NUORTENKIRJA-ARVOSTELUJA

Luettelossa on yli 100 nuortenkirjan arvostelut. Arvostelut ovat aikajärjestyksessä, alussa on vuonna 1993 ilmestyneen kirjallisuuden arvosteluja ja luettelon lopussa ovat uusimmat arvostelut. Kirjat on arvostellut Nekalan kirjastonjohtaja Marketta Härkönen (e-mail: nekala@metso.tampere.fi).
Vihje tiedonhakua varten: koska luettelo on aika pitkä, kannattaa haluttua aineistoa hakea www-selaimen find-/etsi-toiminnolla kirjoittamalla hakutermiksi asiasana tai tekijän nimi.

951-31-0174-6 82.14 TIAINEN, Marja-Leena Pyry, Pilvi ja pennittömät Tammi 1993 138s. Vihreä Varis -sarja. Kuvitettu (raikkaat kuvat sarja-kirjaksi)

tapahtumapaikka: Metsola = pieni maalaispaikkakunta järven rannalla henkilöt: Pyry perheineen, Pilvi perheineen, Kimmo (Pyryn ystävä) perheineen, ukki kieli: kirjakieli pääosin, puhekieli asiasanat: lama, ystävyys

Hyvin ja sujuvasti kirjoitettu, vakavasta aiheesta huolimatta valoisa kirja. Hyvää ihmissuhteiden kuvausta, isoisällä ja Pyryllä on lämminhenkinen suhde . Pyry ja Pilvi tutustuvat lomaviikolla Kyproksella. Käy ilmi, että isät ovat vanhoja tuttuja, yhdessä sotaväen käyneitä ja molemmat innokkaita kalamiehiä, samoin ovat kalamiehiä pojat Pyry ja Kimmo. Pyry ei niinkään välittäisi "likkojen" seurasta, mutta käy myös selville, että Pilvin perheellä on lomaosake Metsolassa. Pilvin perheellä on rahaa, sillä isä on lottovoittaja. Pilvi ilmestyy perheineen mukaan kuvaan lomapaikan takia. Lama iskee rikkaseen Kimmon perheeseen, kaikki menee myyntiin niin isän liike kuin kuin talot ja tavaratkin. Kimmon isä on kovilla, ratkee ryyppäämään, ajaa kolarin, saa sydänkohtauksen ja joutuu sairaalahoitoon. Pyryn isän työpaikka (on töissä Kimmon isän liikkeessä) joutuu dramaattisesti vaakalaudalle konkurssissa. Kaiken lisäksi Pyryn isä on taannut Kimmon isän 100 000 markan lainan ja tunnelmat perheessä kiristyvät. Pelastajaksi ilmestyy pilvin isä rahoineen, joka yhdessä Pyryn isän kanssa ostaa konkurssiliikkeen. Eli loppu hyvin, kaikki hyvin. (Monimutkaisia nämä isäjutut). Ja lopuksi Pilvin perhe ostaa Kimmon kotitalon ja muuttaa pysyvästi paikkakunnalle. Tarina on vaikeasta aiheesta huolimatta turvallinen, koska niin aikuiset kuin nuorisokin ratkaisevat ongelmansa. Jännitystä tässä ei liiemmin ole.

TALVIO, Pirkko Pikkusysteri Tammi 1993 198s. tapahtumapaikka: Helsinki, Tukholma henkilöt: Helka ja Iitu, vähemmin isä ja äiti sekä isoveli kieli: Hesan slangi ja kirjakieli/yleiskieli asiasanat: huumeet

Kirjan rakenne on päiväkirjamainen (ei kirjaimellisesti, mutta tapahtumat etenevät tyyliin : maanantai, elokuun 26.) ja siinä vuorottelevat päähenkilöiden Helkan ja ja hänen isosisarensa Iitun kertomukset. Varsinainen päähenkilö Helka, 14v., kokee kasvukipujaan: hän on ollut ns. hyvä tyttö sekä kotona että koulussa kunnes murrosiän kivut ja rakkaan koiran kuolema (jota Helka pitää omana syynään) laukaisevat aivan erilaisen elämänmenon. Helkan isä on kiireinen psykiatri (lääkärin lapsella ei ole hoitoa) ja Helka päättää ottaa suruunsa ja unettomuuteensa isän lääkenäytteistä helpotusta. Helka on jo ajautunut huumeporukoihin, lääkkeisiin ja kaljoitteluun. Poikaystävä - jo pitkälle huumeisiin kiertynyt- yrittää varoitella Helkaa seurauksista. Isä ei huomaa mitään, äiti on pitkällä konserttikiertueella, isoveli pysyttelee omissa oloissaan eli ainut joka edes aavistelee jotain on isosisko Iitu, mutta hänkin panee öiset poissaolot ym. nuoruuden tiliin. Kirja alkaa siitä, kun Helka pakkaa kamppeensa ja lähtee mitään viestiä jättämättä hyvin pahassa huumeessa Tukholmaan, sieltä matkan piti jatkua Kreikkaan tyyliin "kotiin en ikinä mene". Isä lähtee matkoille ja jättää siskokset pärjäämään kahden, ja se äiti-kurja on konserttikiertueella maailmalla. Helka selviää jotenkin Tukholmaan, raijaa tavaroitaan Iitun polkupyörän tarakalla, nukkuu teltassa, elämä on hyvin huonoissa kantimissa. Onneksi hän ei tapaa niitä tyyppejä, jotka ovat luvanneet järjestää jatkokuljetuksen Kreikkaan. Sillä välin Iitu toteaa, että jotain on pielessä. Hän saa selville, että Helka on lähtenyt Tukholmaan, lähtee perään, hakee apua sieltä ja täältä ja löytää Helkan. Perhe järkyttyy, pidetään neuvottelu, äiti itkeskelee ja isä päättää ottaa vapaavuoden ja pelastaa tyttärensä menemällä kauas huumeporukoiden ulottumattomiin eli Helka ja isä asustavat autiotilaa Lapissa. Loppuselvityksissä poikaystävä pääsee hengestään, Helka päättää yrittää selviytyä ja loppu on toiveikas. YLEENSÄ: Juttu lähtee vähän tahmaisesti käyntiin. On tilaustyön tuntuinen, ei pahasti mutta taka-ajatus paistaa välillä läpi. Oikein vetävää kerrontaa ei pääse syntymään. Kansi on kummallinen sikäli, että kustantajan nimi on ylimpänä yhtä suurella ja samalla lajilla kuin kirjoittajan. Epäilen, että kysytään Tammen kirjoittamaa kirjaa. Kansikuva on sisältöön nähden lapsellinen, takakannen selostus on vetävä.

951-23-3234-5 82.14 RANTALA, Taina Talvirannan tuulispäät Karisto 1993 134s.

tapahtumapaikka: maaseutu, kesämökki, järvi henkilöt: Siru (11v.), Kata (12v.), Mira (10v.), Anni (4v.),isä ja äiti kieli: puhekieli, kirjakieli asiasanat: kesämökit, maaseutu, ponit, koira, kalastus

11-vuotias Siru elää ja asuu tätinsä perheessä, koska hänen yksinhuoltaja-äitinsä on töissä ulkomailla, Surinamissa. Perheessä on Sirun lisäksi kolme muuta tyttöä: 12-vuotias Kata, 10-vuotias Mira ja 4-vuotias Anni sekä tietysti vanhemmat Taija ja Hannes. Kirjassa kuvataan tämän sakin kesän viettoa maalla. Ensin kunnostetaan vasta hankittu kesämökki. Sitten tutustutaan ympäristöön. Naapurin Emma-koira saa 10 pentua, joita tytöt kilvan hoitavat. Kahdeksi viikoksi tytöt saavat myös lainaponin, Monan, jonka kanssa riittää puuhaa. Naapurustossa asuu kolme poikaa, jotka opettavat tytöille yökalastusta eli tuulastusta. Kirjassa tapahtuu hyvin paljon asioita, ehkä liikaakin. En usko tästä tulevan kovin suosittua. Esim. Mirkka-kirjoihin verrattuna kerronta on vaisua. Liekö kirjailija ajatellut jatkoakin, koskapa lopussa käy ilmi, että kesä ei lopukaan elokuuhun ja koulujen alkamiseen, vaan porukka muuttaa seuraavaksi talveksi Floridaan , jossa riittää lämpöä ja hevosiakin löytyy.

Esikoiskirjailija.

951-0-18664-3 82.14 TAYLOR, Andrew Heittolaukaus WSOY 1993 200s. Kylmä hiki -sarja

Englantilainen alkuteos Snapshot. suom. Pirkko Biström.

tapahtumapaikka: henkilöt: englantilainen nuorukainen ja amerikkalainen tyttö asiasanat: JÄNNITYSKIRJAT: vakoilu, valokuvaus, poliisit, pakeneminen kieli:

Lontoolainen koulupoika Chris Dalham joutuu sattumalta keskelle vaarallista ajojahtia. Yhdessä amerikkalaisen tytön, Smithin, kanssa hän pakenee sekä poliiseja että rikollisia. Tytön isää nimittäin syytetään aiheettomasti tärkeiden tietojen antamisesta tsekkoslovakialaisille vakoojille. Nuoret onnistuvat myös löytämään negatiivi valokuvasta, jonka avulla Smithin isän syyttömyys todistetaan. Juoni kirjassa on ihan hyvä. Tätä voisi suositella vaikka aikuisille jännityskirjallisuuden ystäville. Poikien kirjoista tuntuu välillä olevan puutetta, tai heille on vaikeampi löytää hyvää luettavaa kuin tytöille. Tätä kirjaa tarjoaisin mielelläni 12-20 -vuotiaille pojille ja varmaan monet tytötkin tästä pitävät.

Sitä vähän ihmettelin, että vaikka alkuteos on ilmestynyt niinkin myöhään kuin vuonna 1989, vakoilumaailmassa eletään tässä vielä vanhaa kylmän sodan aikaa (itä-länsi - vastakkainasetteluineen).

Kylmä hiki -sarja on kaikenkaikkiaan mainio nuorten jännärisarja. Siinä on hyvää kotimaista ja käännettyä jännitystä etupäässä aikuistuville nuorille. Suositeltavia yläasteelle ja lukioon.

951-30-9941-5 82.14 MÄKINEN, Taru Jade ja unelmien kauppiaat Tammi 1993 120s. 70,-

tapahtumapaikka: Helsinki henkilöt: Janni (14v.) perheineen, Reija, Taru ja Tara (16v.), espanjalaisia, huumekauppiaita kieli: yleiskieli asiasanat: petokset, huumekauppa, hämäräsokeus, kaksoishahmo

Janni ja Reija ovat luokkatoverita ja asuvat samassa talossa, Linnunlaulussa. Reijan sokea isoisä omistaa talon ja asuu siellä omassa asunnossaan. Jannin isä on chileläinen ja äiti suomalainen poliisi, lempinimeltään Hurja-Hellu. Jannilla on kasvattisisar Taru (hänen poikaystävänsä Tarin sisar), joka etsii paikkaansa perheyhteisössä. Tapahtumat liikkuvat ympäri Helsinkiä; kahviloissa, parkkitaloissa, kuntosalilla. Tapahtumat kierähtävät käyntiin kun Janni kuulee espanjankielisen keskustelun pätkän, jossa suunnitellaan lomaosakkeiden myymistä suomalaisille. Lomaosak- keille ei ole rakennuslupaa eikä niitä aiota rakentaakaan, vaan huijata rahat suomalaisilta. Huijausyritykseen on myös kytkeytyneenä huumekauppiaat. Jannin kaksoishahmo Jade ryhtyy Tarin ja Reijan avustuksella selvittämään rikoksia. Kerronta on yhteiskunnallista, juonen lomassa selvitellään mm. Reijan hämäräsokeutta ja sen vaikutusta arkielämään, käsitellään erilaisia perheongelmia ja eri kulttuurien välisiä eroja. Sujuvasti kirjoitettuja. Ahmimisikäisille tytöille ja pojille.

Kolmas Jadesta ketrtova kirja. Aikaisemmat osat: Jade ja autiotalon jengi Jade ja kummitus

951-31-0115-0 82.14 MÄKINEN, Taru Jade ja oravaliiga Tammi 1993 70,- 110s.

Tapahtumapaikka: Helsinki Henkilöt: Janni alias Jade n.15v perheineen, Reija, Tari 16v., kuntosalin jengiä kieli: yleiskieli asiasanat: ryöstö, kuntoilu, sokeus, kaksoishahmo, et

Janni käy poikaystävänsä Tarin kanssa kuntosalilla, jossa säheltää liuta oravaliigalaisia. Tari tietää kaverien taustasta varkauksia ja varastetun tavaran myyntiä ja muuta rötöstelyä. Jengiläiset tekevät pankkiryöstön ja pakottavat apurikseen kuntosalin hoitajan Kirsin. Kirsi pukeutuu peruukiin ja Jannin vaatteisiin, jotta epäilykset kohdistuisivat Janniin ja Tariin. Oravaliiga päättää tehdä toisenkin ryöstön, johon Jannin kaksoishahmo Jade aikoo mennä mukaan pelastaakseen Kirsin pulasta. Jannin ystävättären Reijan isoisä, joka on tarkka havaintojen tekijä ottaa osaa jutun ratkaisuun. Hän hälyyttää Jannin poliisiäidin paikalle. Poliisit tekevät ansan ja oikeat rikolliset joutuvat kiinni.

Jännittävän juonen lisäksi pohditaan runsaasti ihmissuhdeasioita ja eettisiä ongelmia. Janni esimerkiksi miettii miten saisi hankittua Tarille uuden talvitakin poikaa loukkaamatta, sillä tämä on käyttänyt takkirahat isänsä katkaisuhoito-maksuun. Jannin chileläinen isä ratkaisee asian ostamalla itselleen muka liian ison takin ja tarjoamalla sitä Tarille. Poika voi ottaa takin ylpeyttään menettämättä ja Jannin isä voi lahjottaa takin olematta armelias. Kaikki tietää jujun, mutta jokainen voi säilyttää kasvonsa ja ylpeytensä.

Reijan perheoloja kuvatessa käsitellään riitaisan perheen oloja. Rahasta ei ole puutetta, mutta vanhempien suhde ei toimi. Mietitään Reijan oikeuksia päättää itse omista asioistaan (onko pakko käydä viulutunneilla jne). Lisäksi kuvaillaan tarkkaan hämäräsokeuden vaikutusta Reijan elämään. Tyttö itse suhtautuu lisääntyvään sokeuteensa asiallisesti mutta vanhemille tilanne on kova paikka. Sokea isoisä on hyvä esimerkki Reijalle. Kirja päättyy siihen kun Reija esittelee Jannille sokean poikaystävänsä, Ismon.

Kolmeen edelliseen Jade kirjaan verrattuna tässä oli uutta se, että poliisi ratkaisee jutun eikä Jade ole niin ylivoimainen. Sarja jatkunee vielä osan tai kaksi.

Edelliset kirjat: Jade ja autiotalon jengi Jade ja kummitus Jade ja unelmien kauppiaat

951-0-18083-1 82.14 REUTER, Bjarne Parrakas nainen WSOY 1993 73,- 235s. Tanskalainen alkuteos:

tapahtumapaikka: Tiroli henkilöt: sisarukset Oscar, Anders, Bertram, Winni vanhempineen sekä Georg-setä. kieli: yleiskieli kertoja: Winni asiasanat: huumori, lomamatka, Tiroli, väärennökset, apina

Tanskalaisen opettajan neljäs kirja lapsinelikosta, heidän vanhemmistaan sekä ennenkaikkea heidän ovelasta sedästään, jolla on aina rikastumishaaveet ja pikkuvilunki mielessä. Suuret keikat vain tuppavat kutistumaan kasaan.

Perhe pääsee lomamatkalle Tiroliin. Perillä äiti luulee että joku on kätkenyt huumepussin hänen matkalaukkuunsa. Nokkela Bertram setänsä kanssa vaihtaa pussin sisällön suolaksi ja setä ja lapset alkavat jahtaamaan huumekuriiria. Lomanviettäjien joukosta löytyy monta epäilyttävää tyyppiä, joiden touhuja täytyy seurata. Vanhin veli geelihiuksinen (Tintin näköinen) Oscar löytää salakäytävän ja Georg-setä katoaa käytävän uumeniin ja katoaa ikuisiksi ajoiksi tai ainakin päiväksi. Seuraavana päivänä Georg setä palaa täynnä uusia rikastumisideoita, sillä vuoren juurella (mahtavan salakäytävän päässä) on luola täynnä aarteita. Aarteet ovat alueella asustavat apinat keränneet vuosien saatossa hotellin asukkailta. Lisäksi käytäväverkostossa on huone, jossa kauan sitten vangittuna ollut nainen on maalannut omakuvan itsestään. Mutta miksi ihmeessä naisella on parta. Setä ja lapset keksivät että parranpiirtäjänä onkin ollut apina, joka vuosikausia on seurannut emäntänsä taiteentekemistä. Parrakkaan naisen muotokuvia myydään turistitavarana kaikille halukkaille ja lisäksi on tulossa taidehuutokauppa. Mahtaisikohan sitä rikastua, jos myisi alkuperäistaulun alkuperäisessä muodossa tuumii setä? Tarinaan kuuluu uskomattomia seikkailuja vuorilla, taulun varastamisia, putsaamista, vastavarastamista, takaa-ajoa, pelastavia apinoita ja mahdottomia sattumuksia. Kerronta on westlakemäistä, aluksi on suuri idea ja aivot. Minkään ei pitäisi mennä pieleen mutta kaikki menee pieleen, mutta erilailla kuin kukaan osaa arvata. Asioilla leikittely on tärkeämpää kuin itse tapahtumat. Huumoria, joka ainakin aikuista naurattaa. Nuoret eivät näitä kirjoja ole suosikeikseen löytäneet. Toimisivat varmaankin melko hyvin ääneenluettuina tai näytelminä. Tällaisinaan harvojen herkkua.

951-31-0156-8 82.14 PUPUTTI, Marja-Liisa Salamatkustajat ja saaren vanki Tammi 1993 84s.

tapahtumapaikka: merenranta kaupunki, meri ja saari henkilöt: Samuli, Essi (parhaat ystävät) sekä heidän isänsä kieli: yleiskieli asiasanat: veneily, lapset-vanhemmat, salamatkustus Vihreä varis-sarja. Kuvittanut :Ulla Vaajakallio

Samuli ja Essi ovat parhaat ystävykset. Ikää ei sanota, kerrotaan vain, että Essi on pitkä. Heidän välillään on eroottinen lataus joten lienevät n.12 vuotiaita. Isä ja Samuli ovat laittaneet venettä kuntoon koko kevään ja ensimmäiselle saarimatkalle pitäisi lähteä yhdessä Essin ja hänen isänsä kanssa. Isät päättävät kuitenkin lähteä ilman lapsia matkaan.

Essi ja Samuli kätkeytyvät veneeseen ja pääsevät mukaan matkalle. Matkalla isät pysähtyvät saaristokauppaan ostoksille ja Essi käyttää tilaisuutta hyväkseen käydäkseen puskapissillä. Pahaksi onneksi isät ovat nopeita ja Essi jää kauppasaarelle. Perillä isien purettua tavarat Samuli sieppaa veneen ja menee hakemaan Essiä. Essi ja Samuli koheltavat veneellä ja Samuli putoaa veteen. Kariluodolla lapset näkevät jonkun kiipeävän kalasääsken pesälle ja päästävät munarosvon veneen ajelehtimaan. Isät ovat lähteneet pikkuveneellä tavoittelemaan venevarkaita. Syntyy tappelu ja kaikki uivat kunnes keksitään ketkä oikein ottelevat ja mistä.

Illalla kun lapset kertovat päästäneensä munarosvon veneen karkuteille alkaa uusi hässäkkä, sillä oletettu pesärosvo oli kauppias joka oli rengastamassa lintuja.

Loppu hyvin kaikki hyvin. Isät oppivat, että lupaukset on pidettävä ja lapset oppivat merenkulun aakkosia ja sen ettei kenenkään venettä pidä päästää karkuun.

Hiukan jäykästi kirjoitettu, tosikkomainen Vihreä varis-sarjaan kuuluva kirja.

951-26-3820-7 82.14 KUIVANIEMI, Mirja Mikset sä vastaa? Kirjayhtymä 1993 164s.

tapahtumapaikka: pikkukaupunki Suomessa henkilöt: Veera ja Petteri (aikuistuvia nuoria) + heidän perheensä ja ystävänsä kieli: yleiskieli asiasanat: rakastuminen, perhe, vammautuminen, ystävyys, koulu

Veera on käynyt lukion ekan ja haluaisi siirtyä syksyllä ammattikouluun kampaajalinjalle. Veera elää äitinsä kanssa. Äiti ja isä ovat eronneet sen jälkeen kun isä vammautui kolarissa. Isä asuu kahden tunnin junamatkan päässä palvelutalossa. Isä on diplomi-insinööri ja haluaa tyttären seuraavan ammatinvalinnassa itseään.

Petteri on ammattikoulussa autonasentajalinjalla. Isä on kaupungin työmies, väkivaltainen ja juopotteleva. Äiti käy iltaisin siivoamassa. Perheessä on pikkuveli ja kaksi pikkusiskoa. Petterin perheen elämä on hyvin ahdistavaa ja to- raisaa. Isä hakkaa perhettään kännipäissään. Petterin pikkuveli humauttaa suutuspäissään isäänsä jääkiekkomailalla päähän. Isä joutuu sairaalaan ja pikkuveli enolaan saamaan normaalin elämän mallia.

Kirjan rakenne on sellainen,että väliin kertojana on Veera väliin Petteri. Veeran osuus alkaa aina Veeran kuvalla, Petterin kysymysmerkillä. Ratkaisu lienee järkevä, sillä Petterin osuus ei tunnu aina järin aidolta.

Tarina on ihmissuhdetarina, jossa yritetään löytää yhteisymmärrystä ja toimivuutta Veeran ja Petterin suhteelle. Se on laulu luottamuksen vaikeudesta ja päätöksenteos kipeydestä. Perinteisiä pohjalaisia sävyjä.

