Tuula T.  
Matintupa

- Niin dekkareissa kuin nuortenkirjoissaan Tuula T. Matintupa viljelee railakasta huumoria. Hänen kerrontansa nousee arjesta, ja ihmisten tekemiset ja vuoropuhelut ovatkin kotimaista arkea eloisimmillaan. Hän luottaa tavalliseen elämään, jonka keskelle jännityksen elementit nousevat miltei huomaamatta. (Eila Jaatinen teoksessa Kotimaisia nykykertojia 3 [2000])

synt. 25.1.1950 Kauhajoella, asuinpaikka Lempäälä
perhesuhteet: eronnut, kolme aikuista lasta ja kolme lastenlasta
opinnot, tutkinnot: yo-merkonomi, kasvatustiet. maisteri
ammatti: luokanopettaja

palkinnot: Alajärven kaupungin kulttuuripalkinto v. 1997, Kuvastaja-palkinto vuoden parhaasta fantasiakirjasta v. 2003
harrastukset: "Harrastan mitä milloinkin, tällä hetkellä mm. perhosorkideoita, mutta lukeminen ja kirjoittaminen pysyvät."

Tuula T. Matintupa on Lempäälässä asuva opettaja ja sivutoiminen kirjailija. Hänen esikoisteoksensa oli nuortenromaani Hullu vuosi (1993). Nuortenromaanien lisäksi hän on kirjoittanut fantasiaromaanin ja yksitoista dekkaria.

Kirjailijan uraansa Tuula T. Matintupa taustoittaa lapsuudestaan lähtien: "Minulle on luettu pienestä pitäen. Jonkinlaista kirjallista yritystä oli jo ennen luku- ja kirjoitustaitoa. Yritin piirtämällä laatia omia tarinoita. Muistaakseni se oli hyvin turhauttavaa. Päähenkilöstä, joka oli prinsessa (hänet tunnisti kruunusta), lähti viivojen verkosto kohti erinäisiä kohtaloita. Lopputulos oli, että arvon neito näytti seikkailunsa tuoksinassa hämähäkinseitissä pyristelevältä saaliseläimeltä. (Kuvaamataito ei ole koskaan ollut minun lajini muutenkaan!)"

Tuula T. Matintuvan esikoisteos Hullu vuosi (1993) on nuoren tytön selviytymis- ja kasvutarina. Vuonna 1998 ilmestynyt Lasilintu on myös nuortenkirja. Se käsittelee murrosikäisen nuoren suhdetta omaan kehoonsa, ja kirjan teemana on anoreksia. Nuoren suhde vanhempiinsa, kouluun ja ystäviin ovat myös keskeisesti esillä romaanissa. Otsikolla Lasilintu lentää Sanna Kivimäki arvioi teosta: "Matintupa kuvaa oivaltavasti Jennin sairastumiskierteen katkonaisuutta ja poukkoilevuutta. - - Lasilintu on sujuvasti kirjoitettu, sympaattinen ja valoisa kertomus." (Onnimanni 1998, 3 liite s. 10)

Merkittävimpänä teoksenaan tähänastisessa tuotannossaan Matintupa pitää romaaniaan Tuulen kalastajat (2002). "Fantasiakirja Tuulen kalastajat on minulle tärkeä. Löysin siinä keinon tuoda saarnaamatta ja osoittelematta esille asioita, joita pidän tärkeinä: inhimillisyyttä, erehtymistä ja uudelleen yrittämistä, suvaitsevaisuutta, ystävyyttä, vapautta, valitsemista ja uskoa." Niklas Bengtsson arvioi Tuulen kalastajat hyväksi seikkailufantasiaromaaninksi: " - - tasokasta seikkailufantasiaa, mutta kirjan alku on raskaanpuoleinen, koska lukija joutuu omaksumaan nopeasti suuren henkilöjoukon fantasiakirjallisuuteen sopivine mutta kuitenkin hankaline nimineen." (Portti 2003, 1 s. 131)

Kirjoittamisensa lähtökohtia Matintupa selvittää: "Luultavasti halu selittää ja selventää maailmaa itselleni, jos siis dekkareista puhutaan. Henkinen ja fyysinen väkivalta pelottavat minua oikeasti. Ei niinkään, että pelkäisin henkilökohtaisesti uhriksi joutumista, vaan yleisellä tasolla, ja lisääntyvänä ongelmana. Kirjoitan ulos ahdistusta. Samalla kirjoitan sellaisia kirjoja, joita haluaisin rentoutuakseni lukea. Huumori auttaa käsittelemään vaikeita asioita."

