| |
s. 11.11.1919 Taivalkoskella
k. 20.11.2000 Tampereella
opinnot: kansakoulun lisäksi rakennusmestarin tutkinto
Tampereen teknillisessä oppilaitoksessa
päätoiminen kirjailija
sivutoimet: rakennusmestarina eri rakennustyömailla vuoteen
1963 asti
palkinnot: Hämeen läänin taidemitali 1978
Tampereen kaupungin kirjallisuuspalkinto 1958, 1962, -66, -72, -74, -81, -85
ja 1990
Väinö Linna -palkinto 1999
Kiitos kirjasta -mitali 1970
Valtion kirjallisuuspalkinto 1971
Tampereen palkinto 1989
professorin arvonimi 1978
fil. kunniatohtori (Oulu) 1994
Kalle Päätalo on yksi maamme luetuimmista ja tuotteliaimmista
kirjailijoista. Hänen tuotantonsa käsittää
lähes 40 romaania sekä näytelmiä
ja kertomuksia. Päätalon tekstejä on käännetty
englanniksi, ruotsiksi ja viroksi.
|
 |
"Olin lapsesta asti innokas kaunokirjallisten tekstien lukija",
kertoo Kalle Päätalo kirjailijantaipaleensa alusta.
"Kun isäni sairastui kansakouluaikanani pitkäaikaiseen
mielisairauteen, minusta tuli moniksi vuosiksi lähes
erakko.
13-vuotiaana, käydessäni kansakoulun viimeistä
luokkaa, minussa heräsi halu yrittää kirjoittaa.
Haluni kirjoittaa ei sammunut, vaikka en saanutkaan tekstejäni
julkaistuksi. Vasta viisi vuotta yhteen menoon kestäneen
sotareissuni aikana aloin nähdä lehdissä kirjoituksiani
painettuna".
Päätalon kirjallinen ura alkoi suhteellisen myöhään.
"Pitkän armeijan reissuni, ja sen jälkeen rakennusalan
ammattiin hakeutumiseni, sekä vielä oman talon rakentaminen,
lykkäsivät suunnitelmaani kirjoittaa kokonainen
kirja, niin että olin 39-vuotias, kun esikoisromaanini
ilmestyi".
Esikoisteos Ihmisiä telineillä (1958) herätti
huomiota aihepiirillään. "Tämän vuoden
esikoisteosten joukossa tulee varmaan muodostumaan erityiseksi
tapaukseksi Kalle Päätalon teos Ihmisiä telineillä,
joka alkavalla viikolla ilmestyy kirjakauppoihin. Kirjan erikoinen
merkitys sisältyy sen aihepiiriin. Ensi kertaa kirjallisuudessamme
siinä käsitellään laajasti ja perusteellisesti
rakennustyömaata, joten se merkitsee uutta aluevaltausta
kaunokirjallisuudessamme". (US 16.11.58)
Mahtava 26-osainen, 16 993 sivua käsittävä
Iijoki-sarja on Päätalon elämäntyö.
Sarjan ensimmäinen osa, Huonemiehen poika, ilmestyi 1971.
Sarja jatkui päätösteokseen, Pölhökanto
Iijoen törmässä (1998) asti. Sarjan kirjoja
on myyty 2,5 miljoonaa kappaletta. Päätalon teosten
yhteinen myynti on yli 3,5 miljoonaa kappaletta (1999). Päätalo
tilittää: "Jos olisin tiennyt, että sarjaan
tulee 26 kirjaa ja se vie 26 vuotta, niin en olisi aloittanut
urakkaa. Se petti alkuun, että kuvattavaa aikaa ei saanut
kulumaan loppuun". (TS 9.10.96)
Professori itse pitää sarjaa merkittävimpänä
kirjallisena saavutuksenaan. "Olen siinä kuvannut paitsi
Iijokivarren, myös koko Suomen elämää
kaksikymmenluvun alusta viisikymmenluvun loppuun omien kokemusteni
ja näkemysteni kautta".
