Ulla Vaarnamo

Valokuvaaja: Sakari Majantie

- Ulla Vaarnamon toista teosta ja ensimmäistä romaania voi hyvällä syyllä sanoa sodanjälkeisen sukupolven sukupolviromaaniksi. Kirjaa voi myös lukea rinnakkaisteoksena Hotakaisen Juoksuhaudantielle (2002). Vaarnamon kirjassa tehdään hyvin suomalaista kesämökkiuraa, kun Hotakainen kuvaa omakotitalon hankintaa elämää suurempana kysymyksenä. Vaarnamo kuvaa sodan jälkeen syntyneen Sirun lapsuutta ja nuoruutta yliankaran ja sodasta katkeroituneen kapiaisisän vallan alla sekä ankeaa mökkihelvettiä. -- Vaikka Honkain keskellä on monin tavoin synkkä kirja, se ei ole ikävä eikä luotaan työntävä. Se kuvaa pienin oivaltavin havainnoin suomalaisen yhteiskunnan muutoksen 50-luvulta pohjoismaiseen hyvinvointiyhteiskuntaan. (Riitta Vaismaa, verkkolehti: www.kiiltomato.net, artikkelin päiväys 27.5.2003)

Ulla Kirsti Marjatta Vaarnamo (ent. Ovaskainen) 
synt. 17. 4.1951  Kontiolahdella 
asuu Tampereella 
perhesuhteet: eronnut, yksi poika 
opinnot: Yo Joensuun Normaalilyseo 1971, FM Tampereen yliopisto 1977 
ammatti: kirjailija, opettaja 
sivutoimet: äidinkielen ja kirjallisuuden opettaja yläasteella 

luottamustoimet: Pirkkalaiskirjailijoiden hallituksen jäsen 2001-2004, kuuluu Suomen kirjailijaliittoon v. 2004- 

palkinnot: Seinäjoen Harrastajateatterikesän monologikirjoituskilpailu 2. p.1997 
Pirkanmaan kirjoituskilpailu 2. p.1994 ja 3. p.1980 
Itsenäisyyden juhlavuoden näytelmäkilpailu 5. p. 1992 (Teatterilehti) 
Portti-lehden tieteis-ja fantasianovellien kirjoituskilpailun kunniamaininta 1996 
Helsingin Sanomien esikoiskirjapalkintoehdokkuus v. 2000 novellikokoelmalla Pyörre
harrastukset: lukeminen, kävely metsässä, runoimprovisaatiot Muuntaja-ryhmässä, astrologia 

Ulla Vaarnamo on tamperelainen, vuonna 2000 novellikokoelmallaan Pyörre debytoinut kirjailija. Hänen tuotantoonsa kuuluu lisäksi romaani, näytelmiä ja osallistumisia kirjallisuusantologioihin. Hänen toinen novellikokoelmansa Tähtien välinen pimeys ilmestyi vuonna 2005. Hänen fiktiivisiä tekstejään on voinut lukea myös lehdistä. Ulla Vaarnamo kuuluu myös runoimprovisaatioryhmä Muuntajaan, joka tekee yleisön antamista sanoista runoja: "Se on hauskaa." 

Ryhtymistään kirjailijaksi Vaarnamo selvittää: "Kirjoittaminen on aina ollut minulle itsestään selvä asia, kuten myös lukeminen. Olen kirjoittanut runoja, näytelmiä, novelleja, satuja - milloin mitäkin." Ulla Vaarnamon ensimmäinen näytelmä Tienristeys esitettiin 1968 Joensuussa Jouko Turkan nuorisoteatterissa ja kuunnelma Sipulikukkatyttö Yleisradiossa v. 1970. "Ihminen ilmiönä kiinnostaa: ihmisen suhde itseensä, elämään, uskontoon, luontoon ja kuolemaan. Kysymyksiä ja ihmettelyä riittää." 
Viita-akatemian käymistä vuosina 1990-1992 Vaarnamo pitää itselleen tärkeänä vaiheena, koska siellä tutustui muihin kirjoittajiin, oppi tekstikritiikkiä ja myös ottamaan vastaan kritiikkiä. 

Esikoisnovellikokoelma Pyörre ilmestyi v. 2000. Kokoelma sai hyvän vastaanoton ja siitä sanottiin mm.: "Ulla Vaarnamon esikoiskirja, novellikokoelma Pyörre, kertoo naisesta ja miehestä, toisinaan miehistä. Vaikka varsinaista kertojaa ei ole, on selvää, että novellit ovat naisen puhetta. -- Vaarnamon teksti on esikoiseksi valmista. Se on lyhyen toteavaa ja tiivistä, mikä sopii suppeisiin novelleihin. -- Novellien perussävy on omalla tavallaan pessimistinen, ei kuitenkaan synkkä. Sinänsä surkeillakaan tilanteilla Vaarnamo ei mässäile, hän vain toteaa. Kokoelman viimeisissä novelleissa on mukana toivon hiven." (Riitta Vaismaa, verkkojulkaisu www.kiiltomato.net, artikkelin päiväys 8.12.2000) 

