Risto 
Ahti

- Ahti on mielikuvituksen pyromaani, tajunnan laajentajista riehuvin. (HS 15.2.83, Pekka Tarkka)

synt. 23.8.1943 Lahdessa 
asuu Tampereella 
puoliso Ritva Hokka, pojat Ville ja Ilmari, tytär Kukka (edellisestä avioliitosta) 
opinnot: yo -62, opintoja Helsingin, Oulun ja Jyväskylän yo:ssa 
päätoiminen kirjailija 
sivutoimet: kääntäjä, kriitikko, opetustehtäviä Oriveden opistossa 1983-, Tampereen yliopistossa 1988-, luennoinut mm. Iowassa, Jugoslaviassa, Virossa, Venäjällä, Englannissa, Ranskassa, Walesissa 

palkinnot: Oulun kaupungin kirjallisuuspalkinto 
Lahden kaupungin kirjallisuuspalkinto 
Tampereen kaupungin kirjallisuuspalkinto 1987, 1992, 1998, 2001 
Valtion palkinto 1979 ja 1984 
Eino Leinon palkinto 1994 
Runeberg-palkinto 2002 
Vuoden sanataiteilija 2003
Pro Finlandia -mitali 2003
Tampereen kaupungin kääntäjäpalkinto 2004
Taiteilijaprofessori vuodesta 2004 

luottamustehtäviä: Lahden Runomaraton ry, Sanataiteen ry, Eino Leinon Seuran palkintolautakunta -95 

Risto Ahti on runoilija ja runouden opettaja, jonka laaja tuotanto käsittää yli kaksikymmentä runokokoelmaa vuodesta 1967 lähtien, proosateoksia, runo-ohjelmia radiossa, esseitä, kritiikkiä ja artikkeleita eri julkaisuissa sekä suomennoksia. Hänen luovan kirjoittamisen kurssejaan Oriveden opistossa on sanottu lyriikan korkeakouluksi. Ahdin tekstejä on käännetty n. 20:lle kielelle, käännöksiä on ilmestynyt lukuisissa eurooppalaisissa kulttuurijulkaisuissa. 

"Päädyin kirjailijan ammattiin kokeiltuani erilaisia opintoja ja töitä - kirjoitin noin 17 vuotta opettajan ammatin ohessa. Kirjailijan vapaus on minulle persoonallisesti ehdottoman välttämätön", tilittää Risto Ahti kirjailijaksi ryhtymistään. 

Ensimmäinen kokoelma, Talvi on harha, ilmestyi 1967. Teos herätti kiinnostusta anarkismillaan ja paljaudellaan. "Ahti ei ole runoteknikko; hän on niitä kirjoittajia, joita on tapana sanoa myötäsyntyisiksi lyyrikoiksi." (HS 7.6.67, Tuukka Kangasluoma) 
Kokoelma kokoelmalta Ahti on tiivistänyt filosofiaansa ihmisen vapautumisesta roolien kahleista. Luovuuden, vapauden ja taiteen pohdinta tiivistyi 1993 julkaistussa Pienessä käsikirjassa. 
Ahti itse sanoo omasta tuotannostaan: "Oikeastaan merkittävimmät runoteokseni syntyivät 80-luvun alussa: Narkissos talvella ja Loistava yksinäisyys. Pidän kokoelmaa Laki näiden veroisena - ja tietysti uusinta "Yksinkertaiset runot". 
Asetan etusijalle runoteokset, joissa olen kyennyt hahmottamaan parhaiten yksinäisyyden ja yhdessäolon kokemuksiin liittyvät unennäöt, visiot ja tosikokemukset."

Eino Leinon Seura palkitsi Ahdin palkinnollaan 1994. "Risto Ahti on upottanut hauskalla tavalla filosofian ja mystiikan suomalaiseen runoperinteeseen", totesi palkintolautakunta. 
"Luovassa työssä pidän tärkeimpänä yksilökeskeisen, profeetallisen, absoluuttisen maailmankuvan hahmottamista", kertoo Ahti. "Kirjoittaminen on minulle raamatun ensimmäisten sanojen mukaista työtä ... alussa oli sana ja sana tuli lihaksi. Tahdon ymmärtää runon, ja runouden pyrkivän synnyttämään vapaan ihmisen, joka siis kykenee yksin- ja yhdessäoloon. 
En tiedä kumpi olen - se sana, minkä saan sanotuksi vai se, joka puhuu."

