Reidar Kustaa
Palmgren
|
 |
- Erinomaisesti rakennettu, symboliikaltaan rikas, traaginen ja hauska, kuvaa uskottavasti hyvin erilaisia henkilöitä ja leikittelee, häkellyttävällä varmuudella, tietoisuuden tasoilla. (Antti Majander Jalat edellä -romaanista Helsingin sanomissa 15.11.2001)
|
|
Valokuva:
Irmeli Jung
|
synt. 24.6.1966 Helsingissä
asuu Tampereella
kaksi lasta, eronnut
opinnot: teatteritaiteen maisteri
ammatti: näyttelijä/kirjailija
luottamustoimet: Tampereen freelance -näyttelijät ry:n varapuheenjohtaja, Suomen näyttelijäliiton valtuuston jäsen, Ikimetsän Ystävät ry:n hallituksen jäsen
palkinnot: Helsingin Sanomain kirjallisuuspalkinto v. 2001, Akateemisen kirjakaupan kirjallisuuspalkinto v. 2002, Tampereen kaupungin luovan kirjoittamisen palkinto v. 2005, Laila Hirvisaaren rahaston palkinto v. 2005
harrastukset: elokuvat, kirjallisuus, musiikki, ulkoilu, luonto
Reidar Palmgren on Tampereella asuva näyttelijä-kirjailija, jolta on ilmestynyt kolme romaania. Esikoisromaani Jalat edellä ilmestyi vuonna 2001 ja sai ilmestyttyään Helsingin Sanomain kirjallisuuspalkinnon.
|
|
Reidar Palmgren on ammatiltaan näyttelijä. Miten ammattinäyttelijästä tuli myös kirjailija? "Osittain siksi, että minulla oli liikaa vapaa-aikaa. Freelance-näyttelijän tilanne on Tampereella välillä vaikea, ja sanomisen halua oli. Toisaalta kirjailijan ammatti osui kohdalleni lähes vahingossa; en ollut koskaan nuorempana elätellyt unelmaa tai haavetta kirjailijuudesta. En ole saanut minkäänlaista kirjallisuuden tai kirjoittamisen opetusta, aloin kirjoittaa, viihdyin kirjoittamisen parissa ja siinä se. Esikoisromaanini Jalat edellä 2001 oli ensimmäinen kirjoittamani työ."
Esikoisteos sai erittäin hyvän vastaanoton ja romaani sai Helsingin Sanomain esikoisteoksesta annettavan kirjallisuuspalkinnon. Tuomariston mukaan "romaanissa kaikki osuu kohdalleen: juoni, ilmaisu, henkilökuvat, teemat, rakenne. [- -] Mitään ei ole liikaa ja kaikkea on riittävästi. Ottakaa ja nauttikaa! "
(Antti Majander 21.3.2001 hs.fi - Helsingin sanomat)
Palmgren itse katsoo, että romaani on ennen kaikkea tarina isästä ja pojasta. "Samalla se kertoo miehestä, joka ei enää osaa rauhoittua, [- -]
Tarinassa traaginen ja koominen kulkevat käsi kädessä. Palmgren sanoo olevansa sillä tavalla sarkastinen ihminen, että näkee asiat tragikoomisina ja katsoo, että täysin huumorintajuttoman kirjan kirjoittaminen olisi hänelle mahdotonta. (Sirpa Lahtinen, Aamulehti 17.3.2001)
Merkittävintä teostaan omasta tuotannostaan Palmgren arvioi: "Omien teostensa arvottaminen, niiden laittaminen paremmuus- tai tykkäämisjärjestykseen on kuin yrittäisi sanoa ketä lastaan rakastaa eniten. Merkittävin minun elämäni kannalta on ollut luonnollisesti esikoisromaanini Jalat edellä, joka avasi tien kirjailijan ammattiin. Uusin kirjani, Tunneli (2007), on mielestäni kirjoistani parhaiten kirjoitettu."
Saara Kesävuori arvioi teosta: "Tunnelissa Palmgren kertoo mielleyhtyminä ja yksityiskohtien kautta avautuvan tarinan muistista ja unohtamisesta. Pienen tytön tuntemuksia kirjailija kuvaa riipaisevan herkästi. Näkökulmavaihdokset, dialogi ja romaanin nykyhetkeen upotettu menneisyyden tarina tekevät teoksesta kerroksellisen. [ - -] teos on erittäin taitavasti rakennettu, henkilöitä ja miljöötä tarkalla haravalla perkaava tarina perheestä, jossa kukaan ei viihdy." (Saara Kesävuori, Aamulehti 15.8.2007)
Kirjoittamisensa lähtökohtia Reidar Palmgren pohtii: "Olen kirjoittamiseni suhteen itsekäs. Tällä tarkoitan sitä, että kirjoitan ennen muuta miellyttääkseni itseäni, valottaakseni itselleni jotain minua askarruttavaa kysymystä.
