| |
synt. 13.4.1922 Akaassa
asuu Lempäälässä
naimisissa
opinnot: kauppateknikko-konttoripäällikkö
päätoiminen kirjailija jo 40 vuotta
harrastukset: lenkkeily, uiminen, lukeminen, matkustaminen
palkinnot:
WSOY:n kirjallisuussäätiön kulttuuripalkinto
-92
Suuren Suomalaisen Kirjakerhon kulttuuripalkinto -93
Kirjapöllö-palkinto -99
Valtion taiteilijaeläke -87
Tasavallan presidentiltä arvonimi sotakamreeri -82
Vapaudenristi 3. luokka -99
Reino Lehväslaiho on tuottelias ja tunnettu sodan kuvaaja.
Hän aloitti vuonna 1958 36-vuotiaana. Vuonna 2008
on ilmestynyt hänen 41. romaaninsa. Romaaneista on otettu
useita painoksia. Yhden teoksen hän julkaissut nimimerkillä Veikko Remes. Lisäksi hänen kirjoituksiaan
ja pakinoitaan on ilmestynyt lehdissä.
|
 |
1950-luvun suomalaisille kirjamarkkinoille tuli uusia kirjailijoita,
jotka itse sodan läpikäyneinä pyrkivät
välittämään lukijoille sodan tuntojaan
sotaromaanin tai puhtaan dokumentin muodossa: "Niin nuoret
kuin vanhatkin kirjalliset alokkaat lähtivät uudelleen
sotaan, nyt aseenaan kynä tai kirjoituskone." (Niemi,
Juhani Viime sotien kirjat, 1988 s. 134). Lehväslaiho
on 1950-luvulla aloittaneita jatkosodan realistisen kuvauksen
perinteen jatkajia.
"Taistelin talvi-, jatko- ja Lapinsodan etulinjassa ja haavoituin
kolmasti ja tuhosin viisi kappaletta vihollisen raskaita panssarivaunuja
ja kannan 24 kunniamerkkiä. Kerroin aseveljieni tarinan
jatkosodan taisteluissa kirjaani Panssarisotaa 1941-44 ja
se tuli markkinoille v. 1958. Siitä se lähti ja
jatkuu yhä", kertoo Lehväslaiho kirjailijantyönsä
alusta.
"Olen aina osannut kirjoittaa. Jo lapsena ja koulussa satuja
ja tarinoita."
Dokumentaarinen esikoisteos Panssarisotaa 1941-44 sai hyvän
vastaanoton ja kirjailija itsekin pitää sitä
arvossa. "Sen vuoksi, koska elin ne kaikki veriset ja hurjat
taistelut ja tappiota oli 76 %. Niin sodan loppuessa olin
alkuperäisen joukkueen ainoa mies vuodelta 1941 ja olin
sen panssarivaunujoukkueen johtaja. Elin sodan joka hermolla
ja verellä. Siinä se, vähän Jylhääkin:
Mitä vannottiin, se pidetty on, yli päämme
kun löi tulilaine; ja rinnalla tuntomme tuomion, muu
kunnia meille arvoton - katinkultaa kiitos ja maine." "Lehväslaihon
teos ei kuvaa sotaa kotka- eikä sammakkoperspektiiveistä,
vaan ikäänkuin sotajoukon sisältä päin.
Tulosta on pidettävä erittäin suuren luontaisen
kirjallisuuden lahjakkuuden osoituksena." (HS 18.11.58, P.
Marttina)
Ilpo Kaukovallan arviossa sanotaan: "Panssarisotaa kertoo
jotain mieleenpainuvan totta ja myönteistä niistä
suomalaisista ja hämäläisisistä miehistä,
jotka joutuivat jatkosodan kurimukseen, ja yleisenä sodan
kuvauksena se lukuisilla yksityiskohdilla myös varoittaa
sekä nykyisiä että tulevia lukijoita."(AL 3.12.1958,
Ilpo Kaukovalta)
"Suomen sodat kuvataan usein jalkaväkimiesten silmin.
