 |
|
|
Ella
Ojala
|
- Ella Ojalan kirjat kertovat monesti kovistakin
kohtaloista, mutta painottelematta, arjen tasolla. Oman leimansa
niille antavat valoisa mieli, yksinkertainen huumori ja lämpö.
(HS 1994, Marja Niiniluoto) |
| |
synt. 27.4.1929 Lempaalassa, Inkerissä
asuu Tampereella
eronnut, kaksi tytärtä, kaksi lastenlasta
opinnot: Neuvostoliitossa keskikoulu, Suomessa suorittanut
arvosanoja Tampereen yliopistossa
ammatti: kirjailija, eläkkeellä; toiminut venäjän
kielen opettajana sekä oppaana ja venäjän kielen
tulkkina Tampereella
palkinnot: Tampereen kaupungin kirjallisuuspalkinto 1989,
1990
Inkeriläisten sivistyssäätiön ansiomerkki
harrastukset: lukeminen, runous, vieraat kielet, oppaana toimiminen
Ella Ojala on Suomeen muuttanut inkeriläinen, jonka
kirjallinen tuotanto käsittää romaaneja, sananlaskukokoelman
sekä valokuvateoksen Pelastunut albumi.
|
|
 |
"Olen kirjoittanut niin kauan kuin muistan", kertoo Ella
Ojala. "Elämäni vaiheet ovat olleet niin poikkeukselliset,
että niistä on ollut pakko kirjoittaa. Päiväkirjoja
olen kirjoittanut säännöllisesti kahdeksantoistavuotiaasta
saakka. Runoja olen kirjoittanut niin kauan kuin muistan.
Haluan, että totuus jää elämään,
kun minusta aika jättää."
Ella Ojala kuvailee omaa luovuuttaan sanomalla, että
hänellä on jatkuva halu kirjoittaa. "Elämä
on aina uusi ja arvaamaton. Myös elämä on ollut
niin rikas ja kartoittamisen arvoinen. Sitäpaitsi luova
ihminen haluaa luoda jatkuvasti. Luova ihminen on kuin virtaava
vesi. Ei veden virtausta voi pysäyttää. Niin
kauan kuin jaksan, haluan kirjoittaa ja luoda uutta. Kaikki
tämä vaatii kovaa itsekuria. Toivottavasti jaksan,
enkä anna periksi." Ojala sanoo iän myötä
tulleensa kriittisemmäksi. Vaikka ikääntyminen
on luonnostaan tuonut oman lisänsä itse fyysiseen
kirjoittamisprosessiin, tietokoneella on monta aloitettua
ja jo pitkällekin vietyä aihetta. Kirjoittaminen
jatkuu. Ella Ojala toivoo, että voisi julkaista vielä
kirjoja. Runoja hän kirjoittaa edelleen.
"Jo lapsena lainasin koulukirjastosta venäjäksi
käännettyjä teoksia", kertoo kirjailija tärkeistä
kirjailijoista ja teoksista elämässään.
"Mark Twainin Tom Sawyer teki minuun syvän vaikutuksen.
Samoin pidin Charles Dickensin Oliver Twististä. Myös
Victor Hugon Kurjat vaikutti voimakkaasti. Aikuisena Suomessa
aluksi eniten pidin Knut Hamsunin teoksista. Myöhemmin
olen pitänyt lukemattomista kirjailijoista."
Ella Ojalalle pirkanmaalaisuus on tärkeää siksi,
että hän on on asunut Pirkanmaalla kauemmin kuin
missään muualla ja hän on myös viihtynyt
täällä. Ojala on toiminut Tampereen kaupungin
oppaana lähes kolmekymmentä vuotta. Myös Lempäälä
on hänelle tärkeä. Pirkkalaiskirjailijoiden
tilaisuuksiin Ella Ojala osallistuu aktiivisesti.
Ella Ojalan romaanisarjan teokset Pitkä kotimatka (1988),
Suomi näkyy (1990) ja Ensimmäinen kevät (1994)
ovat muistelmaromaaneja inkeriläisperheen kohtalosta
Neuvostoliitossa ja Suomessa. Samaa
omakohtaista tematiikkaa käsittelee myös v. 1991
ilmestynyt muistelmateos Pelastunut albumi. Inkeriläistä
kansanperinnettä, sananlaskuja ja sanontoja Ojala on
kerännyt kokoelmaansa Sananlaskuja, tarinoita, mielleyhtymiä
(2000).
Omista teoksistaan hän pitää tähän
asti merkittävimpänä romaaniaan Pitkä
kotimatka (1988). "Se teos vaati minulta eniten. Se oli ensimmäinen
julkaistu kirjani. Se on myös aiheena poikkeuksellinen.
Pitkä kotimatka kertoo lapsuuteni vaiheikkaista tapahtumista.
Se on kirja, joka kiinnostaa myös elokuvaohjaajia." Kirjaa
on myös siteerattu antologioissa kuvaamaan inkeriläisten
historiaa. Ojala sanoo, että kesti vuosikymmenet, ennen
kuin Suomessakaan saattoi inkeriläisistä julkaista
vapaasti tietoa. Marja Niiniluoto toteaa Pitkä kotimatka
-romaanin arviossaan: "Ella Ojala kertoo eloisasti ja mukaansatempaavasti
tarinansa, jota hän myös on saanut hioa useita vuosia
ennen kuin käskirjoitus sai kustantajansa. Yksi viiveen
syy saattaa olla se, että paljastavat inkeriläistarinat
eivät ennen glasnostia olleet niinkään kurssissa."