Dekkariesikoinen oli vuonna 1996 ilmestynyt Kuolema kulkee kesässä. Sen päähenkilöiden, opettaja Annan ja poliisi Kukkamäen elämää ja kehittyvää suhdetta saadaan seurata rikosten selvittelyn lomassa Matintuvan myöhemmissäkin dekkareissa Pelko on armoton (1997) ja Yksi kirje liikaa (1998). Matintupaa on sanottu Leena Lehtolaisen hengenheimolaiseksi: "Niin Matintupa kuin Lehtolainenkin käyttävät vanhoja kaavoja, joihin he lisäävät ripauksen tuoretta näkökulmaa. Juuri sillä tavalla syntyy mielenkiintoisia dekkareita." (Ruumiin kulttuuri 1997, 4 s. 50, Janne Mäkelä kirjasta Pelko on armoton). "Kirja on nopealukuinen, kevyellä kädellä kirjoitettu. Tapahtuu hirveyksiä, mutta eivät ne nyt niin syvällisesti lukijaa kosketa. Nopealukuisuus sinänsä ei ole mitenkään negatiivinen asia, sehän tarkoittaa sitä että mielenkiinto ei ehdi herpaantua ja tarina kulkee jouheasti eteenpäin." (Ruumiin kulttuuri 1997, 4 s. 47-48, Sirpa Bitter kirjasta Yksi kirje liikaa)

Piippo ja mies Marokosta -dekkarissa (1999) rikosten selvittämisen aloitti kirjailijan uusi sankari, persoonallinen rikosylikonstaapeli Aleksanteri Piippo. Vuonna 2005 ilmestynyt Piippo ja häpeän kasvot on seitsemäs Piippo-dekkari.

Kritiikeissä dekkareita on kiitetty kielen sujuvuudesta, huolellisesta juonen kehittelystä, osuvasta huumorista ja erityisesti ihmissuhteiden kuvauksesta.

Itselleen tärkeitä kirjailijoita ja kirjoja Matintupa mainitsee Mika Waltarin Sinuhe egyptiläisen, Axel Munthen Huvila meren rannalla ja Isabel Allenden Henkien talon ja koko hänen muunkin tuotantonsa.

Suhdettaan pirkanmaalaisuuteen Matintupa selvittää: "Olen syntynyt ja kasvanut Pohjanmaalla, mutta vanhempani eivät olleet sieltä kotoisin. Pirkanmaalla olen asunut vasta vähän aikaa. Äitini isän suku on lähtöisin Vesilahdelta. Olen kotiutunut tänne hyvin. Pohjalaisuus on minussa syvällä, mutta siitä huolimatta tunnen, että juureni ovat täällä."

Tuula T. Matintuvan tuotanto

Romaanit:

Hullu vuosi (1993)
Kuolema kulkee kesässä (1996)
Pelko on armoton (1997)
Lasilintu (1998)
Yksi kirje liikaa (1998)
Piippo ja mies Marokosta (1999)
Piippo ja kuolemantanssi (2000)
Piippo ja kotoinen mafia (2001)
Tuulen kalastajat (2002)
Piippo ja piiloleikki (2003)
Piippo ja kaupan naiset (2004)
Piippo ja häpeän kasvot (2005)
Piippo ja katala kumppani (2007)
Piippo ja verhotut totuudet (2008)  

Teosten saatavuus PIKI-verkkokirjastossa

Ote teoksesta Piippo ja häpeän kasvot (2005)

Vanha sininen Saab ajoi ohitseni, jarrutti kiivaasti ja alkoi peruuttaa. Kohdallani se pysähtyi, ja pitkänsutjakka vaalea nuorimies nousi autosta leveästi hymyillen. - Mitä systeri? - Mitä broidi? minä vastasin. - Tulin varta vasten sinua etsimään, kun kuulin kylillä että olit tullut. -- Jesses! Viidakkorummut!
Tämän olin aivan unohtanut. Tulet pahaa aavistamatta ja kuvittelet että kukaan ei tunnista, koska kukaan ei tervehdi. - Jesses! sanoin uudestaan.