Hieman minua kummeksutti, että vieläkö tähän maailman aikaan juopa lukion ja ammattikoulun välillä on niin syvä kuin kirja antaa ymmärtää?

951-23- 3238-8 82.14 PULLEIN-THOMPSON, Christine Villikko tulee kotiin Karisto 1993 131s. Englantilainen alkuteos: Phantom horse comes home. Suom.: Taija Mård. Fantom villihevonen -sarja

Tapahtumapaikka: Virginialainen vuoristofarmi ja englantilainen pikkukaupunki. henkilöt: Jean, Angus (isosisko ja pikkuveli)isä ja äiti, Millerit amerikkalainen farmaripehe (Wendy, Phil, Peter, isä ja äiti.) kieli: yleiskieli, amerikkalainen palvelijatar puhuu murretta asiasanat: hevoskirjat, matkustaminen, vedonlyönti

Englantilainen virkamies muuttaa perheineen kolmen vuoden työkomennukselle Virginiaan. Viipyminen supistuu hallituksen vaihdon takia noin vuodeksi. Vuodenkin aikana on ehtinyt tapahtua paljon. Perheen teini-ikäinen tytär Jean on kesyttänyt itselleen villihevosen, Fantomin. Pikkuveli Angus on joviaali kaveri, joka tulee hyvin juttuun kaikkien ihmisten kanssa. Vuoristofarmin omistajat ja lähinaapurit, Millerit ovat perheen lähimmät ystävät ja auttajat. Kirjan koko juoni lyhykäisyydessään: Jeanin perheen muutto Virginiasta takaisin kotiin, Sparrow Cottageen ja amerikkalaisen ystäväperheen vierailu Englannissa.

Muuton tekee vaikeaksi villihevonen Fantom. Jean haluaa ehdottomasti viedä hevosensa kotiin Englantiin. Hevosta on vaikea käsitellä ja kun se loukkaantuu juuri ennen matkustamista, Jean ja Angus jäävät odottamaan sen paranemista ennen kotiinlentoa. Isä Miller ja Jean lyövät 500 dollaria vetoa siitä, pystyykö Jean ratsastamaan esteitä kilpailuissa Englannissa vai ei. Raha on iso asia Jeanille, mutta Millerille pikkujuttu.

Millerien vierailu Englantiin onnistuu hyvin. Jeanin perhe näkee paljon vaivaa ehostaessaan, kunnostaessaan ja pestessään kotiaan paraatikuntoon. Jean valmentaa hevostaan ja kuten toivoa sopii Fantom käyttäytyy kilpailussa hienosti ja Jean saa tarvitsemansa rahat. Amerikkalaisuuden ja englantilaisuuden välisiä yhtäläisyyksiä ja varsinkin eroavaisuuksia tuumaillaan tarkkaan. Alkuteos on ilmestynyt jo 70-luvulla. Sujuvaa kerrontaa ja juonessa tarpeellinen määrä vastoinkäymisiä, jotta voitto tuntuu ansaitulta. Onnellinen loppu. Sarja jatkunee.

Aikaisemmat osat: Vuorten villikko.

951-23-3240-X 82.14 SVEDELID, Olov Korttelijengi ja uhkauskirjeet Karisto 1993 215s. Ruotsalainen alkuteos: Betong-Rosorna och hotelsebreven. Suom.:Helinä Heikkonen.

tapahtumapaikka: Tingalunda = tukholmalainen lähiö henkilöt: Tord, Klattas, Gilbert, Ismet ja Nettan (=korttelijengi), vanhempia, poliisi ja roistoja kieli: yleiskieli, puhekieli asiasanat: uhkailu, pelko, sarjakirjat, lähiö

Teini-ikäiset tukholmalaiset lähiönuoret seikkailevat seitsemännessä korttelijengiläisistä kertovassa nuorisojännärissä. Tord on joukon johtaja, kekseliäs ja älykäs taksikuskin poika. Klattas ahmii tauotta herkkuja ja kertoo mielikuvituksellisia tarinoita. Gilbert on käteväkäsinen mutta kankeakielinen kaveri, jolle oppiminen on vaikeaa. Ismet on turkkilainen, jolle ruotsinkieli vielä tuottaa hieman ongelmia. Nettan on jengin ainoa naispuolinen jäsen ja tietysti kaunis, käytännöllinen ja herttainen. Henkilöt ovat vahvasti stereotyyppejä eikä kehitystä juurikaan tapahdu. Mutta jengiläisten ja heidän ympäristönsä kauttaa pohditaan siirtolaiskysymyksiä, rikollisuutta, perhesuhteita, pelkoa, ystävyyttä jne. Juoni lyhykäisyydessään. Tordin isä, äiti, Tord, heidän alakerrassaan asuva kolarissa invalidisoitunut Hillberg, Nettanin isä ja monet muut Tingalundan asukkaat saavat uhkauskirjeitä. Kirjeet on kirjoitettu kosmoskynällä ja pyö- reällä käsialalla. Jokaisessa kirjeessä on vähän enemmän tietoa uhrista ja yksityiskohtaisempia uhkauksia. Poliisi tutkii asiaa samoin korttelijengi. Korttelijengi epäilee talosta häädettyä kuvottavaa Carlanderia kirjeenkir-joittajaksi. Mies on vahva mutta aivoton ja jengiläisten kotietsinnässä löytyy ainoastaan törkyä. Hillberg syyttää Klingmania. Mies on äveriäs ja ovela entinen (ja nykyinen) salakuljetetun viinan kauppias ja Carlander on hänen apurinsa. Hillberg käräytti Klingmanin viinakaupat poliisille ja kostoksi K. ajoi autolla H:n päälle, seurauksena H:n invalidisoituminen.

Korttelijengi suorittaa kotietsintöjä (leijumista rakennustelineillä, juoksemista vinteillä ja monenlaisia ovelia temppuja ja salajuonia). Tord meinaa päästä hengestään kun joku työntää hänet hissikuiluun. Carlanderia, Klingmania ja Hillbergiä sitoo yhteen sama nainen. C:n sisarpuoli, K:n ex vaimo ja H:n ex vaimo. Uhkauskirjeiden kirjoittajaksi jengiläiset paljastavat Hillbergin, joka haluaa kierolla tavalla kostaa Klingmanille invaliditeettinsa ja vaimon häipymisen. Runsaasti jännitystä ja psykologista pohdintaa ja yhteiskunnallista kuvausta nuorille. Kurvismainen ote.

951-1-12602-4 82.14

OKSALA, Pertti Pikku Vihtahousu Otava 1993 78s. JEP-sarja. Kuvitus: Hannu Härkönen

tapahtumapaikka: Helvetti, peruskoulu henkilöt: 6 G-luokka, opettaja, rehtori, Pikku Vihtahousu ja muita piruja, Perkele kieli: yleiskieli (hersyvää) asiasanat: koulu, helvetti, luokkaretki, Perkele

Neiti Nuttulan luokka 6 G on täynnä riiviöitä ja hurjimuksia. Neiti Nuttula on pärjännyt luokan kanssa melko hyvin, sillä suhde on terveellä pohjalla elikä perustuu molemminpuoliseen epäluottamukseen.

Luokalla on kuitenkin yksi kiltti tyttö Manja. Manja on kiltti, siisti ja kunnollinen mallilapsi. Yhtenä iltana hammaspesulla kiltti ulkokuori repeytyy ja syntyy pikku vihtahousu, jolla on kaikkea muuta kuin kiltteys mielessä. Pikku Vihtahousu menee seuraavana päivänä kouluun ja kun opettaja toivottaa luokan Hornan tuuttiin niin Pikku Vihtahousu näpsäyttää sormiaan ja samassa alkaa 6 G-luokan luokkaretki Helvettiin.

Helvetin komeaan maisemaan kuuluu piinaamo, käristämö, rääkkäämö, survomo, näännyttämö, silpomo jne. Luokalla on hikiset paikat Helvetissä: ihanat tietokonepelit muuttuu hurjiksi kun pelaaja pelaa itsellään ja se sattuu, rokki soi niin kovaa, että se tainnuttaa eikä kultturellilasten kokemukset Helvetin konsertista ole kovin taivaalliset.

Kirjassa on vanhaa kansanperinnettä mukaeltu uudella lailla ja hauskasti. Kieli on elävää ja verevää. Kuvitusta runsaasti ja kuvissa kulkee oma erillinen huumorinsa alusta loppuun. Pikku pirut kantelevat erilaisia panderolleja, joissa on sanaleikkejä tai viittauksia eri kuviin jne.

Neiti Nuttula ja rehtori Kyttylä melovat ruuhella Tuonelan virralla ja pelastavat luokan peruskoulun autuuteen. Luokkaretken jälkeen yhteisymmärrys palaa.

Hauskin tähän asti ilmestyneistä JEP-sarjan kirjoista. Esikoiskirjailija ja esikoiskuvittaja.

Suosittelisin varsinkin pojille, joille lukeminen tuottaa vaikeuksia ja pitäisi löytää yllykelukemista.

951-23-3289-2 82.14 RANSOM, Candice F. Oma luokka pitää pintansa K 1993 168s. Amerikkalainen alkuteos: Sixth-Grade High. Suom: Taija Mård

Päähenkilöt: Maxie Granville (11v.), hänen perheensä (isä,äiti,isoveli 14v.) ja hänen paras ystävänsä Dilys ja muu luokka. tapahtumapaikka: suuri lähiö Virginiassa, lähinnä koulu kieli:yleiskieli asiasanat: koulukiusaaminen, koulu, ystävyys

Maxie on järkevä, hiljainen tyttö, joka tarkkailee elämää ja kirjoitaa mietelmiään Elämän teorioihin. Meneillään on osa kaksi. Paras ystävätär Dilys on itsenäinen, luova ja hauska toisinajattelija. Dilys pukeutuu miten sattuu ja kehittelee vipinää ympärilleen. Maxie on ollut aina Dilysin varjo. Kuudes kouluvuosi alkaa erilaisena kuin oli tarkotus. Ala-asteen lisärakennus ei valmistu ajoissa ja niin kuudesluokkalaiset aloittavat koulunsa Centervillen lukiossa. Koulun vanhin luokka muuttuukin pienenpienten luokaksi. Lukiolaiset ottavat vastaan uudet tulokkaat taputtelemalla heitä päähän, nimimttelemällä Nassuiksi ja kohtelemalla muutenkin halventavasti. Kuudesluokkalaiset nousevat vastarintaan ja muutenkin luokkaa elää mullistuksissa. Koulussa järjestetään kilpailu luokan ovien koristelusta aiheena liikenne ja raittuius. Kuudesluokkalaiset vaativat itselleen oikeuden osallistua koristeluun ja Dilys vetää heidän luokkansa ryhmää. Dilys valitsee ryhmän ja jättää valitsematta Maxien. Ovi valitaan kil- pailussa toiseksi. Menestynyt Dilys rupeaa kaveeraamaan ysiluokkalaisten kanssa, keskustelee taiteesta ja runoudesta. Maxien ja Dilysin ystävyys näivettyy. Yksinäinen Maxie näkee luokkansa nyt erilailla. Luokan kunkku Benjamin tuntui ennen ihan hauskalta huuliveikolta, mutta nyt hänen ilkeytensä ja Ellenin rääkkäämisensä alkaa ärsyttää Maxieta. Ellen on luokan hylkiö. Hän on arka vaaleatukkainen ihan tavallisen näköinen tyttö, jota haukutaan limapalloksi ja ties miksi. Maxie ryhtyy puolustamaan Elleniä ja keksii juonen, jolla Ellen hyväksytään ja lukiolaisten tanssiaiset saavat vauhtia. Ovelan juonen ansiosta Benjamin ja muut luokan merkkihen-kilöt sekä Maxie ja Ellen päästävät laboratoriosta tanssiaisiin laumoittain kotisirkkoja ja kameleontteja. Tanssiaiset vaihtuvat hienosta juhlasta yleisiksi kirkujaisiksi ja lopulta naurajaisiksi ja sirkkajahdiksi. Kuudesluokkalaiset jätetään rauhaan ja nassuttelu loppuu. Maxie huomaa olevansa oma itsensä eikä kenenkään varjo ja lopulta ystävyyttä Dilysin kanssa voi yrittää uudelta pohjalta. Maxien järkevyyttä ja suunnitelmallisuutta tarvitaan myös silloin kun äidin lastenkirjakauppaa Kaninkoloa kohtaa kauhea vesivaurio. Hyvää kouluelämän, koulukiusaamisen ja perhe-elämän kuvausta.

951-23-3233-7 82.14 MÄKINEN, Taru 4 X ja puiston salaisuus K 1993 107s.

päähenkilöt: Minna, Pirkka (12v.) Oula(12v.) ja Soila, mummi, poliisi, kirjastoapulainen tapahtumapaikka: Hämeenlinna ympäristöineen kieli:yleiskieli asiasanat: historia, patsas, seikkailu, sarja-kirja

Taru Mäkisen neljäs Hämeenlinaan sijoittuva 4X kirja. Oula ja Soila asustavat vanhempineen vanhaa sukutilaa, Lappilaa, Hämeenlinnassa. Isoäiti Elina asustaa samassa pihapiirissä. Heidän serkkunsa ja ystävänsä Helsingissä asuvat, Minna ja Pirkka viettävät perheineen loma-aikansa omassa talossaan vanhassa Loppilan päärakennuksessa. Talo on ollut suvun hallussa 1500-luvulta lähtien. Isoäiti Elina tietää paljon talon historiasta. Isoäiti on aikanaan lahjoittanut kirjaston kotiseutuarkistoon talon historiasta kertovia papereita.

Tämän kertainen seikkailu pyörähtää käyntiin kun kirjastoon murtaudutaan ja sieltä varastetaan isoäidin sinne lahjoittama Hurjan pojan muistelmat. Mummi kertoo hurjan pojan olleen 1800- luvulla eläneen Jaakon (Jacobin). Jaakko oli rakastunut samaan tyttöön kuin Lappilan isäntä. Jaakko hävisi kosinnan ja lähti maailmalle. Jaakko oli kapinallinen, joka halusi päätösvallan Suomessa suomalaisille ja hänet pidätettiin. Jaakko kuoli Hämeenlinnan Kaupunginpuiston rakennustyömaalla 1800-luvun puolivälin paikkeilla. Puistoa sanottiin Peevelinmäeksi ja rakennusstöitä vetävän maaherra Rehbinderin taloa Pirunlinnaksi. Matkoiltaan Jaakko oli tuonut pienen kultaisen patsaan Kuunvalon, jonka hän kätki puistotyömaalle. Muistelmansa ja vihjeen patsaasta ja sen sijainnista hän jätti ystävilleen Lappilaan. Nokkelasti lapset ratkovat patsaan olemassaolon ja sijainnin. Patsaasta on myös kiinnostunut kirjaston omituisesti käyttäytyvä kesäapulainen Simo Mänty. Simolla on jotain katalaa mielessä ja hän vuoroin uhkailee vuoroin yrittää lahjoa lapsia. Lapset löytävät patsaan ja Simo Mänty ryöstää sen heiltä. Simo tarvitsee rahaa huumeisiin ja hän tietää, että hänen vanha luokkakaverinsa haluaisi patsaan - sukuperintönsä. Samaisen luokkakaverin karkaileva irlanninterrieri, Jasu, on innokkaasti mukana patsaan etsinnöissä.

Hämeenlinnalaista paikallis- ja sukuhistoriaa ja tämän päivän todellisuutta rinakkain. Ja mukana tietysti Pirkan kuvitteellinen (mutta oikeaan osuva) kertomus Hurjan pojan elämästä.

951-23-3236-1 82.14 HAAS, Dorothy Pipari pinteessä. Pähkinä ja Pipari-sarja. K 1993 78s.

Amerikkalainen alkuteos: Peanut Butter and Jelly. Not Starring Jilly! suom. Taija Mård. Kuv. Jeffrey Lindberg.

päähenkilöt: Pähkinä ja Pipari (n.10v.tyttöjä)+ muu luokka, opettaja Kraft, näyttelijä Maya Schultz tapahtumapaikka:Alcott-koulu kieli: yleiskieli asiasanat: näytelmä, näytteleminen, koulu, sarja-kirja

Opettaja neiti Kraft antaa luokalle listan henkilöistä ja asioista, joista heidän pitäisi tehdä kirjoitelma. Pähkinä ja Pipari päättävät kirjoittaa yhdessä annetuista aineksista näytelmän.Seikkaperäisesti kerrotaan ideoiden syntymisistä ja tarinan etenemisestä. Kaikki esittävät työnsä tulokset ja opettaja on niin ihastunut Pähkinän ja Piparin työhön, että hän ehdottaa tekstin esittämistä oikeana näytelmänä koko koululle. Luokka innostuu valtavasti ideasta. Neiti Kraft pyytää vanhan luokkatoverinsa näyttelijä Maya Schultzin ohjaamaan näytelmää. Tekstin lomassa on mustavalkoisia piirroksia etupäässä näytelmäharjoituksista.

Piparin osa näytelmässä on näytelmämestarin ja kuiskaajan, sillä näytteleminen kauhistuttaa häntä. Ennen ensi-iltaa lohikäärmettä esittävä poika sairastuu vesirokkoon ja koko näytelmän esittäminen on uhattuna. Opettaja Kraft pyytää Piparia sijaislohikäärmeeksi. Asiaa mietittyään ja Pähkinän kanssa keskusteltuaan Pipari päättää uskaltautua. Näytelmä onnistuu erinomaisesti ja Pipari keksii vielä oman pikkulisänsä lohikäärmeen tulenlieskaksi.

Helppoa lohdukeluettavaa lukemaan oppineille ja hitaasti lukeville.

Sarjan viides osa. Edelliset osat: Luokan uusi tyttö Ikuiset ystävät Kummitustalokutsut Pikku etsivät

951-23-3291-4 82.14 VAIL, Virginia Vintiöt valloillaan K 1993 120s.

Amerikkalainen alkuteos: Animal Inn.Monkey Business. Suom. Helinä Heikkonen

päähenkilöt: eläinlääkäri Taylorin perhe:isä, Val, Erin, Teddy ja liuta omia eläimiä ja hoidettavia eläimiä ja lasten ystäviä ja vihamiehiä tapahtumapaikka: Essexin kaupunki (Eläinhoitola, koti, koulu, tivoli) kieli: yleiskieli asiasanat: eläinlääkäri, apina, leijona, kirjoittaminen, sarja- kirja

Val (n.14 v.) auttelee ystävänsä Tobyn kanssa isäänsä Eläinklinikalla. Klinikka saa kaksi uusi potilasta kun tohtori Taylor pelastaa lastensa ja heidän ystäviensä kanssa tivolista kaksi villieläintä, Gigi-apinan ja Leo-leijonan. Eläimet ovat sairaita ja aliravittuja. Tivolin pitäjä herra Zeferell häipyy kaupungista lunastamatta eläimiään ja Eläinlääkärin talossa on yksi uusi villikko, Gigi-apina ja klinikalla leijona.

Apina parantuu pian oikealla lääkityksellä ja kunnon ravinolla ja osoittaa oikean luontonsa. Val on hyvin eläinrakas tyttö, mutta apina on liikaa hänelle. Varsinkin sinä aamuna kun Gigi repii pieneksi silpuksi hänen kovalla vaivalla kirjoittamansa eläinaiheisen esseen. Hammasta purren Val nousee anivarhain ja kirjoittaa tarinansa uudelleen jo kolmanteen kertaa.

Luonnonsuojeluyhdistyksen kilpailua varten kirjoitetulla esseellä on muutenkin huono tuuri, sillä se katoaa jonnekin. Kunnes tulee palkintojen jako, ja Valin vanha kiistakumppani Lila Bascombe saa palkinnon parhaasta esseestä. Opettaja vaatii Lilaa lukemaan esseen ääneen luokalle ja Val tunnistaa oman tekstinsä. Asiaa puidaan opettajan, Lilan ja Valin kesken. Pikkuhiljaa totuus tulee esille ja Val saa Essexin eläinsuojeluyhdistyksen palkinnon ja Lila pienen rangaistuksen.

Kotona Gigi aiheuttaa jatkuvaa harmia ja Leo säikyttelee tuoksullaan klinikan potilaita. Tohtori Taylor miettii eläimille sopivaa sijoituspaikkaa ja Villieläinfarmilta löytyy kumpaisellekin kunnon koti.

Sarjassa ilmestynyt aiemmin kaksi osaa. Edelliset osat: Koti täynnä eläimiä Aika parantaa haavat Helppolukuista, eläimiä puolustavaa tekstiä ja eläinlääkärin perhe-elämän kuvausta.

951-23-3282-5 82.14 REPONEN, Oskar Sisulisä ja vainajan viestit K 1993 160s.

päähenkilöt: Jani, Henkka, Jarkko, Maarit, Mirja ja Mika (15- 17v.) tapahtumapaikka: Helsinki kieli: yleiskieli ja slangi asiasanat: spiritismi, poltergeist, urheilu, tappo, sarja-kirjat

Jani, Henkka, Jarkko ja Mika ovat reippaita urheilupainotteista lukiota käyviä nuorukaisia. Jarkon pikkusisko Maarit (15v.) pyytää ystävättärensä Mirjan kanssa poikia mukaan spiritistiseen istuntoon. Spiritismissä lasi liikkuu ja kertoo, että paikalla on Ile, joka pyytää apua tappajansa kiinniottamiseksi. Tarkkaa kuvausta polttergeist ilmiöistä. Janin isä on alan asiantuntija ja Janikin latelee kirjallisuus- ja elokuvaviitteitä selittämättömistä ilmiöistä. Spiritismi-illan jälkeen Jarkon ja Maaritin kotona rupeaa kuulumaan salaperäisiä, voimakkaita ääniä, lämpötila laskeskelee, sohva heittää isän eväineen lattialle, kirjoituskone naputtelee itsekseen viestejä jne. Huolestuttavinta on kun Maarit(15v.) rupeaa liikkumaan kummallisissa porukoissa, tilaa ravintoloissa tuplaviskejä ja syö pillereitä jne.

