|
|
|
|
Erno
Paasilinna
|
- Erno Paasilinna on suomalaisen kirjallisuuden äänekäs
toisinajattelija. (Aleksis Kivi -palkinnon perustelut, SKS,
1996)
s. 14.3.1935 Petsamossa
k. 30.9.2000 Tampereella
opinnot: Lapin kansankorkeakoulu 1958-59
päätoiminen kirjailija
luottamustoimia: Suomen kirjailijaliitton johtokunnan
jäsen 1971-73
Opetusministeriön kirjallisuuden tukitoimikunnan
jäsen
Mielipidelehtitoimikunnan puheenjohtaja 1972-1973
palkinnot: Valtion kirjallisuuspalkinto -71 ja -78
WSOY:n tunnustuspalkinto -75
Kordelinin palkinto -79
Suuren suomalaisen kirjakerhon tunnustuspalkinto -79
Eino Leinon seuran palkinto -84
Finlandia-palkinto -85
Otavan kunniapalkinto -88
Tampereen kaupungin kirjallisuuspalkinto -93
Aleksis Kivi-palkinto 1996
Erno Paasilinna on yhteiskunnallisista näkemyksistään
tunnettu kirjoittaja ja keskustelija, vihainen "epäkirjailija",
jonka tuotanto käsittää mm. aforismeja, esseitä,
dokumentteja, artikkeleita, satiireja, elämänkertoja
ja antologioita.
|
|
 |
"Paasilinnan teoksissa ja puheenvuoroissa yhdistyvät
rohkea yhteiskuntakritiikki, terävä älyllinen
analyysi ja taitava suomen kielen käyttö. Hän
on ansiokkaasti viritellyt kysymystä suomalaisen sanankäytön
suhteesta julkiseen valtaan.
Hänen keskeisiä teemojaan ovat sananvapaus, ihmisten
tasapäistyminen ja virkavaltaisuus". (Aleksis Kivi-palkinnon
perustelut, TS 11.10.96)
Erno Paasilinna aloitti uransa lehtimiehenä. "Tervolalaisen
asutustilallisen poika vaihtoi jätkänpuseronsa tummaan
pukuun 50-luvun lopulla, jolloin hän astui kirjallisiin
sisäpiireihin". (Juhani Niemi, Kirjailijoita ja epäkirjailijoita,
1983) Paasilinna mm. toimitti Oulussa 60-luvulla aikakauslehti
Pohjoista. "Ei ollut muita vaihtoehtoja", sanoo Paasilinna
ryhtymisestään kirjailijaksi.
Kirjailijana Paasilinna näyttäytyi v. 1967 esikoisteoksellaan
Kylmät hypyt. Teos oli jo silloin kirjoituksistaan tunnetun
kulttuuritoimittajan kokoelma satiireja. "Erno Paasilinna
on suomalaisen kirjallisuuden Fontana: hän ei maalaa
verbaalikentän kaikilla väreillä vaan viiltää,
ja nämä viillot ovat täsmällisesti paikallaan,
pelkistettyjä kuvia". (SSD 8.9.67, Mika Suvioja)
Paasilinna toteaa nykyisestä työstää:
"Kirjoitan aikalaisraporttia hullusta maailmasta". Kirjailija
ei ole antanut periksi, vaan jatkaa yhteiskunnan suomimista.
Hengenheimolaisikseen Paasilinna nimeää ainakin
Eino Leinon (satiirikkona), Pentti Haanpään, Anton
Tsehovin, Mark Twainin, Slawomir Mrozekin.
Paasilinna asui Hämeenlinnassa 22 vuotta. Kaupunki ei
miellyttänyt byrokratian vannoutunutta vastustajaa. Myöskään
pirkanmaalaisuus ei Paasilinnaa sykähdytä. "Inhoan
typerää patriotismia", hän tokaisee.
Paasilinnan tuoreet muistelmat, Tähänastisen elämäni
kirjaimet (1996), herättivät suurta kohua ja ihastusta
päivälehtien palstoilla. Kirjailija itse suhtautui
asiaan totuttuun tapaansa.
"Menestys on Erno Paasilinnalle myrkkyä. Kun hänen
muistelmateoksensa sai elokuussa loistavat arvostelut, hän
valitti suureen ääneen: Miten ne nyt noin voivat!
