 |
|
|
Hannu
Aho
|
- Hannu Aho lienee puhdasverisimpiä yhden teeman kirjailijoita,
niin viitseliäästi kuin hän on teemaansa koettanut
muunnellakin. Peruskysymys on silti ollut kirjasta kirjaan
sama: heikon ihmisen minuuden liukeneminen ja kiintyminen
vahvempaansa. (HS 12.9.96, Kaija Valkonen)
synt. 23.2.1948 Nokialla
asuu Tampereella
eronnut
päätoiminen kirjailija
palkinnot:
WSOY:n nuortenkirjakilpailun voitto 1976
Kalevi Jäntin palkinto 1978
Alex Matsonin palkinto 1993
Tampereen kaupungin kirjallisuuspalkinto 1976, -79, -82, -90
ja -96
Runeberg-palkinto 1997
Hannu Aho on tamperelainen kirjailija, joka on julkaissut
romaaneja ja kuunnelmia. Hänen teoksiaan on käännetty
ruotsiksi ja saksaksi.
|
|
|
Hannu Ahon esikoisromaania, kustantajan nuortenkirjakilpailussa
voittajaksi selviytynyttä Kaukana vihreä meri (1976)
-teosta arvostettiin erityisesti sen kielellisistä ansioista
ja osuvasta huumorista sekä vahvasta myötäelämisestä
ja uskottavuudesta. Esikoisteoksensa jälkeen Hannu Aho
julkaisi romaanin Saara (1976), joka oli Ahon läpimurtoteos.
"Ahon ajantietoisuus ja tietty helppous ovat nekin nuoren
Waltarin tapaisia. Hänen tekstinsä hairaukset kuulunevat
tämänkertaiseen ikäkausikirjailijan rooliin.
Vaistonvarman ja haltiokkaan kertojan kyvyistä ei kuitenkaan
ole epäilystä." (HS 19.10.77, Pekka Tarkka)
Saaraa seuranneet teokset Taivaan mitalla (1979), Pelistä
pois (1982) ja Taivaan valuuttaa (novellikokoelma 1990) saivat
kiittäviä arviointeja. "Hän on kirjoittanut
uuden sukupolven romaanin, joka kasvaa laman, työttömyyden
ja elementtitalojen Suomesta ja jonka ihmiset eivät enää
tahdo pelata annetuilla säännöillä, vaan
asettavat yhteiskunnan käytännön ja teorian
vastapainoksi yksilön ja inhimillisyyden." (HS 19.9.79,
Pertti Lassila Taivaan mitalla -romaanista)
Romaani Pelistä pois (1982) "on Ahon laajin ja runsain:
hänen sanamagiansa tuottaa loistavan taiturillisten jaksojen
ohella myös maneerista tehontavoittelua. Saaraa (1977)
muistuttavien boheemielämän kuvausten ohessa on
kerrontaa terävöittävää parodiaa
ja vangitsevaa miljöönkuvausta", toteaa Pekka Tarkka
(Suomalaisia nykykirjailijoita, 6. uud. laitos 2000).
Visto (1993) on taiteilijaromaani, jossa elämän
epätoivo ja synkkyys kulminoituvat. "Aho luo sanoin mahlaisia
visioita, kuolemannäkyjä ja tiloja, joista lukija
aistii hajut ja maut. Hänen lauseensa vyöryvät
pitkinä ja laveina, ne typistyvät pariksi sanaksi,
kuivuvat välillä toteamuksiksi ja paisuvat jälleen
valtoimeksi kymeksi. Ja kaikkialla kuuluu rabelaismainen nauru.
Visto on romaani, jota lukiessaan oivaltaa, miten lähellä
itku ja nauru ovat toisiaan." (AL 16.10.93, Maila-Katriina
Tuominen)
Ahon uusimmassa teoksessa Kello 4.17 (1996) on aavisteltavissa
uusia näkökulmia. Kirjailija on säilyttänyt
niukan kerrontatapansa, mutta lisännyt runollisuutta.