Lähtiessään vuonna 1971 kirjoittamaan Iijoki-sarjaa
Päätalon tavoitteena oli tehdä läpileikkaus
1920-luvulta aina jälleenrakennuskauteen asti. "Suurin
voimani kirjailijana on omakohtainen kuunteleminen, näkeminen
ja kokeminen. Rakentajana uskon olevani aitiopaikalla, olenhan
kokenut koko kaaren, sekamiehestä vastaavaan mestariin".
Toinen Päätalon tavoitteista oli kielen, murteen
tallentaminen. Taivalkoskella hänellä oli kielipäivystys,
jota alkuaikoina hoiti Martta-sisar. (Iisalmen sanomat 10.11.94)
Iijoki-sarjan jälkeen v. 1996 Päätalolta ilmestyi
teos Sateenkaari pakenee. Jos kirjailija kuvasi Iijoki-sarjan
parissa olleensa todellisuuden vanki, hän pääsee
uusimman kirjansa parissa sepitetyn, fiktiivisen tekstin vapauteen.
"Sateenkaari pakenee on Päätalon paras mielikuvitusromaani.
Omapäisenä hän jatkaa omalla pokasahallaan,
omalla rankakasallaan, toivottavasti kauan", kiittelee arvostelu.
(HS 5.10.96, Vesa Karonen)
Tärkeitä suomalaisia kirjailijoita Päätalolle
ovat Toivo Pekkanen, Mika Waltari, Pentti Haanpää,
F.E. Sillanpää ja Ilmari Kianto. Ulkolaisista kirjailijoista
hän mainitsee Jack Londonin, F.M. Dostojevskin, Leo Tolstoin,
Maxim Gorkin ja Knut Hamsunin. Hengenheimolaisinaan hän
pitää Toivo Pekkasta, Pentti Haanpäätä,
Jack Londonia ja myös Väinö Linnaa. "Tärkeimpiä
teoksia minulle ovat olleet Pekkasen Tehtaan varjossa, Londonin
Martin Eden ja Gorkin Maailmalla".
"Pirkanmaa, ja ennen muuta Tampere, ovat minulle olleet jo
kauan suorastaan kaikki kaikessa. Olen sopeutunut tänne
henkisesti ja Tampereella ja Tampereen ympäristössä
olen tehnyt näkyvimmän osuuden elämässäni
käytännön työssä (rakentajana). Ja
koko kirjallisen tuotantoni olen kirjoittanut Tampereella",
kertoo kirjailija suhteestaan asuinkuntaansa.
"Koska kuulun ikäluokkiin, joitten paras nuoruus meni
armeijassa ja sodissa, ja siviiliin päästyämme
jälleenrakensimme Suomea, en oikeastaan osaa kirjoittaa
teosta, jossa eivät nämä elämäni
vaiheet olisi enemmän tai vähemmän mukana",
mietiskelee kirjailija luovan työnsä lähtökohtia.
"Samoin ikääntyneet ihmiset. Olenhan itse jo pari
vuosikymmentä seurannut ihmisten käyttäytymistä
ja maailman menoa vanhan ihmisen silmin".
