Kirjatti ja ammatit

Orivedellä seikkaillessani pääsin käymään Kutemajärven alueella sijaitsevassa kultakaivoksessa. Se vasta olikin jännittävä paikka!

Kultakaivoksessa on ollut pienimuotoista kaivostoimintaa jo 1950-luvulla, mutta suurempi innostus heräsi, kun kultamalmiesiintymä löydettiin vuonna 1984.

Onneksi sain oman kypärän - täällä kasan päällä tuulee nimittäin melkoisesti!

Kaivoksessa kanssani vieraili Päivi Viitala ja sitä esitteli meille Unto Lappalainen.	Kaivoksessa ollaan puolisen kilometriä maan alla ja varustuksen pitää olla sen mukainen.

Kaivokseen ajetaan työkoneilla ja autoilla spiraalinmuotoista tunnelia pitkin. Kaivoksen niin sanottu vanha puoli ulottuu yli 700 metriä maan alle. Me poikkesimme tästä vanhasta ”piipusta” uuteen kaivokseen noin 300 metrin kohdalla.

Tästä taulusta näkee, kuka on työvuorossa maan alla ja kuka vapaalla. Se on tärkeä tieto etenkin silloin kun kaivoksessa räjäytetään.	Porien huoltopiste

Näimme erilaisten porien lisäksi paljon erilaisia työkoneita ja meille näytettiin, kuinka panoslangat asetetaan kallioon.

Sain käpäliini aidon poranterän.	Onpas tämä räjäytyslankojen verkko kaunis!

Kaivoksessa oli pimeää ja melko kuraista - kallion porauksessa kun käytetään vettä.

Porarin huoltoautossa on työkalu poikineen.	Tässä sitä vaan poraillaan räjäytyslangoille paikkoja.

Kylläpä nämä porat ja muutkin laitteet ovat mielenkiintoisia!


Kaivosmiehen työpäivä on kymmentuntinen ja työviikko kuusipäiväinen. Seuraavan viikon hän lepää. Kaivosmiehistä pidetään hyvää huolta; kaivoksessa käy työsuojelutarkastaja, palotarkastaja, ympäristökeskuksen tarkastaja sekä kauppa- ja teollisuusministeriön tarkastaja. Onpahan siinä monenlaista tarkastajaa! Kaivosmiehen työ onkin rankkaa, ja moni jää sairauseläkkeelle jo ennen varsinaista eläkeikää.

Turvallisuudesta pidetään kaivoksessa hyvää huolta. Tästä laatikosta saisi vaaran uhatessa happinaamarin.	Hui, nyt kyllä hirvittää. Takanani on 25 metrin pudotus!

Maan alla on aivan oma "kaupunkinsa". Sen lisäksi, että maan alla tehdään töitä, siellä myös huolletaan kaikki koneet ja laitteet. Huoltamolla on paljon erilaisia työkaluja ja oikea rasvamonttu työkoneita varten.


Tässä viedään kaivoskonetta maanalaiselle huoltamolle.


Pääsin itsekin kokeilemaan koneen ajamista.

Korjaamolla on töissä sähkömieskin.	Työntekijöillä on useita taukotiloja - myös hätätilanteita varten. Miesten kahvihuoneella on kahvimainen nimi, Santos.

Tässä kuvassa näkyy kaivoksen suuaukko ja auto, jolla liikuin.	Olisikohan tässä lohkareessa edes kissankultaa? Ainakin se kiiltelee kauniisti. Kissankultahan on vain kiillettä kivessä.

Illalla koko kaivos tyhjennetään työmiehistä ja vain panostaja jää maan alle turvapaikkaansa. Sitten kaikki panostukset räjäytetään yhdellä kertaa. Näin irronnut murske kerätään tarkasti talteen.

Kaivoksessa räjäytetty murske ajetaan maan päälle...	... ja lastataan rekkoihin, jotka vievät sen Vammalan rikastamoon.

Haastattelussa eräs kultakuski.


Kullankaivajat ovat tyytyväisiä, jos louhittavassa malmissa on kultaa viisikin grammaa! Kymmenen grammaa on jo hyvä saalis. Yksi gramma kultaa on riisinjyvän kokoinen muru, mutta siitä saa tehtyä kilometrin pituisen langan!

Vihdoinkin sitä oikeaa kultaa! Kulta on kivessä niin pieninä hippuina, että sitä pitää katsoa ihan läheltä.

Aiheeseen liittyviä kirjoja:

Terveisin
Kirjatti