Tutkimuksia

Luentoja lukitutkijatapaamisessa 11.-12.4.2003 Helsingin yliopiston psykologian laitoksella. Finder, Erilaisten oppijoiden liitto.

Näätänen, Risto
Mismatch negativity kuuloärsykkeiden erottelukyvyn mittarina.
Helsingin yliopisto, psykologian laitos, kognitiivisen aivotutkimuksen yksikkö

MMN-tutkimukset ovat tarjonneet runsaasti uutta kiinnostavaa tietoa dysleksiasta. Tutkimusten mukaan auditorisen prosessoinnin ongelmat dysleksiassa eivät koske ainoastaan puheäänteitä vaan ulottuvat paljon laajemmalle. Etenkin äänenkorkeuden erottelukyky on huonontunut. Mitä enemmän näin on, sitä vakavampi on lukihäiriö. MMN:n avulla voidaan objektiivisesti mitata dysleksiakuntoutusohjelman tehokkuutta. MMN:n normalisoituessa myös lukutaito paranee.

Mismatch negativity (MMN) on aivojen sähköinen reaktio, joka syntyy, kun toistuvassa äänistimulaatiossa tapahtuu erotettavissa oleva muutos. Reaktio voidaan rekisteröidä ilman, että koehenkilö suorittaa mitään tehtävää. Reaktioherkkyys vastaa aika hyvin henkilön behavioristista erottelukykyä äänen korkeuden, keston tai voimakkuuden dimensioilla.

Kujala, Teija
Äänten havaitsemisen ongelmista ja kuntoutuksen vaikutuksista lukihäiriössä
Helsingin yliopisto, psykologian laitos, kognitiivisen aivotutkimuksen yksikkö

Viimeaikaisissa dysleksiatutkimuksissa on käytetty erilaisia aivotutkimusmenetelmiä. Tapahtumasidonnaisilla herätepotentiaaleilla kuten mismatch negativity -vaste (MMN) voidaan selvittää havaintoon liittyviä aivotapahtumia millisekuntien ajallisella tarkkuudella. MMN on erityisen käyttökelpoinen havaintohäiriöiden tutkimuksessa, koska se heijastaa äänten erottelutarkkuutta ja syntyy jopa tarkkaavaisuudesta riippumattomasti.

Dyslektikon kuuloaivokuori ei erottele normaalilla tavalla puheäänten kontrasteja ja ongelmia on löytynyt myös ei-kielellisten äänten käsittelyssä. Äänen taajuuden (mm. sävelkorkeus) erottelu heikentynyt, mutta äänenkeston erottelu toimii normaalisti. Sen sijaan äänten ajallisten muutosten käsittely on vaikeutunut. Ääni-informaation havaitsemista haittaa erityisesti se, että ääniä seuraa nopeasti jokin toinen ääni. Tutkimus selvitti audiovisuaalista prosessointia harjaannuttavan ohjelman vaikutuksia lukutaitoon 7-vuotiailla lukivaikeuksisilla lapsilla. Kuntoutusta saaneiden lasten MMN-vaste kasvoi ja lukutaito parani enemmän kuin vertailuryhmän lasten.

Guttorm, Tomi
Varhaiset aivojen reaktiot puheääniin ennustavat myöhempää kielen kehitystä
Jyväskylän yliopisto, psykologian laitos, huippututkimusyksikkö

