Anneli Helena
Kanto
|
 |
- Piru, kreivi, noita ja näyttelijä on iloista, oman maailmansa ehjäksi rakentavaa tarinankerrontaa. Tarinoista nauttivia kirjailijoita on viime vuosina ollut Suomessa vähemmän kuin niillä mieluusti herkuttelevia lukijoita. (Saara Kesävuori, Aamulehti 16.5.2007)
|
Valokuva:
Ari Korkala
|
synt. 20.9.1950 Pirkkalassa
asuu Tampereella
kaksi teini-ikäistä lasta
opinnot: YM Tampereen yliopisto 1976, pääaineena lehdistö- ja tiedotusoppi; Teatterikorkeakoulun käsikirjoittajien pitkä koulutusohjelma 1996-1997, Tampereen kieli-instituutissa venäjän kielen opintoja yksi vuosi yliopisto-opintojen ohessa
ammatti: toimittaja
sivutoimet: "kirjailijuus lienee sivutoimi, leipä tulee toimittajan ja käsikirjoittajan töistä"
palkinnot: Vuoden freelancer 2007 (myöntäjä Suomen Freelancer-yhdistys)
Runeberg-palkintoehdokas romaanilla Piru, kreivi, noita ja näyttelijä (2007)
harrastukset: "Harrastuksen pitäisi kai olla vapaaehtoista ja iloa tuottavaa, joten tässä mielessä en harrasta mitään. Pakotan itseni Rantaperkiön Iskun jumppaan, jotta pysyisin työkunnossa. Talvella käyn avannossakin. Teatteria seuraan, mutta se liittyy työhön, joskin on mieluista."
Anneli Kanto - kotisivut
Anneli Kanto on tamperelainen toimittaja, käsikirjoittaja ja kirjailija, jonka esikoisromaani Piru, kreivi, noita ja näyttelijä
ilmestyi vuonna 2007. Anneli Kanto on kirjoittanut myös nuorille ja lapsille. Hän on myös näytelmäkirjailija ja dramaturgi, jonka uusimpiin näytelmäteksteihin kuuluu Fredrika Runebergista kertova näytelmä Fredrika R., jonka kantaesitettiin Teatteri Avoimissa Ovissa syyskuussa 2007.
|
|
|
Kirjailijuuttaan Anneli Kanto taustoittaa: "En ole tietoisesti valinnut kirjailijan työtä samalla tavalla kuin olen valinnut lehdistötyön ja sen opiskelun yliopistossa. Kirjoittaminen on sisäinen pakko, ja olen kirjoittanut aina, heti siitä asti kuin olen kirjaimet oppinut. Tosin ajan löytäminen omalle kirjoittamiselle on ollut toimittajan työn ohessa hyvin vaikeaa. Kirjoittamaan ajaa idea tai aihe, joka haluaa tulla kirjoitetuksi."
Kanto kertoo tavastaan kirjoittaa: "On järjettömän hauskaa, kun idea posahtaa päähän. Se onkin muuten kuvaavaa: sain idean. Siis nimenomaan sain. Ei niitä väellä ja vängällä kehitellä.
Tällaisia ideansirpaleita pyörittelen päässäni hyvin kauan, vuosikausia, jopa vuosikymmeniä. Siinä ajassa niistä suuri osa osoittautuu suutareiksi, jotka eivät kanna sen pidemmälle. Mutta osa jää kiusaamaan mieltä.
Näistä mielen riivaajista elättelen neljää, viittä kerrallaan ja järjestelen niitä kirjoittamisjärjestykseen. Kirjoittamiseni on vähän niin kuin paperikone: osa tavarasta humisee vielä honkina vapaassa luonnossa, osa on propseja, osa massaa ja joku on parhaillaan koneessa muuttumassa paperiksi.
Minulle on tärkeää pitää kone koko ajan käynnissä. Jos tulee seisokki, kestää aika pitkään ennen kuin koneen toisesta päästä alkaa työntyä valmista tavaraa.
Teen kaikkeen kirjoittamiseen aika paljon taustatyötä. Paitsi että ehkä etsin faktoja, taustojen tutkiminen pitää oman pään liikkeessä ja aivot puuhaamassa aiheen parissa.
Olen tarinakeskeinen kirjoittaja. Oivallan ensimmäiseksi tarinan, vasta myöhemmin näen, mikä teema tai aihe sen sisällä on."
Piru, kreivi, noita ja näyttelijä on Anneli Kannon esikoisteos ja se oli ehdokkaana Runeberg-palkinnon saajaksi vuonna 2008. Romaani on 1600-luvun Suomen Turkuun, kreivi Pietari Brahen aikaan sijoittuva historiallinen romaani. Kanto käsittelee aikakauden uskonelämää, elämäntapaa, noituutta, Turun opiskelijaelämää ja kiertelevää teatteriseuruetta Turun Akatemian syntyaikoihin. "Kanto maalaa [romaanissaan] ilveilevän, viisaan ja humanistisen kuvan ihmisestä identiteettikysymysten äärellä. Mistä minä olen kotoisin? Mihin minä olen menossa? Kuka minä olen? Romaani on taitavasti kirjoitettu ja ehyt esikoisteos." (Satu Taskinen, kiiltomato.net 11.1.2008) -
kiiltomato.net
Teos sai hyvän vastaanoton. Sitä on kiitetty mm. sen luomasta suomalaisen sääty-yhteiskunnan monipuolisesta ja tarkasta ajankuvasta ja sävykkäästä ihmiskuvauksesta. Kannon esikoisteos on monitasoinen veijariromaani, jonka pohjaksi Kanto on tehnyt mittavan taustatyön perehtyessään historialliseen lähdemateriaaliin. "Huumori, historiallinen tarinankerronta ja naiskirjallisuus on harvinainen yhdistelmä" (Saara Kesävuori, Aamulehti 6.2.2008)
Anneli Kannon toinen teos on lapsille kirjoitettu Hirmuinen vedenpaisumus (2007). Se sisältää myyttisiä kertomuksia antiikin ajoilta, Raamatusta ja Kalevalasta uudelleen kerrottuna nykylapselle, nykysuomeksi. Kanto käyttää paljon puhekielisiä ja murteellisia ilmauksia sekä dialogia.