Esikoisromaanissa Jalat edellä (2001) tämä kysymys koski varmaankin jokaisen isän tai äidin hirveintä pelkoa, lapsen kuolemaa.
Toinen romaani Lentämisen Alkeet (2004) tutki toista ammattiani, näyttelijän ammattia; sen asettamia ansoja, sen viehätystä ja valtaa muuttaa harjoittajaansa, vaaraa, että näyttelee elämänsä läpi.
Kolmas romaanini Tunneli (2007) tutkii muistia ja sen hataruutta, lapsuusmuistojen taipumusta värittyä ja vääristyä, ja sitä, miten ihminen on epäluotettava todistaja omassa asiassaan. Jukka Petäjä arvioi Tunnelin suggestiiviseksi romaaniksi, se on "pienien sielunliikahdusten iso kirja - elämisen vaikeuden kamariopus."
(Jukka Petäjä 15.8.2007 hs.fi - Helsingin sanomat)
Palmgren sanoo, että kirjailijana hän on taipuvainen laiskuuteen ja mukavuudenhaluun. "Siksi kirjan aiheen, sen suuren kysymyksen, on oltava riittävän suuri ja minulle henkilökohtainen. Muussa tapauksessa on vaara, että mielenkiintoni ei kanna ja into kirjoittaa ei kestä."
Jarmo Papinniemi arvioi Jalat edellä -romaania: "[ - -] lämminhenkinen romaani, jossa mielekäs tarkoitus elämälle löytyy yhteydessä muihin ihmisiin. " (Kotimaisia nykykertojia : 4 [2005] s.123). Samanhenkiseksi hän arvioi myös Palmgrenin toisen, teatterin maailmaan sijoittuvan Lentämisen alkeet -romaanin. Suvi Aholan mukaan "romaani on viisas kauhujuttu teatterista". (Suvi Ahola, 11.10.2004 hs.fi - Helsingin sanomat)
Romaani oli vuoden 2004 Olvi-palkintoehdokkaana.
Itselleen tärkeitä kirjailijoita ja kirjoja sekä hengenheimolaisia Reidar Palmgren selvittää: "Tärkeimpiä kirjoja minulle ovat olleet ne, joita luin lapsena. Näistä ennen muita Tove Janssonin Muumi-kirjat sekä Hannu Mäkelän Herra Huu.
Hengenheimolaisia on vaikea nimetä, mutta jonkinlaista ihailun, kateuden ja samaistumisen sekaista yhteyttä tunnen Jouko Turkkaan, hänen tapaansa olla väistämättä taiteilijana ketään tai mitään, kykyään rinnastaa traaginen ja koominen ja haluaan leikata pintakuoren läpi ja näyttää ihmisen raaka, alaston sisin."
Suhdettaan pirkanmaalaisuuteen Reidar Palmgren arvioi: "Pirkanmaalaisuus ei merkitse minulle paljoakaan. Olen syntyisin Helsingistä, koen itseni ennen kaikkea suomalaiseksi, ja sitäkin ennemmin kielen kuin kansallisuuden kautta. Tampere on hyvä kaupunki olla, asua ja kirjoittaa, mutta mielestäni kaupungin maine kulttuuri- ja teatterikaupunkina on pitkälti myytti."
|
|
Ote teoksesta Tunneli (2007)
Isä on heikkona. Entistä heikompana. Lähtisi jo, Leo huomasi ajattelevansa, taas kerran.
Ensin hän oli kauhistunut huomatessaan toivovansa isänsä kuolemaa. Hän oli hävennyt ja sydän jyskyttäen tukahduttanut koko ajatuksen. Päättänyt, ettei ajattelisi niin, ei sellaista tehdä, ei niin ajatella. Päättänyt, että pitäisi välejä paremmin yllä. Hän soittelisi. Kävisi useammin katsomassa. Vaikka pelkiksi aikomuksiksi ne olivat jääneet.
Isän kirkkaat hetket ovat käyneet entistä harvemmiksi. Kohta se on tajua vailla koko ajan. Nukkuu ja hourii. Miksei se piruparka laske irti?
Äiti ei sano sitä suoraan, mutta tuntuu, että isä on jäänyt viime aikoina hankalaksi. Vaikka hankala se on aina ollut, ja kova. Kova tekemään töitä. Kova työssä, kova kotona. Silloin kun kotona oli. Yleensä se oli poissa. Ja poissaoleva kotonakin, enimmän aikaa.
|
