|
Maria Syvälä sanoo, että hänestä on tullut kirjailija 'vahingossa', "joskin olen lapsesta asti salaa kokenut kirjailijan ammatin kutsumusammatikseni. Tuli vain äkkiä niin paljon sanottavaa, että piti sanoa - ja uskaltaa sanoa - se. Sitten huomasin, etteivät tarinat siihen loppuneetkaan. Piti taas sanoa sanottavansa. Kaunokirjallinen muoto sopi siihen parhaiten."
"Nykyään kirjoittaminen on työtä, jolla on kieltämättä myös terapeuttinen vaikutus.
Koen ajan kerroksellisuutta usein. Monet ajat risteilevät mielessäni yhtä aikaa. Saan kirjoittaessani kokea psykoottisen tilan hallitusti: saan luoda kokonaisen maailman ja tehdä säännöt sille todellisuudelle, joka etenee omilla ehdoillani."
Oman tuotantonsa merkittävimmäksi teokseksi Maria Syvälä mainitsee esikoisrunokokoelmansa Älä sylje minua syliisi. "Koen sen edelleen läheiseksi itselleni, koska kai siinä kirjoitin itseni auki uskallusrajan tuolla puolen, ja tiedän sillä tavoin auttaneeni ihmisiä. Tosin tekovaiheessa kyllästyin teokseen niin perusteellisesti, että ajattelin, että tunnen myötätuntoa vain y, ä ja ö -kirjaimia kohtaan."
Esikoiskokoelma sai hyvän ja kiinnostuneen vastaanoton. Proosarunokokoelman teema on päähenkilön mielen sairastuminen, hoitoaika sairaalassa ja selviäminen sairauden kanssa, ja miten tämä kaikki näkyy ja vaikuttaa kirjan päähenkilön perheessä ja muissa ihmissuhteissa. Otsikolla Kun mieli murtuu, kirjoittaa Seppo Järvinen (Kaltio 2006: 3 s.155-156) kokoelman tyylistä ja teemasta: "Maria Syvälä kirjoittaa mielen sairastumisesta niin rajua tekstiä, että taatusti menee perille. [- -] Syvälän runomuotoon kirjoittama erään perheenäidin sairaskertomus, matka hulluuteen ja takaisin, on järisyttävä kirja. Syvälä heittää romukoppaan kaikki perinteisen estetiikan keinot. Hän silpoo runoa kuin teurastaja. Sairastuminen on kerrottu muutamin havainnoin pilkuntarkasti: äiti mykkänä harjakomerossa ja pienen tytön aito hätä äidistään."
Myös vuonna 2007 ilmestynyt Onnen tyttö on romaani vakavasta aihepiiristä. Kouluikäinen tyttö kirjoittaa kirjeissä kuulumisiaan kuolleelle äidilleen. Romaanissa on vaikeasta aiheestaan huolimatta mukana lempeää huumoria. "Onnen tyttö on tragikomedia, jota on mukava lukea. Lyhyet luvut ja ilmava kieli tekevät siitä helppolukuisen." (Terhi Rannila, Aamulehti 10.11.2007)
Kirjoittamisensa lähtökohtia Maria Syvälä taustoittaa: "Pyrin kirjoittamaan parhaan kykyni mukaan ja ehkä silloin voin onnistua hellästi sysäämään jotain ihmisessä liikkeelle, se on lukuprosessin ydin. Tsehovin Lokissa Trepljov sanoo: "Ei maailmaa pidä esittää sellaisena kuin se on tai sellaisena kuin sen pitäisi olla, vaan sellaisena kuin se haaveissa kuvastuu." Toinen minua inspiroiva lause on Jaakko Heinimäeltä: Vakavuuteenlankeemuskertomus on tarina siitä, miten paskantärkeys tuli maailmaan ja turmeli alkuperäisen viattomuuden tilan. Lisäksi huoneentaulunani on kolme ensimmäistä sivua Lauri Viidan Moreenista."
Tärkein kirjailija Maria Syvälälle on ollut Timo K. Mukka ja hänen koko tuotantonsa. "Myös Väinö Linnaa kertaan säännöllisesti. Nykyrunoilijoista Juhani Ahvenjärvi ja Saila Susiluoto koskettavat jostain tosi syvältä. Tiitiäisen satupuun olen säveltänyt päässäni lauluiksi. Onneksi koira söi kirjastosta lainaamani W. Szymborskan kirjan, joten sain lunastaa sen itselleni."
Suhteestaan pirkanmaalaisuuteen Maria Syvälä sanoo: "Käytännössä pirkanmaalainen suvaitsevaisuus tarkoittaa, että ei tehrä mistään eikä siis myös erilaisuuresta (ihon väri, jokin diagnoosi, luanteenpiirre tai muu ominaisuus) hirveetä haloota ja numeroo. Perihämäläinen suhteellisuustajuteoria on siis olemassa."
|
