Harri István Mäki

- Harri István Mäki rakentaa kipeistäkin asioista huumoria itseironisen minäkertojan avulla. Romaani jatkaa ansiokkaasti Mäen projektia uudenlaisen poikahahmon kehittämiseksi. Se on hauska, valoisa ja lennokkaasti kirjoitettu --. (AL 21.10.2001, Lotta Sonninen Sata makeaa suudelmaa -nuortenromaanista)

synt. 19.4.1968 Tampereella 
asuu Juupajoella
harrastukset: koirat (kolme chihuahuaa ja Tiibetin spanieli), piirtäminen, elokuvien katseleminen ja matkustaminen 
opinnot: Tampereen yliopisto ja Teatterikorkeakoulu 
ammatti: teatteriohjaajan, teatterinjohtajan, kirjallisuuden läänintaiteilijan ja sanataiteen opettajan toimet 
luottamustoimet: Pirkkalaiskirjailijat, hallituksen sihteeri 2002 -,  Suomen nuorisokirjailijat, hallituksen jäsen 2002 -, Suomen näytelmäkirjailijaliitto, hallituksen jäsen 2002 -, Kansanvalistusseura, johtokunnan jäsen 2003 - 
palkinnot: Tampereen kaupungin luovan kirjallisen työn palkinto 2001

Sähköpostini, johon mielellään otan postia vastaan on: 
harri.istvan.maki@kvs.fi 

Harri István Mäki on kulttuurin ja kirjallisuuden monitoimimies. Hän opettaa kirjoittamista, ohjaa teatteriryhmiä, kirjoittaa lasten- ja nuortenkirjallisuutta ja näytelmiä, kirjoittaa lehtiin ja vierailee kouluissa puhumassa kirjallisuudesta ja kirjoittamisesta.

Kirjailijan ammatin löytämisesta Harri István Mäki kertoo: 
"Ryhdyin kirjailijaksi, koska olen aina rakastanut tarinoiden keksimistä, jo pienestä lapsesta asti. Olen myös ollut innokas valehtelemaan, dramatisoimaan ja suurentelemaan asioita. Kaikkein hauskinta oli saada aikuinen uskomaan itseä ja järkyttymään kertomasta. Siitä se varmaankin lähti liikkeelle. Halusta vaikuttaa toisen tajuntaan. Kun lapsena kirjoitti ensimmäisen kerran matkakirjoituskoneella, tuntui, että jokin asia kolahti sisälläni kohdalleen. Se tuntui siltä oikealta. Paremmalta kuin mikään muu, mitä oli aiemmin tehnyt. Mitä enemmän kirjoitin, sitä paremmalta ja hauskemmalta kirjoittaminen tuntui. Yläasteella muistan tienneeni, ensimmäisen julkaistun kertomuksen jälkeen, että minä todellakin haluan kirjailijaksi. Olin kirjatoukka, joka kulutti suurimman osan nuoruuttaan Tampereen kirjastoissa ja divareissa, päivästä päivään, kesästä talveen ja luin kirjoja ja kirjoitin kurinalaisesti, nauttien ja kauhistellen, miten paljon opittavaa kirjoittamisessa on. Luin kaikenlaista ja kirjoitin kaikenlaista." 