Tutkimukset aivojen herätevasteilla (event-related potentials, ERP) ovat osoittaneet eroja lukemisvaikeusriski- ja kontrollilasten aivojen aktivaatiossa puheääniin (es. tavuihin /ba/, /da/, /ga/, /paa/, /taa/, /kaa/ ja /ka/). Riskiryhmän vasteet /ga/-tavuun erosivat n. 600 ms:n kohdalla muista ärsykkeistä selvimmin oikealla aivopuoliskolla, jossa vasteet olivat suuremmat ja polariteetiltaan positiivisemmat. Mitä suurempia vastasyntyneillä mitatut herätevasteet /ga/:han olivat, sitä heikommin lapsi suoriutui ymmärtävän eli reseptiivisen ja tuottavan eli ekspressiivisen kielen ja kielellisen muistin tehtävissä. Yhteydet olivat selvempiä ymmärtävään kuin tuottavaan kieleen. Vastaavasti tutkittiin myös vastasyntyneiden herätevasteita usein toistettavalla /kaa/ ja "poikkeavalla" /ka/ -ärsykkeillä. Eroja havaittiin riski- ja kontrollilasten välillä ja jälleen riskilapsilla oikean aivopuoliskon rooli oli korostunut. Kyseisen kaltainen vokaalin keston erottelu oikealla aivopuoliskolla oli yhteydessä heikompaan kielelliseen muistiin 5 vuoden iässä. Vasemman aivopuoliskon erottelu ennusti parempaa suoriutumista tuottavan kielen tehtävässä 2,5 vuoden iässä.

Leppänen, Paavo H.T.
Puolivuotiaiden vauvojen aivojen reaktiot konsonantin keston muutoksiin ennustavat myöhempiä kielellisiä taitoja
Jyväskylän yliopisto, psykologian laitos, huippututkimusyksikkö

Tutkimuksessa selvitettiin miten varhaiset 6 kk:n ERP-mitat ovat yhteydessä myöhempiin kielellisiin taitoihin 2½, 3½ ja 5 vuoden iässä. Kielellisiä taitoja arvioitiin ymmärtävän ja tuottavan kielen, sanavaraston sekä morfologian mitoista muodostettujen summamuuttujien avulla. Alustavia havaintoja saatiin myös ERP:n yhteyksistä fonologisiin taitoihin. Eroja havaittiin sekä riski- että verrokkiryhmien välillä yhteyksissä sekä kieli- että fonologisiin muuttujiin. Eroja esiintyi liittyen ERP:n suuruuteen ja aivopuoliskojen työnjakoon, yhteyksien määrään sekä siihen, missä iässä yhteydet ilmenivät. Tulokset viittaavat siihen, että kuulotietoa ja puhetta käsittelevä hermoverkkojärjestelmä on organisoitunut eri tavoin riski- ja verrokkilapsilla. Event-related potential, ERP ovat aivojen herätevasteita, jotka heijastelevat aivojen reagoimista kuuloärsytykseen sinänsä sekä vasteissa olevien kestojen muutoksiin.

Lyytinen, Heikki
Uusimpia havaintoja dysleksian pitkittäistutkimuksesta: tilanne kouluiän kynnyksellä
Jyväskylän yliopisto, psykologian laitos, huippututkimusyksikkö

Tutkimuksissa on seurattu sadan dysleksiaperheen lapsen kehitystä. Familiaalisen dysleksiariskin perusteella määritelty riski näkyy monimuotoisesti. Kuitenkin suuri osa (noin puolet) lapsista säästyy oppimisvaikeuksilta. Suurimmat kehitykselliset erot näkyvät kielen alueella ja erojen määrä ja suuruus kasvaa iän myötä. Monien riskiryhmälasten kielen kehitys on normaalin rajoissa mutta usealla selvästi viiveellistä tai epätyypillistä. Katsaus tuo esille mm. havaintoja kouluiässä ilmaantuvista lukemaan oppimisen ongelmista sekä ensihavaintoja kouluiän kognitiivisten taitojen, lukutaidon kehittymisen ja emotionaalisten tekijöiden välillä havaituista säännönmukaisuuksista.

Niemi, Pekka
Onko kuullun ymmärtämisen heikkous lukemiskehityksen unohdettu riski?
Turun yliopisto, opettajankoulutuslaitos

Alkavan lukijan ennakkovalmiuksia on tutkittu runsaasti sanan tunnistamisen eli sujuvan teknisen lukemisen kannalta. Kaksi taitoa nousee yli muiden: kielellinen, erityisesti äännetietoisuus ja nopea nimeäminen. Paljon vähemmän on kiinnitetty huomiota luetun ymmärtämisen ennakkoehtoihin. On kuitenkin mahdollista erottaa heikon lukemisen alaryhmiä, jotka jo alusta asti ovat selvästi erilaisia. Turkulainen pitkittäisaineisto (n=234, esikoulu-2.lk) ryhmiteltiin uudelleen. Tarkasteltiin kahta alaryhmää a) yli keskitason äännetietoisuus mutta alle keskitason kuullun ymmärtäminen, tai b) alle keskitason äännetietoisuus, mutta yli keskitason kuullun ymmärtäminen.

