 |
|
|
Timo Malmi
|
 "Paitsi
epäinhimillistä koneistoa Malmi kuvaa myös
inhimillisyyden pilkahduksia. Hän tähystää
toiseen maailmaan, tavalliseen ja unenomaiseen, arkeen ja
unelmiin. Niiden avulla selviävät ne jotka jotenkin
selvisivät. Kuvaus vaikeasta paluumatkasta onnistuu.
Tähkäpää, sotavangin laulu nostaa esiin
tärkeän aiheen, jota se käsittelee tavanomaisesti
mutta pätevästi." (HS 16.12.1999, Vesa Karonen romaanista
Tähkäpää, sotavangin laulu)
synt. 18.6.1948 Tampereella, jossa myös asuu
perhesuhteet: naimisissa, vaimo ja kaksi aikuista tytärtä
opinnot, tutkinnot: sosionomi 1972, filosofian maisteri 1978,
filosofian lisensiaatti 1996
ammatti: Tampereen yliopiston viestintäpäällikkö
luottamustoimet: Pirkkalaiskirjailijoiden hallituksen
jäsen 2001-, puheenjohtaja 2002 -, Kirjoittajayhdistys
Viitapiirin ensimmäinen puheenjohtaja 1995-97 ja jäsen
edelleen, Suomen Kirjailijaliiton jäsen 2000, Suomen
tiedetoimittajien liiton hallituksen jäsen sen perustamisesta
ja puheenjohtaja kolme vuotta
palkinnot: Pirkanmaan kirjoituskilpailun runosarjan voittaja
1996
Tampereen kaupungin kirjallisuuspalkinto romaanista Tähkäpää,
sotavangin laulu vuonna 2000
harrastukset: kalastus, kylähulluus, vanhat asiat ja
ikuinen viisaus
|
|
| |
Miksi ryhdyit kirjoittamaan, miten sinusta tuli kirjailija?
-kysymykseen Timo Malmi vastaa:
"Ensin puhui kieli, sitten kynä. Olen lapsuudesta asti
kuunnellut läheisiä ihmisiä, mummuja, vaareja.
Keskikoulussa minut palkittiin Työväen muistitietotoimikunnan
keräyskilpailussa. Aihe oli vuoden 1918 sota. Jatkoin
kuuntelua vuosiin 1939-40, äänitin ajan 1941-44.
Ensin jututin rintamalla olleita, sitten sotavankeuden kokeneita.
Teksteissäni tarina ja tosi, fakta ja fiktio vaihtelivat
kauan paikkaa. Aluksi yritin runokirjaa, mutta sain valmiiksi
lisensiaatin työn. Lopulta tarinat syöksähtivät
riveistä niteiksi, joita yhdisti rakkaus, kaipaus ja
sota. Ensimmäisestä runokirjastani tuli väitöskirja.
En saanut palkanylennystä, mutta hengenkorotuksen ja
fiktion vimman. Nimeän sen dosentuuriksi erikoisalana
jatkaa siitä, mihin tiede lopettaa."
Luovan työnsä lähtökohdista Timo Malmi
kertoo: "Tuntea ja kertoa omista ja vieraista maailmoista,
niin että ne molemmat joskus tuntuisivat itse eletyiltä."
Itselleen tärkeitä kirjailijoita ja kirjoja Malmille
ovat olleet "tamperelaiset mestarit niin tekstien kuin fyysisen
läheisyyden takia. Äiti oli samassa työväenopiston
keskustelupiirissä kuin Lauri Viita. Isä ajoi hänen
betonimyllylleen hiekkaa."
Pirkanmaan ja pirkanmaalaisuuden merkityksestä itselleen
Timo Malmi toteaa: "Pirkanmaa on antanut kieleeni kolme deetä.
Ensimmäisen sain Pispalassa, josta nousin Kalevaan kivitalon
reerappuun. Kesät vietin Teiskon Velaatassa, jossa soulin
äilen kanssa lahlen yli. Omat
lapseni kasvatin jo Domuksen päiväkodissa."
|
 |
Timo Malmin esikoisteos, runokokoelma Welaatta : maito, maa
ja vesi ilmestyi v. 1998. Kokoelma sai hyvän vastaanoton:
"Takakansi kutsuu Welaattaa 'hämäläiseksi Spoon
River -antologiaksi' ja vertaus sopiikin hyvin. Suuren osan
kokoelmasta vievät teiskolaisen Velaatta-kylän asukkaiden
pikamuotokuvat, lapsen silmin ja aikuisen ajatuksin kunnioittavasti
tehdyt. Suurimman monumentin Timo Malmi on kuitenkin rakentanut
mummulleen, lapsuutensa perushahmolle. -- Keski-ikäisen
miehen tarve kirjoittaa talteen jo katoamassa olevan kylän
(nykyisin yhden Tampereen kaupunginosan) historian välähdyksiä
on sympaattinen ja ilmeisen syvä. Se rinnastuu oman katoavuuden
oivallukseen, jonka puolestaan omat pienet lapset tekevät
todelliseksi." (HS 11.11.1998, Suvi Ahola)
Timo Malmin lisensiaattityö v. 1995 on Jatkosodan suomalaiset
sotavangit neuvostojärjestelmässä ja tästä
aiheesta kertoo myös hänen romaaninsa Tähkäpää,
sotavangin laulu (1999). Timo Malmi kertoo itse teoksen synnystä:
"[Tähkäpäässä] on kerrottu monen
sotavangin tarina yhden miehen kautta. Hienosti sanottuna
se on alussa yhden miehen tarina, joka loppua kohti kasvaa
useiden miesten tarinaksi, eräänlaiseksi suureksi
runoelmaksi tai sinfoniaksi. -- Kun aloin tutkia sotavankien
kohtaloita 15 vuotta sitten, aluksi kirjoitin heidän
tarinoitaan ylös runomuodossa. Halusin julkaista näitä
runoja tai balladeja tämän romaanini sivuilla. --
Halusin kirjoittaa tämän romaanin mm. siksi, että
arviolta 1400:n sotavankileirillä menehtyneen suomalaisen
miehen ja naisen sukulaiset saisivat tietää edes
jotain läheistensä kohtalosta. Sodan vaietuista
seurauksista ja hirvittävistä ihmiskohtaloista puhuminen
ei ole mielestäni koskaan liian myöhäistä.