Jani löi nyrkillä takaluukkua ja kansi avautui varovaisesti ikään kuin se olisi ollut haluton nielaisemaan rinkkani. Laskin kantamukseni huokaisten laukkuni viereen. - Miten ihmeessä? - Helvi lainasi veistä, että sain lokeron auki. Pyysi sinua heittämään avaimen joskus ohi kulkiessasi. - Ja minkä helvetin takia? Kun se kerran jakaa veitsiä halukkaille avaajille. Panisi vain jonkun teräaseen roikkumaan kettingistä kaapin syrjään. Antoiko edes euroni takaisin? - Pyydä sitten samalla, kun viet sen avaimen. - Minulla ei ole pienintäkään aikomusta viedä avainta hänelle takaisin. Sinä saat tehdä sen.

Kaivoin hyödyttömän pellinpalan taskustani ja pudotin sen kojelaudalle. Ja kun avaimesta ei riittänyt enempää puheenaihetta, autoon tunkeutui vaivautunut hiljaisuus. Jani tuijotti keskittyneesti lumista tietä. Minä suljin silmäni ja yritin tahdonlujuudella karkottaa ikävän jyskyttävän päänsäryn, joka oli pääsemässä vallalle bussissa ottamastani särkylääkkeestä huolimatta. Viski ja siideri olivat tappava yhdistelmä!

-Mitä oikein on tapahtunut? Jani kysyi lopulta. - Aila sanoi, että olet ollut jo pitkään sairaslomalla. Miksi ihmeessä kukaan ei suostu selittämään mitään? - Sinä et sitten välittänyt itse tulla vilkaisemaan. Toiset kyllä jaksoivat ravata siellä ihan solkenaan! Janin ilme muuttui vältteleväksi. - Tiedäthän sä, mitä mä ajattelen sairaaloista. Kuule, ei kai sulla vain ole syöpä? - Syöpä! minä toistin. - Sekö on pahinta, mitä ihmiselle voi tapahtua? - En mä tiedä, niin kai. - Aivosyöpä. Se mulla on! Pahinta maailmassa on, että tulee hulluksi, minä sanoin. - Ja mulle on käynyt just niin. Minä olen mennyt päästäni sekaisin.

LÄHTEITÄ JA LINKKEJÄ: 

Kotimaisia nykykertojia 3 / toim. Kari-Otso Nevaluoma (BTJ Kirjastopalvelu 2000)
Haasio, Ari Kotimaisia dekkarikirjailijoita (BTJ Kirjastopalvelu 2001)

Artikkelit:
Koskinen, Liisa: Suopursu kukkii - arvostelu teoksesta Kuolema kulkee kesässä, Ruumiin kulttuuri 1996, 3 s. 49-50
Hakala, Jari: Murha mielessä - haastattelu, Opettaja 1997, 51-52 s. 42
Mäkelä, Janne: Kirkonkylästä kajahtaa - arvostelu teoksesta Pelko on armoton, Ruumiin kulttuuri 1997, 4 s. 50
Kivimäki, Sanna: Lasilintu lentää - arvostelu teoksesta Lasilintu, Onnimanni 1998: 3 liite s. 10
Bitter, Sirpa: Hortonomit hukassa kyläkoulusta - arvostelu teoksesta Yksi kirje liikaa, Ruumiin kulttuuri 2998, 4 s. 47-48
Kaskimies, Heikki: Puun ja koiran välissä - arvostelu teoksesta Piippo ja kotoinen mafia, Ruumiin kulttuuri 2001, 4 s. 49
Bengtsson, Niklas: arvostelu teoksesta Tuulen kalastajat, Portti 2003, 1 s. 131

Sanojen aika - Helsingin kaupunginkirjasto
Lakialla tuuloo- Seinäjoen kaupunginkirjasto

Lähteiden saatavuus PIKI-verkkokirjastossa

Päivitetty 20.12.2005/7.2.2007/17.9.2007/23.9.2008

© Tampereen kaupunginkirjasto - Pirkanmaan maakuntakirjasto 2005