Merkittävintä teosta omasta tuotannostaan kysyttäessä Kanto vastaa: "Proosaa en ole kirjoittanut kuin kahden kirjan verran, joten tuotannosta puhuminen tuntuu ylimitoitetulta. Toki näytelmiä ja käsikirjoituksia olen tehnyt kohtuullisen paljon. Niistä merkittävin on varmaankin televisiosarja Presidentit, johon tein televisiokäsikirjoituksen Eero Silvastin alkuperäiskäsikirjoituksesta. Presidenteillä oli iso katsojakunta ja uskon sarjan kertoneen jotain olennaista historiasta ja ihmisestä historian tekijänä.
Esikoisteokseni Piru, kreivi, noita ja näyttelijä on minulle henkilökohtaisesti merkittävin, koska kirjan kirjoittamisesta vastaa yksin kirjoittaja, siinä ei ole välissä ohjaajaa tai näyttelijöitä.
Olen niitä kirjoittajia, jotka sukkuloivat monen lajin välillä. Kirjoitan draamaa, tv-käsikirjoituksia, lastenkirjoja ja toivottavasti aikuisillekin enemmän kuin tämän esikoisteoksen."
"Lajeja en osaa asettaa tärkeysjärjestykseen. Niillä on kullakin oma paikkansa. Teatterille kirjoittamisessa on ihanaa ryhmätyö - se että ohjaaja, näyttelijät, lavastaja ja puvustaja kantavat oman osaamisensa yhteiseen kekoon. Television erityinen hurma on sen yhteiskunnallinen merkittävyys. Televisiolla on valtavan suuri yleisö ja televisiotyö on äärettömän huolellista ja tarkkaa.
Lapsille kirjoittaminen taas tuottaa suurta iloa. Pitkän proosan kirjoittamiseen houkuttelee se, että saa tehdä kaiken itse ja yksin ja että vastaa lopputuloksesta aivan yksin. Suppean draama- tai tv-muodon rinnalla proosa antaa mahdollisuuden runsauteen.
Runous on kuitenkin poissuljettu lajivalikoimastani. Sitä en osaa. Olen hyvä riimittelemään ja olenkin tehnyt laulutekstejä, mutta eiväthän ne runoutta ole."
Tärkeistä lukukokemuksistaan ja hengenheimolaisistaan Kanto kertoo: "Nuorena, kun ensimmäisen kerran pääsin Tammerkosken rannalla olevan kirjastotalon alakerrasta yläkertaan, aikuisten puolelle, luin John Steinbeckin koko tuotannon. Myös William Faulkner on minulle tärkeä.
Jollakin tapaa merkittäviä ovat olleet Tsingiz Aitmatov ja Isaac Singer.
Hengenheimolaisiksi koen Halldor Killjan Laxnessin, ehkä myös Günther Grassin ja Michel Tournierin.
Kotimaisista kirjailijoista pidän paljon Matti Hällistä, Aino Kallaksesta ja tietenkin Mika Waltarista.
Tunnen kovasti viehtymystä ruotsalaisiin P. O. Enquistiin, Kerstin Ekmaniin, Sven Delblanciin ja Per Lagerkvistiin.
Pidän muistelmista ja kirjekokoelmista.
Lisäksi tykkään hirmuisesti dekkareista. Olen lukenut Agatha Christien koko tuotannon, pidin myös Sjöwall-Wahlöö sarjasta, Sue Graftonin aakkosdekkareista tykkään, Henning Mankell on hyvä, mutta kirjoittaa liian paksuja kirjoja.
Luen paljon runoja. Niistä ovat minulle erityisen merkittäviä olleet Pertti Niemisen käännökset vanhasta kiinalaisesta runoudesta sekä Samseddin Muhammed Hafiz."
Suhteestaan Pirkanmaahan ja Tampereeseen Kanto kertoo: "Tamperelaisuus on tärkeää. Asuin työn vuoksi 12 vuotta Helsingissä, ja pääkaupungin häly salpasi kirjoittamiseni lähes kokonaan. Pari näytelmää sain sentään aikaiseksi noina vuosina. Tietenkin syynä olivat myös elämän ruuhkavuodet, vaativa ja mielenkiintoinen työ, vilkas sosiaalinen elämä, yhdistykset, maailmanparantaminen, rakastumiset, pari avoliittoa ja lapsi."
"Muutin Tampereelle 90-luvun alussa takaisin. Asun noin 400 metrin päässä talosta, jonka isoisäni rakensi 20-luvulla, äitini lapsuudenkodista siis, muutaman kilometrin päässä lapsuudenkodistani ja kilometrin päässä mummolastani, jossa nykyisin asuu serkkuni. Tästä lienee nähtävissä, että hakeudun tutulle paikalle.
Tampereelle paluu avasi kirjoittamista. Luulen sen johtuvan siitä, että tämä ympäristö on se, jossa olen ensimmäiset havaintoni tehnyt ja tunnekokemukseni saanut. Tampereeseen liittyy niin paljon tunnekylläisiä muistoja, sekä hyviä että pahoja ja katkeria.
Toisaalta tunnen myös, että olen turvassa Tampereella ja saan olla se mikä olen. Kotona olemisen tunne on hieno."
|
