|
Kristiina Wallinin esikoinen Kengitetyn eläimen jäljet ilmestyi 2005 ja hänen toinen runokokoelmansa Murtuneista luista v. 2007. Kummassakin teoksessa on samoja teemoja: tytön ja naisen identiteetin etsintää ja naisen eri rooleihin kasvamista ja kasvattamista. Kummassakin kokoelmassa on nähty myös sivullisuuden, vierauden ja yhteisöön kuulumattomuuden, ulkopuolisuuden teemoja. Molemmat kokoelmat ovat saaneet hyvän vastaanoton.
"Kengitetyn eläimen jäljet puhuu nimeään myöten kulttuuriin syntymisen vaikeudesta - kesyyntymisestä. Erityisesti sukupuoleen kasvaminen ja kasvattaminen merkitsevät käänteistä metamorfoosia: perhosesta tuleekin kotelo, kauniin eläimen harmaa ansa." (Mervi Kantokorpi,
HeSa 24.4.2005)
"... Wallin käsittelee naiseksi kasvamista ja kielen vaikutusta sosiaalistumiseen. Wallinin runot ovat selkeitä ja viimeisteltyjä, ja kokonaisuus vaikuttaa harkitulta. Lukeminen on siten vaivaton kokemus. Vaikka kohteena on korostetusti tyttöys, sitä käsitellään aikuisen näkökulmasta. (Siru Kainulainen, Turun sanomat 10.5.2005)
Wallinin kieli on visuaalista, "[- -] niin tiheää kieli on, että ydinmehun äärelle pääsy vaatii useita lukukertoja. Se on hyvän kokoelman merkki." (Juha Siro,
kiiltomato.net 8.4.2005)
Ilkka Pernu arvioi Wallinin käyttämää kieltä:
"Wallinilla on rohkeutta puhua hiljaa asioista, joista toinen karjuisi. Harmonian koettelu, aistikas kieli ja kuluneen runokuvaston rohkea käyttö ovat hänen vahvuuksiaan." (Ilkka Pernu Murtuneista luista -teoksesta, Aamulehti 14.1.2008)
Kristiina Wallin taustoittaa kirjoittamistaan: "Kirjoittaminen on minulle tapa olla olemassa. Se on dialogia minun ja maailman välillä. Kirjoittaminen on leikki, jossa saa rakentaa ja puhkoa todellisuuksia. Se on eksyminen paikkoihin, joissa voi löytää kysymyksiä."
Kysyttäessä Wallinille itselleen merkittävintä teosta hänen omasta tähänastisesta tuotannostaan Wallin vastaa: "En osaa nimetä jotakin teostani merkittäväksi. Minulle tärkeä on esimerkiksi proosarunosarja "Uni kaukoputkesta ja hevosesta", koska tekstin lisäksi se on olemassa Juha Valkeapään tekemänä ääniteoksena ja Niina Hartikaisen tekemänä tekstiiliteoksena, runomekkoina. Merkittävä on jokainen teksti, runo tai kuunnelma, joka kommunikoi ja herättää iloa tai hämmennystä, avaa maailmaa."
Kirjoittamisensa lähtökohtia Wallin pohtii: "Kirjoittaminen on minulle mahdollisuus tutkia ihmisyyttä, havainnoida tietoisesti kaikilla aisteilla ja pyrkiä kommunikaatioon, jossa maailma rakentuu lukijan kanssa yhdessä. Lähtökohtia ovat utelias ja intensiivinen läsnäolo, leikki ja sanojen rytmi, kielen mahdollisuudet."
Tärkeitä kirjailijoita Kristiina Wallinille ovat olleet Eeva-Liisa Manner, Marguerite Duras, Jean Rhys.
Pirkanmaalaisuuden merkityksestä itselleen Kristiina Wallin sanoo: "En kiinny paikkoihin enkä määritä itseäni paikallisuuden kautta. Silti Pyynikinharjun männyt tai Pyhäjärven rannat tuntuvat kodilta. Ne ovat tärkeitä jokapäiväisiä reittejä, kiinnekohtia."
|