Jani ja Henkka (vanhat salapoliisit) selvittelevät tapahtumia ja niiden taustoja. Heidän urheiluseuransa Vauhti-Veikkojen yksi toimitsija, rikosetsivä Juhani Joutsen avustaa mahdollisuuksiensa mukaan. Murhattu Ile oli 24 v lääketieteen opiskelija, pitkä, komea ja atleettinen. Ile asusti samassa asunnossa kuin Maarit ja Jarkko vanhempineen nykyään. Tappo tapahtui nakkikioskilla. Silminnäkijöitä ei ole ilmottautunut kahteen vuoteen. Kun pojat rupeavat kyselemään tapahtumia ilmenee, että tappaja tunnetaan. Pojat tutustuvat iäkkääseen nakkikioskinpitäjään, vanhaan pariskuntaan ja kääpiöön nimeltä Niklas. Niklas on sirkuksen veitsenheittäjä, nykyään Linnanmäellä esiintyvä puukkotaituri. Monien mutkien kautta selviää, että juuri Niklas on kateuksissaan heittänyt veitsellä Ilen hengiltä. Teksti vilisee Hesan slangia, joka kalskahtaa vanhalta ja kuulostaa teennäiseltä. Kirjailijan ote on hyvin sovinistinen. Tuskin yksikään tyttö nikottelematta nieleskelee hänen käsityksiään naisista, jotka ovat tytön heilakoita ja heikkoina otollista maaperää henkien imeä energiaa yms. Ja esim. kuvaus Maaritista; tumma,hyvävartaloinen,sirosäärinen ja uhkeapovinen, tummaan minimekkoon sonnustautunut luokkansa kaunotar. Poikia kuvataan hyvillä todistuksilla ja tarkoilla juoksuajoilla ja muilla urheilutuloksilla. Nykyisestä koulusysteemistä kirjailijalla on vain kalpea aavistus. Lukio ja yläaste tuntijakoineen heittävät volttia ja sekaantuvat. Ja olisi ollut aihetta tarkistaa minkä ikäisiä nuoret milläkin luokka-asteella ovat.

951-23-3283-3 82.14 TOIVONEN, Jussi-Pekka Komissarjus ja taulukopla Karisto 1993 203s.

tapahtumapaika: nimeltä mainitsematon kaupunki Suomessa henkilöt: Lasse (komissarjus) 14v, Timo (proffa) 14v, Taija ja Teija n. 12v. kaksostytöt ja liuta sukulaisia ja neljä roistoa kieli: yleiskieli asiasanat: väärennökset,sarja-kirjat, jännitys

Lasse ja Timo ovat hyvien perheiden kilttejä, älykkäitä ja hyvinkasvatettuja vesoja. Lassen isä on ylikomisario, siitä osaksi Lassen kiinnostus rikospähkinöihin ja lempinimi komissarjus. Timo on kiinnostunut lukemisesta, tutkimisesta ja kaiken uuden oppimisesta, siitä ja vahvoista silmälaseista lempinimi proffa. Yhdessä pojat muodostavat parivaljakon joka pystyy ratkaisemaan millaisen rötöksen tahansa. Ratkottuja ongelmia pojilla on takanaan useampi kirjallinen. Sunnuntaisessa taidemyyntinäyttelyssä on esillä vanhojen suomalaisten mestareiden töitä ja joukossa uudempaakin. Näyttelyssä pojat joutuvat lievään sanaharkkaan uhkean rouvashenkilön kanssa ja saavat sympatiaa nuorelta naistai- teilijalta Merita Lautmaalta. Taiteilija Lautmaa poistuu näyttelystä kalliisti pukeutuneen, fiksunnäköisen nuorenmiehen kanssa vihreällä avoautolla. Myöhemmin Hesarissa on juttu taideväärennöksistä. Taulut on myynyt nuori, sulavakäytöksinen vihreällä avoautolla liikkunut mies. Komissarjus ja proffa haistavat seikkailun ja aloittavat omat jäljityksensä Rajamäen kaksoistyttöjen kanssa. Apuna käytetään pikkuvalheita talkkareille, lehden arkistoa, puhelinluetteloita, jäljitystä ja salaisia kotitarkastuksia ja mökkikäyntejä. Itse rikollisiin ja heidän kiinniottamiseensa nuoret eivät osallistu, vaan antavat saamansa aineiston Lassen isälle. Syyllisiksi paljastuvat Merita Lautmaa väärentäjänä, Aki Sormasto (pankinjohtajan poika) tilaajana ja välittäjänä, sekä kaksi apumiestä Unski ja Änkkä. Unski on kuvattu vastenmieliseksi perusroistoksi ja apupoika Änkkä (änkyttäjä) myötätuntoa herättäväksi hairahtaneeksi. Nuorten perheet, suvut ja lähiympäristö on hyvin sopuisaa ja idyllistä. Nuorilla on pelkästään hyviä harrastuksia: valokuvaus, taiteet, piirtäminen, elokuvat, musiikki, lukeminen jne. Elokuvista, klassisesta musiikista ja taiteista heitellään ylistäviä pikkuhuomautuksia. Asenteiltaan kirja on konservatiivinen; sivukaupalla paheksutaan tupakointia, iskelmiä ja varsinkin rockmusiikkia. Hyvien tapojen ja ystävällisen käytöksen korostamista omahyväisyyteen asti. Kultturellit sukulaiset varmaan soisivat nuorten lukevan juuri tällaista kirjallisuutta.

951-23-3280-9 82.14

HAKKARAINEN, Olli Etsivätoimisto ja pankkiryöstö K 1993 114s.

päähenkilöt: Jukkis (Jukka), Samppa, Lömppä (yli 10v. poikia), Jare Aaltonen (s.101068) pankkiryöstäjä ja yövartija Petski tapahtumapaikka: Helsinki asiasanat: jännitys, pojat, sarja-kirjat

Poliisipukuun sonnustautunut nuorimies ryöstää Simonkadulla pankin ennen sen avaamista. Virkailija on tyhjentämässä yösäiliötä kun poliisi koputtaa oveen ja pyytää päästä sisälle. Valepoliisi saa hyvän saaliin ja poliisit ovat ihmeissään ja vailla johtolankoja. Jukkis on kuullut erään kaverin kehuskelevan, että hän pystyy hommaamaan millaisen virkapuvun tahansa ja kertoo mielellään tietonsa toimittaja Häkkisellekin. Kaverin esiinkaivaminen Helsingistä on hankalaa kun ei ole nimestä tietoa ja tuntomerkitkin ylimalkaiset. Pojat tekevät sitkeästi töitä. Jukkis ja Samppa tutkivat mm.lehden arkistoa saadakseen selville muita vastaavantyyppisiä rikoksia. Urakka on mahdoton eikä poikien rikostapakortistostakaan ole apua. Sattumalta Samppa kuulee kaupassa tapauksesta, jossa yövartijalta on varastettu virkapuku kierroksen aikana. Lömpän avulla saadaan selvitettyä yövartijan nimi ja osoite ja yövartija Petskin elämäntavat. Lisäksi sattuu yövartijan pukuun sonnustautuneen kaverin tekemä kioskimurto. Pojat seurailevat Petskiä kun tämä lähtee kävelylle kaverinsa kanssa. Kaveri hakkaa marraskuisella merenrannalla Petskin sairaalakuntoon. Paikalta ei löydy mitään jälkiä. Seuraavana päivänä Jukkis menee uudelleen paikalle tutkimaan ja aikansa etsittyään löytää koloseen tipahtaneen tuntolevyn. Sotilaspiiriin soitettuaan ja kaiken pehmittelytaitonsa käytettyään Jukkis saa selville Jarmo Aaltosen nimen ja osoitteen Myllypurossa.' Poikakolmikko tekee suunnitelman ja menee Myllypuroon tapaamaan Jarea. Jukkis sopii tapaamisesta ja Samppa ja Lömppä jäävät vvarjostamaan. Nyt on Jukkiksen vuoro tutustua lasarettiin. Kolhuista ja sairaalassaolosta huolimatta homma kannatti sillä Jare saadaan kiinni.

Sympaattinen ja huolellisesti tehty sarjan viides kirja. Kerronta vaihtelevaa; välillä mietiskelee Jare, välillä Petski ja toisinaan pojat. Henkilöt ovat oikeita ja heillä on myös sisäistä elämää. Tapahtumat eivät mahdu puolituntiseen vaan töitä tehdään kauan ja pitkäjänteisesti. Luvut on lyhyitä ja otsikoituja. Sarjaa kannattaa suositella lukuhaluisille pojille. Seikkailun lisäksi aivovoimistelua ja tunnepuolen vahvistusta.

951-0-18866-2 82.14 PUSKALA, Sirpa Pintanaarmuja, Pihlström WS 1993 113S.

tapahtumapaikka: lähiö Suomessa henkilöt: Juuso "Jupi" Pihlström 15v., isoisä Unto Autio n.70v.,isäpuoli Tapsa, äiti Anneli, Mirka ja muita koulukavereita. asiasanat: murrosikä, dementia, syntymäpäivät, konkurssi, ihmissuhteet, ihastuminen kieli: puhekieli (slangimainen)

Jupin itsensä kertoma tarina keväästä, jolloin tapahtui paljon, vaikeitakin juttuja. Jupi palailee mopolla koulusta kun äkkää torilla isoisänsä viuhtomassa paitasillaan pakkasessa. Isoisä ei menaa tuntea Jupia ja poika saa tehdä paljon hommia saadakseen toimittaja Unto Aution matkaansa. Isoisän dementia etenee ja asia ottaa koville hyväksyä. Vaari ja Juuso ovat aina olleet hyviä kavereita.

Kotonakin syntyy kaikenlaista suunsoittoa.Sairaanhoitaja äiti haluaa tietää miksi Juuson huuli on pahasti turvoksissa ja rystyset kuin mustelmapallo diskoillan jälkeen. Kännäämisestäkin mutsi tahtois sanoa pari varotuksen sanaa vaan Juuso ei tahdo kuunnella. Sillä miten selittää, että on vuosikausia ollut ihastunut naapuritalon Mirkaan ja Mirkan takia syntyy tappelu.

Äidin miehen, Tapsan, liiketoimet lähtevät liukumaan kohti konkurssia ja tarvitaan parit keskustelut ja vollaukset miesten kesken ennen kuin saadaan kakaistua ulos tunnustus toisen tarpeellisuudesta. Juuso on aina pitänyt Tapsasta, muttei ole saanut sitä ilmaistuksi.

Palsamia kevään kolhuihin on Mirkan asenteen muuttuminen Juusoa kohtaan. Hän ei enää pallottele Jupia oikkujensa mukaan, vaan on tulisesti ja tosissaan ihastunut poikaan. Yhdessä nuoret käyvät katsomassa vaaria vanhainkodissa ja kolmikko muodostaa oman taikapiirin maailman kolhuja vastaan.

Jupin tarina on kirjoitettu vetävästi, vaivattomasti ja hauskasti. Synkistä asioista huolimatta pohjavire optimistinen. Usko tulevaisuuteen säilyy ja vaarinkin elämässä alkaa uusi tärkeä vaihe puidentutkijana.

Helppo suositella kaikille näin hyvää nuortenkirjaa. Kesti hyvin kaks lukukertaa.

Kansikuva parempi kuin Södikan nuortenkirjoissa yleensä. Vaikka takakannessa mopo onkin muuttunut Harley Davidsoniksi ja etukannessa komeilee Jupin sijasta tyttö.

Kirjailijan edellinen kirja oli Kiti - mun paras kaveri.

951-23-3279-5 82.14 ELO, Viola Sadasosaenkelit K 1993 174s.

tapahtumapaikka: kaupunki, maaseutu, kolmas ulottuvuus henkilöt: Juska 9v., Vesku 8v., Tiiti 6v., isä, äitipuoli, liuta henkilöitä menneisyydestä mm.isoisovanhemmat, androgyyni Anke (enkeli?) ja äiti asiasanat: äitipuoli, fantasia, mielikuvitusolennot

Juska on enkelisilmäinen (toinen silmä ruskea,toinen sininen) tyttö, jolla on runoja rustaava pikkuveli Vesku ja aina iloinen ja mahdottoman tarmokas pikkusisko Tiiti. Lapset elelevät isän kanssa äidin kuoleman jälkeen. Kaikki on hyvin kunnes taloon ilmestyy ilkeä äitipuoli Valma. Valma on kaunis ja kylmä patologi, jonka kotiutumisen jälkeen talossa alkaa uusi komento. Lapsia ei saisi näkyä eikä kuulua eikä heidän tarvitsisi syödäkään. Vain täydellinen puhtaus ja puutarhan ruusut sekä isä ovat tärkeitä asioita. Lapset yrittävät karkoittaa kaameaa äitipuolta maagisin loitsuin ja menoin mutta laihoin tuloksin. Valma on ja pysyy. Kun isä lähtee viikon työmatkalle niin Valma pistää pataan lasten undulaatit ja kanin kostoksi kahden ruusun (Rosa Erotican) turmeltumisesta. Eläinten kuolema on viimeinen pisara ja niinpä lapset karkaavat äidin isovanhempien mökille. Liftin mökille tarjoaa vanhalla autorämällä ajeleva Onni. Onni on merkillinen käkkäräpäinen mies, joka tuntuu osaavan lukea ajatuksia ja ymmärtävän hyvin lapsia. Mökki on ollut kauan tyhjillään mutta lasten saapuminen herättää sen eloon. Talossa asustaa ammoin kuolleet isoisä ja isoäiti, nuori Kukka-Kaarina(lasten tuleva äiti) ja androgyyni Angelao (Anke). Lapset saavat turvalliset isovanhemmat, uusia ystäviä, oppivat ratsastamaan ja joutuvat kokemaan monenlaisia käsittämättömiä asioita hyviä ja pahoja. Varsinkin Juska kokee karvaasti, että kaikki ei ole hyvää mikä hyvältä näyttää. Tarina alkaa realistisena ja vaihtuu fantasiaan karkaamisesta lähtien. Fantasia osuudessa on paljon kliseitä ja tarpeetonta mutta myös eri maailmojen ja niiden olemusten pohtimista. Vaikea keksiä kohderyhmää. Nuori yksinlukija väsyy varmaankin filosofisiin pohdintoihin enkä tiedä minkä ikäisille sopisi ääneen luettavaksi. Tarinan lapset vaikuttavat paljon ikäisiään vanhemmilta. Loppu on onnellinen. Onni ajaa lapset takaisin kotiin, ja hänen lahjansa lapsille (huuliharppu, kynä ja salasana-kirja) ovat tarpeelliisia taikakaluja viimeisessä taistelussa Valmaa vastaan. Isä pakkaa matkalaukut ja pihalle ilmestyy ihmeen ihana taksi.Tulevaisuus on avoin.

Kieli on runsasta ja runollista. Ladonta on tiivistä ja teksti pientä. Kansi houkutteleva. Itse en viitsisi toista kertaa lukea. Kirjailijassa on kyllä ainesta muttei kerralla tarvitsisi purkaa kaikkea mitä tietää ja ajattelee.

951-23-3288-4 82.14 CAMPBELL, Joanna Tallipihan temppuilija Amerikkalainen alkuteos: Thoroughbred. Wonder´s promise

K 1993 168s.

tapahtumapaikka: amerikkalainen Townsendin ratsutila henkilöt: Ashleigh 13v., luokkatoveri Linda, Charlie, Jilly, vanhempia, koulutovereita , ratsutilan väkeä asiasanat: hevoskirjat, sarja-kirjat, valmennus kieli: yleiskieli

Griffenin perhe elelee Townsendin ratsutilalla. Vanhemmat hoitavat tilan siittolaa. Lapset Caroline 18 v., Ashleigh 13 v., ja pikkuveli Rory 8 v. käyvät koulua. Ashleighin mielestä koulu on typerä keksintö ja hänelle hevoset riittäisivät elämän sisällöksi. Tärkeä on varsinkin Wonder, reilun vuoden ikäinen varsa, jonka hyvinvoinnista tyttö vastaa aamuvarhaisesta iltahämäriin. Tila on kuitenkin liikeyritys, jossa ei ole tilaa tunteilulle eikä lemmikkieläimille vaan jokainen saa tehdä töitä kaura-annoksensa eteen. Wonder pääsee valmennukseen muiden yksivuotiaiden kanssa. Kun sillä ratsastaa Jilly (nuori herttainen nainen) niin edistyminen on melkoista. Jilly joutuu kuitenkin muualle pitkäksi aikaa ja alkaa Wonderin kauhun ajat sillä ratsastajaksi tulee kovakourainen Jocko. Valmentaja Jenningsiä Ashleigh on inhonnut jo aikaisemmin, sillä hän ei osaa kohdella Wonderia oikein. Valmennus menee poskelleen sillä Wonder ei halua juosta raipan voimalla. Ashleigh ja Charlie (eläkkeelle siirretty valmentaja) aloittavat yksityisesti Wonderin valmentamisen. Pienin edistysaskelin varsa saadaan toipumaan omaksi itsekseen. Työ vaatii Charlielta paljon kärsivällisyyttä ja Ashleighilta sisua kestää vastoinkäymisiä ja pelkoa. Ahkerasti kolmikko uurastaa koko talvikauden ja uskoo lujasti toisiinsa. Iltapimeissä harjoitellaan radalla kun muut ovat syömässä, kunnes tulee näytön paikka. Kaikki menee poskelleen kun Jocko ratsastaa hevosella. Ashleigh on raivona kun heidän monen kuukauden kova työnsä tuntuu tärveltyvän yhteen ratsastukseen. Charlie kapinoi ja kertoo mitä mieltä hän on Jockon ja Jenningsin työskentelytavoista. Townsend pyytää Ashleighia ratsastamaan hevosella ja johan sujuu toiseen malliin. Poikkeaa keskiverto hevoskirjoista realistisemman otteensa takia. Ratsutila ei ole mikään pikkutyttöjen paratiisi vaan raakaa liiketoimintaa, jossa raha ratkaisee eikä tunteet. Edistyminen tapahtuu pikkuhiljaa ja kovalla työllä. Pelko, epätoivo ja väsymys meinaavat välillä uuvuttaa ratsastajan.

Jokainen luku päättyy johonkin jännittävään tai uhkaavaan kohtaan, joten kirja on pakko lukea yhteen pötköön. Edellinen osa: Lemmikkivarsa

951-0-19035-7 82.14 PARKKINEN, Jukka Rahunen Ruotsista WS 1993 192s.

Henkilöt: liuta yhdeksäsluokkalaisia: Johannes Nieminen (Johnny), Rahunen, Vainio, Mäkinen, Nora, siskoja, vanhempia, luokkatovereita, opettajia tapahtumapaikat: kaupunki Suomessa (Turku?), koulu, ruotsinlaiva, Tukholma kieli: vivahteikas yleiskieli asiasanat: siirtolaisuus, ystävyys, disko, radio, onnettomuus

Johannes (Johnny) istuskelee pyörätuolissaan ja koska hän ei ole mikään kutsumusoppilas hän tarkkailee mielummin koulun ulkopuolisia tapahtumia. Pihalla seisoskelee kaveri kokoa XXL ja pitelee koulun seinää pystyssä. Luokkaan tullessaan kaksmetrinen ja satakiloinen kaveri ilmoittaa olevansa Rahunen Ruotsista. Ilmoitus herättää hilpeyttä. Tervetuliaisiksi tulokas saa purukumin korvaansa ja tarvitaan näyttävä välienselvittely luokan kellokkaan (Johnnyn) kanssa ennenkuin voidaan solmia lähempiä tuttavuuksia. Rahunen on Ruotsissa tuntenut itsensä muukalaiseksi ja halunnut palata Suomeen. Muukalaisuuden tunne jatkuu kuitenkin Suomessa. Rahunen on suuri persoona ja hänen voimansa ja persoonallisuutensa vaikuttaa koko Johanneksen perheen elämään. Johnnylle hän on ystävä, Ruth-siskolle rakastettu ja isälle (maansiirtourakoitsija ) ja äidille(opettaja) konkurssista pelastaja.

Johannes ei ole syntymästään rampa vaan istuu pyörätuolissa auto-onnettomuuden takia. Kaiken pitäisi olla kunnossa mutta jalat eivät vain ota kantaakseen. Avuksi tarvitaan Rahusta ja hänen koiraansa Tockeria.

Kevään tärkeimmät tapahtumat ovat saladiskon järjestäminen, merirosvo-radion pyörittäminen ja Tukholman matka. Matkalla ovat mukana Rahusen ja Johnnyn lisäksi Mäkinen ja Vainio. Mäkinen on dramaattinen järjestelijä, saladiskon sielu ja merirosvoradion organisoija. Johnny on diskon dj. ja radion ääni. Vainio on muuten vaan mukava mies. Laivan seikkailuista riittää pojille märehdittävää pitkäksi aikaa. Kaiken huippu on kun Tukholmassa selviää, että Rahusen salaperäinen eräkaveri ja ystävä on upea suomea puhuva neekerityttö.

Tarina etenee niin, että vuorottelen Johannes (Johnny), Rahunen ja Ruth (Johnnyn sisko) kertovat kevään tapahtumia omalta osaltaan. Juoni pikaseen kerrottuna ei tunnu ihmeelliseltä. Mutta kirja on erinomainen. Henkilöt ovat eletyn tuntuisia, kieli kaunista (huumori ja vakavuus kohdallaan), tunteet lai- dasta laitaan ja tarina elää tässä ja nyt. Samaa tehoa ja salaperäisyyttä kuin Joensuun ja Huovin tuotannossa. Vuoden parhaita lukukokemuksia.

951-1-12759-4 82.14 LEHTINEN, Tuija R.I.P.

