana siltana ihmisten välillä, jotka kylmän ja pimeän tullen hakeutuvat toistensa lämpöön. "Quien de noche llora por el sol, nunca vera la belleza de las estrellas", pianisti muistelee vanhaa sananlaskua äidinkielellään. Se, joka itkee auringon perään yöllä, ei koskaan näe tähtien kauneutta. Ottakaamme siis tuleva syystalvi ilolla vastaan, sillä se tuo meille Jazz Happeningin ja Pakkahuoneen lavalle kuubalaisen auringon!

Roberto Fonseca (CUB)
Perjantaina 30.10 | Pakkahuone | 21.30 | 32/25 €

Nuorilta Louhivuoren veljeksiltä, Kalevilta ja rumpali Olavilta odotetaan Suomen jazzelämässä paljon. Veljesten ja basisti Antti Lötjösen kehuttu ja palkittu Sun Trio tulee Jazz Happeningiin ilman odotuksia - mutta toiveikkaana.   

"Tampere Jazz tuo mieleeni muistoja jo vuosia kestäneestä toiveesta, joka on vihdoin ja viimein toteutumassa: osallistua jazzfestivaaliin, joka on sisällöltään yksi kiehtovimpia ja kovatasoisimpia koko Suomen maassa!", kolmikon kuopus, Kalevi Louhivuori avaa keskustelun odotuksista. "Minulla on paljon vaikeita kokemuksia liittyen tuohon sanaan "odotus". Odotukset - tai sanotaanko oletukset -  ovat mielestäni ihmisten surkeuden lähde, joka on tuottanut ainakin minulle pettymyksiä pettymyksien perään. Ilman odotuksia on miltei mahdoton pettyä." Kalevi vaihtaisi sanan "toivoksi" ja toiveen kohteena on uusien, kiinnostavien ihmisten tapaaminen sekä musiikillisten ja hengellistenkin elämyksien saaminen. 

Hengellisyyden Kalevi nivoo myös Sun Trion esiintymiseen. Vaatimattomasti hän antaa Telakan yleisölle luvan "kokea ykseys Elämän Kaikkeuden Lähteen kanssa ja todellisen Itsen kanssa juurruttaen ikuisen läsnäolon jokaisen kuulijan sydämeen ja sitä kautta tähän maailmaan sekä ymmärtää ykseytensä Elämän kanssa, joka luo uuden harppauksen ihmiskunnan tietoisessa evoluutiossa ja uuden maailman luomisessa, jossa ei manipuloida pelolla vaan harmonisoidaan rakkaudella." Pilke silmäkulmassa tämä "Kypärämäen Prince" lisää, että myös muutamia uusia, hienoja biisejä on luvassa. Princeen palatkaamme tuonnempana...

Veljeksiltä on kyselty toisistaan jo varmasti kyllästymiseen asti, mutta vielä kerran, Kalevi Louhivuori, mikä tekee teistä niin ihmeellisiä? "Syy, miksi itse koen veljeni kanssa soittamisen ja esiintymisen niin helpoksi ja "ihmeelliseksi" on se, kun me tunnemme toisemme niin hyvin. Esimerkiksi kun keskustelemme, ymmärrämme heti mitä toinen tarkoittaa, ei tarvitse paljoa selitellä. Tämä sama toimii tietysti miltei kaikessa kommunikoinnissa, erityisesti musiiikissa." Kalevi kokee jazztyyppisen musiikin olevan parhaimmillaan selkeää kommunikointia, johon yleisökin kokee osallistuvansa. "Ja miksi meidän yhteissoittomme toimii erityisen hyvin, johtuu muunmuassa siitä, että olemme "treenanneet" kommunikointia jo 24 vuotta."

Happeningin keikkatarjonnasta Kalevin on vaikea valita yhtä suosikkia, mutta pitkän miettimisen jälkeen hän valitsee Dave Douglas Quintetin: "En ole Davea koskaan livenä kuullut. Olen siitä kyllä haaveillut jo pitemmän aikaa." Omien, hienoimpien keikkamuistojensa joukkoon trumpetisti sisällyttää esiintymisen Kenian Malindissa perhebändin kanssa alkuperäiskansalle heidän kylässään sekä keikan Olavin ja tuntemattoman basistin kanssa Australian Canberrassa, jossa pojat keikan jälkeen menivät suomalaiseen saunaan ja uimaan tähtitaivaan alla viidakon ääniä kuunnellen. Yleisön reaktioista on jäänyt mieleen Sun Trion keikka vilnalaisessa Russian Drama Theatressa, joka oli täynnä hurraavia ihmisiä sekä ASA & JätkäJätkien keikka Provinssirockissa, jossa keikan aikana yleisössä tapahtui "transformaatio sekavasta ja hieman väkivaltaisesta tilasta one love -tyyppiseen autuusvyöryyn". Telakalle siis hurmioitumaan, te kaikki skeptikot!

Mutta entä se Prince? Jyväskylästä ja pienikokoiselta Minneapolis-funkkarilta voimansa ammentava supersankarialias kuulostaa kieltämättä hassulta, mutta yhtälö alkaa kuulostaa jopa järkevältä, kun sankarin toinen persoona itse sen selittää. "Well, Kypärämäen Princehän juoksenteli (heti kun vaan oppi) ympäriinsä supermiesvaatteet päällä ja halusi pelastaa maailman pahuudelta, vääryydeltä ja moraaliselta rappiolta. Hän on päättänyt jo pienestä asti tehdä unelmistaan totta, eikä niitä päättämättä saadakaan todeksi. Soittaminen, laulaminen, rukoilu, myötätunto sekä ekologiset valinnat kuuluvat hänen aseisiinsa. Nyt teini-iässä olevan kaverin ajatus maailman muuttamisesta pyörii seuraavan lauseen ympärillä: "Voiko tämä meidän luomamme maailma mitenkään muuttua parempaan muuten kuin sisäisen muutoksen seurauksena (jos meteoriitteja ei lasketa)?"

