| |
Kejonen, Pekka Antti Aunus
syntynyt 18.7.1941 Kuopiossa
asuu Vilppulassa
naimisissa
opinnot: 3/8 oppikoulua: "Enempi vuosia kuin luokkia."
ammatti: päätoiminen kirjailija vuodesta 1963, valtion
taiteilijaeläke vuodesta 1979
luottamustoimet: "Ei: vieraantunut yhdistystoiminnasta."
Pirkkalaiskirjailijoiden ja taiteilijaryhmä Kiilan "paperijäsen".
Eronnut Suomen kirjailijaliitosta v. 2002
palkinnot: Valtion kirjallisuuspalkinto 1967
Kuopion kaupungin Minna-palkinto 1967 ja 1985
Savonia-palkinto 2001
Palkinnoista kirjailijalle rakkain on Lapin läänin
taidepalkinto 1992
harrastukset: jazz ja jalokalat (perhokalastus), elokuvat
Pekka Kejonen on Vilppulassa asuva kirjailija, jonka esikoisteos,
novellikokoelma Jamit on vuodelta 1963. Kuuden proosateoksen
lisäksi häneltä on ilmestynyt yksitoista
runokokoelmaa sekä muistelmia ja henkilöhistoriaa.
Kejonen on kirjoittanut kirjallisuuskritiikkiä Kansan
sanaan, Kansan uutisiin ja Parnassoon sekä musiikkiarvioita
Jazzrytmit-lehteen. Tällä hetkellä hän
on Urheilukalastaja-lehden kolumnisti.
|
| |
Pekka Kejonen on ryhtynyt kirjoittamaan, valinnut kirjoittajan
ammatin sisäisestä pakosta.
Kirjoittamisen lähtökohdat ovat entiset: tyhjä
arkki ja kynä. Muutoksiakin on tullut: "Vanhenen. Tärkeintä
on tajuta tuo muutos ja pystyä hyväksymään
se." Tässä mielessä Kejonen katsoo aina kirjoittaneensa
- ja kirjoittaa - matkakirjallisuutta. "Biologisista
syistä, ei mistään "kypsymisestä" johtuen,
viihdyn entistä paremmin medium-tempossa. Se on tämänikäisen
luonnollinen syke ja juuri tuon rytmin, luonnollisen sykkeen
joka rinnastuu valtimoon tai pakottomaan puheeseen, sen tavoittaminen
on aina ollut minulle ensiarvoisen tärkeätä.
Kun se loppuu, kirjoittaminenkin on finito. Biologiaa, mutta
..."
Ketkä kirjailijat ja mitkä kirjat ovat olleet Kejoselle
tärkeitä?
"1960-luvun alussa Olavi Siippainen, ystävänä
ja neuvojana. Hieman aikaisemmin Jorma Korpela, ensin suomen
kielen opettajana, sittemmin ystävänä. Jorma
Korpelan esikoinen Martinmaa, mieshenkilö (1948) ja osin
sitä kautta Knut Hamsun säväyttivät. Myöhemmin
jenkkirunous, lähinnä beat-vaikutteinen, mutta myös
laajemmin anglosaksinen proosa kauttaaltaan. Oma lukunsa on
Tuomas Anhavan ateljeekritiikki." Kejosen mukaan jokaisesta
hyvästä kirjailijasta jää jälki,
usein toki näkymätön. "Kuin piiskaryyppy, joka
auttaa jaksamaan vaikeimmassa; nauramaan ilman sivumerkityksiä."
Kejosen esikoisteos Jamit (1963) sai kiittävän
vastaanoton. Arvioissa kiitettiin Kejosen omaperäistä
kieltä, kerrontatapaa ja aihetta: "Nuori jazz-muusikko
Kejonen on julkaissut kokoelman novelleja, kertomuksia, proosarunoja,
jotka kaikki käsittelevät tavalla tai toisella rytmimusiikkia.
Aihe on mielenkiintoinen, kirja on mielenkiintoinen. Jazz
on elävöittänyt beatnikien runoutta Atlantin
takana, musiikki on Kejosellekin tarjonnut kirjoitusherätteitä:
hän on saanut jazzin rytmin, kiihkeyden, oikukkuuden
soimaan kirjoitelmissakin, joiden rakennekin on jazzin kehittämä."
(Kansan uutiset 22.12.1963). Kejonen oli kapinoivan nuoren
polven tulkki.
Kejonen pitää merkittävimpänä omista
teoksistaan v. 1964 ilmestynyttä Napoleonin epätoivoa.
Siinä oli uusi aihepiiri, uusi kieli ja ennen muuta ennakkoluuloton
suhde sekä perinteeseen että sen kantajiin. Kejonen
on kuitenkin sitä mieltä, että pääsääntöisesti
merkittävin työ on kuitenkin aina se keskenoleva:
"Niin kauan kuin se on kesken, jatkuvuus on - osin - taattu."
"Kejonen on selvä beatnikki muuten objektiivisuuteen
ja raittiuteen suuntautuneessa nykyproosassamme. "Napoleonin
epätoivo" ilmoittaa Henry Millerin yhdeksi kirjoittajan
oppi-isiä. Ja mikä parasta: Kejosen tekstissä
on todella jotakin milleriläisesti avointa, intensiivistä
ja kukistumatonta." (Uusi Suomi 8.11.1964, Mirjam Polkunen).