Hengenheimolaisia? "Chandidas, Blake, Baudelaire ... Aleksis Kivi ... Tua Forsström, Mirkka Rekola, Caj Westerberg." 
Hengenheimolaisuus näkyy myös Ahdin teksteissä. "Risto Ahti on hurja näkijä, joka käyttää samaan aikaan sekä omaperäistä että vanhoista filosofioista ja uskonnoista tuttua kuvastoa." (HS 15.11.92, Jukka Koskelainen) 

Kokoelma Iloiset harhaopit ilmestyi vuonna 1998 ja otettiin hyvin vastaan: ”Risto Ahti on runoilijoistamme omapäisimpiä ja ehdottomimpia. Hänen runonsa tarjoavat valaistumisen hetkiä mutta myös pähkinöitä purtavaksi. - - Selvää on, että hän tahtoo luokittelevan ja lajittelevan kielen tuolle puolen. Hän julistaa vapautta nähdä suoraan vailla ulkopuolisia välittäjiä. Pappeja eli kaikenmaailman oppineita ei tarvita omaa kokemista sotkemaan. Toisaalta runojen kuvakieli luo vahvasti vertauskuvaa, lähes allegoriaa. Niinpä runoja lukiessa voi havaita joutuneensa työlääseen tehtävään, avaamaan arvoituksia.” (HS 8.11.1998, Jukka koskelainen)

2000-luvulla Ahdilta on ilmestynyt neljä runokokoelmaa. Vain tahallaan voi rakastaa (2001) kokoelmaa arvioitiin:  ”Risto Ahdin runot ovat yhä väljempiä, yhä mutkattomampia, yhä lähempänä hajarivitettyjä ravivihjeitä, arkista puhetta. Vai ovatko? Eivät tietenkään. Ahti on aivan liian älykäs, nopeakinttuinen ja ovela pukeutuakseen ymmärrettävyyden yksinkertaiseen asuun. Peittotekniikka ja harhautus on taiteen tekemisessä osattava.” (Uutispäivä demari 31.10.2001, Matti Saurama)

Ritva Haavikon mukaan Ahti käyttää runon musikaalisia ja metaforisia aineksia suhteellisen vähän. ”Selkeät, tiiviit havainnot, toteamukset ja väitelauseet, vastakohdat, kärjistykset ja paradoksit ovat ominaisia hänen ilmaisutavalleen. Haavikon mukaan ”Risto Ahti on vapaa runoilija, jossa on pisara tiikerin, toinen kentaurin verta. Hän on rohkaiseva muistutus siitä, että nyky-Suomessa on mahdollista elää elämänsä ja tehdä elämäntyönsä itse löytämistään lähtökohdista totutusta täysin poikkeavalla tavalla.” (Ritva Haavikko teoksessa Miten kirjani ovat syntyneet 4, 2000 s. 41-44).

Vuonna 2002 ilmestyneen kokoelman Kukko tunkiolla keskeinen teema on miehen ja naisen suhde. Helena Sinervon mukaan se on ollut yksi Ahdin teemoista ainakin vuoden 1995 runokokoelmasta Iloinen laulu Eevasta ja Aatamista lähtien. ”Miehuus ja naiseus – Kukko tunkiolla kokoelman kukkous ja kanaus – ovat seksuaalisia energioita, jokaisessa yksilössä vaikuttavia arkkityyppejä, sosiaalisia rooleja ja luovuuden lähteitä.” (HS 9.8.2002, Helena Sinervo)

Risto Ahdin viime vuosien suomennoksia ovat olleet William Blaken tuotannon suomennosvalikoima ja Runeberg-suomennos. William Blake & vimmainen genius (2001) -suomennosvalikoimassa on Ahdin omia esseitä Blake-suomennosten lisäksi. Tuomo Karhun mukaan (TS 16.10.2002) Blake-suomennos käy hyvänä oppaana paitsi Blaken, myös Ahdin omaan runouteen. 

Vuonna 2004 ilmestyi Ahdin suomentamana Runebergin Idyllejä ja epigrammeja Runebergin 200-vuotisjuhlan kunniaksi. Suomennos sai huomiota osakseen. Esimerkiksi Jyrki Nummi arvioi (HS 5.2.2004): "Tuoreella suomennoksellaan runoilija Risto Ahti laskeutuu rusoreunaisen pilven takaa Runeberg-suomentajien suureen virtaan. Ahdin paikoin vapaasti mittaa hakeva, paikoin vapaa rytmien koristeista riisuttu runopuhe vie Runebergin runot etäälle suomennosperinteestä, joka ei kaikin osin kuulu kiehtovimpaan käännösrunouteemme. - -  Ahdin vapautetut, proosaa lähestyvät rytmit poikkeavatkin jyrkemmin suomennosperinteestä kuin alkukielisestä Runebergistä.” 