Heikko kielellinen tietoisuus oli ennustettavalla tavalla yhteydessä heikkoon sanan tunnistamiseen ja oikeinkirjoitukseen 1. luokalla. Sensijaan heikko kuullun ymmärtäminen ei näyttänyt haittaavan lukemaan ja kirjoittamaan oppimista. Ryhmien kehitys lähti kuitenkin pian eri suuntiin. Heikkojen ymmärtäjien kehitys alkoi jäädä jälkeen alun perin heikoista sanan tunnistajista ja verrokeista, joiden oppimistahdissa ei ollut mainittavaa eroa. Luokka- ja erityisopetuskin painottuvat ala-asteella sanan tunnistamisen taitoihin. Heikot ymmärtämisen taidot alkavat saada huomiota osakseen paljon myöhemmin. Olemme mahdollisesti tekemisissä piiloon jäävän oppimisvaikeuden kanssa.
Äännetietoisuus: kyky erottaa puhutun sanan osia ja itse tuottaa niitä pyydetyllä tavalla Nopea nimeäminen: tuttujen, yliopittujen kuvien ja symbolien nopea nimeäminen on tärkeä edellytys sanan tunnistamisen sujuvuudelle.

Salmelin, Riitta
Miksi lukeminen käy niin hitaasti? Vastauksia ja uusia kysymyksiä MEG-tutkimusten pohjalta
TKK, kylmälaboratorion aivotutkimusyksikkö

Sujuvassa lukemisessa kirjainjonojen käsittely etenee yleisen piirreanalyysin kautta (100 ms sanan näkemisen jälkeen, aivojen takaosien näköalue) kirjainjonolle herkkään analyysiin (150 ms, vasemman aivopuoliskon takaosa) ja edelleen sanan merkityksen ymmärtämiseen. Lukihäiriössä piirreanalyysi toimii normaalisti, mutta lukemisen ketju katkeaa kirjainjonoille herkässä analyysivaiheessa noin 150 ms sanan esittämisen jälkeen. Seuraava vaihe, merkityksen käsittely on viivästynyt jopa n. 100 ms. Samankaltainen mutta pienempi viivästyminen merkityksen käsittelyssä havaitaan myös puheen hahmottamisen aikana. Aikaikkuna 100-200 ms ärsykkeen esittämisen jälkeen ja ennen merkityksen hahmottamista on lukihäiriössä kriittinen sekä kuulo- että näkötiedon käsittelyssä. Häiriö kirjainjonolle herkässä analyysivaiheessa on hyvin todennäköisesti välitön syy lukemisen hitauteen. Kasvoille herkkä aktivaatio samalla aivoalueella ja aikaikkunassa on kuitenkin lukihäiriössä normaali. Jostain syystä erityisesti kirjainjonoille herkkä aktivaatio ei ole kehittynyt normaalisti lukihäiriössä. On mahdollista, että kirjainjonot ovat jollain tapaa täysin ainutlaatuisia näköärsykkeitä ja vaativat aivan erityistä analyysia joka on lukihäiriössä puutteellinen. Tutkijoiden mielestä on kuitenkin todennäköisempää, että kielellisen näkö- ja kuulotiedon yhteensovittaminen on tehotonta siksi, että aistien välittämän tiedon yhdistäminen on ylipäätään vaikeaa tai siksi, että luonnollisen puheen käsitteleminen on jollain tapaa puutteellista.

