| |
synt. 30.6.1968 Tampereella
asuu Tampereella
e-mail: panut@sgic.fi
opinnot: yo -87, yl. kirjallisuustieteen, filosofian ja taidehistorian
aloilta opintoja Tampereen yliopistossa
päätoiminen kirjailija
sivutoimia: kriitikkona Nuoren Voiman Liiton arvostelupalvelussa sekä
Aamulehdessä
luottamustehtäviä: NVL:n hallituksen jäsen 1996-1997,
Pirkanmaan kirjoituskilpailun palkintolautakunta 1997-2000, Yleisradion
Tanssiva Karhu -raati 1999,
Pirkkalaiskirjailijoiden hallituksen jäsen 1997-1999, Kirjailijaliiton
jäsen
palkinnot: J. H. Erkon runokilpailu 3. p. -93
Pirkanmaan kirjoituskilpailu, runosarjan 2. p. -92, -93
Tampereen kaupungin luovan kirjallisuuden palkinto 1995 ja -99
|
 |
"Mikäli ihminen ei löydä keinoa kanavoida
energiaansa jäsentääkseen sekä sisällä että
ulkona vallitsevaa kaoottista todellisuutta, patoutuminen johtaa katastrofeihin.
Kieli on oivallinen ilmaisuväline jo senkin vuoksi, että se on
meille kaikille yhteinen kommunikaation laji", kertoo Panu Tuomi ryhtymisestään
kirjailijaksi.
"Koska meitä kuitenkin opetetaan puhumaan ja kirjoittamaan tavalla,
joka painottaa sanojen ennaltasäädettyjä merkityksiä,
on kirjailijan tehtävä suoda sanoille poeettisempi kohtalo ja
vapauttaa ne liikkeeseen. Runous näyttäytyy minulle tässä
mielessä muistin avaimena; mitä henkilökohtaisempi suhde
kieleen, sitä syvempi vuorovaikutusten mahdollisuus."
Tuomen hengenheimolaisia ovat Mestari Eckhart, Martin Buber, Eeva-Liisa
Manner, Anna Ahmatova, Leena Krohn, Basho, Guillevic, Tomas Tranströmer,
Novalis, Paul Celan, Octavio Paz, Angelus Silesius, Marcel Proust, Rainer
Maria Rilke, Franz Kafka ja Dylan Thomas.
"Etsin kielessä sijaitsevaa musiikin ja merkityksen leikkauspistettä.
Sanat ovat viestinnän palveluksessa, mutta myös niiden sointiin
olisi kiinnitettävä huomiota; yhdistämällä nämä
kaksi aspektia runous pyrkii synnyttämään tilan, jossa on
mahdollista puhua henkilökohtaisesti totta. Objektiivisuus korvautuu
läsnäololla, mikä tarkoittaa eideettistä realismia.
Siinä missä esimerkiksi akateeminen tapa kirjoittaa on sidoksissa
järjen näkökulmaan, runous hyödyntää ihmisen
aivokapasiteettia kokonaisvaltaisemmin hyväksymällä mukaan
nekin toiminnot, jotka eivät kuulu ajattelun alueelle."
Panu Tuomi mainitsee merkittävimmäksi teoksekseen - mikäli
saa puhua futuurissa - seuraavan runokokoelmansa. "Se on jo valmis [keväällää 2004], mutta
julkaisuprosessi vie aina oman aikansa."
Onko pirkanmaalaisuus tärkeää Panu Tuomelle? "Runoilijan
tehtävä on vaalia pikemminkin kieltä kuin kotiseutuhenkeä
tai maantieteellisiä rajoja. On silti hyvä olla ympäristön
kanssa tekemisissä ja tuntea olevansa jostain kotoisin, oli kyse sitten
Tampereesta tai Ankkalinnasta."
"Joskus lapsuudessani muistan sepitelleeni kaikenlaisia hölmöjä
loruja, enkä epäile hetkeäkään, etteikö kyse
olisi ollut siitä musiikillisesta lumouksesta, jonka uusien sanojen
oppiminen minussa synnytti.
Sittemmin aloin pitää loruja hieman lapsellisina ja haaveilin
salapoliisikirjailijan urasta, mutta edes Sherlock Holmes -tyylisten, kaksilippaisten
ruutulakkien tenho ei kyennyt kauan pitämään yllä mielenkiintoani
tarinankerrontaa kohtaan. Niinpä siirryin runouteen, kipupisteisiin
ja halkeamiin rakenteissa, mitä voidaan kaiketi luonnehtia synteesiksi
kahdesta edellisestä vaiheesta.
