Saara
Kesävuori
(ent. Sarkkinen)
|
- Hänen kuvaamansa ihmiset ovat eläviä ja
tuntevia olentoja, eivät tilastojen marginaali-ihmisiä
tai sosiaalitapauksia. (AL 22.12.87, Maila-Katriina Tuominen)
synt. 1.4.1959 Savonlinnassa
asuu Tampereella
perhesuhteet: kaksi poikaa
opinnot: FT
päätoiminen kirjailija
sivutoimet: Kiiltomato-verkkolehden päätoimittaja,
freelance-kriitikko, erilaisia opetustehtäviä
luottamustoimia: Suomen
Näytelmäkirjailijaliiton hallituksen puheenjohtaja
palkinnot: Tampereen kaupungin kirjallisuuspalkinto 1987 ja
1990
Valtion kirjallisuuspalkinto 1989
Kalle Kaiharin kulttuurisäätiön palkinto
Teatterikesän kunniakirja käsikirjoituksesta
asaaravuori@hotmail.com
Saara Kesävuori on tamperelainen näytelmäkirjailija,
jonka tuotanto käsittää kolme nuortenromaania,
näytelmiä ja kuunnelmia, Pirkkalaiskirjailijat ry:n
historiikin sekä tekstejä antologioissa. Saara Kesävuori
on väitellyt Tampereen yliopistossa kotimaisen kirjallisuuden
alalta.
|
 |
Ensimmäinen teos, romaani Mä en (1985) kuvasi nuoren
naisen elämän tyhjyyden ja tarkoituksettomuuden
tunteita vimmaisesti ja kapinallisesti. "Tietenkään
kirja ei ratkaise ongelmia; sehän on kriisin kuvaus,
ajan ja tilanteen sairaskertomus. Sellaisena se on tavattoman
selkeä. Sarkkisen toimittajakokemus näkyy kyvyssä
kirjoittaa suoraa ja kirkasta, vastaansanomattoman järkevää
tekstiä." (HS 13.10.85, Suvi Ahola)
Mä en -teosta seurasi vielä kaksi muuta nuortenkirjaa,
joista Töitä mun faijalle! (1987) sai kiitosta nuortenkirjalle
harvinaisen realistisen otteen vuoksi. "Kaikesta huolimatta
Sarkkisen tekstissä on sanomisen vimmaa, tervettä
kiukkua, jolle saa ´sopusointuisena´ aikanamme
etsiä vertaista. Lisäksi aihe on mitä tärkein:
kirjoittaja on oivaltanut, että nuorten tyttöjen
elämään kuuluu muutakin kuin ponitalli ja poikahuolet."
(HS 27.11.87, Katriina Kauppila)
"Saara Sarkkinen on tuonut suomalaiseen nuortenkirjallisuuteen
uuden sukupolven tunnot: aatteiden väliinputoajien, 1970-luvun
lopun ja 1980-luvun nuorison ajatusmaailman. Samalla hän
on kätilöinyt siihen uutta yhteiskuntakriittisyyttä."
(Katriina Kauppila teoksessa Heitä luetaan! (1990) s
.89)
1980-luvun loppupuolella Kesävuori alkoi kirjoittaa
näytelmiä. Tampereen Työväen Teatterissa
kantaesitetyt yhteiskunnalliset näytelmät Tämän
jälkeen ylösnousemus (1989) ja Torakkamessu (1990)
saivat hyvän vastaanoton. Ehkä huomatuin näytelmä
tähän asti on ollut Tampereen Työväen
Teatterissa esitetty Tuntematon Väinö Linna (1995).
Haastattelussa Kesävuori totesi: "Kun maine ja asema
ovat saavutetut, ei niihin sisälly kovin dramaattisia
aineksia, ainakaan teatterin kannalta. Mutta kiinnostavaa
on ihmisen kehitys ja kamppailu sellaiseksi, mitä hänestä
tuli." (AL 3.3.94)
Historiallisiin raameihin on sijoitettu Tampereen Työväen
Teatterissa kantaesitetty näytelmä Clarissa (1998).
Matti Wacklinin arvion mukaan Clarissa vetoaa katsojaan kiehtovalla
ja rohkealla kielellään. "Sen dialogi yhdistää
shakespearelaista runoutta, tahallisen klisheistä ihmissuhdemömmöä,
mutta myös uusia näkökulmia vallan ja rakkauden
ikiaikaisiin perusteemoihin. Lisäksi Kesävuori on
kirjoittanut ennenkuulemattomia ja oivaltavia vertauskuvia.
-- Rivien välistä saattaa lukea myös historiallisten
näytelmien parodiaa. -- Teatterin muotokieli on hallinnassa
ja nyt Kesävuorella on jo varaa hioa omaa persoonallista
sanottavaansa. Sitä hänellä tuntuu riittävän."
(AL 30.4.1998, Matti Wacklin)
1500-luvun Suomeen ajoittuu Saara Kesävuoren näytelmä
Kaarina Hannuntytär (1999). Siinä käsitellään
vallankäyttöä ja naisen asemaa, hänen
valintojaan ja oikeuttaan itsenäisyyteen ja rakkauteen.