Merkittävintä teosta omasta tuotannostaan Mäen on hankala poimia: "Vaikea kysymys. Omaa tuotantoa katsoessa taaksepäin tulee lähinnä halu kirjoittaa lisää kirjoja. Ehkä se kertoo jotakin minusta kirjailijana. Pidän varsin paljon nuortenromaanistani Aina söpönä. Olen kirjaan vanginnut sen kivun, jota nuori ihminen kantaa sisällään, kun oma fysiikka on pettänyt, perhemaailma on sekaisin ja unelmana on halu tulla kirjailijaksi, ja auttajia on vähän. Kaiken ympärillä leijuu miessukupolvien kokema kipu kansalaissodan ja savuavan Tampereen raunioilla, kipu, joka on siirtynyt aina isältä pojalle. Nyt tarinan päähenkilö pyrkii laittamaan tälle suvun tarinana kulkevalle kivulle lopullisen pisteen. Kirjoitin kirjan toimiessani Pirkanmaan kirjallisuuden läänintaiteilijana, tein sitä asuessamme Tammelassa, näin nykynuorten ja vuoden 1918 nuorten juoksevan samoilla kujilla kipujen ja toiveiden lävistämänä. Kirjoittaminen oli hektistä, tarina ja henkilöt tunkeutuivat uniini ja valveillaoloon voimakkaammin kuin mikään muu, mitä olen kirjoittanut. Tarina itketti minua ja myöhemmin kustannustoimittajaanikin. Kai olin ynnännyt romaaniin sen, mitä lapsena näin vanhojen papparaisten silmissä lapsuuden Sorsapuistossa. He kertoivat meille lapsille, jos me jaksoimme heitä kuunnella, vanhan teurastamon nurkilla Tampereen punakapinasta. Siitä ja Tullimakasiinin ja Rautatieläisten talon luodinreikäisistä puntatiiliseinistä jäi jotakin pysyvää tajuntaani." 

Luovan työnsä lähtökohtia Mäki selvittää: "Lähtökohtana minulla on aina ollut se, että kuvaan jokaisessa kirjassa jotakin tiettyä teemaa ja mielellään ihmisiä, jotka ovat ahtaassa tilanteessa. Olen myös aina ollut kiinnostunut tiiviistä ilmaisusta, tiiviistä kirjoista ja siitäkin olen pyrkinyt pitämään kiinni. Mielenkiintoni kohde on ihmisten väliset suhteet ja erityisesti minua kiinnostaa kuvata sitä runsaan dialogin kautta. Olen aina kirjoittanut samalla lailla: aikaisin aamulla, kun muut nukkuvat. En ole kokenut suuria muutoksia kirjoittamisessa itsessään, kieli ja oivaltaminen kehittyvät pikkuhiljaa tiellä, joka on kaiketi minun itseni näköinen. Uskonkin voimakkaasti siihen, että ihminen on se tie, jota pitkin hän kulkee. Siitä olen aina pitänyt kiinni tietynlaisena mottona kirjailijana." 

Ketkä kirjailijat ja mitkä teokset ovat olleet Mäelle itselleen merkittäviä? 
"Kirjailijoita on niin paljon! Matkustellessani runsaasti pitkin maapalloamme olen aina sekaisin, kun näen kirjakaupoissa kirjailijoita, joiden tuotantoon ei voi tutustua kielimuurien tai ajan vuoksi. Merkittävimpiä kirjailijoita ovat olleet: Ernest Hemingway, Anton Tšehov, Fjodor Dostojevski, John Fowles, Johannes Mario Simmel, J. D. Salinger, Graham Greene, Yukio Mishima, Yasunari Kawabata, Yashar Kemal, Toni Morrison, Anne Garréta, Paul Verlaine, Victor Hugo, Harold Pinter, Douglas Adams, Leni Mattsson, Anna-Leena Härkönen, Mari Mörö, F. E. Sillanpää, Esko Raento, Kari Aronpuro, Väinö Kirstinä, Eira Stenberg, Väinö Linna. 
Niitä on niin paljon… mutta nämä ovat tarjonneet minulle kirjailijan työn kannalta eniten portteja labyrinttiin. 
Teoksista merkittäviä ovat olleet: Kenelle kellot soivat, Lokki, Kolme sisarta, Rikos ja rangaistus, Jumalten naamiot, Jumala suojelee rakastavaisia, Sieppari ruispellossa, Kultainen temppeli, Lumen maa, Haukkani Memed, Sinisimmät silmät, Nestemäiset taivaat ja Suru, ystäväkirja. Kääntämättömiä olisi toinen tukku…" 