Kokoelman Sudet ja lampaat (2003) arvioinnissa Ville Ropponen (AL 24.8.2003) sanoo: ”Ahdin runous on monisäikeistä kuin sähköjohto. Parhaimmillaan hän yltää jokaisella runollaan aforistisiin ja filosofisiin kiteytyksiin, on leikkisä, vakava, teräväkielinen taituri. - - Ahdin runot avautuvat hakemaan merkitystä, ja kieli pysyy riittävän konkreettisena. Runojen sävy vaihtelee ryppyotsaisesta hulluttelevaan, mutta pohjavirtana soljuu huumori. - - Runojen kieli ei ole henkilökohtaisuuden kieltä, vaan Ahti pyrkii yleiselle tasolle. Runoissa käytetään riimiä tähdentämään ydinajatusta, tai luomaan ironista vastakohtaa runon johtoaiheelle.”

Ahti kertoo, että vaikka kirjoittamisen perusta on edelleen sama, hän on kulkenut pitkän matkan: ”Tyyliin ja sanoihin rakastuminen on väistynyt ja olen matkannut kohti yksinkertaisuutta, melkein naiiviutta." (AL 26.8.2003 Kanerva Eskola)

”Ihmiset pyrkivät kirjoittamaan hyviä runoja. Kuka asettaa heille kriteerit? Akatemia? Äidinkielen opettajat? Kriitikot? Aleksis Kivi laati itselleen runomitan saksalaisen mallin mukaan… Runouden esteettiset lainalaisuudet syntyvät niin monista aineksista, että keitosta on vaikea lopullisesti analysoida. Oman runouteni säännöt lähenevät kaiken aikaa yhä yksinkertaistuvia lauseoppeja – nykyisin kovinta kilpalaulua käyn kansanlaulun ja didaktisen rakenteen välillä. Seurauksena on yleensä paradoksi. Olen ollut opettajana kolmekymmentä vuotta. Siksi on ihmeellistä, että minua on verrattu Oiva Paloheimoon tai jopa Hellaakoskeen. Olen aina pyrkinyt filosofiseen opettamiseen, vapauden ehtojen määrittämiseen. Sven Krohn kysyi minulta kerran, uskonko vapaaseen tahtoon. Vastasin, että en usko lainkaan tahtoon, uskon vain läsnäoloon … (Miten kirjani ovat syntyneet 4 / toim. Ritva Haavikko, 2000 s. 61-62)

Taiteen keskustoimikunta nimitti Risto Ahdin taiteilijaprofessorin virkaan vuonna 2004. Keskustoimikunta luonnehtii Ahtia runoilijaksi ja kääntäjäksi, joka on myös luovan kirjoittamisen opetuksen henkilöitymä. "Näen mielelläni kirjailijan työn kolminaisena - oman työn, aikalaiskirjailijoiden ja kirjallisuuden tukemisena. Tätä varten olen toiminut aktiivisesti nuorten lyyrikoitten tukijana, mm. ollut perustamassa Lahden Runomaraton ry:tä sekä Sanataiteen ry:tä. Oppilaistani kolmattakymmentä julkaisee nykyisin runoja kaupallisilla kustantajilla."
”Oppilas, jolla on tulevaisuutta kirjoittajana, harvoin kykenee piilottamaan omalaatuisuutensa niin tyystin, ettei opettaja sitä löytäisi” sanoo Risto Ahti luovan kirjoittamisen opettamisen mahdollisuuksista. (Oriveden uudet opit / toim. Reijo Virtanen, 2003 s.17)

"Haluan kertoa ihmisille, että internet voi olla avoin ovi kirjoihin. Kaiken takana on luova ihminen. 
Lisäksi haluan sanoa, että kun Wittgenstein sai tietää kaiken, hän ryhtyi talonmieheksi. 
Ainoa tietämisen ja tiedon lähde on ihmisen omassa sielussa". 