Vuorinen, Tiina
Kielellisten ja ei-kielellisten änteiden käsittely kuuloaivokuorella lukivaikeuksisilla ja normaalisti lukevilla aikuisilla
TKK, kylmälaboratorio (Vuorinen, Helenius & Salmelin)

Lukivaikeuteen tiedetään liittyvän hitaan ja virhealttiin lukemisen lisäksi myös ongelmia kuulonvaraisessa fonologisessa prosessoinnissa. Onkin esitetty, että lukivaikeus perustuisi äänteellisen käsittelyn ongelmiin joko erityisesti puheääniin tai yleisesti akustisen tiedon käsittelyyn liittyen. Lukemaan oppiessaan lapsi oppii yhdistämään puheäänteet kirjoitettuihin symboleihin. Jos tässä fonologisessa prosessoinnissa on ongelmia, luultavasti myös sitä seuraavat lukemiseen liittyvät toiminnot vaikeutuvat. Millä tavalla eri puheääniä hahmotetaan aivoissa? Onko ihmiselle erityisen kuuloviestin, puheäänen, hahmottamiselle aivoissa oma järjestelmänsä? Onko tässä systeemissä jotain eroa normaalisti lukevien ja lukivaikeuksisten välillä? Puheen havaitseminen on akustisen signaalin muuntamista kielellisksi viestiksi ja sen voidaan ajatella etenevän vaiheittain äänen akustisten piirteiden analyysistä puheäänteiden käsittelyyn (foneettinen/fonologinen analyysi) ja edelleen kielen merkityksen käsittelyyn (semanttinen analyysi). Viimeisimpien aivotutkimusten perustella näyttää siltä, että puheen kuuntelun aikana sanan merkityksen käsittely (n. 400 ms sanan kuulemisen jälkeen) on myöhästynyt lukivaikeuksisilla aikuisilla (Helenius et al. 2002). Lukivaikeuksisilla aikuisilla nähdään poikkeavuutta aivovasteissa luonnollisille puheäänille myös aiemmassa aika-ikkunassa. On epäselvää, missä vaiheessa akustinen tieto muunnetaan foneettiseksi/fonologiseksi ja ovatko lukivaikeuksisten aikuisten aivovasteet poikkeavia erityisesti puheäänille vai kaikille akustisesti kmplekseille äänille. Tätä kysymystä lähestytään tutkimalla eroavatko kuuloaistimukseen liittyvät voimakkaat varhaiset kuuloaivokuoren aktivaatiot puheäänen ja ei-kielellisen äänen välillä. Kysymystä tarkastellaan sekä normaalisti lukevilla että lukivaikeuksisilla aikuisilla.

Nopola-Hemmi, Jaana
Lukihäiriön geneettinen tausta
Jorvin sairaala, lastenneurologian erikoislääkäri

Kehityksellistä dysleksiaa esiintyy n. 6%:lla suomalaisesta aikuisväestöstä. Dysleksian syntyyn vaikuttavat monet tekijät, todennäköisemmin useat geenit ja ympäristötekijät. Tutkimukseen osallistui 128 lasta, jotka olivat olleet potilaina HYKS:n lastenneurologian poliklinikan oppimis- ja kehityshäiriöyksikön potilaina vaikea-asteisen dysleksian vuoksi. Yli puolella aineiston lapsista joko yhdellä tai kummallakin vanhemmalla oli myös lukihäiriö. Tutkittavien joukosta valittiin 11 perhettä geneettisiin ja neuropsykologisiin tutkimuksiin. Kahdesta suurimmasta suvusta tehtiin koko genomin kattava kytkentäanalyysi ja muita perheitä tutkittiin aiempien ehdokasgeenialueiden suhteen. Tutkimuksessa löydettiin yhdestä laajasta suomalaisesta suvusta uusi, dysleksiaan liittyvä kromosomialue (DYX5) kromosomin 3 sentromeerialueella. Kromosomi 3:een kytkeytyneen lukihäiriön taustalla on fonologinen vaikeus, joka ilmenee äänne-erottelun ja nopean nimeämisen vaikeutena sekä lyhytkestoisen kuulomuistin kapeutena. Vaikeusaste vaihteli eri yksilöillä samankin suvun sisällä heijastaen nykyajan parempaa koulutustasoa ja häiriön varhaisempaa tunnistamista (ja kuntoutusta). Kahdesta perheestä löytyi balansoitunut kromosomitranslokaatio kromosomien 5 ja 2 välillä. Alue kromosomin 15 pitkässä haarassa on samalla kohdalla, mihin on jo aiemmin todettu osan dysleksiatapauksista kytkeytyvän. Väitöstyössä pystyttiin edelleen rajaamaan epäiltyä dysleksia-geenin sisältämää kromosomialuetta FISH-tutkimusta käyttäen. Alueelta löytyi uusi, katkoskohdassa sijaitseva, funktioltaan vielä tuntematon geeni.