Runoteos Hotelli Huminan lauluja ilmestyi v. 1972: "Kejonen
seisoo itsensä vierellä ja katselee "kejostelijaa"
kirjallisemmin kuin koskaan. -- Kejosen mielikuvitus ottaa
aineensa aina vain konkreettisesti todellisuudesta. Siksi
hän on loputtoman luotettava. -- Julmalla kriitikon kielellä:
kirjailija Kejonen ei hellitä hetkeksikään
henkilökohtaisesta rehellisyydestään, hän
tarkkailee itseään armottoman ulkopuolisena, kuin
koe-eläintä. Mutta samalla lienee Kejonen ainoita,
joita innoittaa vain elämä --. Tässä kokoelma
runoilijalta, josta voi pitää kiinni. Jos uskaltaa.
(Kaleva 14.1.1973, Risto Ahti)
Kokoelma Runoja, tavallaan ilmestyi v. 1983: "60-luvulla Kejonen
hätkähdytti romaanillaan Napoleonin epätoivo
(1964). Tämän jälkeen seurasi kirjallinen ja
varsin kohtalokas syöksykierre - Kejosta ei oikein ymmärretty
korkeakirjallisissa piireissä. Ei tajuttu hyvin aikaansa
virittäytyneen kirjailijan viestiä ja esikuva nähtiin
Henry Millerissä, Allen Ginsbergissä, John Salingerissa.
Itse luodun myytin suosta ei ole helppo nousta ja kirjoittaa
niin kuin muut tahtoisivat. Hiljaisten vuosien aikana Kejosesta
kypsyi runoilija, tarkkailija ja muistiinmerkitsijä,
suomalaisen tummaväritteisen peruspsyyken kuvittaja."
(Kansan lehti 13.5.1983, Seppo Järvinen)
Pekka Kejonen asui 1980- ja 1990-luvuilla Lapissa, Utsjoella. Tältä
ajalta on runokokoelma Äänetön läsnäolo
(1991). "Siinä Kejonen viljelee eräänlaista
tundrankuivaa pienimuotoista tankahuumoria ja sopeutuu hiljaisuuden
maisemaan. Se on hyvä kirja. Nykyinen vuodenkierron sarja
alkoi kokoelmalla Talvipäivän seisaus (1998). Siinä
Kejonen jatkaa olopiirinsä kartoittamista. Luontoa ja
turisteja seuraillaan, etelän menoa kommentoidaan, mennyt
putkahteleee esiin. Ei Kejosella maata mullistavia mietteitä
ole, mutta ei pidä ollakaan. Nykyisen Kejosen runot ovat
pohjoisen miehen vastauksia kysymykseen: No, mitäs kuuluu?
Kejonen vastaa puhelemalla säistä, vertailemalla,
muistelemalla, lyhytsanaisesti, ironisesti." (AL 20.4.2000,
Matti Mäkelä)
|
|
Pekka Kejosen tuotanto
Romaanit, proosa:
Jamit (1963)
Napoleonin epätoivo (1964)
Uskomattomat (1966)
Rullaluistelijan kuolema (1985)
Jamit ; Se tappava tarina (1987)
Nuoruuden topografia : 60-luvun proosa (1999)
Lohen kääntöpiiri : kootut kalakolumnit (2008)
Osallistumisia antologioihin
Runoteokset:
Käyttögrafiikkaa (1965)
Hotelli Huminan lauluja (1972)
Kotomaani koko kuva (1981)
Runoja, tavallaan (1983)
Äänetön läsnäolo (1991)
Talvipäivänseisaus (1998)
Kevätpäiväntasaus (2000)
Eletyt : runot 1965-2000 (2001)
Walkman, minä se olen (2004)
Suruttoman saattohoito (2005)
Mansardikattoinen mieli (2006)
Mastodontin muistijäljet (2008)
Osallistumisia antologioihin
Yökiitäjä-levy (Bluebird 1982) sisältää
Kejosen runoja Matti Rag Paanasen säveltämänä
ja Anna-Riitta Minkkisen tulkitsemana
Muistelmat, henkilöhistoria:
Ihmisen ääni : (edes puoli) (1980)
Jatsia ja jalokalaa : muistumia (1994)
60-luvun kuvat ja muita otoksia (1997)
90-luvun kuvat / Mika Terho ; esipuhe Pekka Kejonen (2000)
Muotokuvia mustissa : muistikirjoitusta (2002)
Muuta:
Kirjailijan ammattisairaudet, teoksessa Kirjoittajan työt
/ toim. Väinö Kirstinä (1968)
Sarjakuva - kahden taiteen kylkiäinen vai itsellinen
uusi taide, teoksessa Puhekuplia : kirjoituksia sarjakuvasta
/ toim. Erkki Huhtamo (1986)
Käännettyä tuotantoa:
Älska / Jorma Etto ; övers. N.-B. Stormbom
(1966), antologia sis. mm. Pekka Kejosen novellin - ruotsiksi
At elske / Jorma Etto ; övers. Ivan Strange, Mogens
Hansen (1966), antologia sis. mm. Pekka Kejosen novellin -
tanskaksi.
A boldogtalan konzervatív : mai finn elbeszélok
/ Oláh József et al. (1968), antologia sis.
mm Pekka Kejosen runoja - unkariksi
Bonniers litterära magasin 1975: 5 / övers.
Lars Hamberg (1975), antologia sis. mm. Pekka Kejosen
runoja - ruotsiksi
Still wie Licht in windloser Gegend : Lyrik aus Finnland :
eine Anthologie in Finnish, Schwedisch und Deutsch / ausgewaählt
... von Ingrid Schellbach-Kopra (1985), antologia sis. mm.
Pekka Kejosen runoja - saksaksi
FILI
- Suomen kirjallisuuden tiedotuskeskuksen käännöstietokanta
Teosten saatavuus PIKI-verkkokirjastossa
|
