Markus Kajo
|
- Markus Kajo ei myy, ei yritä, ei edes aina onnistu, mutta
jokin selittämätön voima hänessä on. Luulen hänen olevan kotoisin
nuotiotulilta, ajalta ennen televisiota, ajalta ennen miellyttämistä.
Teevee on täynnä pärstiä, jotka yrittävät miellyttää tuottajia,
katsojia, mainostajia tai sitä mystistä tavallista kadunmiestä,
jota kukaan ei ole tavannut, mutta johon tuotantoyhtiöiden
palavereissa aina vedotaan. Naamat tyrkyttävät mielipiteitä,
näennäiskarismaa ja yleisfiilistä, jonka taroituksena on kohottaa
sohvanpohjimmainen viisitoista senttiä ilmaan arkiselta alustalta.
Lopputulos on miltei poikkeuksetta kaameaa naamanvääntöä.
Poikkeus on Markus Kajo. (AL 21.11.1998, Kari Hotakainen otsikolla
'Markus Kajo, valoilmiö' Kajon tv-ohjelmasarjasta)
Markus Aarni Erämies Kajo
s. 7.12.1957 Isojoella
asuu Tampereella
perhesuhteet: "Hyvät; vaimo on, ja lapsi. Muita ei ole
meillä."
opinnot: YO ja sekalaisia opintoja ("aika hedelmättömiä")
ammatti: toimittaja, kirjailija
sivutoimet: "Joskus satunnaisesti standup-komediaa olen vääntänyt.
Ja esitelmiä, lehtijuttuja, kaikenlaista pilpettä
radioon, sekä merkittävän säälittäviä
tietokoneanimaatioita televisioon."
palkinnot: Tampereen kaupungin luovan kirjallisen työn
palkinto v. 1989, 1995.
USA 1991 Chicago/Mid West Emmy Award käsikirjoituksesta
tv-ohjelmaan 'The Miserables - a Finnish Confession"
harrastukset: "Eri vaihtoehtojen miettiminen päässään.
Myös jotain muuta ajoittain harrastuu; kielten kanssa
pelleilemistä, ja tietokoneiden."
|
| |
Markus Kajo on toiminut radio- ja tv-ohjelmien toimittajana
ja käsikirjoittajana Yleisradiossa 1980-luvulta
lähtien, vuodesta 1986 lähtien Yleisradion TV2:n
viihdetoimituksessa.
Hänellä oli 1980-luvulla radio-ohjelma nimellä
Kettunen ja samalla nimellä tv-ohjelmasarja 1990-luvulla.
Kettusia on seurannut lukuisa joukko eri nimisiä persoonallisella
huumorilla varustettuja, palkittuja tv-ohjelmia.
Markus Kajon kirjalliseen tuotantoon kuuluu tarinoita, pakinoita
ja ihmettelyn aiheita proosamuodossa. Hänen tuotantonsa
edustaa aivan omalajistaan huumoria, satiiria ja (itse)ironiaa,
arkipäiväisten asioiden ihmettelyä, pohdiskelua
ja kyseenalaistamista omintakeisella suomen kielellä
ilmaistuna. Myös kirjat ovat olleet suosittuja ja niistä
on otettukin useita painoksia.
Markus Kajo kertoo kirjailijantiestään: "Se vain
jotenkin itsestään päkistyi semmoiseksi tämä
elämä. Kuulemma noin kaksivuotiaana päätin,
että aikanaan ryhdyn kirjailijaksi tai toimittajaksi.
Tosin myöhemmin tuohon päätettyjen ammattien
listaani tuli mukaan myös rautatien puominvääntäjä.
Kyseinen rautatieura kuitenkin karsiutui pois ja niin jäi
kirjoitteleminen jäljelle.
Kielellinen askartelu on minulle ollut hupia lapsesta saakka
ja jollain lailla vain oli itsestäänselvää,
että siitä pitäisi leipäkin kiskoa.