Risto Ahdin tuotanto 

Runokokoelmat: 

Talvi on harha (1967) 
Runoja (1968) 
Unilaulu (1972) 
Katson silmiin lasta (1974) 
Oli kerran kultakettu (1975) 
On myös unia (1977) 
Aurinkotanssi (1978) 
Lintujen planeetta (1979) 
Ja niin rakentuu jokin silta (1981) 
Narkissos talvella (1982) 
Loistava yksinäisyys (1984) 
Läsnäolon ikävä (1987) 
Laki (1989) 
Valitse minut (1992) 
Pieni käsikirja (1993) 
Iloinen laulu Eevasta ja Aatamista (1995) 
Iloiset harhaopit (1998) 
Ilon ääriviivat, valitut runot (1999) 
Aatamin muistiinpanot (2000) 
Vain tahallaan voi rakastaa (2001) 
Kukko tunkiolla (2002) 
Sudet ja lampaat (2003) 
Oikkuja ja totuuksia : runoja ja huomautuksia (2005)
Runoaapinen : 2 : Sanaluvun koetus (2005)
Leikkilauluja! (2006)
Ei kukaan (2007)
Täsmällinen selvitys ei mistään (runoelma) (2009)

Romaanit, proosa:

Puutarhajuhlat vanhassa piispan huvilassa (Kanssapuheita) (2008)
Neron omaelämäkerta (esseeromaani) (2010)

Suomennokset: 

Charteris, Leslie: Pyhimyksen kolme naista (1967) 
Macdonald, Ross: Harriet on iso tyttö (1968) 
Gibran, Kahlil: Idän ja lännen profeetta (1985) 
Hedelmät jotka eivät tuoksu ruudille : maahanmuuttaja-antologia / toim. Harri István Mäki ; suom. Risto Ahti et al. (2000) 
Kuuna päivänä : englantilaista, skotlantilaista ja irlantilaista nykyrunoutta / toim. Piritta Maavuori ; suom. Risto Ahti et al. (2003) 
Runeberg, J. L.: Idyllejä ja epigrammeja (2004)
Puiden lohtu : saksankielistä runoutta 1946-2000 / toim. Stefan Moster ; suom. Risto Ahti et al. (2005)
Smith, Patti: Viattomuuden tunnusmerkit : runoja (2010)
Lundahl, Augusta Runoja -dikter / suomentanut Kari Aronpuro, Risto Ahti ; sis. suomennoksia myös Naemi Levakselta, Elias Lönnrotilta (Sanasato 2011)

Muuta tuotantoa: 

Runomaraton: antologia (toimittajana) (1984, 1986) 
Aika Lahdessa; yhdessä Tapio Ruokorannan kanssa (1990) 
Runouden kuntokoulu; yhdessä Markku Toivosen kanssa (1988) 
Runouden kuntokoulu, ohjelmasarja radiossa; yhdessä Markku Toivosen kanssa (1989) 
Yhdeksän muusaa nopeusjärjestyksessä, ohjelmasarja radiossa; yhdessä Markku Toivosen kanssa (1995) 
Fenix : sanataiteen yhdistyksen vsk 1997, 2002 ja 2005 (toim.)
99 Fenix : runoja ja proosaa / toim. Tuomas Juselius, Risto Ahti (1999)
William Blake & vimmainen genius (2001) 
Kuumana kinosten alla / antologiassa [kirjoittajat:] Risto Ahti et al.; [toim. Risto Urrio] (2001) 
RunoAapinen : aistisen, tunteellisen ja älyllisen kirjoittamisen alkeet (2002) 
Kriittinen minä (esseitä, runoja) (2006)
Tie, köyhyys, ilo (esseitä) (2009)

Esseitä mm. teoksissa: 

Suomalaisia kirjailijoita : kirjailijat kirjailijoista / toim. Mirjam Polkunen (1982) 
Oriveden opit / toim. Kai Ekholm et al. (1984) 
Lukemisen luokkakuva = Äidinkielen opettajain liiton vsk 35 (1988) 
Kirjojen kirja / toim. Juhani Salokannel (1995) 
Totuus, kaipaus, kauneus / toim. Torsti Lehtinen (1993) 
Mot mot : elävien runoilijoiden klubin vuosikirja (1994, 1998) 
Katso ihmistä = Tampereen hiippakunnan vuosikirja 49 (1997) 
Miehen tie : ihminen ja taide psykoanalyysin, terapian ja semiotiikan näkökulmasta / toim. Mirja Kaskinen (1999) 
Oriveden uudet opit / toim. Reijo Virtanen (2003) 
Runeberg : maailmat, taivaat, tähdet laulaako? / toim. Sari Hilska (2004)
Kuva silmissä : näkökulmia Mirkka Rekolan kirjailijantyöhön / kirjoittajina mm. Risto Ahti et al. (2011)

Käännökset: 

Narcissus in winter. - Guilford, 1994. (Narkissos talvella - engl.) 