Keltinkangas-Järvinen, Liisa
Kulttuurin aikaansaamat oppimisvaikeudet - synnynnäisen temperamentin yhteys oppimiseen
Helsingin yliopisto, psykologian laitos

Tutkimuksessa tarkasteltiin "uutuudenetsintä"-nimisen temperamentin, stressin hallinnan ja koulumenestyksen välistä yhteyttä kolmessa ryhmässä:
 a) henkilöt, joilla oli sekä korkea pistemäärä kyseisellä jatkumolla (fonotyyppi) että DRD4 dopamiinireseptorigeenin 2- tai 5 alleeli (genotyyppi)
 b) henkilöt, joilla ei ollut kumpaakaan.
Todettiin, että ryhmän a) stressinhallinta poikkesi kahden muun ryhmän tuloksista. Heillä oli paras suoritus, vähäisin mentaalinen stressikokemus ja optimaalinen sympaattisen hermoston stressireaktio. Kuitenkin heidän koulumenestyksensä oli ryhmistä heikoin. Jos he olivat tyttöjä, heidän todennäköisyytensä jäädä vaikke keskiasteen koulutusta oli 8-kertainen. Jos poikia 4-kertainen muihin koehenkilöihin verrattuna. Viime kädessä kulttuuri siis määräsi synnynäisen temperamentin merkityksen.

Laasonen, Marja
Aikatarkkuuden yhteys lukivaikeuteen
Helsingin yliopisto, psykologian laitos

Yleisin oletus lukihäiriön taustalla vaikuttavaksi syyksi on vaikeus käsitellä kielen äännerakennetta (fonologinen prosessointi). Ongelmat äänteiden käsittelyssä voivat heijastaa jotain vielä perustavamman tason vaikeutta. Yksi ehdotettu syy lukivaikeuteen on poikkeavuus aistien toiminnoissa, erityisesti aistien aikatarkkuudessa. Tutkimussarjassa aikatarkkuutta tutkittiin kolmessa yksittäisessä aistissa, tunto, näkö ja kuulo, sekä kolmessa yhdistelmässä: audiotaktiilinen (kuulo-tunto), visuotaktiilinen (näkö-tunto) ja audiovisuaalinen (näkö-kuulo). Aikatarkkuutta arvioitiin kahdella eri menetelmällä. Ensimmäisessä tehtävässä tutkittavan tuli arvioida, ovatko esitetyt ei-kielelliset ärsykkeet samanaikaisia vai eriaikaisia. Toisessa tehtävässä koehenkilön tuli arvioida esitettyjen ei-kielellisten ärsykkeiden esitysjärjestys. Molemmissa tehtävissä määriteltiin millisekuntitasolla esitysnopeus, jolla henkilö kykeni arvioimaan ärsykkeiden ajalliset suhteet oikein. Lisäksi arvioitiin päättelykykyä, kielellisiä toimintoja ja lukemista.

