 |
|
|
Marko
Kari
|
- Karilla on erinomainen kyky luoda atmosfääri,
suljettu maailma ja maisema joka on yhtä ihmistensä
kanssa. (AL 23.12.92, Matti Apunen)
synt. 19.12.63
asuu Tampereella
opinnot: fil.yo
päätoiminen kirjailija
sivutoiminen kirjastovirkailija ym.
palkinnot: J. H. Erkon palkinto 1991
Tampereen kaupungin kirjallisuuspalkinto 1990
Alex Matson -stipendi 1993
Marko Kari on tamperelainen kauhukirjallisuuden perinteiden
jatkaja, jonka tuotanto käsittää kaksi romaania.
|
|
 |
"Kirjoitan tappaakseni aikaa", kertoo Marko Kari. Hän
toteaa ryhtymisestään kirjailijaksi: "En valinnut
työtä, vaan työ valitsi minut; olen kirjailija
Herran armosta huolimatta."
Esikoisteos Reviiri (1990) herätti huomiota tyylikkäällä
kerronnallaan ja kauhukuvastollaan. Kirja sai vuoden parhaana
esikoisena J. H. Erkon palkinnon; palkintolautakunta kiitti
teosta jänteväksi ja intensiiviseksi psykologiseksi
romaaniksi. "Reviiri on tihenevätunnelmainen pienoisromaani,
joka taidokkaasti pienin liikahduksin kuljettaa syvenevien
varjojen maailmaansa, pimeyden ytimeen." (HS 31.3.90, Tero
Liukkonen)
Toinen teos, Verikaste (1992), jatkoi niukkaa kauhun kerrontaa.
"Kari kirjoittaa jälleen ´elokuvallisesti´,
suosii nopeita leikkauksia ja aikasiirtymiä. -- Joka
tapauksessa Verikaste on tehokas kuvaus väkivallan ja
tuhon vetovoimasta, teoista joiden seuraukset riistäytyvät
tekijöidensä hallinnasta. Siellä täällä
Kari väläyttää sarkastista, niukkaa huumoria."
(HS 20.9.92, Keijo Kettunen)
Marko Kari itse pitää Reviiriä tärkeimpänä
teoksenaan "koska se on proosarunoteos, josta on jätetty
pois kaikki turha lässytys, ja kirjoittajan tyyli on
ytimellistä vallan, esitystapa nasevaa ja selvää,
useinpa nerokastakin". Kirjailija siteeraa Petteri Hillebrandin
arviointia Satakunnan Kansassa: "Viiltävän pelottava
ja kauhistuttavan upea pienoisromaani."
Hengenheimolaisekseen Kari mainitsee Jack Unterwegerin, itävaltalaisen
kirjailijan ja sarjamurhaajan.
"Olen luonteeltani new yorkilainen ennen mitään
muuta; eikä NY:kään ole kaupunkia kummempi",
Kari kommentoi.
"Olen viimeinen kirjailija, Aleksis Kiven ja Väinö
Linnan perinteiden ainoa jatkaja, vaatimaton, syrjäänvetäytyvä
mutta siellä äänekäs; katson ettei ihmiskunnalla
ole toivoa, vaan kaaos ja hullujenhuone nielaisevat koko maailman.
Olen myös viimeinen suomalainen filosofi, joka on selvittänyt
muun muassa sellaiset ongelmat kuin onko Jumala olemassa:
on tietenkin, hän on yhtä kuin luonnonlait."
"Marko Kari on julkaissut vain kaksi pientä romaania
- ensimmäisessä sivuja on 144, toisessa 71 - mutta
ne ovatkin harvinaisen tiukkaa ja intensiivistä proosaa.
Molemmissa Kari liikkuu kirjallisten lajityyppien raja-alueilla:
hän käyttää hyväkseen etenkin kauhu-
ja jännityskirjallisuuden aineksia, mutta ylittää
genrerajat ja tekee omaleimaisia romaaneja, jotka eivät
piittaa lajityypillisistä muotivirtauksista." (Keijo
Kettunen teoksessa Kotimaisia nykykertojia 2 / toim. Ritva
Aarnio, Ismo Loivamaa (1998) s. 46-47)
|
|
|
 |
Marko Karin tuotanto
Romaanit:
Reviiri (1990)
Verikaste (1992)
Teosten saatavuus PIKI-verkkokirjastossa
|
|
|
| |
Ote tuotannosta: Reviiri (1990)
Jupiter on lähellä kuuta; zeniitin seutuvilla häämöttää
Otava, läpikuultavan kesäyötaivaan tähtikuvioista
helpoin löytää, jossain Sirius, Ursa major,
Plejadit, Orion, Auriga, Mizar, Magellan, Kassiopeia, Andromeda...
vanhoja taruja, kaikuja, ylijättiläisiä, kylmää
pimeyttä, ja sen takana hajallaan kvasaarien kipinät
loitolla kaikesta elämästä. Näin kaukana
välttyy näkemästä tiellään muita
kulkijoita, vain kevyt tuulenviri, hiljaisuus... vuosikymmenet
kuolematon, sitten kuolleena desiljoona ikuisuutta universumin
tuhoutuessa ja syntyessä uudelleen, vain matka sekunnista
sekuntiin, ja minä olen maisemissa taas kerran elääkseni
jokaisen pienemmänkin hetken tismalleen samoin kuin äärettömän
monta kertaa aiemmin ja myöhemmin. Niinkö? Se olisi
kovaa. Se olisi kovaa, koska minä satun tietämään
että se on mahdollista.
Minä en usko sitä.
Juha rämpii valkoisen järven rantaa lähes tyhjä
ginipullo kädessään. Hän kuulee suuren
äänettömyyden yölinnun huutojen yli, näkee
vaalean yön kaartuvan kuplana maan reunasta reunaan,
näkee sen mitä sattuu katsomaan eikä tiedä,
mitä on häntä itseään tarkkailevien
silmien takana.
|
|
|
| |
LÄHTEITÄ JA LINKKEJÄ:
Kotimaisia nykykertojia 2 / toim. Ritva Aarnio, Ismo Loivamaa
(BTJ Kirjastopalvelu 1998)
Lehtileikkeet : Marko Kari (Tampereen kaupunginkirjasto)
Lähteiden saatavuus PIKI-verkkokirjastossa
Päivitetty 16.6.2004/14.12.2005 © Tampereen kaupunginkirjasto - Pirkanmaan maakuntakirjasto 2004
|
|
|
