| |
synt. 2.4.1953 Ilomantsissa
asuu Tampereella
asuu yksin
opinnot: teol.maisteri -80, FK viittä vaille valmis
ammatti: kirjailija
harrastukset: matematiikka, ydinfysiikka, filosofia
Eeva Liisa Eronen on tamperelainen kirjailija, jonka esikoisromaani
Astarten palvelus (1996) on herättänyt monenlaista
keskustelua.
|
 |
"Aloitin kirjoittamisen 8-vuotiaana. Se oli, ja on edelleen,
jotenkin vain luontaista toimintaani. En ole koskaan valinnut
sitä. En myöskään ajatellut tulevani kirjailijaksi,
ne olivat aivan erikseen. Ensimmäisen kustannussopimuksen
jälkeen olen ajatellut, että kirjoittamiseni saattaa
merkitä sitä, että olen kirjailija olemukseltani.
- Mutta sitähän ei tiedä vielä tässä
vaiheessa.
Romaani Astarten palvelus on, kaiken muun ohella, protesti
kaikkea sitä vastaan, mikä rajoittaa ja kahlitsee
kirjoittamista ja elämää", toteaa Eronen.
Esikoisteos, alaotsikoltaan Eroottinen romaani, on saanut
sekä myönteistä että kielteistä kritiikkiä.
"Jos nyt Erosen kirjalle pitäisi jokin alaotsikko antaa,
niin mieluummin romaani rakkaudesta tai oivalluksesta tai
itsenäistymisestä tai naisesta. Ja nuo edellisetkin:
kaikki turhia. Niin monimuotoisesta, jopa lupaavan kaoottisesta
kirjasta on kyse." (AL 16.10.96, Tarja Lipponen)
Mitkä sitten ovat kirjailijan luovan työn lähtökohdat?
"Tällä hetkellä minulla on tarve antautua suurempaan
vaistonvaraisuuteen. Annan syntyvän työn määrätä
minua enemmän kuin minä sitä. Koen romaanin
musiikin ja veistoksen yhdistelmänä. Usein koen
lohkovani tai hiovani kiveä, kun teen romaania. Ristiriidat
ovat työni edellytys ja voima."
Eronen kirjoittaa toista romaaniaan v. 2004: "Toisen romaanin
prosessi aiheutti valtavan muutoksen - sen laajuutta en ilmeisesti
vielä edes tiedä."
Eroselle tärkeitä kirjoja ja kirjailijoita ovat
James Joycen Odysseus, Doris Lessing, Marguerite Duras, Agatha
Christie, Kirsi Kunnas, Rauha S. Virtanen. Hengenheimolaisia
ovat Doris Lessing sekä P. C. Jersild.
Suhdettaan Pirkanmaahan Eeva Liisa Eronen kommentoi: "Pirkanmaa
on paikka muiden joukossa. Mutta juuri se, jossa asun."
|
| |
Ote teoksesta Astarten palvelus (1996)
Tulin kuusten varjoista lehtevämpään metsään,
ja näin huvilan. Se näytti asumattomalta. Oli kuin
itse talo olisi tullut suuremmaksi ja kuisti taas pienemmäksi.
Hassua. Ihmisiä ei näkynyt.
Tuuli puhalsi pitkin maata, heinät ja varvut liikkuivat.
Rantatöyräällä leimusi kanervikko, sen
väri melkein soi vettä ja taivasta vasten. Istuin
kuistin portaalle ja suljin silmäni. Minä olen nyt
puun alla, joki virtaa edessäni, ajattelin.
Kun palasin ja työnsin venettä tummaan, kirkkaseen
veteen, mietin, kuka oikein oli määritellyt turhuuden.
|