On samantekevää, onko runo kirjoitettu 2000 vuotta ennen
vai jälkeen Kristuksen, jos kieli on tarpeeksi intensiivistä
kestääkseen ajan haasteet; ja niin kauan kuin kommunikoimme sanoilla
on myös samantekevää, luetaanko niitä pergamentilta
vai näyttöpäätteeltä.
Taidan siis olla paatunut klassisti. Mutta innoittajani on minullakin:
jumaloin barokkimusiikkia, tryffelisikoja, 1800-luvun polkupyöriä
ja Ankkalinnan palloseuraa."
"Esikoisrunoilija Panu Tuomen runot muistuttavat minusta sulkeutuvaa,
säännöllisesti hypähtelevää geometrista muotoa;
ne muodostavat sopusuhtaisen barokkipuiston, jossa yksikään kukka
ei repsota väärään suuntaan." (TS 5.5.96, Taina Ratia)
Panu Tuomen tuotannon arvioinneissa esikoiskokoelmasta Iris (1995)
lähtien on kiinnitetty huomiota Tuomen taitavaan kielen käyttöön.
Tuomi käyttää sommittelua ja rytmitystä, kiinnittää
huomion sanojen merkityksiin, kaksoismerkityksiin ja kielen paradokseihin.
Kieli on musiikillista, soinnillista. Runot sisältävät viittauksia
historiaan. Panu Tuomi kirjoittaa "-- tinkimättömän esteettisesti,
kirkkaan hermeettisesti. Kirkas hermeettisyys on tietenkin paradoksi, mutta
sopii kuvaamaan Tuomen runoilijanlaatua. Hän on mieltynyt mystiseen
kieleen ja sen paradokseihin", arvioi Jukka Koskelainen runokokoelmaa Melisma
(HS 25.8.2001, Jukka Koskelainen).
Markku Paasonen arvioi Panu Tuomen Pyhän Vituksen tauti -kokoelmaa
(2003) seuraavasti: "Tuomea voisi kutsua salatieteisiin vihkiytyneeksi
nykyrunouden munkiksi. Viisi kokoelmaa, jotka hän on julkaissut tasaisesti
kahden vuoden välein, ovat kuin historian läpi saapuneita salakielisiä
viestejä. Ei ole selvää, mistä ajasta ne kertovat.
Se on aika, jossa vanha kristillinen kieli, symboliikka ja alkemia vallitsevat
- ja yhdistyvät yllättäen nykyajasta peräisin oleviin
kuviin." (HS 26.11.2003, Markku Paasonen) |
 |
Panu Tuomen tuotanto
Runokokoelmat:
Iris (1995)
Karkausvuoden laulut (1997)
Kuningasvesi (1999)
Melisma (2001)
Pyhän Vituksen tauti (2003)
Vaaleanpunainen ilmestyskirja (2005)
Einsteinin viimeiset sanat (2008)
Muuta tuotantoa:
Poeettinen korrektius : esseitä ja muita kirjoituksia (2006)
Tilaustyönä juhlaruno Tampereen yliopiston 75-vuotisjuhlien
tohtoripromootioon 19.5.2000
Mot mot : elävien runoilijoiden klubin vuosikirjat 1994-1999 ja
2001 sis. Panu Tuomen runoja, esseitä, arvosteluja, käännöksiä
Mot mot : elävien runoilijoiden klubin vuosikirja 1998 / toimittanut
yhdessä Juhani Ahvenjärven kanssa (1998), sis. myös Tuomen
käännöksiä
Nuori Voima -lehti 1992-1996, runoja, artikkeleita, käännöksiä
ja arvosteluja
Aamulehti 1996-1998, kirjallisuuskriitikkona
Käännöksiä:
Kánon az erdön (Árgus Kiadó 1999, kääntänyt
Szopori Nagy Lajos)
(unkariksi käännetty suomalaisen nykyrunouden antologia)
Books from Finland no 2/2000
(englanninkielinen valikoima runoja, kääntänyt Anselm
Hollo)
Etot bezumnyj razumnyj mir: literatura Sovremennoi Finljandii / red.
Yrjö Varpio et al. (Sankt-Peterburg, 2000)
(venäjänkielinen sikermä suomalaista nykykirjallisuutta
esittelevässä antologiassa, kääntänyt Taisija
Dzhavarova-Viitala)
Teosten saatavuus PIKI-verkkokirjastossa
|