Pirkanmaalaisuuden merkitystä itselleen Mäki selvittää:  "Varmasti merkittävyydestä kertoo se, että suurin osa kirjoistani tapahtuu Pirkanmaalla. On se keksitty Sihis-kirjojen kummitusmaailma - senkin vastine on todennäköisesti alitajuisesti Pirkanmaalla. Olen myös kiertänyt ympäri maailmaa ja aina palannut takaisin Tampereelle. Monen vuoden seikkailujen jälkeenkin muutin lapsuuden ja nuoruuden kaduille, sattumien kautta. Vai oliko se sittenkään sattuma? En usko sattumiin. Juureni yhdeltä osin ovat Tampereella, Tammelassa ja toisaalta Unkarissa, Balaton-järven rannalla. Kaikki maailman kaupungit, jotka näen, vertautuvat alitajuisesti minulla Tampereeseen. Kahden kannaksen ympäröimä kaupunki, kosken halkoma, raskaan historian suruviitta harteillaan, näkötorni tuijottamassa kohti taivaita… sen näen kaikissa maailman kaupungeissa uudestaan ja uudestaan. Tärkeintä lienee se, että Tampereella koen olevani kotona. Silmä lepää tehtaiden ja varastojen, siltojen ja puiden, hautausmaakivien, koulurakennusten ja harjujen moreenisessa sekamelskassa. Olen asunut Tampereella monissa paikoissa, kaikissa olen aina viihtynyt. Minä olen pirkanmaalainen. Siinä se." 

Vuonna 2001 ilmestyi Kirjava kukko -sarjassa romaani Sarjakuvasankari, josta kirjoitettiin: "Harri István Mäen nimi yhdistyy hulvattoman anarkistiseen huumorivyörytykseen. Kirjoissa on kuitenkin aina aimo annos lämpöä ja turvallisuutta. -- Mäen kirjoissa harrastetaan aina myös kulttuuria. Janne ja isoveli harrastavat nukketeatteria. Uudenlaisen ihmiskuvan rakentamisen voi aloittaa jo ala-asteikäisistä." (AL 14.4.2001, Lotta Sonninen) 

Mäki kertoo nuorten elämästä, ystävyydestä, rakkaudesta, mutta myös vaikeista asioista, kuten peloista, koulukiusaamisesta, väkivallasta, kuolemasta. 
Nuortenromaania Maailman tärkein (2003) arvioitiin seuraaavasti: 
"-- uuden nuortenromaanin maailmankuva on varsin pessimistinen. Tavallisesti humoristisuudestaan tunnettu kirjailija puhuu nyt kuolemasta suoraan eikä vain piilotetusti. Samalla hän esittää kritiikkiä äärimmäisyyksiin pyrkivää itsekästä kulttuuriamme kohtaan. -- Ilmeisesti viime vuosien maailmanpoliittiset tapahtumat ovat saaneet Mäen tuomaan nuortenkirjallisuuteen näin vakavan ja ahdistavan aiheen. Rujoudestaan huolimatta Maailman tärkein pyrkii antamaan välineitä pelon ja ahdistuksen tunteiden käsittelyyn. -- Tummien yksityiskohtien vastapainona kulkee nuorten ystävyyden ja rakkauden kuvaus." (AL 6.4.2003, Terhi Rannela) 

Harri István Mäen tuotanto: 

Lasten ja nuortenromaanit: 