|
 |
Kalle Päätalon tuotanto
Koillismaa-sarja:
Koillismaa (1960)
Selkosen kansaa (1962)
Myrsky Koillismaassa (1963)
Myrskyn jälkeen (1965)
Mustan lumen talvi (1969)
Iijoki-sarja:
Huonemiehen poika (1971)
Tammettu virta (1972)
Kunnan jauhot (1973)
Täysi tuntiraha (1974)
Nuoruuden savotat (1975)
Loimujen aikaan (1976)
Ahdistettu maa (1977)
Miinoitettu rauha (1978)
Ukkosen ääni (1979)
Liekkejä laulumailla (1980)
Tuulessa ja tuiskussa (1981)
Tammerkosken sillalla (1982)
Pohjalta ponnistaen (1983)
Nuorikkoa näyttämässä (1984)
Nouseva maa (1985)
Ratkaisujen aika (1986)
Pyynikin rinteessä (1987)
Reissutyössä (1988)
Oman katon alle (1989)
Iijoen kutsu (1990)
Muuttunut selkonen (1991)
Epätietoisuuden talvi (1992)
Iijoelta etelään (1993)
Pato murtuu (1994)
Hyvästi, Iijoki (1995)
Pölhökanto Iijoen törmässä (1998)
Isäni Hermanni : Iijoki-sarjan mukaan / toim. Miisa Lindén (2003)
Riitun poika : Iijoki-sarjan mukaan / toim. Miisa Lindén (2004)
Ihmisiä Iijoen törmällä [tarinoita Iijoki-sarjasta] / toim. Miisa Lindén (2005)
Muu tuotanto:
Ihmisiä telineillä (1958)
Ennen ruskaa (1964)
Viimeinen savotta (1966)
Nälkämäki (1967)
Kairankävijä (1968)
Höylin miehen syksy (1970)
Susipari ( Näytelmä 1971)
Sateenkaari pakenee (1996)
Koillismaa kuvina (1964)
Juoksuhautojen jälkeen (1997)
Mustan Lumperin raito (Kertomuksia ja näytelmä
1999)
Selkosten viljastaja (Eräkertomuksia 2000)
Kannaksen lomajuna (Kertomuskokoelma 2001)
Vikke Nilon tarina (2002, koostuu romaaneista Viimeinen savotta
ja Kairankävijä sekä kertomuksesta kokoelmasta
Mustan Lumperin raito 2002)
Käännökset:
Hämariku eel. - Toronto, 1966.
(Ennen ruskaa - viroksi)
Sista hygget - Jyväskylä 1980.
(viimeinen savotta - ruots.)
Higher goals : An extract from "On Tammerkoski Bridge"
* Books from Finland 1987:4 s. 217-223
(Katkelma romaanista Tammerkosken sillalla 1982 - engl.)
Our daily bread : a novel. - San Luis Obispo, 1990.
(Koillismaa - engl.)
Storm over the land: a novel about war - New York 1993
(Myrsky Koillismaassa - engl.)
FILI
- Suomen kirjallisuuden tiedotuskeskuksen käännöstietokanta
|
| |
Ote teoksesta Sateenkaari pakenee (1996)
Tukkisavotta Savukosken kairassa siirsi Heikki Laakarinteen
renkipojasta savottajätkien kastiin. Heikkia alettiin
jo tässä pitkälle kevättalveen jatkuvassa
savotassa kutsua usein Laaka-pojaksi. Joskus mainittiin jopa
pelkkä Laaka. Nämä nimet täysiaikaisen
jätkän suusta kuultuina nostivat Heikin rintaa.
Heikki oli jo Taka-ahossa asuessaan kuullut, enimmän
Aapo-vainajalta tämän kotona käydessä,
että Lapin ja Peräpohjolan kuningasjätkät
tunnettiin korkonimiltä, niin kuin Rokuli-Heikkinen,
Tuskanpunainen Terskamaa, Hantuukki-Moilanen ja monia muita.
Nämä kodittomat, savotasta toiseen kiertävät
lentojätkät saattoivat ilmoittaa savotoitten herroille
nimen minkä tahansa ja kuitata sillä tilinsä.
Tosin viimeisen vuosikymmenen aikana olivat savotoitten terävänpään
miehet alkaneet vaatia myös lentojätkiltä oikean
nimen kirjoihinsa. Suotta eivät Savukosken "kirkottoman
kirkonkylän" lähikairan savotan lentojätkät
huokailleet:
- Meidät jätkätkin ajetaan ahtaan eteen. Ei
enää saa käyttää eri savotoissa eri
nimeä.
- Elä pirumpia viserrä! sanoi toinen koditon savotoitten
kiertäjä. - Kun tulee voimaan se vireillä oleva
kansaneläkelaki, ei enää kuitata savottatiliä
jollakin Heppi Suoronpään nimellä.
Päivitetty 16.6.2004/24.9.2004/28.10.2005/23.9.2008 © Tampereen kaupunginkirjasto - Pirkanmaan maakuntakirjasto
2004
|
