 |
|
|
Tarmo
Yli-Rajala
|
- Yli-Rajalan tapa kirjoittaa konstailemattomasti innostaa,
ja hänen aiheistonsa parissa "viihtyy", klassisista ja vakavista perustoista
huolimatta. (KS 3.8.92, Jorma Heinonen) |
| |
synt. 8.10.1937 Käkisalmella
asuu Virroilla
naimisissa
opinnot: YM
ammatti: kirjastotoimenjohtaja, eläkkeellä
sivutoimia: arkistoija Virtain kaupungin kotiseutuarkistossa 1980-luvulta
lähtien
luottamustoimia: Koillis-Pirkan kirjoittajat ry:n ja ja Virtain taideyhdistys
ry:n perustajajäsen 1980-luvulla, Virtain Seura ry:n jäsen vuodesta
2000, Kaltion toimituskunnan jäsen 1976-80, Optimistin toim.siht.
1978:2, päätoim. -85, Virtain Joulu -lehden päätoimittaja
ja toimituskunnan jäsen 1984-88, luottamustehtäviä mm. kunnan
koululautakunnassa, lukion johtokunnassa, luottamustehtäviä LC-Kemi-Meripuisto
& Virrat -yhdistyksissä, Kemin kotiseutu- ja museoyhdistyksen
sihteerinä 1973-77
harrastukset: informaatiotutkimuksen jatko-opinnot : "Nuorna
vitsa väännettävä!"
palkinnot: J. H. Erkon kilpailussa kunniamaininta 1967
Pirkanmaan kirjoituskilpailu kunniamaininta 1978
NVL:n kirjoituskilpailu kunniamaininta 1978
Koillis-Pirkan kirjoituskilpailu 1. sija |
|
 |
Tarmo Yli-Rajala on eläkkeellä oleva kirjastotoimenjohtaja
ja sivutoiminen kirjailija. Hän on kirjoittanut romaaneja ja historiateoksia,
toimittanut pakina- ja sananparsikokoelmia sekä julkaissut kirjoituksia
antologioissa ja lehdissä.
"Kun on tarpeeksi hajamielinen, oppii tekemään muistiinpanoja",
kertoo Tarmo Yli-Rajala kirjailijantyönsä alusta. Hän kertoo
opettajan jo kansakoulussa havainneen kirjoittajan kyvyt oppilaassaan:
"Sain kaunokirjoituksesta 9."
Yli-Rajala julkaisi romaanin Armas ol´ aika 1980. 12 vuoden kuluttua
ilmestyi toinen romaani, Kasvosi (1992). Kirja herätti huomiota aihevalinnallaan
ja niukalla kertomistavallaan. "Ihmisten välinen etäisyys, kommunikoinnin
mahdottomuus, yhteisymmärryksen täydellinen puute yhteisten vuosien
jälkeen näyttäytyvät romaanissa jokseenkin lohduttomina.
Yli-Rajala hallitsee ankean tyylilajin ehjästi, enempiä tavoittelematta,
vaikka alku ehti viritellä joitakin täyttymättömiä
odotuksia." (HS 3.5.92, Panu Rajala) |
 |
Franz Kafka kiehtoo Yli-Rajalaa siksi, että "Kafkaa on totuttu
lukemaan ryppy otsalla, vaikka kysymyksessä on hulvaton humoristi".
Jerzy Lecin Vastakarvaan on hänelle tärkeä kirja. Yli-Rajala
mainitsee myös Friedrich Nietzschen ja Eino Leinon häneen vaikuttaneina
ajattelijoina ja kirjailijoina. Hän mainitsee erityisesti Leinon Helkavirret
itselleen tärkeänä kokoelmana ja siteeraa runoa: "Tuiskii
lunta, roiskii räntää, niin kuin susi koira säntää
kohti raukkaa vähäläntää, jol' on tuskin tuuma
häntää."
Pirkanmaalaisuus ei ole Yli-Rajalalle tärkeä asia. Suomalaisuus
sen sijaan on. Itseään hän pitää hyvin, hyvin
vaatimattomana ihmisenä ja katsookin tärkeimmäksi teoksekseen
tee-itse -menetelmällä koottua koirankoppia takapihallaan!
Kirjailijan ongelmana on ollut ristiriita päätoimen ja kirjailijantyön
välillä. Luovan työnsä lähtökohtana hän
pitää omaa "märehtivää mielenlaatuaan". Vuonna
1996 ilmestynyt kokoelma Kissin viikset sisältää murrepakinoita
ja mietelmiä, jotka ovat ilmestyneet vuosina 1992-1996 Suomenselän
Sanomissa ja Aamusetissä. |
|
|
 |
Tarmo Yli-Rajalan tuotanto
Romaanit:
Armas ol´ aika (1980)
Kasvosi (1992)
Muita teoksia:
Antaas olla akan järvessä (toim.), sananparsia (1985)
Fabritius, Leo, Tasavaltalaisena Espanjan sisällissodassa (toim.)
(1986)
Sata vuotta Virtain historiaa (1987)
Herra meitä koitteloo (toim.), sananparsia (1991)
Kissin viikset : kuupanoota 1992-96 (1996)
Antologiat:
Tunnustelen tätä päivää (1975)
Lehtiharava (1979)
Tulvan satoa (1989)
Lasin avaruuteen (1990)
Virtain kirjoittajapiirin antologia Säpäleitä 1986-87,
-90 (toim.)
Pakinoita Suomen Selän Sanomissa ja Aamusetissä 1992 -, lehtiartikkeleita
kymmenissä eri lehdissä.
Teosten saatavuus PIKI-verkkokirjastossa
|
|
|
| |
Ote tuotannosta: Iltapäivällä (antologiasta Tulvan satoa
1988)
- Ei tästä mitään tule, Anna tokaisi. - Minä lähden.
Mutta vaikka hän sanoi sen varmalla äänellä ja
vaikka näin kuinka kampa lyötiin päättävästi
pöydälle, tiesin että tuo päätös oli bluffia.
Ei hän mihinkään lähtisi. Ilman rahaa. Hän joko
odottaisi minua tai jos suuttuisi enemmän, syöksyisi taas ulos
ja soittaisi sille saatanan nartulle. Naisasianaiselle, kommarille joka
tuputti häneen maailmaamullistavia ajatuksiaan.
Katselin hetken aikaa ulos ikkunasta. Lumisade yltyi, Anna nousi peilin
edestä ja katosi makuuhuoneeseen josta alkoi kuulua hiljaista itkuntyrskettä.
"Ja kahtia on käynyt, yö tämä lumessaan
vaan mitään rajaa näy nyt, ei meitä jakamaan".
Pasternack, minä ajattelin. Siunatun viisas mies. Ja sitten, uuvuttavan
miettimisen jälkeen: Kunpa minäkin osaisin olla lumihiutale joka
osuisin hänen hiuksilleen. |
|
|
| |
LÄHTEITÄ JA LINKKEJÄ:
Paperin avaruuteen : Pirkanmaan kirjoituskilpailussa menestyneitä
kirjailijoita ja heidän tekstejään / toim. Maija Kanerva
et al. (Tampereen kaupunginkirjasto 1992)
WSOY
- Kirjailijagalleria
Lähteiden saatavuus PIKI-verkkokirjastossa
Päivitetty 16.6.2004/2.1.2006
© Tampereen kaupunginkirjasto - Pirkanmaan maakuntakirjasto
2004
|
|
|