O 1993 283s.

henkilöt: serkukset Hasse 22 v.(bändin solisti), Saska (roudari, sanoittaja, sijais- Hasse) ja Antero (roudari ja kuski), bändin poikia, Lothar (rumpali ja bodari), Eppu (kosketinsoittimet), Mika (basso), innokkaita bändäreitä mm. Nikita, vanhempia, kavereita, entisiä tyttöystäviä tapahtumapaikka: Suomi (kuljetaan kiertueella ympäri Suomea) ja keikkabussi asiasanat: musiikki, bändit, levyttäminen, huumeet, sukulaiset kieli: puhekieli

Saska Jokunen, kirjan kertoja, on 17 v. lukion kesken lopettanut kaveri. Hänen äitinsä on kirjastonhoitaja, isä palopäällikkö ja pikkusisko Riina, pianoa soittava ja shakkia pelaava älykkö. Saska ei oikein tiedä mitä elämältään haluaisi ja siksi hän on mielissään kun hänen serkkunsa Hasse, pyytää häntä bändinsä roudariksi. R.I.P. = Rest In Peace on melko suosittu nuorisobändi joka odottaa levytyssopimusta ja tekee keikkoja ympäri Suomea. Hassella, bändin solistilla, on paljon ihailijoita ja innokkaimmat bändärit kulkevat Hassen perässä ympäri maata. Yksi heistä on Nikita. Mustatukkainen, laiha ja sitkeä Nikita risteilee porukan perässä ympäri Suomea. Saskasta Nikita on varsinainen kiusankappale. Nikitalle hän kuitenkin kertoo lapsuutensa rakkauden Emman edesottamuksista ja varoittelee tätä Hassesta. Yllätys on melkoinen kun lopulta ilmenee, että juuri Nikita on salaperäinen runotyttö, johon Saska on ollut ihailijapostin hoitajana rakastunut. Runotytön kirjeiden innoittamana Saska on sanoittanut bändin suosituimmat kappaleet. Kova keikkaelämä, ryyppääminen, rypeminen, naiminen ja unettomuus ahdista-vat Hassea. Uusia kappaleita pitäisi tehdä LP:tä varten. LP:n tekeminen tuntuu liian haastavalta, sillä sinkunkin tekemiseen tuhraantui tolkuttomasti aikaa ja kappaleet olivat sentään jo valmiina. Saskalle selviää pikkuhiljaa, että lääkkeet joita Hasse nappailee vitamiineina ovat vahvasti psyykkeen vaikuttavia. Hasse on varastanut lääkäri-isältään reseptejä ja väärentänyt niitä omiin tarpeisiinsa. Joillakin keikoilla Hasse sammuu totaalisesti ja Saska korvaa sammuneen serkkunsa solistina. Hasse näkee näkymättömiä ja yrittää mm. kuristaa Nikitan. Saska paljastaa Hassen isälle tilanteen ja Hasse pääsee hoitoon. Asia on tiukka paikka Anna Stinalle, Hassen äidille, joka palvoo poikaansa. R.I.P. jatkaa kuitenkin voittokulkuaan muuttuneella kokoonpanolla. Saska on solisti ja soittajiakin on vaihtumassa. Saskalle bänditouhu alkaa olla totista elämää, ja hän haluaa hoitaa kaikki kunnolla: kirjanpidon, managerihommat... Yksi askel aikuistumiseen on kun Saska ottaa yhteyttä lapsuuden Emmaan. Vetävä, sujuva mutta hiukan hengetön.

951-1-12486-2 82.141

KERÄNEN, Niilo Soiperoisten maa O 1993 175s.

tapahtumapaikka: Soiperoisten maa (autiomaita, viivasuoria asfalttiteitä, vuoria, Ympyräkaupunki, Siniset vuoret ja Jättiläismetsä) henkilöt: peikot, jättiläinen Abu Abdullah, noita-akka Pumpulipussah asiasanat: sadut, peikot, jättiläiset, noidat kieli: sujuva yleiskieli

Soiperoisten maan peikkoja on paljon. Jokainen äiti on nimeltään Zanzara ja jokainen isä nimeltään Alexander. Sukunimet vaihtelevat esim. ammateittain, autonkuljettaja on Saförson, opettaja Teacherson jne. Peikoilla on paljon lapsia. Soiperoisten kaupunginhallituksen puheenjohtajalla, Alexander Jacobsonilla on kahdeksan lasta. Soiperoisten maan hallitsija Abu Abdullah Wassili Ranja-Rinjah LXXII on jättiläinen, joka asustaa yksihuoneisessa kerrostalossaan (kukaan ei pysty laskemaan montako kerrosta) kaupungin keskustassa. Peikot ra- kastavat hallitsijaansa, vaikka hän välillä aiheuttaa ikäviä yllätyksiä suuren kokonsa vuoksi. Hän mm. potkaisee ajatuksissaan linja-auton kumoon ja tyhjentää Soiperoisen järven hypätessään uimaan. Peikot kuitenkin pitävät paljon Abu-Abdullahista ja ilahduttavat hallitsijaa hankkimalla hänelle kesämökin. Zanzara Piirusson piirtää mökin, mutta rakennusavuksi tarvitaan noita Wassiljeva Pumpulipussahia. Peikot elävät omaa arkipäiväänsä. Mittaamattomat autiomaat ja sitä halkovat asvalttitiet tekevät liikkumisen hankalaksi. Bussit voivat ajaa vain aamuvarhaisella ja illalla auringon laskettua. Vuoren rinteen peikkotalot ovat kuitenkin viihtyisiä ja puutarhat kauniita. Peikkolasten huippuhetkiä on luokkaretki Kilometrien Korkuisen Vuoren lumirinteille kelkkailemaan. Retkeläisiä ilahduttaa noidan keksimä hissi ja jättiläisen rakennuttama kuljetusvaunu. Peikkoaikuiset tarvitsevat silloin tällöin Abu-Abdullahin apua. Kun kaivosmiesten linja-auto syöksyy syvään rotkoon kiirehtää jättiläinen apuun heti sen jälkeen kun viesti on saatu välitettyä vaikkukorvaiselle kuninkaalle.

Kirja voitti Otavan lastenromaanikilpailun. Tarinan keroja on ammatiltaan lääkäri ja suuren lapsikatraan isä. Tarina pohjautuu lapsille kerrottuihin iltasatuihin. Ääneenkertominen kuultaa kirjasta, sillä se on sujuvaa ja mukavaa luettavaa. Jännitystä, huumoria ja arkipäivän tapahtumia. Lasten on varmasti helppo samaistua peikkolapsiin ja ymmärtää hankaluudet mitä tulee esille kun kovin pieni ja kovin suuri yrittää elää tasapuolista rinnakkaiseloa. Suositelisin päiväkodeille ja eka-tokaluokkalaisten opettajille ääneen luettavaksi samoin viikon iltasatukirjaksi. Taru Castrenin kuvitus muistuttaa Markus Majaluoman kuvitusta, mutta on laimeampaa ja ilmeettömämpää.

951-0-19023-3 82.14

MURTOMÄKI, Pauli Rottapoliisit ja pullopostia WS 1993 145s.

tapahtumapaikka: Helsinki henkilöt: Ola ja Eki (Rottapoliisit, helsinkiläisiä koulupoikia), Kimmo (Olan siskon avomies) asiasanat: seikkailukirjat, pojat, meri, purjehdus kieli: puhekieli

Ola ja Eki ovat parhaita kavereita. Yhdessä he muodostavat rottapoliisikaksikon joka jahtaa rosvoja kuin rottia. Ja he pistävät rosvot myös vastaamaan tekosistaan. Meri on näille helsinkiläisille koulupojille tärkeä ja monen seikkailun tapahtumapaikka. Tämänkertaisetkin seikkailut tapahtuvat merellä ja meren rannalla. Eki on varakkaasta kodista. Heillä on mökki meren rannalla ja Ekillä on oma Buster-vene. Ola elelee äitinsä kanssa vaatimatonta elämää ja pääsee kosketuksiin merielämään Ekin siivellä. Talvi tuo kuitenkin muutoksen. Kimmo (Olan sairaanhoitajasiskon avomies) sijoittaa perintörahansa kunnon purjeveneeseen ja niinpä Ola pääsee mukaan kunnostamaan venettä ja kesällä purjehtimaan. Eki otetaan mukaan . Kimmolla on laiturin vahtivuoro ja tärkeä meno yhtäaikaa ja niinpä hän pyytää pojat puolestaan vahtiin. Eki lähtee hakemaan heille juotavaa läheisestä kaupasta mutta hänen uteleiaisuutensa kiinnityy kaljakorin varastavaan korstoon. Eki jäljittää kaveria lähellä olevaan moottoriveneeseen. Pojat vakoilevat moot- toriveneen mieskaksikkoa ja kun toinen lähtee maihin jotakin takkinsa alle piilotettuna alkaa jäljitys. Kaveri piilottaa roskiksen alle katkaistun haulikon ja pojat hälyttävät poliisit paikalle. Ja niin jää kaupan ryötö pelkäksi aikeeksi. Myöhemmin kesällä purjehtiessaan he löytävät alumiinipaperilla vuoratun pullon, jossa on salainen viesti. Viestiä etsiskelee myös tutkavene, mutta Eki on nopeampi ja nokkelampi. Kimmo hälyttää merivartioston paikalle ja tutkavene häipyy. Tarvitaan Ekin toimittaja-isän salaisia tietolähteitä ennenkuin selviää mitä merkkipullon alle oli kätketty. Siis aseita ja huumeita. Vanhanajan poikakirja. Tavallisia, nokkelia, ikinuoria poikia, jotka uteliaisuutensa ja tarkkaavaisuutensa takia joutuvat jatkuvasti uusiin ja jännittäviin seikkailuihin. Suht sujuvasti kirjoitettu. Olan puhelias papukaija, Kalle, esiintyy tässä jaksossa vaan kotona oleskevana puluille viheltelijänä. Sarjan aikaisemmat osat: Rottapoliisit ja merenneito, Rottapoliisit ja herra Remprantti, Rottapoliisit ja papukaija Kalle, Rottapoliisit merellä.

951-31-0015-4 82.14

MARTIN, Ann M. Näytön paikka, Anne! T 1993 164s. Amerikkalainen alkuteos: Mary Anne Saves the Day

tapahtumapaikka: Stonebrook henkilöt: Lisa, Anne, Susan, Valerie, Violet (12 vuotiaita koulutyttöjä) asiasanat: jatkokirjat, lastenhoito, ystävyys, riitely kieli: yleiskieli sarja: The Baby-sitter's club. osa 4

Lisa, Anne, Valerie ja Susan ovat pyörittäneet lastenvahtikerhoa sulassa sovussa pitkän aikaa. Nyt maanantain istunnossa syntyy kuitenkin mehevä riita, kun Lisa ottaa hoitokeikan suosikkiperheeseen kysymättä muilta ja se on vasten sääntöjä. Tyttöjen välille syntyy kova suukopu ja puhevälit katkeavat kun jokainen purkaa kaikki hampaankoloon jääneet asiat. Kerho pyörii kepulikonstein ilman kolmea viikottaista kokousta, eikä kukaan ole tyytyväinen. Sovittelijan osa on kuitenkin vaikea, eikä yhteistä säveltä meinaa löytyä. Anne suree Lisan ystävyyden hiipumista ja lyöttäytyy yksiin Violetin kanssa, joka on hiljattain muuttanut Stonebrookiin. Hän käyttää myös Violetia aseena Lisaa vastaan todistaakseen, ettei ole riipuvainen Lisan ystävyydestä. Anne on hoitamassa 3 vuotiasta Jennyä kun tämä sairastuu kovaan kuumeeseen. Anne ei saa ketään aikuista kiinni ja niinpä hän soittaa Violetin avukseen. Yhdessä tytöt toimivat neuvokkaasti ja Jenny pääsee hoitoon ja hänen vanhemmilleen saadaan sana naapurikaupungin urheiluhalliin. Anne saa Jennyn tapauksesta itseluottamusta ja kiristettyä isältään luvan pitää hiuksiaan auki ja sisustaa huonettaan uudestaan. Lastenvahtikerho pyydetään kokonaisuudessaan Jamien (suosikkihoidettava) 4-vuotis syntymäpäiville ja siellä tytöt käyttäytvät typerästi ja Jamien äiti on kummissaan. Viikkoja kestänyt vihoittelu loppuu synttärien jälkeiseen ilman puhdistukseen kun sovittelelijaksi ryhtyy Anne.

Sivujuonteena kulkee Violetin ja Annen pyrkimys saada selville ovatko Annen isä ja Violetin äiti olleet ystäviä ja kuinka läheisiä kouluaikana. Paljastuu oikein hehkeä ja epätoivoinen romanssi. Kirjan lopussa Annen isä (leski) ja Violetin äiti (eronnut) lähtevät yhdessä ulos syömään.

Suosittu sarja ja menee lainaksi mainostamatta. Ei ollenkaan hassumpaa luettavaa. Amerikkalaista arkea, ei mitään kiiltokuvaelämää ainakaan kovin kullattua.

951-1-12820-5 82.14

MATINTUPA, Tuula T Hullu vuosi O 1993 125s.

tapahtumapaikka: suomalainen kylä tai pikkukaupunki henkilöt: Janttu (Jaana 17v.), Tuikku (Tuija), Pietro (Pauli) ja Pottu, isiä, äitejä, mummoja, luokkatovereita asiasanat: lukio, raskaus, kuolema, selviämisasemat, vanhemmat- lapset

Janttu, Tuikku, Pietro ja Pottu ovat luokkakavereita lukion toisella luokalla. Janttu ja Tuikku ovat parhaat ystävät jo vuosien takaa. Uuden vuoden bileissä Janttu iskee Potun (Tuikun salaisen ihastuksen). Tuikku ottaa tapahtuman raskaasti mutta vielä raskaammaksi juttu tulee Jaanalle, sillä hän odottaa Potun lasta. Jaanan isä suuttuu silmittömästi jutusta ja melkein kieltää tyttärensä. Potulla on onneksi mukavat vanhemmat ja Jaana muuttaa heille. Jaana ei oikein tiedä mitä haluaa. Hän menee kuitenkin kihloihin Potun kanssa ja asiaa harkittuaan myös naimisiin. Tuikun isä, tiukkapipoinen pisnesmies, kieltää tytärtään olemasta missään tekemisissä Jaanan kanssa (tämä kun on huono nainen) osansa nimittelyistä saa myös Jaana. Äiti on nöyrä, tur- hautunut kotirouva, joka on kuin miehensä vaimea kaiku. Tuikun hullun vuoden pelastaa kuitenkin Potun paras kaveri Pietro, luokan pinko. Ystävien raskaus yhdistää nämä kaksi yksinäistä. Pietro opettaa Tuikulle matikkaa ja muutenkin he tekevät läksyt yhdessä kirjastossa sillä Tuikun kotiin ei ole menemistä. Pietrolla tosin on kiva isä Jaska. Ainoa aikuinen, jonka kanssa Tuikun on hyvä olla on mummi. Hän on puskuri isän raivokohtauksia vastaan ja oivallinen lohduttaja. Mummi kuitenkin sairastuu ja lopulta kuolee. Juhannuksena Pietro ja Tuikku joutuvat vahingossa mukaan Frendien touhuihin. Frendit huolehtivat vapaaehtoisvoimin nuorison selviämisasemista. Frendien Esa (nuori lääkäri) saa Tuikun sydämen sykkyrälle ja tyttö melkein unohtaa Pietron kesän aikana. Tämä kun on Lontoossa stipendimatkalla. Syksyllä kaikki on taas ennallaan. Kirjassa on uutta se, että raskaus päättyy synnytykseen ja vastuunkantajia on kaksi (äiti ja isä) ja että pojan vanhemmat huolehtivat nuorista. Yleensähän nuortenkirjoissa, synnyttävä nuori äiti on yksin kaikesta vastuussa.

Muuten kirja on asenteiltaan jäykkä ja konservatiivinen. Vanhemmat käyttäytyvät kovin suvaitsemattomasti ja tyttöjen isät ovat väkivaltaisia, ilkeitä ja kovia karjumaan ja puhuvat hyvin halventavasti vaimoistaan ja lapsistaan. Tekijä ei ole esikoiskirjailija vaan nimimerkin takana on tunnettu nuorisokirjailija. Kirja on ilmeisen nopeasti kokoonkyhätty. Luvut ovat lyhyitä, hiukka huumorilla höystettyjä. Kaiken kepeyden seassa heitellään tärkeitä kysymyksiä ja ajatuksia mm. arvokkaasta kuolemasta.

951-0-19019-5 82.14

DIECKMANN, Maijaliisa Ram ja linnunkuvainen ruukku WS 1993 135s.

tapahtumapaikka: kivikautinen kyläyhteisö Suomessa henkilöt: Ram (n.10 v. tyttö), pikkuveli Jam, iso, emo, Rääpäle, Reta (Ramin ysrtävätär), Kara (Retan veli), Klenkku, näkijä asiasanat: kivikausi, kuolema, pako, henget kieli: kirjakieli

Ramin ja Jamin iso ja emo ovat muuttaneet Saarelle Pienen Meren takaisesta Maasta. Iso on taitava metsästäjä ja tähtien tuntija, emo osaa tehdä kauniita ruukkuja. Ram juoksentelee emon asioilla ja hoitaa pikkuveljeä, Jamia. Hänellä on lisäksi pikkusisko Rääpäle, joka kulkee emon rinnoilla pussissa. Rääpäle on keskosena syntynyt, mutta vahvistunut. Heidän elämänsä on työntäyteistä mutta sopuisaa. Lisäksi heillä on turvana Pyhä Saviemo. Ramin paras ystävä on Reta, joka joutuu tekemään paljon töitä. Retan äidillä Elellä, on monta lasta ja saamaton, kumarainen mies. Yhdessä tytöt virittävät ansalankoja, keräävät toukkia, pähkinöitä, marjoja, yrttejä ja muuta syötävää. Kyläläiset lähtevät pyydystämään peuroja kaukaiselle saarelle ja Ram jää kotikotaan hoitamaan pikkuveljeä. Retkikunta viipyy useita päiviä ja Ram ja Jam kaipaavat vanhempiaan ja pikkusiskoaan. Saarella kulkiessaan Ram näkee kolme mustaa joutsenta. Mustat joutsenet tietävät kuolemaa ja niin käykin, että kotimatkalla vanhempien ruuhi kaatuu ja iso, emo ja Rääpäle hukkuvat. Perheen viisas koira Peni aavistaa tapahtumat ja ulisee onnettomana myrskyisellä rannalla. Ikävien uutisten tultua kotikodalle suru on musertaa Ramin. Hän etsii ruuhellaan meloen vanhempiaan ja toivoo Vedenhaltijan vapauttavan heidät. Kara (Retan isoveli) seuraa Ramia ja auttaa tätä. Kylän vanhimmat päättävät, että Ramin ja Jamin täytyy muuttaa naapuri kodalle Elen hoteisiin. Elämä on kovaa, työntäyteistä, ilotonta ja levotonta. Ram käy tietäjältä kysymässä mihin hänen vanhempiensa henget menevät: Saarelle vai Pienen Meren takaiselle Maalle. Isojen lahjusten jälkeen näkijä sanoo, että henget palaavat Pienen Meren takaiselle Maalle. Lapset pakenevat meren taa etsimään vanhempiensa sukulaisia. He päätyvät toiselle, asumattomalle saarelle. Saarelta löytyy metsästäjän kota ja kallioluola, jossa on upeita maalauksia. Kara seuraa karkulaisia ja yhdessä he palaavat kotisaarelle. Ram ja Jam saavat kuitenkin jäädä omalle kodalle ja omille tulille. Tulevaisuus edesssä on avoin.

Liikuttava kertomus kivikauden ajalta lapsista, jotka joutuvat liian varhain huolehtimaan itsestään. Vielä ei ole tarpeeksi voimaa eikä taitoa mutta selviydyttävä on. Ankeasta aiheestaan huolimatta toivoa ja voimaa antava tarina. Kielikuvat ja ajatusmaailma aikakauteen sopivia.

951-1-12803-5 82.14

KURVINEN, Jorma Susikoira Roi ja koulun kingi O 1993 192 s.

tapahtumapaikka: Merimaan koulu henkilöt: Jarisakari (Sakke), Markku, Tomi, Roi, oppilaita, opettajia asiasanat: koulukiusaaminen, seikkailukirjat, koirat kieli: puhekieli

Seiskaluokkalainen Jarisakari (Sakke) Virolainen on Merimaan koulun ja Lokin ostarin kingi. Kiusaaja, joka rökittää luokkakavereitaan ja esikuntaansa, rahastaa lapsia ja jakelee salakavalia iskuja ja potkuja sinne ja tänne, laatii omia sääntöjään jne. Lisäksi hänellä on puolihullu, pelottava do- permanni Daisy. Sakke on vaikutusvaltaisesta mutta kylmästä kodista. Saken lyöntitaidot ja kiusaaminen ovat pitkän harjoittelun tulosta. Kukaan ei oikein pääse häneen käsiksi. Opettajat ovat voimattomia tai haluttomia tarttumaan asiaan. Kun ala-astetta käyvä Monna katoaa Saken käsittelyn seurauksena niin poliisit etsivät Roin ja Tomin kanssa tytön esille. Vieläkään ei kukaan puutu asiaan kun Monnan äiti vaikenee tiedoistaan. Roi ja Tomi kuitenkin käyvät koululla esittelemässä jälkikoiran taitoja. Ja opettajakunta ottaa keskusteltavakseen Saken asian. Yhteistä toimintamallia ei löydy. Rehtori lähettää Saken kotiin kirjeen, johon äiti vastaa hävyttömästi. Kun Sakken esikunnan kaverilta, Kurpitsalta katoaa avain niin Sakke on jäämäisillään kiinni. Vanhemmat kutsutaan paikalle, mutta oveluutensa ja perheen vaikutusvaltaisten tuttavien avulla juttu raukeaa. Vastarintaan nousee kuitenkin Markku, luokkakaveri ja mökkinaapuri ja yksi pääkiusatuista. Markku lyö tunnilla Sakkea ja pojat päättävät mennä mökille selvittämään nyrkein välinsä. Nyrkkeilyottelua ei tule, mutta melkoinen seikkailukokemus kun pojat lähtevät moottorikelkalla jäljittämään hirveä ajavaa Daisya myrskyiselle jäälle ja ovat vähällä hukkua railoon. Pelastajiksi rientävät poikien naisopettaja Jaana Lappalainen sekä Tomi ja Roi.

