Eräänä lauantaiaamuna Juupajoen päiväkoti muuttui levyntekostudioksi. Kirjatti katseli ihmeissään, miten äänittäjä Jukka Rantanen ruuvasi mikrofonin jalkoja ja kytki kuulokkeiden johtoja määrätietoisen näköisenä. Seuraavaksi hän istui miksauspöydän ääreen ja alkoi säätää vipuja ja nippeleitä. Kirjatti katseli alkuun kunnioittavan välimatkan päästä. Touhu näytti niin kiinnostavalta, että lopulta Kirjatti tassutteli lähemmäksi ja alkoi kysellä Jukka Rantaselta, mitä oikein oli tekeillä. - Jokaisen mikrofonin viereen mahtuu kaksi tai kolme laulajaa. Minä hihkaisen täältä viereisestä huoneesta, että KÄY! Sitten alkaa äänitys. Silloin ei saa enää hihittää eikä kakistella kurkkuaan. Kun yksi otos on laulettu ja äänitetty, kuuntelemme sen nauhalta. Kun kaikki ovat tyytyväisiä tulokseen, sanomme, että laulu on purkissa. - Kun Otso sitten soittaa viulua, hän kuuntelee kuulokkeista laulun, ja soittaa oman osuutensa. Lassin rytmikapulat äänitetään myös ihan erikseen. Sitten eri raidat yhdistetään hienoksi kokonaisuudeksi. Kirjatti nyökytteli tietäväisen näköisenä: - Niinpä niin, eri raidat yhdistetään ihan niin kuin Alli- mummun matossa. Jukka Rantanen myönteli: - Voihan sen niinkin sanoa. Sitten eri raitoja voi tarvittaessa korjailla. Kaikki alkoi olla valmista. Pappi ja lukkari- yhtyeen jäsenet tulivat paikalle, Leena, Pyry ja Otso Juupajoelta, Jukka ja Lassi Vilppulasta, Päivi, Helmi ja Pauli Paimiosta asti. Leena veti ulko-oven perässään kiinni miettiväisen näköisenä. Kirjatti tuumiskeli: - Nyt Leenaa huolestuttaa, että ihailijat ovat nähneet yhtyeen keikkabussin ja tulevat ikkunan taakse kirkumaan ja pyytämään nimikirjoituksia. Juurihan Jukka Rantanen sanoi, että hiljaista pitää olla. Leena tervehti Kirjattia ystävällisesti hymyillen: - Mietin tässä, että kaikki soittimet, viulu, sello ja kanteleet sekä taskutrumpetti ja klarinetti pitää virittää, niin että ne soivat kauniisti pianon kanssa yhteen. Kissalaulujen pitää soida levylläkin niin kauniisti, ettei tule sävelkorvasärkyä. Kirjatti huokaisi helpottuneena: - Ai sitä se Leena miettii. Ei minun sentään tarvitse järjestyskissaksi ruveta. Tuon tikittävän herätyskellon kiikutan vielä keittiöön. Sitten pääsette laulamaan. Nauhoitus alkoi juhlallisesti, kun Pauli soitti Aamulaulun alkufanfaarin trumpetillaan. Koekuuntelun ajaksi Pauli laittoi torvensa säilytyslaatikkoon. Kirjattia nauratti: - Nyt se fanfaari on purkissa! Kissalaulujen äänityssouvi kesti kaksi päivää. Kissa ja kuu -laulussa piti olla tosi tarkkana, että soolot ja eri rytmisoittimet saatiin kohdalleen. Viimeisen säkeen jälkeen Jukka Rantanen näytti jo peukkua onnistumisen merkiksi, kun joku laulajista niiskautti helpottuneena. Nauhallehan niiskaus tuli! Ei auttanut muu kuin aloittaa taas alusta! Kissan unilaulun aikana lapset rentoutuivat eteisen puolella. Päivi ja Leena lauloivat ja Pyry soitti selloa. Tunnelma oli rauhallinen ja nauhoittaja seurasi tietokoneelta, miten laulu edistyi. Kun otosta sitten kuunneltiin, Jukka Rantanen ihmetteli: - Laulu meni ihan hyvin, mutta mikä ihmeen hurina kuuluu taustalla? Eikös se ilmastointilaitekin kytketty pois ääntä pitämästä. Kaikki kuuntelivat tarkkaan ja tottahan se oli. Tasainen matala hurina kuului varsinkin silloin, kun laulajat vetivät henkeä. - Kysytäänpä Kirjatilta, huomasiko se mitään, ehdotti Jukka Rantanen. No, mihin se katti on hävinnyt? Juurihan se tässä oli. Otso kävi tarkistamassa pihan keinut, olisiko Kirjatti mennyt keinumaan. Lassi vilkaisi keittiöön, mutta eväskoriin ei kukaan ollut vielä koskenut. Viimein Helmi hiipi hyssytellen toisten luo: - Nyt selvisi hurinan syy, Kirjatti on nukahtanut tuonne pianon päälle. Siellä se äänityksen aikana kehräsi tyytyväisenä. Näyttää pitävän unilaulusta. Jukka Taskinen soitteli pianolla kauniita sointuja ja ehdotti: - Taitaa olla kahvitauon paikka. Odottakaahan vain, kyllä Kirjatti herää kahvintuoksuun. Kahvin valmistumista odotellessa Kirjatti alkoi olla juhlatuulella: - On tämä ollut mahtava souvi, mieleinen urakka. Nyt ovat kaikki ainekset kasassa. Tuskin maltan odottaa, että saan CD-levyn tassuihini. Ja usko tai älä, Kirjatti hypähti keskelle pöytää ja alkoi laulaa. Tutuksi tullut Jukka- äänittäjä löi lusikalla tahtia ja Pappi ja lukkari- yhtyeen jäsenet taputtivat käsiään: - Laulan lorun iloisen, sitten naukaisen: Mii-au, mii-au!