Päivän saldo: plus (nuortenromaani, 1999) 
Perhoset lentävät matalalla (nuortenromaani, 2000) 
Yöjuttu (Kirjava kukko -sarja, lastenromaani, 2000) 
Sarjakuvasankari (Kirjava kukko -sarja, lastenromaani, 2001) 
Naamio & Viitta (Kirjava kukko -sarja, lastenromaani, 2001) 
Sata makeaa suudelmaa (nuortenromaani, 2001) 
Aina söpönä (nuortenromaani, 2001) 
Sisiliskojen linna (Kirjava kukko -sarja, lastenromaani, 2002) 
Hupaisat hakkerit (Vihreä varis -sarja, nuortenromaani, 2002) 
Naamiosankarit pulassa (Kirjava kukko -sarja, lastenromaani, 2002) 
Sihis ja kummituslaiva (Keltanokka-sarja, lastenromaani, 2002) 
Varjoja peilisalissa (kertomus nuorille, Suomen syöpäpotilaat 2002) 
Sihis Aavehotellissa (Keltanokka-sarja, lastenromaani, 2003) 
Hakkerit Ristilukin verkossa (Vihreä varis -sarja, nuortenromaani, 2003) 
Viittaritarit (Kirjava kukko -sarja, lastenromaani, 2003) 
Maailman tärkein (Bulevardi-sarja, nuortenromaani, 2003) 
Dark Dante ja Mustan kuun lapset (nuortenromaani, 2004) 
Sihis Haamusuolla (Keltanokka-sarja, lastenromaani, 2004) 
Keskiyön konnakopla (Kirjava kukko -sarja, lastenromaani, 2004) 
Sihis ja aavetaikuri (Keltanokka-sarja, 2004)
Sylana ja avaruusvampyyri (2004)
Dark Dante ja Mustan kuun lapset (2005)
Hakkerit ja kielletty vyöhyke (Vihreä varis -sarja, 2005)
Sihis ja suuri kuuretki (Keltanokka-sarja, 2005)
Sihis ja yksisarvinen (Keltanokka, 2005)
Skorpionikuningatar (Kirjava kukko, 2005)
Kapteeni Sutiparran aarre (lastenromaani, 2005)
Dark Dante ja Hamletin polku (nuortenromaani, 2006)
Sihis kummitusteatterissa (Keltanokka-sarja, 2006)
Faaraon kuutio (lastenromaani, 2006)
Luke ja karvamammutti (Keltanokka-sarja, 2007)
Leevi ja Suomen lipun salaisuus (lastenromaani, 2007)
Zen Zero (2008)
Luke ja hirmulisko (2008)
Musta legioona : Sotaraudan seikkailuja (2008)
Siperian legioona ja aikaloukku (2009)
Sihis ja kummituskameli (2009)
Leevi ja yhdeksäs jääkausi (2009)

Toimitetut teokset, kokoomateokset, muuta:

Hedelmät jotka eivät tuoksu ruudille : maahanmuuttaja-antologia / toim. Harri István Mäki et al. (Pirkanmaan taidetoimikunta 2000) 

Sunnuntaikertomuksia (lastenkertomuskokoelma) / toim. Pia Perkiö (2001), sis. Mäen 7 lastenkertomusta sikermässä Maailman paras kuorma-auto 

Oriveden uudet opit / toim. Reijo Virtanen (2003) sis. Mäen tekstin Draamaopetus Oriveden Opistossa 

Että iloni olisi tuuli joka kantaa / toim. Terttu Härkönen (2004) sis. novellin Oraakkelit pettävät aina

Kulkuri : äidinkieli ja kirjallisuus 3 ja 4 [oppikirja peruskouluille, 2005-2006] / sis. Mäen kirjoittaman kehyskertomuksen

Parikymmentä esitettyä näytelmää. Lyhytelokuvia, TV-sarja, kuunnelmia. 

Novelleja ja runoja erilaisissa antologioissa, kirjallisuuslehdissä ja sanomalehdissä 1980-luvulta lähtien. 