"Ihmisten elämänpiirin kiihkeän välinpitämättömänä
kriitikkona Aho on aina ollut armoton. Hän sanoo suoraan,
tylysti, tarvittaessa läpeensä kyllästyneellä
äänellä. Nyt, entistä lakonisempana, hän
on entistä tehokkaampi." (Demari 17.10.96, Juhani Ruotsalo)
"Ennen muuta Aho on kielen virtuoosi", kirjoittaa syrjäänvetäytyvästä
kirjailijasta Pekka Tarkka (Suomalaisia nykykirjailijoita,
1980).
|
|
|
 |
Hannu Ahon tuotanto
Romaanit, novellikokoelmat:
Kaukana vihreä meri (1976)
Saara (1977)
Taivaan mitalla (1979)
Pelistä pois (1982)
Sininen talo (1985)
Taivaan valuuttaa (novelleja,1990)
Visto (1993)
Kello 4.17 (1996)
Kuunnelmat:
Miehen monologi (1982)
Tuulikki (1985)
Haaveet (1987)
Elokuun yössä (1991)
Antologiat:
Herkät syrjähypyt : proosakirjailijat ja runot
/ toim. Salme Saure (1980), sis. mm. Hannu Ahon runoja
Käännökset:
Fjärran det gröna havet (1978) (Kaukana vihreä
meri - ruotsi)
Das ferne grüne Meer (1980) (Kaukana vihreä meri
- saksa)
FILI
- Suomen kirjallisuuden tiedotuskeskuksen käännöstietokanta
Tuotanto PIKI-verkkokirjastossa
|
|
|
 |
Ote teoksesta Kello 4.17 (1996)
Alkoi vapisuttaa, mutta se ei johtunut siitä että
olin hikoillut kävellessäni ja nyt palelin, eikä
tuulesta joka oli raaka kuten se keväällä saattaa
olla, ikään kuin muisto, kaiku, jälkimaku talvesta.
Vaan sinusta. Ensin en huomannut koko tutinaa, se alkoi pistelynä
nilkoista ja siirtyi varoen ylemmäs, pitkin reisiä
ja mahaa ja selkää käsivarsiin ja lopulta sydämeen,
ja hetken aikaa minun sydämeni tosiaan vapisi, kuulostaa
hölmöltä, kaikki eteiset ja kammiot kananlihalla,
mutta sen se teki: vapisi. Ja sitten sinä olit siinä.
Sinä olit siinä, äkkiä kuin ilmestys,
tai enkeli, tai joku, sormissasi savuke johon halusit tulen.
Minulla ei tietenkään ollut koska en polta, pudistin
päätäni, katsoin ylös ja näin kasvosi
puhdasta taivasta vasten, kiharan tumman tukkasi, suuret kasvot,
suuret silmät, ja samassa jo kävelit pois.
|
|
|
| |
LÄHTEITÄ JA LINKKEJÄ:
Järvinen, Seppo Tamperelaiskirjallisuudesta-Pirkkalaiskirjallisuudesta-Hämäläiskirjallisuudesta
(Tampereen kaupunginkirjasto 1978)
Seppälä, Arto Mitä Waltari vastasi: kirjoituksia
kirjoista, kirjailijoista, kirjallisuudesta ja kirjoittamisesta
(WSOY 1989)
Tarkka, Pekka Suomalaisia nykykirjailijoita (Tammi 1980,
1989, 1990)
Tarkka, Pekka Författare i Finland (Söderström
1990)
Lehtileikkeet : Hannu Aho (Tampereen kaupunginkirjasto)
Sanojen aika- Helsingin kaupunginkirjasto
Lähteiden saatavuus PIKI-verkkokirjastossa
Päivitetty 16.6.2004/14.12.2005
© Tampereen kaupunginkirjasto - Pirkanmaan maakuntakirjasto 2004
|
|
|
