 |
|
|
Anni
Lahtinen
|
- Nuorisokirjallisuuden linjalle Anni Lahtinen kertoo keskittyneensä
oikeastaan vasta Jättiläisen tasku -teoksen menestyksen
kannustamana. Sitä ennen hän oli jo ansioitunut
radiokuunnelmien tekijänä heti 1970-luvun alusta
lähtien. Myös useita hänen novellejaan ja pakinoitaan
esitettiin radiossa, ja tarkemmin analysoitaessa hänen
kirjoissaankin huomio kiinnittyy hänen taitoonsa luonnehtia
ihmisiä heidän puhetapansa välityksellä,
korviin kuultavan aitona dialogina. (Kerttu Manninen kirjassa
Heitä luetaan!, 1990) |
| |
synt. 2.2.1914 Kuhmalahdella, kuoli 21.7.2009
asui Tampereella
ei perhettä
opinnot: 6 lk oppikoulua, kirjanpito- ym. kursseja, vuoden
opiskelu Englannissa Kingston Collegessa
ammatti: kirjailija, sosiaalipäällikkö (eläkkeellä)
muut toimet: ent. pankkivirkailija ja huoltokonttorinhoitaja
luottamustehtäviä: Manuscript 63 ry johtokunta,
rahastonhoitaja (ent.)
palkinnot: Valtion kirjallisuuspalkinto1981
Turun ja Porin läänin kirjallisuuspalkinto
Tampereen kaupungin kirjallisuuspalkinto1989
Anni Lahtinen on ennen kaikkea nuortenkirjailija, jonka tuotanto
käsittää romaaneja, novelleja, kuunnelmia,
lehtikirjoituksia ja arvosteluja.
|
|
 |
Anni Lahtinen kertoo, että kirjailijan työ valitsi
hänet. "Osallistuin kilpailuihin ja aloin sijoittua kärkisijoille.
Rohkaistuin ja ryhdyin kirjoittamaan, novelleja, radiokuunnelmia
ja lopulta ´oikeita´ kirjoja."
Lahtisen esikoisteos Ystäväni Elviira, mustalaistyttö
ilmestyi 1973. Kirjan taustalla ovat vaikuttaneet omakohtaiset
kokemukset sosiaalipäällikön työssä.
Luovan työnsä lähtökohtina Lahtinen mainitsee
suomalaisen elämänmuodon ja sen kiihtyneen rytmin.
"Huvittuneena vertaan sitä lapsuuteni ja nuoruuteni pohdiskelevaan
kulkuun. Sanon kuten legendaarinen Aleksis Kivi: Vielä
minä elän. En suostu sivustakatsojaksi."
Anni Lahtisen kirjallisia hengenheimolaisia ovat Kerstin
Bergroth, Anton Tšehov ja Knut Hamsun. "Siis vanhoja kamuja",
hän ironisoi.
Pirkanmaalaisuus on kirjailijalle merkittävä asia.
"Olen Pirkanmaalta lähtenyt, Pirkanmaalle palannut ja
mitä väliin on jäänyt, pysyy vieraana."
Omasta tuotannostaan merkittävimmäksi hän nostaa
Valtion kirjallisuuspalkinnon saaneen nuortenkirjan Jättiläisen
tasku (1980). Teos värittää nuoren tytön
kokemuksia kaukana kotoa sijaitsevassa koulukaupungissa ja
täysihoidossa.
Kritiikki kiitti teosta. "Aito eläytyminen ja kunnianhimoinen
pyrkimys näyttäytyy kauttaaltaan Lahtisen nuorisoromaanissa.
Hän kirjoittaa sujuvaa dialogia: puhuttua kieltä.
1930-luku on kuvattu luotettavasti ja lukuisat havainnolliset
yksityiskohdat tekevät kuvauksesta varsin eloisan." (Satakunnan
Kansa 8.6.80, Simo Ojanen) |
 |
Anni Lahtinen kertoo työstään: "Teoksistani
paljastuu suurin osa omaa itseäni. Kirjani eivät
silti ole mitään omaelämänkerrallisia
tuotteita. Peilaan ihmisiä oman aikansa kuvastimessa,
siis lähihistoriassamme. Luonto on myös tärkeä
elementti."