Runoja antologioissa ja lehdissä (*): 

*Ambit 1994 (135) s. 2-6 (London) (runoja - engl.) 
April * London Magazine 1999: 1&2 s. 50 (Huhtikuu - engl.) 
Armija * Ranenijat angel (1994) s. 56-57. (runoja - bulgaria) 
*Books from Finland 1998: 1-4 (runoja - engl.) 
*Böcker från Finland (Helsinki 1996) (runoja - ruotsi) 
*Contemporary Finnish poetry (Glasgow 1991) (runoja - engl.) 
*Il dirigibile "Italia" (Bergamo 1985) (runoja - italia) 
*Elias Lönnroti seltsi kvartalkiri : Kullervo 1993 (Tartto 1993) (runoja - viro) 
Everything, everything! ; Swimming intructions * A way to mesure time (1992) s. 393 (runoja kok. Loistava yksinäisyys - engl.) 
*Kommentarii 1993: 2 s. 113-136 (Moskva) (runoja - venäjä) 
*Nordisk poesi = Café Existens 1984 (22/23) s. 26-48, 132-174 (Göteborg) (runoja - ruotsi) 
*Podaj mi obie dlonie (Warszawa 1999) (runoja - puola) 
Poems from Laki * Books in Finland 1990:4 s. 213-217 (runoja kok. Laki - engl.) 
*Revue svetovej literatúry 33: 4 s. 29-66 (Bratislava 1997) (runoja - slovakki) 
*Snow in May (London 1978) (runoja - engl.) 
*Stand Magazine 1996 (37): 4, s. 72-73 (Newcastle) (runoja - engl.) 
*Tengeráramok : mai finn költök (Budapest 1996) (runoja - unkari) 
*Treasury of Finnish love (New York 1996) (runoja - engl.) 
*Three Finnish poets (London 1999) (runoja - engl.) 
Vlastitel temnoi kamery * Vest 2 (1990) s. 13-18 (runoja - venäjä) 

FILI - Suomen kirjallisuuden tiedotuskeskuksen käännöstietokanta 

Teosten saatavuus PIKI-verkkokirjastossa

Ote runokokoelmasta Narkissos talvella (1982) 

On myrkkyjä, jotka vaikuttavat niin nopeasti ettet ehdi edes kiittää ruuasta 

Hän tuli ja sanoi: "Syö muualta, älä tästä puusta". 
Mielessäni näin hänen kulkevan puutarhassa ja työntävän piikkejä hedelmiin. Kuu nousi valtavana, hopeisena - maa liukui sen editse kuin pilvi. Kysyin: "Teitkö minut ihmiseksi vai lapseksi?" 

Näen: Käärme aaltoilee maata, vierii kuin vesi tuulessa, ja naisessa palaa jokin liekki, tuntematon, aurinkoa kuumempi. 
 

Some poisons work so fast you´ve no time to say thanks for the meal 

He came and said ´Eat what you like, 
but not from this tree´. 

Mentally, I saw him walking in the garden, 
sticking thorns in the fruit. 

A moon rose - enormous, silver; 
the earth slipped by it like a cloud. 
´Did you´, I asked 
´make me a man or a child?´ 

What I see is a snake: it billows on the ground, 
spiralling like a wave in the wind, 

and some flame burns in the woman, 
unidentifiable, hotter than the sun. 

LÄHTEITÄ JA LINKKEJÄ: 

Tarkka, Pekka  Sanat sanoista : arvosteluja ja kirjoituksia 1957-1984 (Otava 1984)
Suomalaisia nykylyyrikoita / toim. Helena Saaristo (Kirjastopalvelu1986) 
Tarkka, Pekka  Suomalaisia nykykirjailijoita (5. ja 6. uud. l. Tammi 1990, 2000)
Tarkka, Pekka  Författare i Finland (Söderström 1990)
Mot mot : elävien runoilijoiden klubin vuosikirja
(1995, 1998, 2000-2004) (WSOY)
Miten kirjani ovat syntyneet 4 : / toim. Ritva Haavikko (WSOY 2000)
Lehtileikkeet : Risto Ahti (Tampereen kaupunginkirjasto)

Sanojen aika - Helsingin kaupunginkirjasto
WSOY - kirjailijagalleria
Pispalan kirjastotalon lauteilla
Annikinkadun runofestivaali

Lähteiden saatavuus PIKI-verkkokirjastossa

Päivitetty 16.6.2004/26.10.2005/6.2.2007/17.9.2007/23.9.2008/28.9.2009/12.9.2011/24.9.2011

© Tampereen kaupunginkirjasto - Pirkanmaan maakuntakirjasto 2004