Tulokset
- Aikatarkkuuden ongelmat lukivaikeuksisilla olivat yleistyneitä yli iän, aistien ja tehtävien. Sekä lapset, nuoret aikuiset että ikääntyneemmät aikuiset tarvitsivat hitaamman esitystahdin. Ongelma havaittiin kaikissa aisteissa (tunto, kuulo, näkö) ja niiden yhdistelmissä. Ongelmat ilmenivät sekä samanaikaisuuden että järjestyksen arvioinnissa.
- Aikatarkkuus ja sen ongelmat olivat yhteydessä äänteiden käsittelyyn (fonologiseen prosessointiin). Yhteys ei-kielellisen aikatarkkuuden ja kielellisten toimintojen välillä oli kuitenkin selkeämpi lukivaikeuksisilla kuin sujuvilla lukijoilla. Suoraa yhteyttä lukemisen ja aikatarkkuuden välillä ei kuitenkaan havaittu.
- Lisääntyvä aikuisikä heikensi lukivaikeuksisten aikatarkkuutta suhteettoman paljon.
Ikään liittyvä tavanomainen hidastuminen oli yllättäen suhteettoman nopeaa lukivaikeuksisilla. Ryhmien ero kasvoi aikuisiän lisääntyessä. Lukivaikeuden osoitettiin olevan yhteydessä vaikeuteen käsitellä ajassa nopeasti muuttuvaa ei-kielellistä aistitietoa (yli aistien ja niiden yhdistelmien, tehtävätyyppien, tutkittavien iän). Lukivaikeus ei siis rajoitu vain kielellisen materiaalin käsittelyn vaikeuksiin. Ongelmia esiintyi myös muissa kuin lukemiseen liittyvissä aisteissa (tunto). Jokainen lukivaikeuksinen ei ollut huono aikatarkkuustehtävässä. Aikatarkkuuden ongelmat eivät olleet yhteydessä varsinaiseen lukemiseen. Lukivaikeuksisilla todettiin kuitenkin selkeä yhteys aikatarkkuuden ongelmien ja fonologisen prosessoinnin välillä. Lukivaikeus ongelmana koskee kaikkia ikäryhmiä. Lukivaikeuksisten jo synnynnäisesti heikentyneet aivojen kompensointimahdollisuudet eivät ole yhtä tehokkaita puskuroimaan ikääntymisen tavanomaisia vaikutuksia kuin sujuvilla lukijoilla. Korostunut heikkeneminen havaittiin jo suhteellisen nuorilla, työikäisillä lukivaikeuksisilla (<60v). Toiminnot, joita on harjaannutettu aktiivisesti, eivät heikkene kasvavan aikuisiän myötä yhtä suhteettomasti.

Virsu, Veijo
Aikatarkkuuden oppiminen lukihäiriöissä
Helsingin yliopisto, psykologian laitos

Kognitiivinen aikatarkkuus on huonompi dysleksiassa kuin normaalisti lukevilla keskimäärin. Normaalisti lukevien aikatarkkuus parani kuitenkin harjoittelemalla. Entä lukihäiriössä? Tutkittiin tätä ja iän vaikutusta 9 lukihäiriöisellä ja 13 iän ja koulutuksen suhteen vertailukelpoisella 28-59 vuotiaalla koehenkilöllä. Lyhyiden, toisitaan erotettavien ärsykkeiden samanaikaisuuden/eriaikaisuuden erottelukykyä mitattiin kahdella rinnakkaisella kolmen ärsykkeen jonolla, kun verrattavien ärsykepulssien aikaetäisyys vaihteli. Ärsykkeet esiintyivät näkö-, kuulo- ja tuntoaistissa sekä niiden yhdistelmissä. Aikatarkkuus (ms) rekisteröitiin 8 harjoittelukerran aikana. Lukihäiriöisten aikatarkkuus oli huonompi kuin normaalilukijoiden kaikilla harjaantumistasoilla ja kaikissa kuudessa havaintojärjestelmässä. Lukihäiriöisten aikatarkkuus parani kuitenkin harjoittelemalla yhtä paljon kuin normaalilukijoidenkin. Ikä ei vaikuttanut lukihäiriöisten oppimisnopeuteen. Taitojen oppimisessa tarvittavan tiedostamattoman muistin pysyvyys ikääntymisessä on hyvä. Sikäli kuin lukukyky riippuu aikatarkkuudesta, sitä voidaan kuntouttaa aikatarkkuutta harjoittelemalla.