Tähän on hyvin ansioitunut syy, Väinö
Linna ja Tuntematon sotilas. Tuntematon sotilashan on nimenomaan
jalkaväkijoukkueen taipaleen kuvaamista. Reino Lehväslaiho
puolestaan antaa panssarisodalle kasvot. Hän on itsekin
tämän aselajin taistelija, vääpeli ja
puolijoukkueen sekä myöhemmin joukkueen johtaja."
(Akaan seutu 16.4.2002, Juha Kosonen)
Vuoden Kirjapöllö 1999 -palkinnon perusteluissa
Panu Rajala toteaa Reino Lehväslaihon tuotannosta: "Yhä
uudelleen hän on vyöryttänyt viime sotiemme
panssarituhoojien ja sissien ratkaisevat taistelut elävinä
lukijoiden silmiin ja sisälmyksiin. Lehväslaihon
kerronta on suoraa, ravakkaa ja hurjapäistä. Hän
käsittelee tosiasioita hyvän jutunkertojan tavoin,
vähän lisäillen, vähän värittäen,
mutta aina mahdollisen rajoissa pysytellen. Hänen kerronnalleen
antaa erityistä painoa itse koetun ja mukana eletyn verinen
tuntu." (Salon seudun sanomat 4.5.1999)
Sotkalla sodassa ilmestyi v. 2002 ja sen Lehväslaiho
arvioi tällä hetkellä merkittävimmäksi
omassa tuotannossaan. Se, kuten esikoinenkin, kertoo hänen
omista kokemuksistaan panssarivaunun ampujana jatkosodassa.
Vesa Karonen arvioi romaanit Panssarisotaa 1941-44 ja Sotkalla
sotaan Lehväslaihon parhaiksi sotaromaaneiksi. (HS 6.10.2002,
Vesa Karonen)
Luovan työnsä lähtökohdista Lehväslaiho
mainitsee: "Suvussani on maisteri Antti Mäkinen ja hän
ehti ennen toista maailmansotaa kirjoittaa 12 kirjaa. Sieltä
lähtevät kerronnan taidot ja tarinaniskentäni.
Kirjan kirjoittaminen on erittäin helppoa, koska ´näen´
kaiken koko ajan". "Hyvä sotaromaani perustuu tarkkaan
taisteludokumentteihin perehtymiseen ja hyviin hahmoihin.
-- Omien kokemusteni ohella käytän kuulemiani juttuja.
Läsnäollessani veteraaniporukoissa monet tosin varovat
puheitaan, mutta haastatteluissa tarinoita ei pihistellä.
-- Vaikka ennen romaania saatan tehdä laajoja haastatteluja
sekä laadin karttoja ja henkilöluetteloita, on kirjoittaminen
lopulta alitajuinen tapahtuma, kuten Linnan Väiskikin
totesi." (AL 12.4.2002, Heikki Ikonen: Reino Lehväslaihon
80-vuotishaastattelu)
Tärkeitä kirjoja ja kirjailijoita Lehväslaiholle
ovat olleet Ernest Hemingwayn Vanhus ja meri, William Faulknerin
Villipalmut ja espanjalaisen Michel del Castillon Kitara.
"Ja Linnan Väiskikin löysi suomalaisen sotilaan
sielun."
Pirkanmaalaisuus ei ole kovin tärkeää liikkuvaiselle
kirjailijalle. "Olen asunut sekä Lapissa että Pohjanmaalla
kymmenen vuotta ja vuosia ulkomaillakin, niin on vertauskohtia.
Hämäläiset ovat ´perisuomalaisia´
synkkäkatseisia ja myrräävät kaikesta
nurkan takana. Ovat paikkakuntaylpeitä: Ollaan, nääs
Mansesta - nääs. -- Oma maakunta on hyvä. Ihmiset
samoja, vain murteet muuttuvat!"