Tärkeä kirja ajankohtaisesta aiheesta. Kurvisella on kyky reagoida nopeasti ja ottaa voimakkaastikin kantaa yhteiskunnan epäkohtiin. Puutteistaan huolimatta hyvä kirja. Toisella lukukerralla tuntui paremmalta kuin ensimmäisellä.

11. Tomin ja Roin seikkailuista kertova kirja.

951-31-0246-7 82.14

LAULAJAINEN, Leena Mustarastaan aika T 1993 195s.

tapahtumapaikka: kaupunki Suomessa (Helsinki) henkilöt: Petri Sivula (16v.), luokkatoverit Mikaela ja Kartsa, Laura (tanssistudion pitäjä), Jonna (13v.), A.L.Ucard = Ele Krep = Veikko Rotko (iätön nukkeateljeen pitäjä), mustarastaat, lepakot, Susimies asiasanat: poltergeist, aikuistuminen, rakastuminen kieli: yleiskieli

Lukion ensimmäistä luokkaa käyvällä Petrillä on kirjava perhetausta. Äiti ja isä erosivat hänen pienenä ollessaan. Siitä lähtien hän on asunut isoisän (fafan) ja tämän toisen vaimon luona. Isä on liikennelentäjä ja hän asusataa etupäässä Espanjassa. Äiti on sairaanhoitaja. Hän on uusissa naimisissa ja Petrillä on 13 vuotias Jonna-sisko. Jokainen elää omaa elämäänsä etäällä toisistaan. Kaivaten mutta kykenemättä lähestymään toisiaan. Petrin syksy alkaa kurjasti. Hän on rakastunut Mikaelaan ja kesällä kaikki oli hyvin, mutta syksyn diskosta Mikaela lähtee kotiin Kartsan kanssa. Petri tuntee menettävänsä kaksi ainoaa ystäväänsä samalla kertaa. Sillä Mirkusta, jonka kanssa Petri diskossa pörräsi ei ole ystäväksi. Lisäksi kaikkea omituista alkaa tapahtua: koulun tietokone ryhtyy kirjoittamaan omiaan, kasetit soittavat kesken kaiken lapsen itkua, TV:ssä näkyy olemattomia kanavia, esineet alkavat liikkua ja rikkoutua hänen läheisyydessään, lehti syttyy palamaan hissan tunnilla, vanhasta seinäkellosta lähtee viisarit, lepakon ääni ja painajaiset vaivaavat ja kuka on näkymätön, outo pikku kaveri, joka kulkee hänen perässään. Petri pinnaa koulusta ja harhailee kaupungilla. Ateneumissa hän tapaa Lauran, joka luulee häntä sisarensa pojaksi. Heidän välilleen syntyy keskustelu ja Petri saa Lauran käyntikortin. Fafa pyytää kaveriaan tutkimaan heidän asuntonsa, jotta löytyisi elektroonisia häirintälaitteita selittämään outoja esineinen liikkumisia ja hajoamisia. Kun mitään ei löydy kutsutaan paikalle pappi, ei taaskaan apua. Petri saa parhaan avun Lauralta. Mikaela on omalta osaltaan auttamassa Petrin eheytymistä. Petri tulee sinuiksi menneisyytensä kanssa ja liittää voimansa yksiin perässä kulkevan lapsuutensa kanssa. Petrillä on myös voimia auttaa Jonnaa, kun sisar joutuu pahan (A.L.Ucardin ja Ele. Kerpin = draculan, perkeleen) energialähteeksi. Voimana ja pelastajana on mustarastaan laulu ja susimiehen klaani. Erilainen kasvutarina. Kertomus energiavuodoista ja energiavirtojen ohjaanmisesta. Ei mitään tavanomaista fantasia- tai kauhukirjallisuutta. Kieli sujuvaa ja kaunista. Sopivaa materiaalia lukioon. Kunhan saisi vielä pojat innostumaan tästä!

951-1-12047-6 82.14

CORLETT, William Taikurin talossa O 1993 237s. Englantilainen alkuteos: The Steps Up The Chimeney

tapahtumapaikka: Kultainen talo, syrjäinen paikka Walesin lähellä henkilöt: sisarukset William (13v), Mary (11v.) ja Alice (8v.), Jack-eno, Phoebe, taikuri, kettu, koira ja pöllö asiasanat: fantasia, muodonmuutos, alkemia, synnytys, vegetarismi kieli: yleiskieli

Walesin ja Englannin rajamailla kaukana muusta asutuksesta nököttää keskiaikainen, iso talovanhus - Kultainen talo. Talossa asustaa Jack raskaana olevan avovaimonsa Phoeben kanssa. He ovat vasta äskettäin muuttaneet ja iso osa talosta on kylmillään odottamassa kunnostusta. Joululomalla taloon tulee elämää, kun Constantin sisarukset William, Mary ja Alice saapuvat Jack-enon luo joulun viettoon. Lasten vanhemmat eivät pääse työesteiden (ovat lääkäreinä kehitysmaissa) vuoksi Englantiin. Lapsille loma on täynnä monenlaisia yllätyksiä, suuria tunteita ja elämyksiä. Aluksi heitä vieroksuttaa lumen saartama, kylmä talo, Phoeben keittämät kasvisruuat ja jokin outo voima, mikä talossa on. Talon vanha historia ja ullakolla oleileva vanha taikuri apulaisineen (kettu, koira ja pöllö) tulevat lapsille tutuiksi ja samalla selvenee tehtävä mihin heitä tarvitaan. Phoebe on vanhaa velhosukua ja hänen syntyvällä lapsellaan on suuri tehtävä. Mutta pahat voimat haluavat estää lapsen syntymisen. Kun tulee Phoeben aika synnyttää, niin Jack ja William lähtevät hakemaan apua kylästä Kultaisessa talossa kun ei ole puhelinta. Lumimyrsky estää heidän liikkumistaan ja matkalla Jack teloo pahasti jalkansa ja heidän matkansa päättyy siihen. Taikurin apulainen, kettu Sinooperi, rientää avuksi ja Jack pääsee Sinooperin mukana ihmisten luokse. Hän hälyyttää apua Jackille. Kultaiseen taloon jäänyt Mary (11v.) joutuu kylmiltään kätilöksi, eikä hän selviäisikään ilman Jaspista, viisasta pöllöä, taikurin apulaista. Synnytys sujuu hyvin ja uusi velhosuvun jälkeläinen Stephanie aloitaa ponneekkasti elämänsä. Stephanien tueksi taloon asettuu taikurin kolmas apulainen, Alicen kaveri ja Haukuksi ristimä koira. Jännittävää fantasiaa, feministinen perusvire mutta muuten perinteistä. Jännitys ja mystiikka, eri aikakaudet, alkemia ja arki lomittuvat kiinteäksi kokonaisuudeksi. Hyvä ja paha ottavat yhteen. Mutta sankarit elävät tässä ja nyt. Lapset ovat tuiki tavallisia eivätkä mitään yliluonnollisia superlahjakkuuksia. Phoeben ja Jackin kautta välittyy vaihtoehtoinen elämäntapa.

Sarjan ensimmäinen osa.

951-1-12734-9 82.14

JALO, Merja Tähtiratsastaja O 1993 112 s.

tapahtumapaikka: Sillanpään ratsutila henkilöt: Markus Annala (17 v.), Hanne ja Heidi asiasanat: hevoskirjat, romantiikka kieli: yleiskieli

Markus Annala, Puku-Saarelan valokuvamalli ja kunnianhimoinen kouluratsastaja on monen tytön ihailun kohde. Ihailijattaret tuhlaavat häneen runsaasti hukka-aikaa. Tässä jaksossa Markus on tehnyt lopullisen ratkaisunsa. Hänen elämänsä nainen on nyt ja aina (ainakin seuraavan jaksoon asti) lapsuuden ystävä Hanne. Kauniin kartanontytön, Heidin, haikeat katseet ja palava rakkaus seuraavat turhaan Markusta. Epätoivoinen Heidi haluaa antaa Hannelle pikku opetuksen ja pyytää tätä viemään hevostaan Sultania maastolenkille. Hevonen on kaunis, mutta maastossa vaarallinen. Sultan ei suinkaan pudota melko kokematonta ratsastajaa selästään vaan ryntää rajun maastoratsastuksen jälkeen ajotielle ja tapahtuu pelottavannäköinen kolari. Edes Markus, kokenut ratsastaja, ei Opalillaan pysty estämään onnettomuutta. Auton ja hevosen kolarissa Hanne lentää tiedottomana lumihankeen ja Sul- tanilta repeää lapa. Pahannäköisestä onnettomuudesta selvitään pelkällä säikähdyksellä. Hanne makaa sairaalassa tiedottomana jokusen tunnin, mutta yksikään luu ei ole murtunut eikä mustelmia lukuunottamatta ole mitään vaurioita. Hevonen viedään Helsinkiin hoitoon ja sekin selviää 30 tikillä. Ja täytyyhän hevosen jäädä henkiin, sillä mitähän Heidi muuten lahjottaisi Hannelle seuraavassa jaksossa. Valmentaja sulkee Heidin pois kouluratsastusryhmästä ja se on tytölle tiukka paikka. Laupias Hanne käy kuitenkin vierailulla Heidin luona ja pyytää tätä palaamaan tallille. Hanne lupaa puhua myös Christinalle ja pyytää tätä ottamaan Heidin takaisin ryhmään. Jouluratsatuksen aikaan kaikki paha unohdetaan.

Siirappista ratsastuskirjallisuutta. Hevostenhoidon arjesta ei paljon puhuta. Markuksen elämä on pelkästään kuvauksia ja ratsastusta ja paistattelua tyttöjen ihailussa. Kolmessa jaksossa olen oppinut, että valokuvaaja Manu Hirvonen polttaa taukoamatta tupakkaa ja ärisee kuvattavilleen sekä ajaa jotain vanhaa kottosta. Muut henkilökuvaukset ovat yhtä tyhjentäviä ja tarkkoja. Vaan eiköhän hevoskirjojen kuningatar saa näilläkin eväillä puristettua vielä useita jaksoja romanttista puppua fanien iloksi. Kirjojen ainoa anti on tallityttöjen ja muiden hevoshullujen lukutaidon ylläpitäminen.

951-31-0256-4 82.14

VILKUNA, Varpu Tuhkasiivet T 1993 176s.

tapahtumapaikka: kylä maaseudulla, Helsinki henkilöt: Kapu (Kaisa 17v.), Sussu (Susanna 17v.), Martti (Sussun isä), Api ja Kasperi asiasanat: ystävyys, raiskaus, ensirakkaus, kesätyöt kieli: yleiskieli ja murre

Kaisa Katariina Alanko (Kapu) ja Susanna Sund (Sussu) ovat ikiystäviä ja erottamattomia. Nyt on kuitenkin ero edessä, sillä Sussu on menossa kesätöihin Helsinkiin. Kapu jää kotiseudulle lomittajaksi. Kesä kaikkineen viskaa eteen kovia haasteita ja aikuistumisen vaateita. On selvittävä tapahtumista joihin ei ole pystynyt varautumaan. Keski-ikäinen, voimakas miehenroikale raiskaa juhannuksena Susannan puistossa tämän ollessa kotimatkalle. Susanna on suunniltaan kauhusta, pelosta ja tuskasta eikä tilannetta tippaakaan helpota päivystävä miespoliisi, joka vähättelee tapausta. Susanna jää sairaslomalle ja matkustaa kotiin. Helsinkiin jää kaipaamaan Kasperi, ystävä ja ymmärtäjä. Kotona Sussu ei saa kerrotuksi tapauksesta isälleen Martille. Isä on koristepuuseppä ja Susannan ainoa omainen. Sussun toipuminen on hidasta. Järkytys on vienyt häneltä halun ja kyvyn jopa soittaa huilua. Elämä ei maistu miltään ja Sussu yrittää itsemurhaa. Martti hätääntyy ja Kapu selittää hänelle tilanteen. Susannan tueksi matkustaa Kasperi Helsingistä. Kapun mieltä ahdistaa ensirakkaus, Api. Hän tutustuu poikaan juhannuksena Särkillä ja lähtee myöhemmin tämän kanssa mökkeilemään. Kaikki on ihanaa kunnes Kapu yöllä löytää pojan kihlasormuksen. Ensirakkauden ihana huuma vaihtuu hurjaksi raivoksi ja epätoivoksi. Kapu jättää lähtiäislahjaksi kirjeviestin Apille ja sokeria tämän moottoripyörän tankkiin painuessaan yöhön ja kohti kotia liftaamalla. Kapu ymmärtää, että Sussun kipu ja tuska ovat hänen omiaan paljon suurempia, mutta kaipaa silti lohdutusta hänkin. Sussun isä ei oikein osaa tehdä mitään auttaakseen tytärtään ja niinpä Kasperi ottaa ohjakset käsiin. Tilaa aikaa terapeutilta, keskustelee, kuuntelee ja tökkii Marttiakin eteenpäin. Kapu pitää Martille rajun puhuttelun ja patistaa miestä ottamaan ohjaita omiin käsiinsä. Kapun ja Susannan ystävyys kestää kaikki koitokset ja yhdessä tytöt uskovat pystyvänsä lentoon tuhkasiivilläänkin. Voimaa tarvitaankin viimeiseen kouluvuoteen ja tuleviin ylioppilaskirjoituksiin. Tunteella ja eläyten kerrottu nuorten aikuisten kirja. Raikas ja kirpeä, kielellisesti kaunis. Mika Launiksen herkkä kansikuva. Kirja jakautuu 4 osaan, joissa jokaisessa omat luvut ykkösestä eteenpäin. Joka osan alussa motto, etupäässä Anja Vammelvuon säkeitä.

951-1-12861-2 82.14

SAARINEN, Teemu Maailman huonoin jalkapalloilija O 1993 48s. kuvittaja: Pentti Otsamo JEP - sarja

tapahtumapaikka: jalkapallokenttä henkilöt: Unski (pikkupoika), valmentajat, vanhemmat, joukkue Ponteva asiasanat: helppolukuiset, huumori, sarja-kirjat, jalkapallo kieli: humoristinen yleiskieli

Minämuotoinen tarina pikkupojasta nimeltä Unski, joka päättää aloittaa urheiluharrastuksen, jalkapalloilun. Pallopäistä ja Pontevasta hän valitsee joukkueekseen Pontevan, sillä sen peliasu on niin tyylikäs. Vaaleanpunainen paita vihreine pilkkuineen, sinapinväriset housut ja ketsupinpunaiset sukat jalassaan Unski aloittaa uransa maalivahtina. Ensimmäinen peli hävitään 0-13. Sitten Unski kokeilee puolustajan pestiä mielessään koutsin (valmentajan) ohjeet. Hän pitää miestä tiukasti ja sadattelee tuomaria lahjakkaasti. Syntyneessä mekkalassa hän kadottaa ja rikkoo silmälasinsa. Hyökkäjänä pelaaminen ei suju paljoa paremmin, mutta lääkäri lupaa, että parin viikon päästä voi taas kokeilla kävelyä. Ponteva löytää sponsorin, joka kuljettaa pelaajat vierasotteluihin. Hautaustoimisto Kuoppa kun potkaiset tyhjää hoitaa kuljetukset ammattitaidolla. Välillä peleissä ottavat yhteen valmentajat, välillä äidit ja mummot mutta kun käydään katsomassa huippupelaajia niin opitaan paljon uusia, meheviä sanoja. Unskin isä pitää kaikenlaisia tilastoja ja kun Unski johtaa eniten omiin tehtyjä maaleja- tilastoa ja on toisena ulosheitettyjen listalla hän päättää lopettaa. Uudeksi lajikseen hän päättää ottaa kreikkalais- roomalaisen suksipainin.

JEP- sarjan kirja, jossa on hurttia huumoria, liioittelua, ilottelua ja paisuttelua. Varsinainen antisankari tarina, joka kerännee pisteet niin jalkapalloa harrastavilta kuin urheilua vastustaviltakin pikkupojilta. Huumoria, joka ainakin minua hirnuttaa. Kuvitus ei yllä tekstin tasolle, mutta siellä, täällä kuitenkin ideanpoikasta ja yritystä. Hyvä sarja, hyvä kirja.

951-0-19024-1 82.14

NENONEN, Jorma Sakke tiellä tähtiin WS 1993 95s.

tapahtumapaikka: Raahe, Vierumäen urheiluopisto, Vaasa henkilöt: Sakke (15v.), isä, äiti, vaari, Kristiina, Keke ja muu joukkue asiasanat: jääkiekko, urheilu, valmennusleirit, koulu kieli: yleiskieli

Sakke pelaa neljättä vuotta jääkiekkoa Raahessa Rauta-Kiekon junioreissa. Hän on edistynyt hyvin ja edellisen vuoden jalan katkeaminen on vain muisto. Sitkeä harjoittelu, ilmiömäinen luistelutaito, hyvä pelisilmä ja oikea valmennus ovat tehneet Sakesta melkoisen tekijän. Hän saa kesken kauden kutsun maa- joukkueen valmennusleirille Vierumäen urheiluopistoon. Sakkea aristaa mennä yksin vieraaseen porukkaan vieraitten valmentajien ohjattavaksi. Maajoukkueleirin viikonloput sujuvat kuitenkin hyvin, sillä kämppäkaveri Pera Aaltonen Turusta on mukava kaveri. Maajoukkueleiriltä karsitaan pelaajista puolet pois. Sakkea ja Peraa onnistaa ja he pääsevät neljän maan turnaukseen Kuopioon. Sakken suosio ja pelitaito ei tuo pelkästään kunniaa hänelle vaan osa pelitovereista Raahesta protestoi, että Sakke saa pelata liikaa muiden kustannuksella. Sakke siirretään C- junnuista pelaamaan miesten edustusjoukkueeseen. Vuosi on tuonut Sakelle niin paljon menestystä, että eri liigaseurat haluaisivat ostaa pojan joukkoihinsa ja kysyntää olisi kauempaakin. Mutta elämä ja menestys eivät ole pelkkää juhlaa. Harjoitukset, pelit, leiri ja sukeltaminen vievät hänen aikansa kokonaan. Ja olisi kuitenkin niin paljon muutakin mitä pitäisi tehdä, koulu ja Kristiina. Koulussa tapahtuu talven aikan kaikenlaista. Sakken paras kaveri Keke joutuu syytetyksi syyttä suotta kouluväkivallasta ja joku käy sormeilemassa Saken esitelmää. Seurauksena on jälki-istuntoa ja tiukka puhuttelu. Ja Kristiina, ihana tyttöystävä ja luokkatoveri. Sakke ehtii nippanappa viikottaiselle siivouskeikalle Kristiinan kanssa. He keräävät rahaa sukellusleirin Kyproksen matkaa varten. Kristii- naa tympii koko seurustelu, kun Sakke on aina kiinni urheilussa. Sakke pelkää menettävänsä Kristiinan ja päättää lopettaa jääkiekkoilun. Sakken isä joutuu melkoiseen puhelin- ja muuhunkin ryöpytykseen kun urheiluintoilijat käskevät hänen puhua järkeä pojalleen ja estää Sakkea lopettamasta. Sakke pysyy päätöksessään ja hänen avukseen rientää uskollinen ja ovela vaari. Yhdessä he juonivat lopetusstrategian ja Rauta-Kiekon tärkeässä loppuottelussa Sakke tekee tahallaan ratkaisevan maalin omiin. Siitä nousee hurja metakka mutta vaarilla oli jotain hihassaan Sakken tietämättä. Eikä tilanteesta tulekaan lynkkausta. Kirja päättyy siihen kun Sakke ja Kristiina ovat matkalla Kyprokselle, tiellä tähtiin. Kolmas ja jäntevin Sakke kirja. Menestystarina, joka ei pääty NHL:ään vaan tavalliseen elämään. Ymmärtävä kannanotto urheilun kovuuteen, totisuuteen ja liialliseen erikoistumiseen jo juniorivaiheessa. Vetävä kansi.

951-23-3281-7 82.14 JUNTTILA, Päivi Noidan tytär K 1993 162 s.

tapahtumapaikka: Toren kylä, Unohtava, Ak-Ura, Hiljaisten huutojen vuoret, Valtakunta henkilöt: Soleia (16v. noita), Mireia (noita), Martta ja Peria (Soleian kasvattiäiti ja -sisko), Sataja (paha velho), Oper (susi), Arul (metsästäjä), Varuk, Tamar ja paljon velhoväkeä ja Valtakunnan asukkaita asiasanat: fantasia, sudet, hyvä-paha, noidat, velhot, metsästäjät, löytölapsi, taikuus, esikoiskirja kieli: yleiskieli

Kotimaisen nuoren esikoiskirjailijan (s. 1971) fantasiakertomus Valtakunnasta, jota aikojen alussa Puhtaat noidat (naisia) ja Punaiset velhot (miehiä) hallitsivat yhdessä. Punaiset(= punatukkaiset) velhot asustivat Ak-Uran kaupungissa, noidat taas vaelsivat ympäri Valtakuntaa. Kaikki sujui hyvin kunnes valtaan nousi Sataja, punainen velho, jonka tahto oli vahva muttei puhdas. Sataja rakastui Alar-noitaan ja halusi tämän puolisokseen. Alar valitsi kuitenkin toisen. Kiukustunut Satja lähti susineen ajamaan takaa nuorta paria. Alar ja hänen puolisonsa saivat surmansa, mutta heidän vastasyntynyt tyttärensä Soleia saatiin turvaan Toren kylään. Soleia varttuu kasvattiäitinsä Martan ja tämän tyttären Perian kanssa. Hän on erilainen ja kyläläisten hyljeksimä. Hänen ainoat ystävänsä kylässä ovat vanha metsästäjä ja tämän pojanpoika, Varuk.