Teosten saatavuus PIKI-verkkokirjastossa

Ote nuortenromaanista Aina söpönä (2000): 

Käännyin katsomaan isää. Sen pää oli retkahtanut sivuun. 
- Isä, tämän on loputtava nyt. 
Tartuin isän päähän ja pidin siitä kiinni. Silmät syöksivät pieniä tikareita raivoisasti minua kohti, mutta en välittänyt, olin saanut niin monta kertaa turpiin, ettei pieni kipu tuntunut enää missään. 
- Näytös on ohi, isä. Sota on sodittu. Mikä sota? Mitään sotaa koskaan ollutkaan. 
Isän suusta valui kuolaa, vaahtoa, lyijyä, hiekkaa, ruutia, verta, silvottuja ruumiiden jäseniä, ja silmissä paloi musta viha, niin sysimusta että se pimensi valoa tulvivan huoneen. 
Hoitajat syöksyivät huoneeseen ja tyrkkäsivät minut sivuun. 
Minä olin yksin. 
Hoitajat korjasivat isän asentoa ja hengityskonetta puhuen käsittämättömiä sanoja ja toimien nopeasti. 
Kaivoin taskujani. 
Siellä oli vanha valokuva, jonka ojensin isälle, mutta se ei nähnyt sitä, koska sen silmät oli kiinni. Ne olivat kiinni, koska isä itki ja hoitajat tuijottivat minua kummissaan. 
Ojensin punapäiselle hoitajalle valokuvan. 
- Näyttäkää tätä isälle. 
Hoitaja nyökkäsi kummissaan ja tuijotti valokuvaa. 
Siinä minä hyppään korkealle ilmaan isän vieressä Sorsapuistossa ja nauran, heilutan käsiäni äidille, joka ottaa valokuvaa. Valokuvan taustalla häilyy sirpale hylätyn teurastamon lautaseinää ja raunioituneita piippuja. 
- Minä annan tämän isällenne. 
- Hyvä, sanoin ja otin takin sängyltä. 
Hoitaja tarttui käsivarteeni. Se yritti hymyillä kapeasti. 
- Haluaisitko sinä jättää hänelle jonkin viestin? 
Jostain universumin laidalta kuulin oman ääneni, kun vastasin: 
- Sano isälle että kaikki on annettu anteeksi. 
Surkeat silmät, tajusin äkkiä, isällä oli surkeat ja surulliset silmät kuin se ei olisi koskaan poistunut vankileireiltä, vaan kasvattanut juuret historian maahan tiukkaan kiinni. 
Hoitaja kosketti minua vielä. 
- Minne sinä olet menossa? 
Lämmin kupla nousi lävitseni. 
- Rakkaitteni luo. 

* 

Myöhemmin yöllä läiskähteli meri Eteläsataman altaisiin, jossain horisontissa keikkui laiva itsepintaisesti ja sen yövalot loistivat kirkkaina. Tuuli oli kylmä, mutta sylini oli lämmin, otin Miran käsieni suojiin ja keinutin tyttöä siinä pitkään. 
Meri kuiski pieniä sanoja. 

LÄHTEITÄ JA LINKKEJÄ: 

Kotimaisia lasten- ja nuortenkirjailijoita 3 / toim. Ismo Loivamaa (BTJ Kirjastopalvelu 2001) 
Miten minusta tuli lasten- ja nuortenkirjailija / toim. Paula Havaste (BTJ Kirjastopalvelu 2004) 
Rannela, Terhi  Draama syntyy hiljaisuudesta [Harri István Mäen haastattelu] (Onnimanni 2002:1 s. 8-11) 
Lehtileikkeet : Harri István Mäki (Tampereen kaupunginkirjasto) 

WSOY -Kirjailijagalleria 
TAMMI - Kirjailijat 
Sanojen aika- Helsingin kaupunginkirjasto
Suomen Nuorisokirjailijoiden nettimatrikkeli

Lähteiden saatavuus PIKI-verkkokirjastossa

Päivitetty 16.6.2004/3.1.2006/10.1.2007/17.9.2007/23.9.2008/16.7.2009/22.9.2009

© Tampereen kaupunginkirjasto - Pirkanmaan maakuntakirjasto 2004