Uolevi
Nojonen
(oik. Ylä-Nojonen,
Ahti Uolevi)

- Nojonen on yksinkertaisten asioiden tuottaman pienen onnen, pilaantumattoman luonnon ja hellien vilpittömien tunteiden hymyilevä, mutta sitä sinnikkäämpi asiamies, ja hänen kuvaamissaan nuorissa on myös uudenlaista avoimuutta ja veitikkamaisuutta suhteessa toiseen sukupuoleen, uskallusta unelmiin ja rakkauden valtaan. (Kerttu Manninen, Suomalaisia lasten- ja nuortenkirjailijoita IV, 1987)

synt. 3.6. 1939 Virroilla 
asuu Tampereella 
naimisissa, puoliso Tarja Hillevi os. Kiviharju
4 lasta 
opinnot: HuK 
päätoiminen kirjailija
harrastukset: shakki

palkinnot: 
Valtion kirjallisuuspalkinto 1969, 1975, 1982, 1988 
Tauno Karilaan palkinto 1973 
Topelius-palkinto 1973, 1989 
Hämeen läänin taidepalkinto 1989 
Tirlittan palkinto 1995, 1980 
Pro Arte Tawastica -mitali, 1997 
Tampereen kaupungin kirjallisuuspalkinto 1975, -82,
-85, -89 ja -93
Kurun kunnan kulttuuripalkinto
Antti Lizelius -patsas

Uolevi Nojonen on tamperelainen nuortenkirjailija, jonka tuotanto käsittää yli 20 nuortenromaania, kuunnelmia, näytelmiä ja tv-tekstejä. Nojosen tuotantoa on käännetty ruotsiksi, tanskaksi, norjaksi ja tšekiksi. 

Uolevi Nojonen ryhtyi omien sanojensa mukaan kirjoittamaan kiinnostuksesta sanalliseen ilmaisuun. Hänen esikoisteoksensa Sigmund Freudin kaamea flunssa ilmestyi 1968. Teoksesta sanottiin mm.: "Nojosen romaanille on olennaista kunnioittava suhtautuminen nuoriin, heidän vaikeuksiinsa, kirjailijan työn oikea arvostaminen. Nojonen on saanut hyvän otteen: hän ei löperrä eikä hurskastele, ei siloittele eikä piilottele. Huumori on tervettä ja osuvaa, riittävän helposti lohjennutta." (AL 26.9.68, Arto Seppälä) 
Ismo Loivamaan mukaan Nojosen esikoinen sisältää ohjelmanjulistuksen kirjailijan koko myöhemmälle tuotannolle: kirjailija seuraa myötätuntoisesti omapäisten, itsenäisesti ajattelevien poikien elämää. (Kotimaisia nuortenkirjailijoita 3 / toim. Ismo Loivamaa, 2001) 

Kiitetty, koulukuvauksen modernina klassikkona pidetty nuortenkirja Askeetti ei saa komplekseja (1972) toi Nojoselle Topelius-palkinnon. Kirjassa herätti huomiota huumori, joka paikka paikoin kääntyy itseironiaksi ja josta löytyy myös totisempi puoli. "Nojonen on hiljainen ja miellyttävä kertoja, joka tavoittaa tavanomaisista asioista mukavia sävyjä, kulmia katsella." (AL 19.10.72, Arto Seppälä)

Uolevi Nojosen luovan työn lähtökohtia ovat aikamme helppoudet ja vaikeudet, joita ikä on syventänyt. Hengenheimolaisia ovat Juhani Peltonen ja Veikko Huovinen. Nojoselle tärkeitä teoksia ovat Anton Tšehovin Sahalin ja John Steinbeckin Ystävyyden talo. 
Nojonen pitää tähänastisessa tuotannossaan merkittävimpänä v. 2003 ilmestynyttä teostaan Niin kauan kuin on elämää. "Kirjoittaminen sattui, mutta piti minut elämässä kiinni." Ihmisen ääni -sarjassa ilmestynyt teos kuvaa surua suurten menetysten jälkeen ja toivoa elämän jatkumisesta kaikesta huolimatta. Teos sisältää myös balladimaisen kertomuksen Karhu ja naarassusi.
Omista aiemmista teoksistaan merkittävimpänä hän pitää Yksinäisen suden mailia (1994), joka on "läheinen ja omakohtainen". Kritiikki totesi: "Nojonen jaksaa antaa kuvattavilleen aikaa. Hänen teoksissaan mikään ei tapahdu liian nopeasti tai varhain. Hän palkitsee lukijansa loppuhuipennuksella, joka asettaa teoksen kaikki osat kohdalleen." (AL 10.12.94) 