(HS 5.6.1989, Marja Niiniluoto)
Ella Ojalalla on humanistinen näkemys elämästä.
"Haluaisin sanoa ihmisille: rakastakaa toisianne. Auttakaa
kanssaihmisiä, sillä elämä, pitkäkin,
on lyhyt. Itse olen aina rakastanut kanssaihmistä vilpittömästi.
Haluaisin yhä edelleen jaksaa luoda hyvää kirjallisuutta.
Haluaisin luoda uskoa parempaan huomiseen. Totuuteen. Ja ennen
kaikkea totuuteen. Totuus on se, joka ei pala tulessakaan.
Myös kielet on valtava pääoma, jota ei ihmiseltä
voida riistää pois. Kaiken muun voi kadottaa, mutta
sen minkä on oppinut, sitä ei kukaan eikä mikään
mahti maailmassa voi riistää pois. Olen sen kokenut
jo varhaislapsuudessani. Paras opettajani on ollut oma äitini.
Toivoisin, että äidit jättäisivät
lapsilleen perinnöksi rakkauden ja viisauden. Myös
hellyyden ja kurin. Kuka kuritta kasvaa se kunniatta kuolee,
sanoo vanha sananlasku ja uskon sen pitävän paikkansa
myös tänäkin päivänä."
|
|
|
| |
Ella Ojalan tuotanto
Romaanit:
Pitkä kotimatka (1988), äänikirja (1988)
Suomi näkyy (1990), äänikirja (1991)
Ensimmäinen kevät (1994), äänikirja (1995)
Muita teoksia:
Pelastunut albumi (1991), äänikirja (1991)
Sananlaskuja, tarinoita ja mielleyhtymiä (2000)
Runoja, artikkeleita, antologioita:
Aamulehdessä, Iltasanomissa, Inkeriläisten viestissä,
Carelica-lehdessä,
Venäjällä ilmestyvässä Verso-lehdessä
sekä Virossa ilmestyvässä Inkeri -lehdessä ilmestynyt runoja ja artikkeleita.
Inkerin maalla : muistoja Inkerin maasta ja kansasta sanoin ja kuvin [antologia] / toim. Hennes Sihvo (1989)
Että iloni olisi tuuli joka kantaa [runoantologia ; Mummon Kammarin 15-vuotisjuhlajulkaisu] / toim. Terttu Härkönen (2004).
Runoja käännetty unkariksi 2002
Teosten saatavuus PIKI-verkkokirjastossa
|
|
|
 |
Ote teoksesta Ensimmäinen kevät (1994)
Elisa nousi ja avasi huoneensa ikkunan. Ilma oli marraskuiseksi
ihmeellisen leuto. Hän näki valjun auringonkajon,
joka oli kuin lupaus uudesta keväästä, joka
tulisi sitten, kun ensin olisi eletty pitkä, pimeä
talvi.
"Pitkä, pimeä talvi", Elisa toisti mielessään.
Ei, hän ei saanut ajatella sitä. Hän muisti,
miten Esa oli aina haulunnut hänen olevan onnellinen
ja kieltänyt Elisaa vajoamasta synkkyyteen ja pelkoon.
Miten Esa olikaan torunut häntä, kun hän oli
lähettänyt miehelle surullisen Kevät-runonsa.
"Elisa-pieni, miksi tuollainen epätoivo?" Myöhemmin
hän oli kirjoituttanut Elisalla runon uudestaan. "Kirjoita
sitä niin kauan kuin siitä tulee iloinen, niin että
kuulet itsekin kevään kohinan. Niin kuin silloin
ensimmäisenä vappuna, kun sielusi nousi musiikin
siiville ja kaarsi taivaalle kuin vapaa lintu visertämään
ylistyslaulua keväälle. Sinä et saa surra,
sinut on luotu iloon."
Yhtäkkiä Elisa tiesi, mitä tekisi. Hän
esittäisi Suojalla ylimääräisenä
numerona Kevät-runonsa. Varastonhoitaja tiesi hänen
runoharrastuksestaan, hän kyllä suostuisi. Sitä
Esakin olisi varmasti tahtonut. Eikä hän surisi
huomispäivää. "Huomiseel on huomisen huolet",
sanottiin Inkerissä. Ja: "Huominen pittää huolen
itsestään." Elämä näyttäisi,
mitä se toisi tullessaan.
----
Aforismi rakkaudesta
Rakkaus ei koskaan kuole,
mutta se saattaa muuttaa majaa
siksi sitä on hellin hoivattava,
että se pysyisi siinä majassa
jonne se sattumalta on eksynyt.
Julkaistu Inkeriläisten viestissä 1981:10 nimimerkillä
Piilon Piika
|
|
|
| |
LÄHTEITÄ JA LINKKEJÄ:
Lehtileikkeet : Ella Ojala (Tampereen kaupunginkirjasto)
Carelica - Eteläkarjalaisia kirjailijoita - Lappeenrannan maakuntakirjasto
Kalevalaseuran vsk 69-70 : Inkerin teillä / toim. Pekka Laaksonen, Sirkka-Liisa Mettomäki (1990) ;sis. Hannes Sihvon artikkelin: Inkeri-passio : katsaus Inkeri-kirjallisuuteen Stalinin vainovuosilta glasnostin aikaan (s. 231-241).
Lähteiden saatavuus PIKI-verkkokirjastossa
Päivitetty 16.6.2004/14.12.2005/29.8.2011 © Tampereen kaupunginkirjasto - Pirkanmaan maakuntakirjasto
2004
|
|
|