Kun Soleia on 16 vuotias kylään tulee Mireia-noita. Mireia tulee opettamaan sisarensatyttärelleen Soleialle noitataitoja. Yhdessä he ahertavat yökaudet Martan nukkuessa. Sillä Soleian on noustava Satajan valtaa vastaan. Toren kylässä tapahtuu kaikenlaista ikävää ja noidat joutuvat pakenemaan henkensä kaupalla. Heidän tiensä vie Hiljaisten huutojen vuorille okkarien matkassa. Okkarit kuljettavat henkiä vuorille. Vuoren juurella Soleia joutuu eroon matkatovereistaan. Hän löytää vuorille hylätyn pienen punatukkaisen poikalapsen. Nuori noita antaa lapselle nimen, Auburn. Yhdessä kaksikko lähtee ratsastaen kohti Ak-Urania ja Satajaa.

Soleia käy taistoon Satajaa vastaan. Auburnista hän saa voimaa vastustaa Satajan lumoa ja niin Valtakunta vapautuu raskaista kahleistaan ja ilo virtaa maahan.

Hyvä yritelmä kotimaiseksi fantasiaksi. Kirjoittaja on vielä nuori ja puhdassieluinen, joten mihinkään suurisuuntaisiin hyvän-pahan vääntöihin ei vielä päästä. Tästä on kuitenkin hyvä lähteä eteenpäin karsimaan liikaa naiviutta. Harvinaisen upea kansi. Hannu Lipponen on saanut kanteen fantasian hengen, värit ja tekstityypin. Jos tämä kansi ei myy niin ei sitten mikään.

951-0-19021-7 82.14

MANNINEN, Raili Varsalaitumet jäävät WS 1993 238s.

tapahtumapaikka: Sammaliston ratsutila henkilöt: Sunny (Saara 20v.), Musti, Lena, Riitta, Matts, Mika, Tino, Kati, Nina ja muuta tallin väkeä asiasanat: hevoskirjat, sarjakirjat, kihlaus, lama, kouluratsastus kieli: yleiskieli

Sunny on valmistumassa oppisopimuksella hevostenhoitajaksi. Takana on melkein kaksi vuotta työtä, vuoroin teoriaa vuoroin käytäntöä. Tilanne hevosmaailmassa on muuttunut paljon parissa vuodessa. Hevoskauppa käy heikonlaisesti, ihmiset valittavat tallipaikkojen kalleutta, ratsastuksen harrastajia on vähemmän ja Sammalistokin natisee kustannuspaineiden puristuksessa. Myyntitallilla on hiljaista ja loputkin hevoset päätetään huutokaupata. Kilpatallilakin on hiljentynyt huomattavasti. Myyntitallilla ratsuttajana työskentelevä Musti varautuu ajoissa irtisanomiseensa ja hankkii itselleen uutta työpaikkaa Saksasta. Kun Sunnynkin irtisanominen näyttää todennäköiseltä hän kirjoittaa Irlantiin ja pyytää tuttavaltaan kauan sitten luvattua työpaikkaa. Kesä tuntuu työhuolineen musertavalta. Kurssikaveri, iki-iloinen Pirrekin on vakavoitunut kierrellessään hakemassa alan hommia. Tunnepuolellakin väreilee oudosti. Sunnyn poikaystävä Matts palaa Hollanista. Hän on harjoitellut liki vuoden esteratsastusta sikäläisellä ratsutallilla. Vaikka Sunny on kaivannut kovasti Mattsia, niin ensimmäinen ilta päättyy suureen riitaan. Riidassa suomitaan kielikysymyksiä (Matts on ruotsin- kielinen) myöten kaikki närä. Sovinnon tekeminen on vaan niin paljon vaikeampaa kuin riiteleminen. Tarvitaan kasa huolta, murhetta ja tunnekuohuja ennenkuin päästään sopuun. Juhannuksena Matts kosii Sunnya. Sunny ei huoli Mattsin Hollannissa teettämää kihlasormusta. Asia harmittaa Mattsin lisäksi tämän isää RoopeaRoope tilittää Sunnylle tuntojaan. Irlannista tulee myöntävä kirje. Sunny voisi alottaa työt syyskuun alusta. Sunny jättää vastaamatta kirjeeseen sillä hän ei tiedä mitä oikein tekisi. Matts haluaisi hänet mukaansa Hol- lantiin. Sunny vaan ei halua siipeilijäksi muttei myöskään saa kerrotuksi Irlannista. Kilpailuissa, pikaisella mökkilomalla ja vierailulla Sunnyn kotona huomataan toisen tärkeys. Lopulta kaikki kolahtaa kohdalleen. Sunny ja Lucky Luke (S:n hevonen) matkustisivat Irlantiin loppuvuodeksi ja sieltä sitten alkuvuodesta Hollantiin Mattsin tallin viereiselle kouluratsastustallille töihin. Lopuksi tasapuolisuuden nimissä Sunny kosii Mattsia. Pikaselostettuna juoni kuulostaa samalta kuin kotimaisessa hevosromantiikassa yleensä. Kirja on kuitenkin realistinen ja asiallinen. 237 sivuun mahtuu monenlaista asiatietoa koulu-, kenttä-, ja esteratsastuksesta. Aikuiseksi kasvaminen ei ole mitään simsalabim-hommaa vaan kasvaminen tekee välillä kipeääkin.

951-0-18468-3 82.14 KARLSSON, Risto Noita nousee haudastaan WS 1993 101s.

tapahtumapaikka: Pohjois-Valkealan erämaa henkilöt: arkeologi Ilmari Johansson, Timppa, Henkku, Lissu, Sanna ja Kim sekä 2 roistoa (Kassinen ja Lankinen) kieli:puhekieli ja kirjakieli asiasanat:noidat, esihistoria, aarrelöydöt, arkeologia, Saimaan norpat, susi

Arkeologi Ilmari Johansson (Suomen Indiana Jones) on varma, että Pohjois-Valkealan erämaasta löytyy noin tuhat vuotta vanhoja kultarahoja, vanhan noidan haudasta. Ainoa pulma on löytää hauta laajasta erämaasta. Ilmarin poika Timppa matkustaa muiden norppajengiläisten (Henkku, Lissu, Sanna ja Kim) kanssa isänsä avuksi. Mukana samalla junalla matkustaa kaksi salaperäistä miestä. Toinen miehistä on tutkimusapulainen Kassinen, toinen varsinainen roisto nimeltään Lankinen. Miehillä olisi kovastikin käyttöä harvinaisille kultarahoille. Mielummin ilman etsintää ja ponnistuksia elikä puhtaana käteen. Norppajengiläiset ovat kuitenkin kova vastus ammattirikollisille. He ovat tottuneet toimimaan hyvin yhdessä. Yksi näkee enemmän kuin muut, toinen kuulee tarkasti, kolmas on nopea ajattelemaan jne. Normaalioloissa norppajengiläiset keräävät varoja Taskiselle Saimaan norppien pelastamiseksi ja käyvät kouluissa puhumassa norpasta ja sen elämästä. Erämaassa lihava Henkku, joutuu koville. Mutta hänen hyvä huomiokykynsä, huumorinsa ja onnekkaat sattumat tekevät hänestä tutkimusretken avainhenkilön. Rosvot eliminoivat Ilmarin pois tutkimuspaikalta puhkomalla hänen maasturinsa renkaat. Leiripaikalle hän on jättänyt nuorten turvaksi vanhan aseen. Sillä leiripaikan liepeillä kiertelee rohkea mutta nälkiintynyt susi. Ilmarin poissa olessa nuoret löytävät luolan ja luolasta noidan luut ja aarteen. Rosvot ovat oitis paikalla saaliinjaossa. Nuoret nokkelat selviytyvät kuitenkin hyvin ja rosvoille jää vain haaveet helposta rahasta. Ja susi vielä täydentää rosvojen kurjuutta. Kirjan alussa on kahdeksan sivun katkelma ajasta jolloin noita teki kuolemaa. Noidan ajatuksia noituudesta ja elämästä ja hänen uskollisesta koirastaan. Loppuosa on tätä hetkeä. Paljon mukavia faktoja arkeologin työstä ja historiasta. Karlssonin aikuisten kirjoille ominainen hersyvä huumori on hänen ensimmäisessä nuortenkirjassaan näivettynyt. Johdanto-osa noidasta on upeaa kerrontaa mutta sitten tyyli muuttuu. Kirjoittamisessa tuntuu paikoin väkisin väännetyn maku. Lieneekö syynä rimakauhu kirjoittaa nuorille vai kustantajan painostus (kirjanhan piti ilmestyä jo vuosi sitten)? WSOY on myös huomannut kirjan ulkoasun vetävyyden merkityksen. Tässä on Vincent Bakkumin houkutteleva kansi vanhasta kipeähampaisesta noidasta jonka kasvojen keskeltä jolkuttaa susi. Taustalla pari keloa ja täysikuu.

951-0-19032-2 82.14

TAYLOR, Andrew Kaksoisvalotus WSOY 1993 201 s. Kylmä hiki-sarja Englantilainen alkuteos: Double Exposure

tapahtumapaikka: Quanton St Johnin kylä, vesimylly, kartano ja Lontoo henkilöt: Chris Dalham, Smith Drew, Frances Byram (Smithin isän ystävätär), kylän väkeä, palkkamurhaaja, poliittinen pakolainen Jenny, Clive kieli: yleiskieli, kirjakieli asiasanat: jännitys, jatkokirjat, valokuvaus, vaihtoehtoinen elämäntapa, Maanalainen rautatie, pakolaiset

Chris Dalham auttoi Heittolaukauksessa amerikkalaista tyttöä Smith Drewia selvittämään sen kuka yritti lavastaa herra Drewn syylliseksi rikokseen. Nyt Chris matkustaa Smithin, hänen isänsä ja Frances Byramin luo vanhalle vesimyllylle. Frances on lakimies ja jollain lailla mukana Maanalaisessa rautatiessä, (piilottaa pakolaisia joilla ei ole oleskelulupaa Englantiin, mutta joiden henki on uhattuna heidän kotimaassaan). Frances on rasittava kaikkine esitelmineen ja omituisine ruokineen. Isä on sulkeutunut omiin oloihinsa tekemään tärkeää raporttia. Chris ja Smith käyvät kuvaamassa naapurina olevaa tyhjää kartanoa. Chris yrittää kaksoisvalotusta. Paikalle ryntää äkäinen kirkkoherra ja hätistää nuoret tiehensä. Syynä on operaatio Jenny, musta piilossa oleva nuori nainen. Lisäksi kylässä pyörii omituinen pariskunta kyselemässä mustaa naista. Pariskunta haluaa löytää Jennyn, jotta palkkamurhaaja Viljoen pääsisi töihin. Chris ja Smith joutuvat Jennyn kanssa huimiin seikkailuihin ja työ on vaikeaa, kun ei tiedä kuka on ystävä kuka vihollinen. Myllyllä käydyssä käsikähmässä Smithin isä saa lieviä vammoja ja joutuu sairaalaan. Smithin tarkka vainu ja oveluus paljastaa hänelle, ettei Frances ole Maanalaisen rautatien ystävä vaan urkkija ja kavaltaja. Nuoret pakenenvat Jennyn kanssa Lontooseen ja aikovat lähettää hänet lainatulla passilla Geneveen. Chrisin siskon ystävä Clive on suureksi avuksi turvapaikkana ja passin hankkijana. Mutta Viljoen on ammattitaitoinen konna ja Frances sitkeä nainen. Huima lopputaisto syrjäisellä rakennustyömaalla meinaa muodostua kohtalokkaaksi nuorille ja Jennylle.

Hyvin kirjoitettua jännitystä, jossa rikollinen voi yhtä hyvin olla korkean tason poliisiviranomainen kuin ammattiroisto. Hankalinta on kun nuoret eivät voi luottaa juuri kehenkään. Laajempaa yhteiskunnalllista pohdintaa ja eettisten arvojen etsintää. Mitä tekee esim. kirkkoherra, kun hän näkee että keisarin ja Jumalan saatavat ovat ristiriidassa keskenään?

951-23-3316-3 82.14

BULL, Angela Toivomushauta K 1993 138s. Kauhujuttu-sarja Englantilainen alkuteos: A Wish at the Baby's Grave

tapahtumapaikka: englantilainen kaupunki henkilöt: Cathy Longmore (13 v.), hänen kolme luokkatoveriaan Claire, Johanna, Syeda, Cathyn veljet Simon, Oliver ja Joshua sisar Abigail ja vanhemmat sekä leipuri Zimmermann ja hänen poikansa Sigismund menneisyydestä asiasanat: kauhu, paranormaalit ilmiöt, luokkaretki, sota kieli: yleiskieli

Cathyn luokka on lähdössä luokkaretkelle Pariisiin. Ystävättäret Claire ja Johanna ostavat röykkiöittäin uusia vaatteita ja kehoittavat Cathyakin samaan puuhaan. Cathyllä ei kuitenkaan ole rahaa moiseen. Äiti on pienipalkkainen pianonsoiton opettaja, isä köyhä kirjailija ja perheessä on viisi lasta. Epätoivoissaan Cathy juoksee kaupungin hautausmaalle, tietylle hautakivelle, pienokaisen haudalle. Tarina kertoo, että pienokaisen haudan äärellä esitetyt toiveet toteutuvat. Cathy toivoo rahaa ja saa kuin saakin muutaman päivän työpaikan vanhanaikaisesta leipomosta Turkey Streetiltä ja palkan pitäisi olla hyvä. Leipomoa pitää äkeä saksalainen Zimmermann yhdessä poikansa Sigismundin kanssa. Cathyn veli Joshua tosin väittää, ettei koko kaupungissa ole katua nimeltä Turkey Street mutta Cathy tietää asian paremmin. Hieman häntä kummeksuttaa kun Sigismund kirjoittaa tilikirjaan vuodeksi 1914 ja vihamieliset naisasiakkaat ovat pukeutuneet outoihin vaatteisiin ja tiukkaavat häneltä kaikennäköistä Ann Halliwellistä. Cathy selittää naisille olevansa kaivattu Ann (orpo apulaistyttö). Cathy hämää myös Zimmermannia adistelevaa poliisimiestä. Vaikeampi on hämätä perheen koiraa Bingoa, joka välttelee Cathya ja murisee tytölle. Todellisuudessa Zimmermann on kumauttanut nenäkkään apulaisensa 14-vuotiaan Annin hengiltä leipälapiolla. Sigismundin vaellus pienokaisen haudalle tuo kuitenkin avuksi Cathyn 73 vuoden päästä. Sigismund isineen pääsee pakenemaan Saksaan ja Cathy saa palkkansa. Rahansa hän vaihtaa vanhojen rahojen liikkeessä isoksi tukuksi puntia ja saa kaipaamansa uudet vaatteet.

Kirja ei ole sisällöltään niin ahdistava kuin monet sarjan kirjat, mutta moraaliltaan kyseenalainen. Yritykset selittää yksinkertaisen ja eläytymiskyvyttömän Cathyn erikoistaito (siirtyä ajasta toiseen) korvikkeeksi veljien musikaalisuuteen ja tietokonetaituruuteen tai siskon balettitaitoon tuntuu hiukan omituiselta. Sarjan ulkoasu ruokkii kauhusta kiinnostuneiden mielenkiintoa. Soveltunee parhaiten yli 10 vuotiaille.

951-23-3314-7 82.14

MÄKINEN, Taru 4X ja pitkät varjot K 1993 115 s.

tapahtumapaikka: Hämeenlinna henkilöt: Minna (11 v.), Pirkka(13 v.), Oula, Soila, isät, äidit ja isoäiti asiasanat: sarjakirjat, jännitys, sota, lukihäiriö kieli: yleiskieli

Minnan ja Pirkan isän pankki myydään toiselle pankkiyhtymälle ja isä menettää pankinjohtajan paikkansa. Hän saa kuitenkin uuden työpaikan Hämeenlinnasta. Lapset ovat riemuissaan muutosta, sillä he eivät viihdy Helsingissä. Hämeenlinnassa on kaikki heille tärkeää ja rakasta. On vanha sukutila, Loppila, mummi ja ennenkaikkea serkut Soila ja Oula. Yhdessä he muodostavat 4X:n ja ovat joukkona vahvempia kuin yksittäin. Raivatessaan vinttiä tyhjäksi lisähuonetta varten, Minna löytää isoisän vanhan muistikirjan. Siinä Loppilan mummin mies, Antero-pappa kuvailee veljensä Eerikin viimeisiä vaiheita. Eerik teloitettiin vuonna 1918 vain 18-vuotiana.

Joku muukin tavoittelee kirjasta, sillä öinen hiippailija kolistelee taskulampun kanssa vintillä. Hiippailija lähtee pakoon, mutta mummi arvaa etsijän. Kaiken takana on naapurin sukulaismies Markku, jonka yrityksellä, Lomahovilla menee huonosti. Hän haluaisi käyttää muistikirjan tietoja kiristääkseen Minnan ja Pirkan Esa-isältä lainantakauksia tms. Markku heittäytyy ystävälliseksi ja kutsuu Loppilan väen (9 henkeä) Lomahoviin aterialle. Hänen katala suunnitelmansa on lavastaa Esa rattijuopoksi. 4X toimii näppärästi ja Markku kupsahtaa omaan ansaansa. Markun valttikortti kiristyksessä oli, että Esan isä Janne, oli vastuussa Eerikin teloittamisesta. Pirkka tekee Eerikin vaiheista kuvitteellisen kertomuksen. Pirkka ja mummi pohtivat yhteisellä matkalla Eerikin haudalle lasten vastuuta vanhempiensa teoista ja anteeksiantamisesta. Minnan oppimisvaikeuksille löytyy syy uudessa koulussa. Minna ja Soila ovat samalla luokalla ja he tekvät yhdessä läksyt. Kun Soila lukee läksyt ääneen niin Minna tajuaa kaiken ja oppii nopeasti. Laskut kuitenkin tuottavat edelleen vaikeuksia, sillä Minnan lukihäiriö kääntää numerot väärille paikoille. Minna saa ensimmäisen kerran elämässään myönteistä palautetta koulusta.

Sarja jatkunee, eikä se ole mitenkään valitettavaa. Mäkinen käsittelee ajankohtaisia asioita nuorten näkökulmasta. Vuoden 1918 tapahtumia peilataan Jugoslavian tapahtumiin ja mietitään yleisemminkin sodan syitä ja olemusta. Koston sijasta korostetaan anteeksiannon merkitystä. Sopivaa oheismateriaalia esim. historian tunneille.

951-31-0366-8 82.14

TOIVOLA, Ritva Tuuli postiryöstäjien jäljillä

Tammi 1994 125s. Vihreä Varis -sarja

Henkilöt: Tuuli, Susanna, Elna Paavola ja hänen seitsemän kissaansa, Nikke ja Tuulin äiti, poliiseja, rosvoja tapahtumapaikka: kaupunki Suomessa kesäkuussa kieli: Kirjakieli asiasanat: postiryöstö, kissat, kissanhoito, itsesuojelu

Tuuli on ostamassa postista syntymäpäiväkorttia Jonnalle, kun kaksi huppupäistä, aseistettua miestä ryöstää postin. Postissa on Tuulin lisäksi vain kaksi asiakasta, vanha mies keppeineen ja Elna Paavola. Tuuli tarkkailee toista ryöstäjää. Kaverilla on samettihousut, joiden polvessa on violetti sydän ja valkoisella narulla sidotut lenkkarit.

Ryöstäjät pakenevat, mutta Tuulin kaveri Susanna ehdottaa, että tytöt tutkisivat läheistä puistoa löytääkseen johtolankoja. Puistossa on ramppi, jolla skeittailee kaksi poikaa. Toinen pojista löytää nokkospuskasta ryöstöaseen, mustan pistoolin. Lapset toimittavat aseen poliisille.

Tuuli löytää puistosta myös Elna Paavolan kadoksissa olleen Muru-kissan. Tytöt lähtevät raijaamaan karkulaista kotiin. Paavolalla heitä odottaa melkoinen näky, Muru ei olekaan Elnan ainoa kissa vaan kuusi muuta kissaa asustaa vanhan rouvan kanssa. Tuuli on ihastuksissaan ja kuuntelee ilomielin kissajut- tuja, Susannaa moinen farmi kyllästyttää. Tuulin on jo kauan tehnyt mieli omaa kissaa ja Elna Paavolalta saa oikeita asiantuntijan neuvoja. Vanha rouva pitää huolta hylätyistä kissoista.

Yhden kissan rouva lupaa Tuulille koekissaksi lomamatkansa ajaksi. Kissakeskustelua jatketaan kotona ja äidistä koekissan ottaminen on hyvä idea. Kissa myös lopulta johtaa Tuulin postiryöstäjän jäljille.

Vihreä Varis -sarjan aikaisemmassa osassa Kellokassin arvoitus seikkailee myös Tuuli päähenkilönä. Mukavaa näissä kirjoissa on kunnioittava ote lasta kohtaan. Poliisit ja muut aikuiset suhtautuvat lapsiin tasavertaisina ihmisinä. Kielellisesti hyviä. Kirjakieli ei häiritse luettavuutta. Lapset esiintyvät omilla nimillään ei lempinimillä. Kuvitus: Timo Kästämä.

Kesän aikana Susanna osoittaa käytännössä Tuulille, miten tärkeää on oppia puolustamaan itseään ja ajatus itsepuolustuskurssista jää hautumaan Tuulin mieleen.

951-23-3341-4 82.14 MÄKINEN, Jukka Peruna ja meidän jengi Karisto 1994 165s.