Lasten- ja nuortenkirjailijaksi leimautuminen ei Nojosta hätkähdytä. "Ihmisen kasvuvuodet, kouluikä ja nuoruus kiinnostavat minua. -- Kirjailijalle ei aihe aseta kirjoittamisen kriteerejä. Hänen on kirjoitettava niin hyvin kuin mahdollista luokitetaanpa hänen teoksensa mihin kategoriaan hyvänsä." (AL 18.9.88) 
"Omalta osaltaan kirjailija on vaikuttanut humoristisen nuortenkirjan vankistumiseen viime vuosikymmeninä. Nojosmainen huumori liittyy vaivattomasti jopa ongelmarealismin raameihin. Nojosen kirjoissa nuorten ongelmat eivät tosin milloinkaan ole paisuteltuja tai ylitsepääsemättömän kiperiä: keskipisteenä on aina jokseenkin tavallinen nuori kasvukipuineen." (Kotimaisia lasten- ja nuortenkirjailijoita 3 / toim. Ismo Loivamaa, 2001)

Pirkanmaalaisuuden Uolevi Nojonen kokee itselleen tärkeäksi ja sanoo olevansa juurillaan. Hän asuu Tampereen Petsamossa. "Petsamon reservaatissa tapaan usein vanhoja viisaita tamperelaisia ja kuulen terveitä mielipiteitä, terveempiä kuin lehdistä juurikaan saa lukea. -- Ei minun kaupunkiin tarvitse tulla. Kyllä Petsusta aiheita löytyy." (AL, Olli Kemmo 4.11.93)

Uolevi Nojosen tuotanto

Nuortenkirjat: 

Sigmund Freudin kaamea flunssa (1968) 
Askeetti ei saa komplekseja (1972) 
Tinatähti ja Anselmin aarre (1974) 
Tartsan Koivula suomalaisessa leppämetsässä (1977) 
Matalat aidat (1978) 
Röönpöök (1979) 
Matkatoverit (1979) 
Luumujengi (1980) 
Roope ja Raisa (1981) 
Takku ja teltta ykkönen (1982) 
Tandem iskee suoneen (Asko Martinheimon kanssa 
1982) 
Juttu on Tandem (Asko Martinheimon kanssa 1982) 
Hommat hanskassa Johnny (1984) 
Takku ja teltta kakkonen (1985) 
Iloiset tutkimusmatkat (1987) 
Pallo sukassa (1988) 
Ruudussa räntää (1990) 
Vilkku ja vaarallinen varasto (1991) 
Vilkku ja punaisen auton metsästys (1992) 
Vilkku ja sataman salaisuus (1993) 
Yksinäisen suden maili (1994) 
Rikkiviisan käsikirja (yhdessä Lassi Nojosen kanssa 1995) 
Vilkku ja hirmuiset hevosvarkaat (1995) 
Rikkiviisaan toinen käsikirja (Lassi Nojosen kanssa 1996) 
Vilkku ja oudot olosuhteet (1997) 
Kumipallopeli (1999) 
Rikkiviisaan kolmas käsikirja (Lassi Nojosen kanssa 1999) 
Rikkiviisaan neljäs käsikirja (Lassi Nojosen kanssa 2001) 
Rikkiviisaan uusi tuleminen (Lassi Nojosen kanssa 2003)

Muita teoksia: 

Virtain meijerihistoria (1972) 
Antista Anttiin (1976) 
Matkatoverit : M. A. Castrénin matkat (1979) 
Kurun säästöpankki 100 vuotta (1980) 
Kurun koululaitos 100 vuotta (1981) 
Katu: rakkaudesta Tampereen Hämeenkatuun (toim.)(1982) 
Kurun Ryhti 60 vuotta (1984) 
Kylän synty (1984) 
Talonpojan poika ja suutarin tytär (sukututkimus, 2000)
Niin kauan kuin on elämää (2003)

Kuunnelmat: 

Joen rannassa (1971) 
Elokuinen välikohtaus (1972) 
Renate on kuollut (1987) 
Runoilijan vapaus (1990) 
Sillankorvan Aune (1999)

Televisionäytelmät: 

Tähkänpoimija 
Mutantti 
Elias vaeltaja 
Pelimiehiä 
Maa on litteä - Rikostoverit 

Nuorten ja lasten näytelmiä: 

Kuka uskoo haikaraa? 
Neljä päivää 
Eläinpuiston elämää 
Tiu tau tillin tallin (1998)
Jo joutui armas aika (2006)

Musiikkinäytelmiä:

Ruukullinen multaa (1990)
Karhu-ooppera (1995)
Itse iloinen leski (1996)
Nälkä (1996)
Vaikka henki ja kengät menis (2006)

Kaukana soi haitari (komedia, 1996)

Lisäksi paljon muita kuunnelmia, näytelmiä, satutekstejä ja dramatisointeja. 