Anni Lahtisen romaanien nuoret kaipaavat fyysisesti tai henkisesti
poissaolevaa isää tai isä on muuten keskeisesti
esillä, kuten romaaneissa Jättiläisen tasku
(1980) ja Vetehisen kutsu (1989). Sota on monissa kirjoissa
läsnä tavalla tai toisella, esimerkikisi kirjoissa
Tukikohdan Mirja (1987) ja Kyllä, herra tohtori
(1988). Kansalaissodan jälkeiseen ristiriitaiseen aikaan
on sijoittunut romaani Kyyneliä joulupuurossa (1985).
Vuosiin 1938-1945 sijoittuvat romaanisarjan Voi elämän
kevät (1981), Sinappia, olkaa hyvä! (1982) ja Tuku
tuku lampaitani (1983) tapahtumat.
90-vuotishaastattelussaan Aamulehdessä 1.2.2004 Anni
Lahtinen kertoo, että hän ei ole halunnut kirjoittaa
rajatulle lukijakunnalle. "Erityisesti olen valottanut lähihistorian
merkitystä nuorisolle. Menneisyys liittyy saumattomasti
aina nykyisyyteen. Niiden välille ei pidä synnyttää
turhia ristiriitoja. Monimuotoisuus kirjoissa on tärkeä
asia."(AL 1.2.2004, Seppo Saari)
|
|
|
 |
Anni Lahtisen tuotanto
Kuunnelmat:
Hiiret (1971)
Ruotsinkävijä (1973)
Minkkiturkki (1975)
Matti ja Loukon Kehno (1976)
In Memoriam, Pertteli, radionovelli (1981)
Nuortenkirjat:
Jättiläisen tasku (1980)
Tunturikurmitsa kutsuu (1984)
Tukikohdan Mirja (1987)
Kyllä herra tohtori (1988)
Vetehisten kutsu : lastenromaani (1989)
Romaanit:
Ystäväni Elviira, mustalaistyttö (1973)
Kakstoista meren rannalla (1976)
Voi elämän kevät! (1981)
Sinappia, olkaa hyvä! (1982)
Tuku tuku lampaitani (1983)
Kyyneliä joulupuurossa (1985)
Osuus antologioissa:
Neliapila (1974)
Lisäksi novelleja ja pienoisnäytelmiä mm.
kokoelmissa Tuli mies tupestaan, Läntinen, Hyötyelukka,
Kulkusen joulujulkaisuja, Yhteinen tulikoe (1978); runsaasti
lehtinovelleja ym. artikkeleita.
Teosten saatavuus PIKI-verkkokirjastossa
|
|
|
 |
Ote teoksesta Vetehisten kutsu (1989)
Sitten tulivat lokit. Räikeä kirkuminen kiiri pitkin
rantaviivaa. Siivet letkuen linnut suunnistivat kylään,
tarkistivat maiseman, lensivät pykäämään
pesiään. Vallattomat vesimassat ryntäilivät
niittyjen poikki Kettuojan uomassa. Vaahtoa ryöpsähteli
penkereelle. Pajut taipuivat ja rentukat avasivat silmänsä
selkosilleen ja pällistelivät rupisammakkoa, joka
posket lelluen kyyhötti mättäällä.
|
|
|
| |
LÄHTEITÄ JA LINKKEJÄ:
Heitä luetaan!: suomalaisia lasten- ja nuortenkirjailijoita
/ toim. Kari Vaijärvi, Olli Hakkarainen (Kustannus-Mäkelä,
1990)
Rivien välistä : näkökulmia nuorille kirjoittamiseen
/ toim. Ismo Loivamaa et al. (Cultura 1990)
Pirkanmaalaisia nuortenkirjailijoita / toim. Katariina Ahtiainen
et al. (Suomen nuortenkirjaneuvoston Tampereen osasto 1993)
Aamulehti 22.5.2002 Tiina Aisla: Aina sama etsijä ja
haaveksija
Aamulehti 1.2.2004 Seppo Saari: Nuorten kuvaaja niin iloissa
kuin koettelemuksissakin
Lähteiden saatavuus PIKI-verkkokirjastossa
Päivitetty 16.6.2004/2.1.2006/7.2.2007/24.7.2009 © Tampereen kaupunginkirjasto - Pirkanmaan maakuntakirjasto
2004
|
|
|