Henkilöt: jengiläiset: Markus = Peruna, Sami=Inkkari, Mutteri ja siskonsa Leidi, Nuusku ja Petunia sekä luokkakavereita, vanhempia, roistoja ja poliiseja tapahtumapaikka: maaseutu Suomessa kieli: ylimalkaista yleiskieltä asiasanat: koulu, jengi, pankkiryöstö, väkivalta, erilaisuus

Kertojaminä on kahdeksasluokkalainen Mika, joka nenänsä perusteella on saanut lempinimen Peruna. Perunan jengiin kuuluu yhdeksäsluokkalaiset tytöt Leidi ja Petunia sekä pojat Mutteri ja Nuusku. Myöhemmin sakkiin hyväksytään Bengalista Suomeen muuttanut musta poika Sami elikä Inkkari. Sami on koulun kiusakolmikon Nahkapään, Puntin ja Sillin lempikiusattava elikä savustettunahkainen jeesustelija.

Alussa Jukka Mäkinen elikä Ristin Voiton vakikirjailija rakentelee Jeesus-kuvioita vanhaan malliin, mutta koppua kohti käännytystyö onneksi ehtyy. Muutenkin kirja on kovin asenteellinen elikä opin, että kunnon mies ei voi koskaan ihastua läskiin tai rumaan tyttöön, opettajat ja rehtori ylläpitävät koulussa kiusaamista, kaikki rosvot on rumia ja ampuvat kyselemättä, voima ja älli ei mahdu samaan päähän, opettajissa ja polliseissa ei ole inhimillisyyden hippuakaan ja niin edelleen, ja niin edelleen.

Tarina pyörähtää käyntiin kun autiotalossa alkaa pesiä rumia roistoja, joita nuoret jahtaavat ja kuulevat aikomuksesta ryöstää pankki. Poliisit eivät tietenkään usko nuoria ja niin pankki ryöstetään ja yksi sivullinen saa kuulan napaansa ja nuoret joutuvat vaaraan, kun rosvot telkeävät heidät autiotalon ullakolle ja myöhemmin ammuskelevat karkuunpäässeitä nuoria. Nuoret varastavat varkaiden auton ja ajavat karkuun, sankarikuskinaan Inkkari ja suuntana poliisilaitoksen seinä.

Muutenkin kirjassa nahistellaan paljon. Välillä nahistellaan koulussa, välillä kotona, välillä tiiraillaan kauniita tyttöjä ja torjutaan rumia lähentelijöitä. Minämuoto, jossa lukijoita koko ajan puhutellaan monikossa alkaa aikaa myöten menettää tehoaan. Murteelliset muodot esim. meen = meidän ja neen = niiden oudoksuttavat hämäläistä lukijaa. Parempiakin poikien seikkailukirjoja olen lukenut. Positiivisinta oli jonkinlainen jengidynamiikan kuvaus ja edes yritykset kuvitella millaista on tummaihoisen Samin ja hänen perheensä eläminen Suomessa.

951-0-19130-2 82.14

MANNINEN, Kirsti ja Katri Vaihto vaaraan WSOY 1994 163s. Kylmä hiki -sarja

tapahtumapaikka: Untermariendorf (teollisuustaajama 60 km Wienistä) henkilöt: Tuomas Haapala 17v. suomalainen vaihto-oppilas, isäntäperheen poika Max vanhempineen, aluevalvoja ja ruustinna Anna perheineen, itävaltalaisia koululaisia ja vaihto-oppilaita maailmalta asiasanat: jännityskirjallisuus : nuoret, Kylmä-hiki sarja, vaihto-oppilaat, huumeet, Itävalta kieli: puhekieli, jossa mukana runsaasti saksankielisiä lauseita

Laskettelusta innostunut Tuomas on tohkeissaan päästessään Itävaltaan vaihto-oppilaaksi. Isäntäperheellä on liki saman ikäinen skimbaajapoika Max. Tuomas kutsuu perheen vanhempia Mamaksi ja Papaksi. Papa on nousukaismainen liikemies ja talossa on äveriäisyydestä huolimatta kalsa ja etäinen ilmapiiri ja laskettelurinteet ja -kausi vasta kaukana edessäpäin. Max ja Tuomas ovat samalla luokalla. Tuomaksella on täysi työ yrittää selvitä vieraaskielisestä koulusta. Maxia ei koulu kiinnosta. Hän lintsaa, liikkuu oudoissa porukoissa ja käyttäytyy kummallisesti. Pikkuhiljaa Tuomakselle valkenee, että Max on sekaantunut huumeisiin. Luokkaretkellä Wienissä Max joutuu hyökkäyksen kohteeksi, mutta luokkakaverit ehtivät hätiin ennen verilöylyä. Koulun suuren juhlan, vanhojen päiviä muistuttavan, Maturabalin jälkeen Max katoaa frakkeineen päivineen. Jonkin ajan kuluttua verinen frakki löytyy puistosta muovikassista. Tuomas joutuu ikävään tilanteeseen, kun Mama ja Papa syyttävät häntä Maxin katoamisesta vaikka olivat itsekin mukana Maturbalissa. Mama ja Papa suorittavat Tuomaksen huoneessa tarkastuksen ja löytävät laskettelumonosta kokaanipussin. Tuomas on syytön, mutta saa häipyä. Aluevalvoja Anna ottaa hänet luokseen pappilaan. Perheessä on lupsakkaan papin ja sympaattisen Annan lisäksi kolme tytärtä, joista kaksi asuu kotona. Tuomas tuntee tulleensa kotiin ja ja viihtyy erinomaisesti. Ainoastaan oudot onnettomuudet vaikeuttavat elämää. Joku sormeilee Tuomaksen pyörää ja suksia ja aihettaa ikäviä vaaratilanteita. Takana on huumeisiin sekaantuneet Maxin ka- verit. Lopussa sattuman, Tuomaksen ja poliisien avulla selkenee Maxin kohtalokin ja hänet saadaan hoitoon. Maxin kautta diilerit ovat kiristäneet Mamaa ja Papaa puoli vuotta. Jännittävän juonen ja vetävän kerronnan lisänä runsaasti tietoa vaihto-oppilas vuodesta. Sopeutuminen ja elämä uudessa kulttuurissa etenevät vaihto-oppilasvalmennuksesta saatujen tietojen mukaan. Runsaat saksankieliset lauseet varmasti ihastuttavat kielitaitoisia lukijoita, mutta saksaa taitamattomat voivat masentua.

951-0-19123-X 82.14 PARKKINEN, Jukka Onni on Oskussa kiinni WSOY 1994 230s.

tapahtumapaikka: Alamaan kylätaajama, Makkaramäki henkilöt: Osku (15v.), Aino Koistinen ja Eeva Parviainen (70 villitystä potevat ystävättäret), Oskun luokkatovereita: Terttu Mäntylä, pahat pojat Virta ja Kuosmanen, kontaapeli Holopainen, opettaja Virtanen, asianajaja Antti Kumpulainen (Oskun isä), Alisa Kumpulainen (Oskun sisarpuoli) ja Alamaan väkeä ja kaksi lipevää konnaa Pekka Kalju ja Kurt Harmaa asiasanat: Osku-sarja, huumori, syntymäpäivät, kunnallisvaalit, luonnonsuojelu kieli: oivaltavaa, humoristista, suomen kielen ilotulitusta

Onneksi Parkkinen ei toteuttanut uhkaustaan lopettaa Oskut kolmeen osaan. Sarjan vanhetessa Aino Koistinen ja Eeva Parviainen senkun vetristyvät, leukaluut louskuttavat hulvattomammin ja tempaukset railakoituvat. Aino täyttää 70- vuotta ja asettuu kunnallisvaaliehdokkaaksi Sorretun voiman - listoille ja Aino ja Eeva potevat 70-villitystä. Aino ja Eeva hakevat henkilökohtaista palstan kautta itselleen seuraa, mielummin seikkailijoita. Kuvioihin ilmaantuukin kaksi sliipattua n. 60-vuotiasta kaveria, jotka Osku nimeää Pekka Kaljuksi ja Kurt Harmaaksi. Seikkailijat ovat kumman kiinnostuneita Makkaramäestä ja esittelevät Ainolle ja Eevalle tienrakennussuunnitelmia, joissa Makkaramäki aiotaan pilata teillä. Jutussa on jotain hämärää ja Osku laittaa kuvioihin ilmestyneen isänsä, asianajaja Antti Kumpulaisen, nuuskimaan miesten tekemisiä, henkilöllisyyttä ja tarkoitusperiä. Isä Antti ja Osku ovat kuin kaksi meloonia, kuten Osku toteaa. Sorretun voiman vaalijulisteita sormeillaan ja turmellaan, asialla ovat tietysti Virta ja Kuosmanen ja Osku uhkaa, että sorretun voiman kosto on hirmuinen ja saattaa olla, että Kuosmanen päätyy kiertopalkinnoksi pokaalikaapin päälle. Aino tietysti pärjää vaaleissa hyvin, sillä hänhän on opettanut koko kylän aikuisväestöä ja aikamiespojat ovat opettajan horjumaton kannatusjoukko. Aino ei puhu vaalitilaisuudessa työllisyydestä, ympäristökysymyksistä, perheväkivallasta, kotiseututyöstä eikä insestistä ja asbestista niinkuin aikoi vaan kutsuu kaikki Ainon päivän kahville Juhlataloon. Synttärit ovat onnistuneet ja Ainokin liikuttuu kyyneliin kun opettajien mandoliiniorkesteri Husqvarna Singers ilmaantuu paikalle ja laulaa Ainon lempikappaleen, Kansankynttilät lämpöisin liekein... Loppu hyvin kaikki hyvin ja kun Kurtin ja Pekan kieroudet selviää ja taas kerran Makkaramäki lähialueineen pelastuu virkistyskäyttöön ja Aino ja Eeva ovat valmiit uusiin seikkailuihin. Osku huomaa järkytykseskseen, että isäpuoli Kois- tinen on melkein hyvä mies, vaikka onkin insinööri ja periaatteessa mäntti. Tertun koira Lucky jakaa eväänsä ja Oskun eväät Oskun kanssa ja välillä roikkuu Oskun takapuolessa, siitä kirjan nimi: Onni on Oskussa kiinni. Onneksi on olemassa Parkkinen ja hänen Oskunsa. Varsinaisia päivänpelastajia kumpainenkin. Oskua ei voi kertoa, se täytyy jokaisen itse lukea ja nauraa läpikotaisin. Ihana kirja.

951-31-0249-1 82.141 JALONEN, Riitta Elisabet, Nalle ja pikkuveli, jota ei ole Tammi 1994 51s

tapahtumapaikka: koti, ranta (missä tahansa) henkilöt: Elisabet, Nalle, äiti, isä, puronpoika kieli: kaunista kirjakieltä asiasanat: Nalle, salaisuudet

Elisabet toivoo joululahjakseen yhtä ainoaa lahjaa, Nallea. Joulupukki tuo Nallen ja Elisabet kastaa sen juhlallisin menoin Nalleksi. Nallen silmien väriä seuraten Elisabet haluaa tietää mitä tämä ajattelee.

Äiti on kertonut Elisabetille Puron pojasta ja Elisabet haluaisi mielellään nähdä sen. Koska hän ei pysty näkemään Puron poikaa niin Nalle saa nähdä sen hänen puolestaan. Nallellahan on suuremmat silmätkin, ja sitäpaitsi se pystyy näkemään näky- mättömän. Ja näkemänsä Nalle sitten saa kertoa Elisabetille.

Elisabetia askarruttaa lisäksi Nallen olemassaolo, onko se ollut ensin kuollut vai miten se on tullut elämään? Elisabet valehautaa Nallensa, jotta se tuntisi, millaista on olla kuollut. Nalle lausuu Elisabetille syntymärunonsa ja kertoo Puron pojasta, mutta kaikkiin Elisabetin kysymyksiin se ei halua, pysty tai viitsi vastata.

Kirjassa ei ole paljon tekstiä ja se on omistettu äidille ja isälle. Tekstissä on kolmenlaisia elementtejä: suoraa selostusta, Nallen ja Elisabetin runoja sekä äidin ja Nallen kertomia satuja. Sadut ovat hyvin todenoloisia. Sadut on kirjoi- tettu eri tekstityypillä kuin muu kerronta.

Pienimuotoinen kaunis, filosofinen kirja vahvasti ajattelevan ja tuntevan pikkutytön sielun maisemasta. Kieli on kaunista ja Kristiina Louhen kuvat herkkiä ja ilmeikkäitä. Mitään suurta yleisösuosikkia tästä kirjasta tuskin tulee.

951-31-0371-4 82.14

TALVIO, Pirkko Minä olen Davor Tammi 1994 168s. Vihreä varis-sarja kuvitus: Leena Lumme

tapahtumapaikka: pakolaiskeskus Helsingissä henkilöt: Davor (n.11v.) sarajevolaispoika, Jadranka (n.13v.) isosisko, Irisa pikkusisko (n.2v.), isä, äiti, Vesna-täti, pakolaiskeskuksen väkeä ja Sarajevon sukulaisia asiasanat: Sarajevo, sota, pakolaiset, haavoittuneet, koulu kieli: yleiskieli, yksittäisiä jugoslavialaisia sanoja, ulkomaalaisten puhumaa suomea

Davorin isä on haavoittunut Sarajevossa. Kranaatti vahingoitti pahasti hänen kättään ja niskaan jäi sirpaleita, jotka hälyttävät lentokentän turvatarkastuksessakin. Koko perhe (äiti ja kolme lasta) matkustaa isän ja kahden muun haavoittuneen mukana Hlskiin. Isä viedään sairaalaan ja perhe pakolaiskeskukseen kaupungin ulkopuolelle. Davor ja Jardanka eivät pääse suomalaiseen kouluun, mutta äiti pitää huolta, että nuoriso opiskelee kotona. Äiti haluaa, että lapsista ta tulee oppineita ihmisiä eikä tyhjäntoimittajia. Lapset kotiutuvat hyvin pakolaiskeskuksen elämään ja leikkivät pihalla muiden lasten kanssa. Tarinan kertojana on Davor-poika ja tavallisista suomalaisista arkipäivän tapahtumista hän saa muistumia entiseen elämään. Sarajevossa asuu vielä isoisä (ukki) ja isoäiti (baba) ja he ovat tiiviisti mukana perheen ajatuksissa. Esim. hanasta vuotava vesi saa Davorin hurmioon ja muistelemaan aikaa, jolloin kotonakin tuli vesi hanasta ja vertaamaan sitä nykyisyyteen kun vesi Sarajevossa noudetaan vesiposteista kanistereilla. Veden haku on vaarallista, sillä sala-ampujat vaanivat lapsiakin. Ja Davor miettii kuka nyt hakee baballe vettä, kun hän ei ole paikalla. Isä on sairaalassa ja perhe elää omaa arkipäiväänsä. Perheen kanssa asustelee toisen haavoittuneen miehen vaimo, Vesna-täti. Lapset lihovat saadessaan kunnon ruokaa ja suomen ja englanninkielen sanavarasto karttuu kisaillessa eri puolelta maailmaa tulleiden lasten kanssa. Keskuksen suuria tapahtumia ovat tiistaiset piirustuskerhot, retket ja pikkujoulujuhlat kahvilassa. Perheen suuriin syystapahtumiin kuuluu Jadrankan syntymäpäivät ja isän pääseminen sairaalasta ja muutto maaseudulle. Talvio on paneutunut huolella työhönsä. Kirjailijan kielitaito ja kielen taju saavat suomalaisen oivaltamaan, että joidenkin ihmisten on helpompi sanoa Hlski ja prkana kuin Helsinki ja porkkana. Kuvaukset sotakoulusta Sarajevossa laittavat arvostamaan omaa lämmintä peruskoulua. Kaikenkaikkiaan hyvä kirja, joka sopii ääneenluettavaksi ja keskustelun pohjaksi pakolaisista, muista kansoista, uskonnoista ja erilaisista kasvatustavoista. Hienovaraista valistusta, humanismia ja lasten ajatusmaailman kuvausta.

951-31-0245-9 82.14

TIAINEN, Marja-Leena Tähdet putoo ja sammuu Tammi 1994 187s.

tapahtumapaikka: Pirttijärven maalaiskylä, Helsinki henkilöt: Laura (14v.), sisarukset Leila (kevään ylioppilas), Jutta, Eero (6v.), isä, äiti, Veronika (kesätyttö Helsingistä), Pasi Mutanen (Lauran luokkatoveri), Ilkka Westman=Länsimies (Pirttijärven komein ja rikkain poika), muuta kylän väkeä ja sukulaisia asiasanat: syntymäpäivä, ylioppilasjuhlat, New Kids on The Block, kesätyttö, juhannusjuhlat, konsertti kieli: puhekieli

On toukokuun viimeinen päivä ja Laura Ollikaisen 14. syntymäpäivä. Kukaan ei kuitenkaan tule herättämään Lauraa laululla eikä lahjoilla. Laura on pettynyt ja purkaa pettymyksensä New Kidsien pojille. Lauran huone on kokonaan päällystetty ihannebändin kuvilla, joten joka puolella näkyy suklaasilmiä ja kuuluu poikien ihania kuiskauksia. Lauran syntymäpäivät unohtuvat, koska perheessä vietetään esikoisen lakkiaisia. Leila on kuuden ällän ylioppilas ja ahkera koululainen, Leilaa vuotta nuorempi Jutta on myös hyvä koulussa ja sen lisäksi kaunis. Pikkuveli Eero on kaikkien lellikki, koska on pienin ja poika. Laura tuntee olevansa väliinputoaja ja pelkkä keskinkertaisuus. Lauraa kiukuttaa koko toukokuun viimeinen ja kesken siskon lakkiaisjuhlien hän poistuu Ilkka Westmanin eli ihanan Länsimiehen ja shampanjapullon kanssa huoneeseensa. Laura humaltuu ensi kerran elämässään ja jollei isä olisi rynnännyt keskenkaiken paikalla hän olisi kokenut ensisuudelmankin. Kesä on Lauralle kasvun paikka sillä perheeseen tulee erikoinen kesätyttö Veronika. Veronika säveltää ja sanoittaa lauluja, soittaa kitaralla ja laulaa tummalla äänellä. Veronika on täysin erilainen tyttö. Hän halveksii New Kidsejä ja koko musiikkibisnestä. Ja Lauralla on salaisuuksia; vanhat naistenlehdet, ilmaiskonsertit vanhainkotiin, Hertzi ja ties mitä. New Kidsien konserttiin matkustaessaan Laura ajautuu Veronikan luo yöksi. Ja Lauralle valkenee Veronikan elämän kovuus; äiti on alkoholisoitunut ex iskelmätähti, isäpuoli juoppo räyhääjä ja Veronikalla pula kaikesta. Tytöt ystävystyvät ja Lauralle selviää, että Veronikan mummi on Pirttijärven vanhainkodissa ja itse iskelmätähtikin on Pirttijärveltä kotoisin. Lauran into New Kidsejä kohtaan laimenee, eikä hän pysty nauttimaan konsertista odotustensa mukaisesti. Tiainen kirjoittaa vetävästi murrosikäisten tunnoista ja idoleista. Kirjan suurin miinus on se, että se on kolme vuotta myöhässä. New Kidsit ei merkkaa enää mitään tämän hetken murkuille. Mutta kirjan kuvaukset ystävyyden syntymisestä, perhedynamiikasta, ensimmäisistä lavatansseista, ensisuudelmasta ja iskelmälaulajan (kuin Laila Kinnunen) kohtalosta kestävät toisenkin lukemisen.

951-23-3382-1 82.14 TUOMOLA, Johanna Kevyttä laukkaa Karisto 1994 141 s.

tapahtumapaikka: ratsutila Suomessa henkilöt: Kati (16 v.) ratsutilan tytär, äiti, isäpuoli Jukka, Simo (tallin yleismies), Leena (Simon morsian), Martti (Maarit, ronski hevoshoitaja), Victor (Katin tanskandoggi), muita tallilaisia ja Leenan sukulaisia asiasanat: hevoskirjat, sarjakirjat, eläinrääkkäys, häät, tuhopoltto kieli: yleiskieli

Kuudennessa Kati-sarjan kirjassa jatkuu elämä tallilla entiseen malliin. Kirja alkaa Leenan vanhempien saavuttua talleille valmistelemaan Simon ja Leenan häitä. Vuolasta kuvausta hössöttäjä-äiti-karikatyyristä oikeasta kaakkattaja- siunaili- jasta. Kati pukeutuu vierailun kunniaksi hameeseen ja käyttäytyy kuin hyvinkasvatettu helmi kuten Leenan äiti hykerrellen toteaa.

Hääjärjestelyt unohtuvat taka-alalle kun hevosrääkkäys-tapaus kuohuttaa tallilaisia. Jukka, tallinpitäjä ja Katin isäpuoli, suivaantuu kun tallin väki vaeltaa päiväkausia mykkänä, riutuneena ja synkkänä eikä osaa ryhtyä oikein mihinkään eikä osaa purkaa pahaa oloaan puhumalla tai touhuamalla. Jukka ehdottaa, että talli järjestää kilpailut, joiden tuotto lahjoitetaan Eläinsuojeluyhdistykselle. Tilaisuus aiheuttaa paljon työtä ja tohinaa, mutta hyvä tarkoitus antaa voimia ponnistella. Martin organisointikyky ja vääpelin äänivarat ovat korvaamaton apu järjestelyissä. Tilaisuus onnistuu hyvin ja sitten alkaa hääjärjestelyt. Itse häistä puhutaan vähän.

Hääjuhlallisuuksien jälkeisenä yönä tuhopolttaja iskee talleille. Onneksi Victor ja Kati ovat valppaina ja pahemmilta tuhoilta vältytään. Tuhopolttaja on edellisestä osasta tuttu ökyvalmentaja ja eläinrääkkääjä-Juntunen. Seikkailun lopuksi Victor ottaa Juntusen kiinni ja poliisit suojelevat tätä Martin raivolta, hän kun haluaisi tehdä niljakkeesta muusia.

Luettua kotimaista hevossarjaa, jossa henkilöt ovat pikemminkin karikatyyrejä kuin oikeita ihmisiä. Joka osasta löytyy tietty määrä jännitystä ja romantiikkaa. Helppolukuista tekstiä, joka toivottavasti jättää pieniä ajatusituja tärkeistä asioista kuten eläintensuojelu, rattijuoppous jne.