Käännökset: 

Anselmis skatt. - Sthlm, 1976. 
(Tinatähti ja Anselmin aarre - ruotsi) 

Blöd i bolden. - Köbenhavn, 1991. 
(Pallo sukassa - tanska 

Freuds fatala förkylning. - Sthlm, 1975. 
(Sigmund Freudin kaamea flunssa - ruotsi) 

Jeg og meg selv. - Oslo, 1977. 
(Sigmund Freudin kaamea flunssa - norja) 

Neco jako chripka. - Praha, 1987. 
(Sigmund Freudin kaamea flunssa - tšekiksi)

FILI - Suomen kirjallisuuden tiedotuskeskuksen käännöstietokanta

Teosten saatavuus PIKI-verkkokirjastossa

Ote teoksesta Niin kauan kuin on elämää (2003) 

Luopumisen tuska

Olen noussut lukemattomina aamuina tähän, tuijottanut kadulle, vastapäisen talon tiilikattoa, katon kaari-ikkunaa, valkoista seinää ja seinän ilmanottoaukkoja. Olen noussut lukuisina tuskantäyteisinä, toivottomina aamuina tuijottamaan tyhjää ruutua.
   Elämä, joka minulla oli, tuntuu käsittämättömän kaukaiselta. Se tuntuu lämpimältä, turvalliselta ja hyvältä mutta menetetyltä siksikin, että muistot sattuvat liikaa. Nyt vain hytisen kylmästä.
    Tyhjän kirjoitusruudun pelottavuutta ei kuitenkaan ole. Vuosikymmenien aikana silloin tällöin ilmestynyt pelko, että en osaa kirjoittaa seuraavan kirjan ensimmäistä virkettä, ei enää merkitse mitään. Pinnan rikkominen ei ole ongelma. Mikään ei ole tärkeää. Kuvittelen jaksavani. Tiedän olevani murtumispisteessä. Asiat ovat vailla merkitystä. Sisältöjä ei ole.
    Hyvä kun saan olla tässä, tuijottaa tyhjää ruutua, joka ei pysty vaatimaan minulta sanoja, pinnan rikkomista ja tarinan aloittamista. Olen menettänyt kaiken ja siksi olen voitolla arjen välineistä, riippuvuuksista, velvollisuuksista ja tarpeista. Ei ole olemassa asiaa, jonka tähden tuntisin välttämättömäksi tehdä jotakin. Toivon, että motiivi löytyy, mutta en uskalla uskoa, en vaikka ihmeitä on jo tapahtunut. Minä istun tässä, Petsamon kodissa, työhuoneessa, sähköpyörätuolissa, kirjoitan ensimmäisiä virkkeitä maaliskuun yhdeksännentoista päivän jälkeen. Se on ihme. 

LÄHTEITÄ JA LINKKEJÄ: 

Suomalaisia lasten- ja nuortenkirjailijoita IV / toim. Vuokko Blinikka, Kari Vaijärvi (Suomen kirjastoseura 1987)
Rivien välistä : näkökulmia nuorille kirjoittamiseen / toim. Ismo Loivamaa et al. (Suomen nuorisokirjailijat 1990)
De skriver för barn och ungdom : översatta nyförtidsförfattare / medarbetare Kerstin Auraldsson et al. (Bibliotekstjänst 1991) 
Pirkanmaalaisia nuortenkirjailijoita / toim. Katariina Ahtiainen et al. (Suomen nuortenkirjaneuvoston Tampereen osasto 1993)
Kotimaisia lasten- ja nuortenkirjailijoita 3 / toim. Ismo Loivamaa (BTJ Kirjastopalvelu 2001)
Nojonen, Uolevi  Niin kauan kuin on elämää (WSOY 2003)
Lehtileikkeet : Uolevi Nojonen (Tampereen kaupunginkirjasto)

Suomen Nuorisokirjailijoiden matrikkeli
Sanojen aika - Helsingin kaupunginkirjasto

Lähteiden saatavuus PIKI-verkkokirjastossa

Päivitetty 25.8.2004/14.12.2005/17.12.2008/15.12.2010

© Tampereen kaupunginkirjasto - Pirkanmaan maakuntakirjasto 2004