Olisihan sitä voinut esim. trapetsitaiteilijaksi ryhtyä,
mutta kun on luontojaan aika laiska hyppimään itseään
hikeen, on iloinen siitä, että ei ole juuri vaikkapa
nuorallatanssinta-alalla."
Merkittävintä teosta on vaikeata osoittaa omasta
tuotannostaan. Markus Kajo: "Teokset täydentävät
toisiaan niin ihanalla tavalla, että olisi julmaa ja
mieletöntä merkittävimmistää joku
niistä. Mutta jos tämä uusin, Ihmisen käsikirja
[2003], auttaa ihmiskuntaa pelastumaan tai muuten helpottaa
jonkun piruparan oloa tämän päivittäisessä
pompottautumisessa sukulaistensa ja lajitoveriensa kaidoilla
armoilla, tahi naurattaa jotakuta joka muuten on synkkä
kuin Eino Leinon Lapin kesä, niin onhan se tietysti piste
sille kirjalle kyllä."
Kirjailijantyönsä lähtökohdista Kajo
mainitsee: "Muistiinpanovälineiden lisäksi mielestäni
parhaat lähtökohdat kirjailijantyölle ovat
vetreä neocortex, ristiseläntuella varustettu työtuoli
ja pino maksamattomia laskuja. Neocortex takaa syyn ja halun
kirjoittaa, kunnon tuoli tekee työhön kuuluvan puurtamisen
mahdolliseksi ja laskupino pakottaa kirjoittajaa eroahdistuksesta
huolimatta pitämään tekstin kanssa aikarajoista
kiinni, ettei homma veny kuin pohjalainen pitkä piimä,
joka on herkullista, mutta näyttää ulkomaalaisista
räältä. (Vaikka itse syövät sammakoita,
etania ja ties mitä limakakkiaisia. Tekopyhät!)."
Tärkeimpiä kirjallisia vaikuttajiaan Markus Kajo
selventää: "Koulupoikana törmäsin Franz
Kafkan tuotantoon. Nimenomaan Kafkan lyhyitä novelleja
lukiessa tuntui, kuin kaukaisessa maassa olisi yhtäkkiä
kuullut markkinatorin ihmismulinan ja pälätyksen
seasta tuttua kieltä, tai sytyttänyt pimeässä
majassaan kynttilän.
Mika Waltari, Victor Hugo, Ollin pakinat, Veikko Huovinen.
Monet ilot on niistä saatu.
Mutta kaikkein suurimmassa kiitollisuudenvelassa lukemisen
iloista - ja kirjoittamisen - olen vanhemmilleni ja äidinkielenopettajalleni.
Ei ole parhaimmistakaan kirjoista iloa, jos niitä ei
jostain syystä tiedä tai tule lukeneeksi. Huonot
kirjat tietysti kannattaa jättää kesken; mitä
niitä pakolla lukemaan, suotta. Mieluummin vaikka vain
marjattelee omia aikojaan, tai rallattelee, tai kääntää
kernelin, tai jotain."
Pirkanmaalaisuutta Markus Kajo kommentoi: "Kun olen syntynyt
Etelä-Pohjanmaalla ja kasvanut Pohjois-Karjalassa, niin
eikö Pirkanmaa ole siinä keskellä? Joensuulaispojalle
oli luontevaa asettua kaupunkiin, jonka keskellä on joki.
Pirkanmaalaiset vaikuttavat sakilta, joka ei tärkeile.
Hyvä täällä on ollut käähistellä
- ties vaikka jossain tylymmässä paikassa olisivat
jo tappaneet, ja tavarat jakaneet, että 'ota sinä
Late sen luottokortit ja nuo housut, niin minä otan lompakon,
kännykän ja tuon nahkatakin. Nuo sen kengät
myö kustaan täyteen ja jätetään tuohon
postilaatikon päälle'."
|