Hän haluaisi olla kaikkien lehtien boikotissa. Hän
tahtoo olla yhteiskunnan ulkopuolinen, loistava kapinallinen
Lucifer, jonka Jumala syöksi pimeyteen. (HS 11.10.96,
Pekka Tarkka)
Kirjailija itse haluaa sanoa Internet-sivujen lukijalle: "Jokainen
paikka on maailman keskipiste. Joka paikasta on yhtä
lyhyt matka aurinkoon".
|
|
|
|
|
Erno Paasilinnan tuotanto
Teokset:
Kylmät hypyt (1967)
Alamaisen kyyneleet (1970)
Mainio vallankumous (1972)
Synnyinmaan muistot (1973)
Timo K. Mukka (1974)
Lukemista kaikille (1975)
Valitut satiirit (1976)
Musta aukko (1977)
Kadonnut armeija (1977)
Siperialainen estetiikka (1978)
Kaukana maailmasta (1980)
Maailman kourissa (1983)
Yksinäisyys ja uhma (1984)
Alamaisen elämää, kootut satiirit 1967-81 (1985)
Kansan palvelijoita, kootut kirjoitukset 1964-84 (1986)
Maailman sanoja ja tekoja (1986)
Majuri Holterin uroteko (1987)
Kotiseuduilla ja vierailla mailla (1988)
Lausui alustaja, joka korosti, kootut aforismit ja aforistiset
lauseet 1967-87 (1989)
Kauppamiehet isänmaan asialla (1991)
Nuoruusaikoja (1992)
Tosikertomuksia (1993)
Rohkeus: Arndt Pekurisen elämä ja teloitus (1994)
Tähänastisen elämäni kirjaimet (1996)
Riita maailman kanssa: kirjoituksia neljältä vuosikymmeneltä
(1997)
Ruumisarkun nauloja (1999)
Isoa Inaria kiertämässä (yhdessä Antti
Tuurin kanssa 1999)
Matkakuvia menneiltä ajoilta (2000)
Hyökkäyksiä ja puolustuksia Kirjanpitoa suuren
ajan mukana (2000)
Toimittanut:
Tunturit puhuvat (1963)
Pidot Aulangolla (1963)
Sanan vapaus (1964)
Laaja Lapinmaa (1965)
Kaukainen Pohjola (1968)
Pidot Suomessa (1972)
Lapin rajoilta (1973)
Lapin runot (1979)
Tuntureilta ja metsistä (1985)
Matkoja vanhassa Suomessa (1990)
Siintävät kaukaiset metsät (1993)
Petsamon kuvia (1997)
Erämiehiä ja erämaitten vaeltajia (2000)
Kamppailuja karhun kanssa 1800-luvulta
nykypäiviin (2001)
Käännökset:
Den forsvunne arméen : forteljinga om Den svarte majoren
og troppane hans is siste fase av ein krig. - Oslo, 1985.
(Kadonnut armeija - norj.)
Den förlorade armén : en berättelse om Svarte
Majoren och hans mannar i slutskedet av ett krig. - Hfors,
1990.
(Kadonnut armeija - ruots.)
Kadunud armee : jutustus Mustast Majorist ja ta väeosast
ühe soja loppjärgus. - Tallinn, 1979.
(Kadonnut armeija - viroksi)
Lugemist koigile. - Tallinn, 1993.
(Alamaisten elämää, Kansan palvelijoita - viroksi)
satiireja ja esseitä käännetty kaikkiaan 13
kielelle
FILI
- Suomen kirjallisuuden tiedotuskeskuksen käännöstietokanta
|
|
|
| |
Ote teoksesta Maailman sanoja ja tekoja (1986)
Tiedän neljä asiaa, jotka ovat kaikkein pahimpia
voitettaviksi. Ne ovat:
1. Jos pyrkii olemaan omaa tekstiään viisaampi
niin totisesti paljastaa suuren tyhmyytensä.
2. Syvähenkisyys on hirveän tympeätä,
varsinkin jos onnistuu sen luomisessa.
3. Paatoksen voi saada aisoihin vain ironialla, muuten se
on sietämätöntä nautittavaksi.
4. Yhtä lahjakkuuden lajia on mahdoton hallita, innostumista.
Päivitetty 16.6.2004 © Tampereen kaupunginkirjasto - Pirkanmaan maakuntakirjasto
2004
|
|
|
|