Lepola, Janne
Lukemisvalmiuksien, lukutaidon ja motivaation kehittyminen 5 - 7 -vuotiailla
Turun yliopisto, opettajankoulutuslaitos

Tutkimuksessa analysoidaan lasten lukemisvalmiuksien ja motivaation kehittymistä esikouluvuoden ja 1. luokan aikana sekä varhaisten sosio-kognitiivisten tekijöiden yhteyttä 1. luokan sanantunnistamisen taitoon. Pitkittäistutkimukseen osallistui 105 lasta. Lukemisvalmiuden ja motivaation kehitystä seurattiin ennen esikoulua, esikoulussa ja 1. luokalla. Esityksessä tarkastellaan kielellisen tietoisuuden ja nopean nimeämisen osuutta lukutaidon muotoutumisessa ja motivaation merkitystä lukemisvalmiuksien ja lukutaidon kehittymisessä.

Silvén, Maarit
Jopa kaksi kolmesta esikouluikäisestä osaa lukea - Varhainen kielen kehityskö kaiken pohjana.
Helsingin yliopisto, psykologian laitos

Ennustavatko suomen kielen erityispiirteet lukutaidon varhaista oppimista?
Turkulaisessa seurantatutkimuksessa havaittiin, että 73% lapsista lukee ennen koulun alkamista. Lasten kielelliset erot 2 vuoden iässä ennustivat myöhempää lukutaitoa. Suotuisia ennusmerkkejä olivat sanavaraston nopea rikastuminen, varhainen taivutusmuotojen hallinta ja äännerakenteiden tunnistaminen ennen viidettä ikävuotta. Kaksivuotiaana sanaston ja kolmivuotiaana sanataivutusten hallinta erottelivat 56%:ssa tapauksista oikein lukijat lukutaidottomista. Lukijat olivat jo nelivuotiaina tietoisempia sanojen alkujen ja loppujen rakenteista. Viisivuotiaana kaikki kolme lukutaitoryhmää erosivat toisistaan sanojen tavujen ja äänteiden erottelussa. Taito erotella sanoista äänteitä ei niinkään kehity ennen vaan pikemminkin osana lukemaan oppimista. Kolmivuotiaan sanataivutukset ja viisivuotiaan äännetietoisuus ennustivat yhdessä 61%:ssa tapauksista esikouluikäisen lukutaidon statuksen. Tulokset tukevat näkemystä suotuisan kielen kehityksen kasautuvista vaikutuksista.

Heimo, Helena
Oppimisvaikeudet ja suhdekäsitteet esiopetusiässä
Helsingin yliopisto, fonetiikan laitos /Jorvin sairaala

Jos lapsella on oppimisvaikeuksia, on suhdekäsitteiden hallinta yleensä puutteellista. Suhdekäsitteiden hallinta on yhteydessä kognitiiviseen kehitykseen. Se edellyttää kielellisiä taitoja mutta on yhteydessä ei-kielellisiin kykyihin kuten hahmotukseen ja motoriikkaan. Jos lapsella on ongelmia suhdekäsitteiden hallinnassa, hänellä on yleensä muitakin vaikeuksia puheessa ja kielellisessä prosessoinnissa. Tarkkaavuudella ja tunne-elämän tekijöillä ei näytä olevan suoraa yhteyttä suhteiden hallintaan. Suhdekäsitteiden hallinta esiopetusiässä on yhteydessä perustaitojen oppimiseen kouluiässä. Seuranta-ajan jälkeen yhteys matematiikan perustaitojen oppimiseen oli vahvin. Suhdekäsitteiden hallinnan vaikeuksia ei ole helppoa huomata arkikommunikaatiossa. Kun lapsen pitäisi pystyä käyttämään kieltä uusien asioiden oppimisessa, lievätkin vaikeudet käsitteiden hallinnassa voivat aiheuttaa pulmia. Äännetietoisuutta korostavan lukemaan opettamisen rinnalla olisi tärkeää alusta asti opettaa lapset kiinnittämään huomiota myös semantiikkaan.