Se on varmaa, että jos maailma muuttuu musiikilla, on yksi sankareistamme Kypärämäen Prince.

Suomen sysipimeä syksy ei tunnu pelottavan Tampereelle saapuvia, kansainvälisiä artisteja. Ensimmäistä kertaa Suomessa keikkaileva, festivaalin alla toisen albuminsa julkaiseva, brittiläinen Portico Quartet odottaa Tampere Jazz Happeningia kuin turisti saunaa - kirjaimellisesti. "On aina mahtavaa vierailla uusissa paikoissa ja olen kuullut, että Suomi on kaunis. Odotan auringonvalon puutetta, kuumia saunoja ja hyvää musiikkia!" Nick Mulvey kehuu englantilaisen kohteliaasti. Mutta hetkinen, muusikko taitaakin olla tosissaan; hän kertoo vilpittömän innokkaasti kuulleensa Tampere Jazz Happeningistä eräältä, meille festivaaliyleisölle hyvin tutulta taholta saksalaisessa saunassa... "Hän ennusti suomalaisyleisön pitävän siitä, mitä teemme. Näyttäkää meille!", Mulvey haastaa. Hyvän musiikin saralta hän aikoo ravata kaikki festarin mahdolliset konsertit läpi ja odottaa monen muun muusikon tavoin erityisesti Aaltonen - Laine Power Duoa Telakalla. 

Tanssittavan jazzin suuntaan kallistuva Portico Quartet on debyyttilevynsä Knee-Deep in the North Sea (Babel Label, 2007) jälkeen läpikäynyt samanlaisen mediahypen kuin Five Corners Quintet ja sen seuraajat meillä täällä kotimaassa. Yleisö villintyi cooleimmilla klubeilla ja jazzbändistä tuli yhtäkkiä sekä lehtien kansikuva, että kriitikoiden suosikki. Mitä uutta annettavaa ahkerasti keikkailevalla kvartetilla on enää yleisölleen? 

"Olimme todella iloisia, että albumimme otettiin niin hyvin vastaan Britanniassa. Olemme aina saaneet yleisössä aikaan vahvoja reaktioita - jopa silloin kun aloitimme soittamalla Lontoon kaduilla - joten olimme luottavaisia. Luulen ihmisten pitäneen siitä juuri sen vuoksi, että se ei ole "jazz-albumi". Se on todella jazzvaikutteinen, mutta siinä on myös paljon muuta, mikä yllätti ihmiset. Uusi albumimme on ehkä ensimmäistä syvällisempi, ja myös vähän tummasävyisempi. Se kuulostaa kyllä täysin meiltä, mutta olemme laajentaneet äänipalettiamme ja olleet seikkailullisempia." Mulveyn mielestä se myös kuulostaa paremmalta: "John Leckien kanssa oli upeaa työskennellä ja hän auttoi meitä toteuttamaan ideamme ja Abbey Road oli uskomaton paikka levyttää".

Merkillisen hang-instrumentin soittaja ei halua analysoida soitinvalintaansa, eikä luonnehtia esiintymistään enempää, jottei paljastaisi bändin salaisuuksia etukäteen.

"Expect big things from Portico Quartet at Tampere!", perkussionisti lupailee. Yes we will!   

Portico Quartet (GBR)
Perjantaina 30.10. klo 20.00 Pakkahuoneella, 32/25 €

Festivaalin ensimmäinen esiintyjä, Black Motor, saa Klubilla tamperelaisena kotikenttäedun ja ahkerasti keikkailevana bändinä taatusti hurmioituneen vastaanoton torstai-iltana.

Yleisö odottaa jo kuumeisena toinen toistaan hienompia yhtyeitä, mutta mitä artisti odottaa Tampere Jazz Happeningilta? "Hyvää musiikkifestivaalia", vinkeän trion rumpali, Simo Laihonen, paljastaa. Niinpä niin. Melkein kolmikymppinen festivaali on jo nimenä jazzväelle laadun tae.

Laihonen muistelee lämmöllä erityisesti vuoden 2003 festaria ja Peter Brötzmannin Chicago Tentetiä. "Muutenkin se vuosi oli hyvä, jamit oli melkoiset!" muusikko herkistelee. Raoul Björkenheimin isännöimien, perinteisten päätösjamien lisäksi Laihosen mieleen on jäänyt Black Motorin debyyttikeikka festareilla vuonna 2007, jolloin orkesterin kanssa soitti itse Jukka Orma. Tällöinkin yhtye avasi Happeningin ja valloitti sekä kuulijat että kriitikot, joilta keikka kirvoitti sanapareja "sielukas kokoonpano", "hiki virtasi" ja "kannattaisi levyttää". Laihonen itse tyytyy vaatimattomasti toteamaan, että "lataus talossa oli vahva". Tänä vuonna Orma esiintyy sunnuntaina Pakkahuoneella Ulf Krokfors' Orkesterissa ja Black Motorin vieraana esiintyy puolestaan trumpetisti Verneri Pohjola.

"Moottoreiden" rumpali aikoo tänä vuonna itse suunnata perjantaina Telakalle kuulemaan saksofonisti Juhani Aaltosen ja rumpali Reiska Laineen Aaltonen - Laine Power Duoa ja sunnuntaina Pakkahuoneelle ottamaan selvää kitaristi Raoul Björkenheimin superkokoonpano Björkenheim & Parker & Drakesta.

Black Motor feat. Verneri Pohjola
Torstaina 29.10. klo 22.00 Klubilla, Vapaa pääsy!