Merkittävimpänä tähänastisessa tuotannossaan Ulla Vaarnamo pitää romaaniaan Honkain keskellä (2002). "[Kirjan] kirjoittaminen oli pitkä ja hidas prosessi, vaikka viimeinen versio syntyi nopeasti. Sain kerrottua 50-luvun lapsuudesta ja 60-luvun nuoruudesta ne asiat, jotka halusin sanoa." 
Mari Viertola arvioi romaania: "Näkökulma on Sirun, joka kasvaa 6-vuotiaasta pitkälle aikuisuuteen ikuisessa isän pelossa. -- Julmaa, kylmää, syyttävääkin, on Vaarnamon kerronta. Kirjailija kuvaakin äärimmäistä, mustaa ja sanattomaksi sulkeutuvaa surua hyvin. -- Lopussa Vaarnamo kuitenkin muistuttaa totuuksista, joita löytyy yhtä monta kuin kertojiakin. Siruun tulee voimaa, kun hän näkee äitinsä ulkopuolisen silmin ja kuulee juttuja itsestään, veljistään ja siskostaan - sama totuus näyttäytyy äkkiä eri kantilta." (TS 25.10.2002, Mari Viertola) 

Nykyisiä luovan työnsä lahtökohtia Vaarnamo pitää hyvinä: "Minulla on tällä hetkellä aikaa eikä aineistosta ole pulaa, vaikka kestää aikansa että kukin idea saa oman muotonsa. Aika on tärkeintä - yksinäisyys ja ihmiset." 
Ulla Vaarnamo kertoo aina lukeneensa paljon ja monentyyppistä kirjallisuutta: dekkareita, jännäreitä, scifiä, fantasiaa, rakkausromaaneja, klassikkoja, modernia proosaa, runoja - mielialan mukaan ja useaa kirjaa yhtäaikaa. 
Tärkeitä kirjailijoita ja kirjoja kirjailijalle ovat mm. olleet Harry Martinsonin Aniara, Gabriel Garcia Márquezin Sadan vuoden yksinäisyys, Marianne Alopaeuksen Pimeyden ydin, Axel Fredenholmin Näin olen kuullut, Dan Simmonsin Hyperion, Doris Lessingin Shikasta, William Shakespeare, Karen Blixen, Samseddin Muhammed Hafiz, Octavio Paz jne. 
Suhdettaan pirkanmaalaisuuteen, hämäläisyyteen ja Tampereeseen Ulla Vaarnamo selvittää: "Pidän Tampereesta: Tampere on hyvällä paikalla, sopivan pieni ja suuri, ja täällä asuu paljon myös muualta muuttaneita. Täällä saa olla sellainen kuin on. Eniten rakastan Näsijärveä ja Kaupin metsää. Hämäläisyydessä on jotain hellyyttävän perisuomalaista." 

Ulla Vaarnamon tuotanto: 

Novellit

Pyörre : novelleja (2000) 
Tähtien välinen pimeys (2005)

Romaanit

Honkain keskellä (2002) 
Jäniskuu (2007)

Näytelmät

Zikhi bara nastar (nuortennäytelmä, esitetty v. 1992-2003 n. 20 paikassa, ilm. painettuna julkaisussa Palkitut näytelmät : itsenäisyyden juhlavuoden näytelmäkirjoituskilpailu 1992 = Teatteri-lehden julkaisusarja no 18) 
Naiset pihalla (Pälkäne 1999) 
Ilolaulu Tampereesta (Tampereen Ylioppilasteatteri  2000) 
Orotka, outo lintu (nuortennäytelmä, Pälkäne 2000) 
Motissa 

Kuunnelmat

Sipulikukkatyttö (1970)

Antologiat

Tekstejä mm. seuraavissa antologioissa:  Ryhmä 99 (1999), Parhaat rakkauskirjeet (1992), Lahden runomaraton (1993), Optimisti 1981, Liian monta olutta / julkasiija Dekkarimaraton (1998), Pohjoisen pikajunan arvoitus / julkaisija Dekkarimaraton (2000) 

Teosten saatavuus PIKI-verkkokirjastossa

Ote teoksesta Pyörre (2000)  
Motto  

Äkillisesti lähestyvät toisiaan kauhu, onnen pelko, rakastuminen, levottomuus, tungos - yhtäkkiä meidät imaistaan suppiloon, myrskyn keskukseen jossa saavutamme näennäisen tyyneyden emmekä välitä vaikka kaikki ympärillä pyörii, pyörii järjestelmällisessä kaaoksessa. 

LÄHTEITÄ JA LINKKEJÄ:  

Kotimaisia nykykertojia 4 / toim. Ismo Loivamaa, Saara Vesikansa (BTJ Kirjastopalvelu 2005)
Lehtileikkeet : Ulla Vaarnamo (Tampereen kaupunginkirjasto) 

TAMMI - Kirjailijat
Pohjoiskarjalaisten nykykirjailijoiden matrikkeli - Joensuun kaupunginkirjasto
Ukri ry ry - Pohjois-Karjalan kirjailijayhdistys
Suomen näytelmäkirjailijaliitto
Pirkkalaiskirjailijat
Muuntaja
Viitapiiri

Lähteiden saatavuus PIKI-verkkokirjastossa

Päivitetty 16.6.2004/29.12.2005/21.8.2006/7.2.2007

© Tampereen kaupunginkirjasto - Pirkanmaan maakuntakirjasto 2004