Uuden Suomen haastattelussa 1982 Lehväslaiho totesi:
"Jokainen sotakirjailija on rauhan mies. Minä kerron
sodan kauhuista, jotta ne eivät unohtuisi ja kaikki huomaisivat,
kuinka mieletön asia sota on."
|
 |
Reino Lehväslaihon tuotanto
Romaanit:
Panssarisotaa 1941-1944 (1958, äänikirjana 1987)
S/S Bombata (1959)
Tuuloman tie (1967)
Viimeiseen mieheen (1969)
Sissit (1971)
Syväri murtuu (1973)
Partio yli Äänisen (1974)
Arkangelin partio (1975)
Uhtualta itään (1976)
Poventsan korpit (1977)
Rintamalotat (kirjailijanimellä Veikko Remes) (1978)
Syvärin sissit (1978)
Äänisen tie (1979)
Sissivääpeli (1980)
Aunus tulessa (1981)
Tulimarssi (1981)
Läpimurto (1982)
Vienan partisaanit (1983)
Jänkä palaa (1984)
Ritarivääpeli (1985)
Kenttävartio Susi (1986)
Sissikapteeni (1987)
Lottien sota (1988)
Tuntsan sota (1990)
Uhtuan sissit (1989)
Maaselän sissit (1991)
Rajavääpeli Peura (1992)
Iskuryhmä Risu (1993)
Sallasta itään (1994, äänikirjana 1995)
Tukikohta palaa (1995, äänikirjana 1996)
Tie helvettiin (1996, äänikirjana 1996)
Kuoleman suo (1997, äänikirjana 1997)
Kolttasissit (1998, äänikirjana 1998)
Koukkaus itään (1999, äänikirjana 1999)
Kairanmaan sota (2000, äänikirjana 2000)
Rytinällä läpi (2001, äänikirjana
2001)
Sotkalla sodassa (2002, äänikirjana 2002 ja 2003)
Soturit (2004, äänikirjana 2004)
Röhön korpitaistelu (2005, äänikirjana 2005)
Ei tuumaakaan! (2006)
Seesjärven sissit (2007)
Isku itään (2008)
Antologiat
Päällimmäiseksi puhdasta kahvia, teoksessa Edessä tyrskyjä! : Kertomuksia merestä ja merenkävijöistä
/ toim. Joni Skiftesvik (2004)
Lisäksi n. 20 tarinaa veteraanien ja muissakin joululehdissä.
Teosten saatavuus PIKI-verkkokirjastossa
|
 |
Ote teoksesta Panssarisotaa 1941-1944 (1958)
Illalla pataljoona kokoontui yhteen ensi kerran sotaretken
aikana. Komppaniat marssivat lähelle leipätehdasta
erään talon pihaan. Lumisateessa pataljoona järjestyi
neliöön.
- Herra siunatkoon meitä ja varjelkoot meitä...
Sotilaspastori luki rukousta voimakkaalla äänellä.
- Nimeen isän, pojan ja Pyhän Hengen. Amen.
Pataljoona seisoi päät paljastettuina ja tuuli pörröitti
miesten hiukset. Lumisade kiihtyi. Hämärtyvässä
illassa häämöitti talojen välistä
Äänisjärven mahtava ulappa. Miehet lauloivat
ja mahtava vyöryi virsi:
Jumala ompi linnamme,
varustus vahva aivan.
Hän aseemme on, kilpemme,
ajalla vaaran vaivan.
Kestetty ahdistus ja vaiva oli patoutunut miesten mieliin
ja purkaantui nyt veisuuseen, joka vapautti ja antoi uutta
voimaa. Päät nousivat pystyyn ja loppua kohti veisuu
vain voimistui. Milloinkaan aikaisemmin miehet eivät
olleet tunteneet niin voimakasta yhteenkuuluvuutta kuin nyt,
seisoessaan lumisateessa veisaten virttä.
- Hyvää yötä, pataljoona!
- Hyvää yötä, herra eversti.
Paluumatkalla majapaikkaan miehet marssivat vastoin tapojaan
vaiti ollen, kukin omissa ajatuksissaan.
|