Sodan syttyminen saattaa olla nopeaa, mutta sodan jälkiselvittelyt
inhimillisellä tasolla ovat pitkäveteisiä vieraita,
sukupolven mittaisia." (KU 12.10.1999, Juha Drufva)
"[Romaani Tähkäpää]-- kertoo jatkosodan
alussa vangiksi joutuneen suomalaiskersantin lähes nelivuotisesta
Neuvostoliiton-retkestä. Vuonna 1915 syntyneen Väinö
Ilmari Tähkäpään juuret ovat Teiskon Welaatan
kylässä, samassa paikassa josta Malmi kirjoitti
omaperäisen runokokoelman Welaatta (1998). -- Sotavangin
laulun vahva puoli on siinä sävyssä, jolla
selviämisen ihme on kuvattu. Äärimmäisen
kurjuudenkin läpi voi päästä." (TS 13.1.1999,
Matti Peltonen)
|
|
|
 |
Timo Malmin tuotanto
Runoteokset
Welaatta : maito, maa ja vesi (1998)
Ihmisten maa = Menneskenes land = Inuit nunaat (2000)
Mukana useissa antologioissa
Romaanit
Tähkäpää, sotavangin laulu (1999)
Puolueen lemmikki (2007)
Tietokirjallisuus
Suomalaiset sotavangit Neuvostoliitossa 1941-1944 : miehet
kertovat (2001)
Isän ikävä : sotaorvot kertovat (2001)
Tampere tulessa 1918 / toimittaneet Timo Malmi ja Ari Järvelän (2008)
Esseet
Sanat ja sota: Tampereen aika ja henki, kirjassa Mot mot
: elävien runoilijoiden klubin vuosikirja 2002 (2002).
Tiedeartikkelit
Talvisodan sotavangit, teoksessa Talvisodan pikkujättiläinen
(1999)
Jatkosodan sotavangit, teossarjassa Suomi 85 - Itsenäisyyden
puolustajat, osassa Kotirintama (2002)
Jatkosodan suomalaiset sotavangit Neuvostoliitossa, äänikirjassa
Sota ja rauha (2002).
FILI
- Suomen kirjallisuuden tiedotuskeskuksen käännöstietokanta
Teosten saatavuus PIKI-verkkokirjastossa
|
|
|
| |
Tekstinäyttteenä haikuja:
Haluan jättää
tervatut puumerkkini
äitini kieleen.
Vedessä veneen raja,
tuulena timoteissä.
--------------------------
Hiroshima
Leimahdus klo 8.15.
Saan nähdä Hiroshiman
itkuiset kasvot.
Aamulla alkaa päivä.
Pelkoni vuosisata.
Naiset ja herrat,
hetken juna pysähtyy.
Hiroshimanne,
aikakautenne alku.
Taiteltu origami.
Kokoon rukoukset
kuin liljat sydämeeni.
Itkun taittamaan.
Odotan kesää.
Kantamaan sateen versot.
Päivät puun alla.
Maisema kiitää;
siirtää toiveita kohti.
Sunnuntai lepää
räjähdyksen varjona.
Jumala on lähtenyt.
Lentäjä liitää,
suuntaa toiveita kohti.
Elokuun 6. 1945.
Minä sinun luoksesi.
Voi, kirsikankukkani.
Aivot, lihat, luut,
pommien pudottajat.
Sankarit, kaikki.
Japania ei
enää ole, väitätte,
laulavat linnut.
Kimonottomat geishat
temppelien hiljaisuus.
Lomaturisti
atomipommin jälkeen
Hiroshimassa.
He katsovat minua.
Amerikkalainenko?
Tanssivat häitä
voimalinjojen tangot.
Maapallo pyörii.
Uupumattomin
elävä opettaja:
ihminen itse.
Rikon patoni
sulavissa vesissä.
Tulen sinuksi.
Teen sammakon lintupuun,
enkä lue laulujani.
Toivoni elää,
missä joet virtaavat.
Ajatuksissa.
|
|
|
| |
LÄHTEITÄ JA LINKKEJÄ:
Mot mot : elävien runoilijoiden klubin vuosikirja 1998
/ toim. Juhani Ahvenjärvi, Panu Tuomi
Lehtileikkeet : Timo Malmi (Tampereen kaupunginkirjasto)
Pispalan
kirjastotalon lauteilla
Lähteiden saatavuus PIKI-verkkokirjastossa
Päivitetty 16.6.2004/2.4.2008 © Tampereen kaupunginkirjasto - Pirkanmaan maakuntakirjasto
2004
|
|
|