Kesävuori ei paikallista itseään pirkanmaalaiseksi,
vaikka onkin kirjoittanut Pirkkalaiskirjailijat ry:n historiikin
Minä ja me (1993). Hän sanoo, että vaikka ei
löydä itsestään erityistä pirkanmaalaisuutta,
Tampereelta hän ei aio muuttaa mihinkään. "Rauhaniemen
uimarantaa, Viinikanpuistoa, Pyynikin polkuja, Nekalan sivukirjastoa
ja keskustan koskenrantoja punatiilirakennuksineen ei ole
muualla kuin Tampereeella."
Oman luovan työnsä lähtökohdista Kesävuori
kertoo: "Fiktion ja tieteellisen tutkimuksen rajapinnat kiinnostavat.
Myös naiselämä ja arjen vaatimukset suhteessa
fiktioon ja tutkimukseen." Myös "oikullinen löytöretkeily"
on Kesävuoren luovan työn jatkuvana lähtökohtana.
Kirjailijaksi ryhtymistään Kesävuori selvittää
näin: "25-vuotias nainen voi valita kaksi elämää,
mutta ei kolmea. Yhden kirjan julkaistuani valitsin päätoimisen
ja kuukausipalkattoman kirjailijanelämän ja elämän
äitinä. Kuukausipalkkaisesta työelämästä
jättäydyin pois sillä ajatuksella, että
voin palata siihen, jos lapsille tai itselle tulee nälkä."
Kirjailijantyön alussa monella tavalla rohkaisevana esikuvana
Kesävuorelle oli Eila Pennanen. Kesävuoren väitöskirja
käsittelee Eila Pennasta ja hänen kirjallista tuotantoansa.
Väitöskirja on nimeltään Oidipus oli mies:
psykohistoriallinen elämäkerta Eila Pennasesta vuoteen
1952 saakka (2003).
Itselleen tärkeitä kirjailijoita ja teoksia Kesävuori
mainitsee Pennasen lisäksi lukuisan joukon: L. M. Montgomeryn
Pieni runotyttö, A. A. Milnen Nalle Puh, Edgar Rice Burroughsin
Tarzan-sarja, Zane Greyn Purppurarinteiden ratsastaja ja Betty
Zane, Jack Londonin Korpien kutsu, Vilhelm Mobergin Maastamuuttajat,
Victor Hugon Kurjat, Juhani Ahon Papin tytär, Kaari Utrion
Sunneva jaarlintytär, Margaret Atwoodin Orjattaresi,
P. D. Jamesin The Black tower, John Le Carrén Mies
kylmästä sekä Sankari ja vakooja, Fernando
Pessoan runot, F. M. Dostojevskin Riivaajat ja Karamazovin
veljekset, Eeva Joenpellon Johannes vain, Kari Aronpuron ja
Edith Södergranin runot, Eeva Kilven Naisen päiväkirja,
Eila Kostamon Haava, Peter Englundin Pultava, Nikolai Gogolin
Kuolleet sielut, Minna Canthin näytelmät, Maria
Jotunin Huojuva talo, Carol Shieldsin, Anita Brooknerin ja
Anne Tylerin koko tuotanto.
|
 |
Saara Kesävuoren (ent. Sarkkinen) tuotanto
Romaanit:
Mä en (1985)
Hyvä isä (2008)
Nuortenromaanit:
Töitä mun faijalle! (1987)
Valkoinen ankka (1988)
Näytelmät:
Tämän jälkeen ylösnousemus (1989)
Torakkamessu (1990)
Tuntematon Väinö Linna (1995)
Siskojen sekahaku (1996)
Clarissa (1998)
Kaarina Hannuntytär (1999)
Hämeen hitain : näytelmä harrastajateatterille
(2002)
Dramatisoinnit:
Hiljaa virtaa Don, Mihail Šolohovin samannimisestä
näytelmästä (1998)
Isä, Kukka-Maaria Karjalaisen samannimisen elämäkertateoksen
pohjalta (2001)
Toimitetut teokset ja muuta tuotantoa:
Ikuisesti sinun, kuunnelma (1991)
Annetaan hääpuku pois, osuus sanoittajana Petra
Karjalaisen, Ursula Salon ja Seija Hurskaisen lauluiltaan
(1998)
Minä ja me: Pirkkalaiskirjailijat ry 1943-1993 [historiikki]
(1993) / toim. Saara Kesävuori
Elämän tuulikannel / toim. Saara Kesävuori
(Kunta-alan ammattiliiton tekstiantologia, johon kerättiin
liiton naisjäsenten omaelämäkerrallisia tekstejä)
(1998)
Teatterikäräjät: Kangasala 26.-28.5.2000 /
toim. Anna-Liisa Tapio ; käsittelee teatteriarvostelua
ja teatterikriitikoita, sis. Kesävuoren tekstin: Kriitikko
- vallankäyttäjä?
Elämänkumppanina runo / toim. Saara Kesävuori (2006)
Oidipus oli mies : psykohistoriallinen elämäkertatutkimus
Eila Pennasesta vuoteen 1952 saakka
(väitöskirja 2003)
Elämänkumppanina runo (2007)
Tekstejä antologioissa:
Iso kirja elämästä (1995)
Sanojen porteille (1996)
Sanojen sirkus (1996)
Käännökset:
Et job til min far! (Töitä mun faijalle!) tanskaksi
1991
Karin Hansdotter [näytelmä] (Kaarina Hannuntytär)
ruotsiksi 2004
FILI
- Suomen kirjallisuuden tiedotuskeskuksen käännöstietokanta
Teosten saatavuus PIKI-verkkokirjastossa
|