Sarjan edelliset osat: Tallinovet auki! Talleilla tapahtuu Ratsutallin Kati Koeta kestää, Kati

951-23-3391-0 82.14

PULLEIN-THOMPSON, Christine Hevosten turvapaikka Englantilainen alkuteos: Horse Haven suom. Tuula Syvänperä Karisto 1994 138 s.

tapahtumapaikka: hevostila Woodside Englannissa henkilöt: Cathy (13 v.), köyhä englantilaistyttö, jonka vanhemmat ovat työttöminä, Josh (15 v.), englantilais- ruotsalainen poika, jonka äiti on sairaanhoitaja ja ruotsalainen isä työntekijänä Pelastakaa Lapset ry:ssä, Jenny (Woodsiden omistaja), Mark hänen asuinkumppaninsa, Bill (eläkkeellä oleva rakennusmies ja vapaaehtoistyöntekijä), Samantha (rikas ex- hevosen omistajatyttö), tallityttöjä ja eläinystäviä asiasanat: hevoskirjat, eläinrääkkäys, vapaaehtoistyö, mustasukkaisuus, hyväntekeväisyysjuhlat kieli: yleiskieli

Cathyn elämän sisältö on Woodsiden tila kotikaupungin ulkopuolella. Woodsidessa asuu helläsydäminen Jenny asuinkumppaninsa Markin kanssa. Tilalla on hoitohevosia ja muita poneja ja hevosia, joita hellästi rakastetaan vaikkei niistä ole enää oikein mihinkään. Jennyn rahat loppuvat ja hän uhkaa luopua koko tilasta. Epätoivoinen Cathy keskustelee ongelmasta parhaan ystävänsä Joshin kanssa. Parivaljakko suurinpiirtein asuu Woodsidessa. Nuoret päättävät, että tilasta voisi tulla hevosten ja ponien turvapaikka. Jenny miettii asiaa ja kun tila ei mene huutokaupassa kaupaksi, ideaa ryhdytään toteuttamaan.

Paikalle keksitään nimeksi Horse Haven. Turvapaikka saa erilaisia lahjoituksia ja jokunen vapaaehtoinen työntekijä ilmaantuu paikalle. Ensimmäinen lahjoittaja on Samantha Freemantle, jonka laiminlyödyn Jack-hevosen Jenny, Cathy ja Josh yrittävät pelastaa. Jack kuolee, mutta vakuutusrahoista Samantha lahjoittaa 500 puntaa Jennylle. Lisää rahaa saadaan myyjäisillä, erilaisilla tempauksilla, kirpputoreilla, jouluisella ponikeräyksellä jne. Bill on eläkkeellä oleva leski ja taitava käsistään. Bill korjaa tallia ja auttelee kaikkia. Bill nimittää Cathyn lapsenlapsekseen. Ja erikoinen ystävyys herättää Cathyn vanhemmissa mustasukkaisuutta. Cathyn isä saa töitä meren rannalta camping-alueen hoitajana ja Cathya uhkaa muutto. Hän ei kuitenkaan halua luopua Woodsidesta ja niinpä Jenny ja vanhemmat tekevät sopimuksen, että Cathy saa muuttaa rakastamalleen tilalle, kunhan lupaa hoitaa koulunsa kunnolla ja mennä viikonlopuiksi vanhempien luo. Tunteisiin vetoavaa kerrontaa hevosista, eläinrääkkäyksestä, rakkaudesta eläimiin, hyväuskoisuudesta, erehdyksistä, kekseliäisyydestä pelastaa hevosia, vapaaehtoistyöstä, ystä- vyydestä ja kahden erilaisen tytön kiintymyksestä samaan poikaan, köyhyydestä ja rikkaudesta. Sujuvasti kerrottu hevoskirja. Suositeltavaa luettavaa hevoshullujen lisäksi tavallisellekin lukijalle.

951-0-19501-4 82.14

RAFAELSEN, Ellinor Katja Norjan kesässä WSOY 1994 167 s.

tapahtumapaikka: Tromssa, Norjan Lappi henkilöt: Katja (n. 17v.), Eva (K:n ystävätär), Björn (hyvä suutelija ja rikolliseksi lavastettu kaveri, jolla on ajokortti ja säpinää K:n kanssa), Atle ja muita nuoria sekä Halvard Torp (kemian insinööri ja konna) ja Trygve Bernersen (Torpin entinen yhtiökumppani ja yliajon uhri), Katjan mummi asiasanat: SARJAKIRJAT, jännitys, ympäristömyrkyt, yliajo, luonnonsuojelu kieli: yleiskieli

Kolmas Katja-kirja noudattaa kahden edellisen kaavaa. On joku tuntematon nuorukainen matkan varrella (New Yorkissa, Englannissa kielikurssilla, Lapissa), joka saa Katjan sydämen läpättämään ja syöksymään suinpäin seikkailuun. Tämä ihana nuorukainen tuo tavalla tai toisella Katjan elämään ongelman, jonka hän salapoliisin taidoillaan ratkaisee. Ja jokaisella ongelmalla ja sen ratkaisulla on selvä kasvatusfunktio. Tässä osassa Katja matkustaa Tromssaan isoäidin luo. Hänen vanha ystävättärensä Eva tutustuttaa Katjan ystäviinsä ja Katja ihastuu päätä pahkaa Björniin, jolla on ajokortti, taito olla romanttinen ja suudella niin ihanasti. Katja, Eva ja Björn lähtevät kavereineen Björnin mökille. Matkalla valkoinen Volvo ajaa heidän peräänsä. Volvon kuski, Halvard Torp, ehdottaa autojen vaihtoa ja sanoo korjauttavansa Björnin auton puskurin ja palauttavansa auton. Björn suostuu ehdotukseen. Nuoret menevät mökille, korkkaavat kaljansa ja viininsä ja viettävät hauskaa iltaa kunnes poliisi ilmestyy paikalle. Torp on ilmoittanut autonsa varastetuksi ja Björnin auto löytyy lyttyyn ajettuna ja hylättynä lähellä paikkaa mistä Torp ilmoittaa autonsa varastetuksi. Asiaa mutkistaa vielä se, että Volvolla on ajettu Trygve Bernersen nimisen miehen päälle. Ja yliajon uhri on loukkaantunut vakavasti. Torp on hommannut itseleen alibin ja Björniä syytetään autovarkaudesta, rattijuopumuksesta, yliajosta ja heitteille jätöstä. Katjalla on kuitenkin todiste tapahtumasta filmirullalla. Lisäksi Katja tunkeutuu Torpin kotiin ja mökille vakoilemaan ja saa selville, että Torp ja Bernersen ovat yhtiökumppaneita. B. on uhannut ilmiantaa Torpin viranomaisille, koska tämä ei noudata luonnonsuojelulakia vaan hävittää luontoystävällisen keinolannoitteen sivutuotteet luontoon ja aiheuttaa lintukuolemia. Samalla Torp on kehitellyt kemiallisen aseen, jonka hän haluaisi myydä Natolle. Salmiakkia popsiva Katja inhoaa ylikaiken epärehellisyyttä (salittua ovat ainoastaan mummille sepitetyt valkeat valheet) ja luonnontuhoajia, niinpä hän rynnistää kameroineen vakoilemaan Torpia. Uhkarohkeus on tässäkin osassa koitua Katjan tuhoksi, mutta onneksi mutelmat ja ruhjeet ovat ainoat vauriot hurjasta seikkailusta. Ja onnellisena Katja palaa Osloon Oliverin luo. Björn on tehnyt tehtävänsä ja Björn saa mennä. Kankealukuinen kirja, jossa on houkutteleva kansikuva ja takakannen esittelyteksti.

951-0-19506-5 JANSSON, Tove Saako pannukakulla istua : Muumilaakson mietekirja toim. Jukka Parkkinen WSOY 1994 136s.

asiasanat: muumit, aforismit, mietelauseet

Tove Janssonin täyttäessä 80 - vuotta, hänenestä ja hänen tuotannostaan julkaistiin eri puolella maailmaa monenlaisia kirjoja. WSOY:n anti julhlavuodelle on Jukka Parkkisen kokoama sitaattikokoelma muumilaakson asukkaiden lausahduksista. Ne ovat ajatuksia tai havaintoja, joilla on jotain tekemistä jälki- viisauden kanssa - tai Kokemuksesta, kuten Tove Jansson esipuheessa kirjoittaa. Mietelauseet on jaettu 12 lukuun - Elämä on kuin virta - Vain harvat tietävät, miten pitää olla - Itsessä toinen, ihan erilainen - Simputin kakarat - Jännittävä loppuu liian pian - Saako pannukakulla istua - Perhettä on hyvä tuulettaa - Voivatko isät ja äidit olla hupsuja - Eipä vihelletä teatterissa - Ulkopuolella vieras ja epävarma - Vapaa ja riippumaton olio - Kuinka ystävä ryöstetään

Sitaatit on koottu muumikirjoista ja muumisarjakuvista. Mukana olevat kirjat ovat : - Kuka lohduttaisi Nyytiä - Muumilaakson marraskuu - Muumipapan urotyöt - Muumipappa ja meri - Muumipeikko ja pyrstötähti - Näkymätön lapsi - Taikatalvi - Taikurin hattu - Vaarallinen juhannus Kokoelma on aivan erinomainen pikakurssi muumifilosofiaan. Taolaisuutta opetetaan Nalle Puhin ja kumppaneiden kautta. Mistä filosofisesta suunnasta on kyse muumeissa, siitä on runsaasti erilaisia tulkintoja. Mutta selvää on, että jokainen lukija löytää jotain hauskaa, haikeaa, oivaltavaa ajateltavaa näistä sitaateista. Ainakin ruotsinkielinen versio ilmestyi yhtaikaa suomenkielisen kanssa.

951-31-0124-x 82.14

TIKKANEN, Märta Mä olen kovis Tammi 1994 60 s.

tapahtumapaikka: Laajalahti ja muu Helsinki henkilöt: Timppa (16v.), Sami (17v., Timppan paras kaveri), Petri 17v., Laajiksen jengin pomo, Jarno Koskinen (humalainen matkustaja ja rikosilmoituksen tekijä), asianajaja Virta kieli: selkeä kirjakieli ja puhekieliset repliikit asiasanat: selkokirjat, autoilu, oikeudenkäynti

Timppa (Timo Taneli Vesterinen) ja hänen paras kaverinsa Sami kävelevät marraskuisessa illassa Laajalahdessa ja uneksivat tyttöystävistä ja moottoripyöristä. Kioskilla he törmäävät Petriin, Laajiksen jengin pomoon. He ovat aina vähän pelänneet Petriä, mutta nyt Petri tuntuu ihan tavalliselta kaverilta. Petri kertoo jostain hurjista bileistä, joissa hän on ollut mukana. Lopuksi Petri ehdottaa, että pojat lähtisivät hänen kanssaan ajelemaan ja katselemaan tyttöjä. Pojat suostuvat pikku ajelulle. Petri hakee kotoaan autonavaimet ja niin kolmikko aloittaa päämäärättömän ajon ympäri Helsinkiä. Tyttöjä ei kyytiin löydy vaikka Petri käy välillä soittelemassakin tutuilleen, ainakin sanoo soittavansa. Puolen yön maissa Timppaa ja Samia tympii jo koko ajelu, sillä aamulla on aikainen meno kouluun. Petri koukkaisee vielä yhden sulkeutuvan ravintolan ohi ja kyytiin ryntää humalainen Jarno Koskinen. Hän lupaa pojille 30 markkaa, jos nämä vievät hänet kotiin. Matkalla humalikko nukahtaa, tiputtaa lompakkonsa ja hattunsa eikä perillä halua maksaa kyydistä mitään. Petri ottaa miehen kukkarosta luvatut rahat, potkaisee miestä sääreen ja ravistelee olkapäästä. Kiukkuinen humalainen laahustaa porraskäytävään. Kotimatkalla Timppa huomaa, että Koskinen on polttanut hänen uuden takkinsa hihaan tupakalla kaksi reikää. Kotona isä kehottaa Timppaa menemään miehen luo ja palauttamaan tämän unohtuneen hatun ja samalla näyttämään takkia. Vastaanotto Koskisella on tyly. Raivostunut mies ajaa pojat tiehensä ja nostaa heitä vastaan rikossyytteen varkaudesta ja pahoinpite- lystä. Seuraa poliisikuulustelu ja myöhemmin oikeudenkäynti. Oikeudenkäyntiä ennen selviää, että Petri on alaikäinen eikä hänellä siten ole edes ajokorttia. Lisäksi hän oli luvatta ottanut äitinsä auton. Varkauden ja pahoinpitelyn lisäksi tulee syyttet ajokortitta ajosta ja autovarkaudesta. Oikeudessa Timppa ja Sami todetaan syyttömiksi ja he selviävät pienillä sakoilla. Petrille käy huonommin.

Selkokielinen tarina tavallisten poikien illasta, joka päättyy kurjasti. Tahtomattaan pojat rikkovat lakia, eikä se todellisuudessa olekaan niin hohdokasta kuin laulussa lauletaan. Kirjassa on kuusi Johan Jakob Tikkasen ilmeikästä kokosivun piiroskuvaa.

951-31-0312-9 82.14

MÄKINEN, Taru Jade ja Iso Pomo Tammi 1994 124s.

tapahtumapaikka: Helsinki henkilöt: Janni (15v. suomalaischileläinen koulutyttö) hänen kaksoishahmonsa Jade, Reija (Jaden ystävä ja naapuri), Aimo ja Raimo Vuori (pulaan joutuneita liikemiehiä), Miika (8v. taskuvaras), Iso Pomo (koronkiskuri ja rahanpesijä), Jannin isä ja äiti Helena, Jaska (äidin työkaveri poliisista) asiasanat: sarjakirjat, jännitys, kiristys, raskaus, taskuvarkaat kieli: yleiskieli

Reijan isoisä on matkalla Tukholmaan, kun ympyrätalon luona joku lapsi tyhjentää hänen taskunsa ja saa saaliiksi rahakukkaron ja kellon. Lisäksi Janni saa vanhempiensa puheista selville, että Hakaniemen torin ympärillä liikuskelee runsaasti lapsia varkaissa. Ja kummallisinta on, että lapset eivät tunnu käyttä- vän saalistaan mihinkään vaan saalis katoaa jonnekin. Jannin ja Reijan lähettäessä pankissa rahaa Reijan isoisälle pieni poika tulee myymään heille kelloa. Kello on isoisän sokeainkello ja Janni tarttuu poikaa ranteista kiinni ja aloittaa kuulustelun. Hätiin ehtineen Reijan kuulustelu- menetelmät ovat huomattavasti lempeämmät ja tehokkaammat. Tytöille selviää, että kaupungissa on organisoitu lasten taskuvaraskopla, jokaisella lapsella on oma paikka ja työvuorot. Siitä minne saalis joutuu, kahdeksan vuotias kellokauppias ei puhu mitään. Janni muuntautuu Jadeksi ja seurailee Hakaniemen torin tapahtumia. Paikalla liikkuu kaksi siististi puettua samannäköistä kännykkämiestä. Jade joutuu hankauksiin miesten kanssa, mutta lopulta hän saavuttaa kaksosmiesten luottamuksen. Aimo ja Raimo Vuori ovat liikemiehiä, joita koronkiskuri Iso Pomo ahdistelee. Aimo ja Raimo yrittävät haalia rahaa organisoimansa lapsiliigan avulla. Kun asia valkenee Jannille hän päättää kertoa asiasta kotona. Janni ei kuitenkaan voi siirtää asiaa äidin hoidettavaksi, sillä äiti on raskaana ja uhkaava keskenmeno pakottaa hänet sairaalaan täydelliseen lepoon. Janni-Jade ottaa liian ison palan purtavaksi, kun hän tunkeutuu Ison Pomon reviirille. Yksi Ison Pomon apulaisista tunnistaa Jaden Aimon ja Raimon salaiseksi aseeksi ja Jade teljetään kellariin. Liikemiehet ovat kuitenkin käyneet Jaden kehotuksesta poliisin juttusilla. Iso Pomo ilmoittaa Raimon kännykkään Jaden vangitsemisesta juuri kun Raimo istuu Jaskan juttusilla. Poliisi rientää paikalle, ennenkuin tapahtuu hirveitä. Roistot saadaan kiinni ja vastuuseen teoistaan, mutta Jade haihtuu rosvojen koira, Killeri, kantapäillään. Jade jättää Killerin vahtimaan poliisiautoa ja katoaa itse kuvioista kuin yksinäinen lehmi- poika. Jännittävä ajan ilmiöitä kuvaava sarja. Hyvää ihmiskuvausta. Nopea kirjoitustahti velottaa kielen verevyyttä ja juonen jäntevyyttä.

951-1-12973-2 82.14

WALLENIUS, Leena Lotta, lentoemäntäoppilas Otava 1994 176s.

tapahtumapaikka: Helsinki henkilöt: Lotta Lehtola (21v.), Marja-Leena (Marleena), Pauliina (Pupu), Hessu, Marianne von Otter (ex perintöprinsessa ja mallikuningatar), Tuomas, Jutta Öhman ja 23 muuta lentoemäntä- ja stuertti-oppilasta, persoonallisia opettajia, lentokapteeni Tom Andersson (Lotan ihastus), Reino Paasonen eläkkeellä oleva eläinlääkäri ja vuokraisäntä, Osku-koira kieli: yleiskieli asiasanat: lentoemännät, opiskelu

Lotta Lehtola on jyväskyläläinen 21-vuotias liikuntatieteiden opiskelija, joka tympääntyy elämäänsä. Kaikki Lotan elämässä on ollut ennalta järjestettyä ja muitten odotusten mukaan pelaamista. Niinpä hän hakee lentoemäntäkurssille. Pääsykokeissa hän tutustuu Marleenaan ja Pupuun. Tytöt ystävystyvät ja kurs- seille päästyään vuokraavat yhteisen asunnon. Vuokraisäntä on palvelutalossa asuva leskimies ja entinen eläinlääkäri Reino Paasonen. Paasosesta tulee tyttöjen hyvä ystävä ja he yllyttävät miestä hommaamaan itselleen koiran. Koska koirien pito palvelutalossa on kielletty, niin Osku (kultaisen noutajan pentu) sijoitetaan tyttöjen kämppään. Paasonen käy päivittäin hoitamassa koiraansa.

Lentoemänniksi ja stuertiksi valmistuvien opiskeluhommat on kuvattu hyvin tarkkaan. Lukija saa selvän käsityksen harjoittelujaksoista, tyylikursseista, pelastusharjoituksista, kieltenopiskelusta, psykologiasta jne. Erilaisten persoonal- lisuuksien kautta tutustutaan yhteishengen muodostumiseen. Porukan ilopilleri on Hessu. Poika naurattaa porukkaa erilaisilla tempauksilla. Joukon huomiotaherättävin henkilö on Marianne von Otter, entinen mallikuningatar ja kaunotar. Osa opiskelijatovereista suhtautuu hyvin torjuvasti ja tylysti tulokkaaseen. Marleena kuitenkin löytää kauniin ulkokuoren alta haavoittuvan, pahoinpidellyn ihmisen. Marleena tutustuttaa myös Lotan ja Pupun Marianneen ja pienen onnettomuuden jälkeen muut ovat valmiin hyväksymään kaunottaren joukkoonsa. Lentoslangi, lentämisen ihanuus, tosielämän kuvaukset lennoilta, työn tarkka kuvaus hyvine ja huonoine puolineen tulee kaikille tutuksi. Tekstistä näkee, että kirjoittaja tietää mistä kirjoittaa ja itse-eletyn verevyys elävöittää tekstiä. Ro- mantiikkaa kirjassa on ripaus. Lotta ihastuu ensinäkemältä onnistuneen pakkolaskun tehneeseen lentäjään, Tom Anderssoniin. Ja tietysti Tom sattuu lentäjäksi Lotan ensimmäiselle työlennolle. Parasta kirjassa on lentoalan asiantuntemus ja persoonallisuuksien kuvaaminen. Samoin kuvaukset siitä, kuinka tiukastakin tilanteesta selviää luovalla mielikuvituksella ja omalla persoonallisella rohkeudellaan. Yksi tällainen tilanne on, kun Lotta koematkustajana unohtaa lentolippunsa koneeseen ja seisoo Franfurtissa liputta ja miettii miten ratkaista pulma. Ihan mukava esikoiskirja.

951-0-19120-5 82.14

JÄRVINEN, Esa I. Kaaleja ahmateille WSOY 1994 115s. kuvittanut Olli Vainio

tapahtumapaikka: Packman-tietokonepelin maailma henkilöt: Jose ja Aki (kaksi tietokonetta pelaavaa pikkupoikaa), Lila-maan kuningas Thyi, kuninkaan henkivartiokaartin päällikkö Myk, vartijoiden päällikkö Gula, Lila-maan asukkaita, ahmatit, kääpiöt (jotka on pakotettu rakentamaan Lafer-asetta kuningas Thyille) kieli: yleiskieli asiasanat: Fantasiakirjallisuus, tietokonepelit, seikkailu, oudot oliot

Jose pelaa Packman tietokonepeliä kerran toisensa jälkeen. Pelissä ahmatit kulkevat pitkin labyrinttiä ja popsivat valkoisia pallukoita. Niitä vastaan nousevat rosvot, jotka tuhoavat ahmatit. Jos ahmatti ehtii labyrintin kulmassa olevalle violetille täplälle se pystyy vastustamaan rosvoja. Yhtäkkiä Jose onkin mukana tietokonepelissä. Hänen rosvoksi nimittämänsä otukset ovat Lila-maan kuninkaan Thyin henkivartiokaartia. Heidän päällikkönsä on ilkeä ja vallanhimoinen Myk. Oliot ovat kuin halkaistuja appelsiineja, joilla on suu ja silmät ja metal- liset nivelkädet ja ne liikkuvat leijailemalla. Jose joutuu kaartilaisten vangiksi. Myk kumppaneineen lähettää Josen labyrinttiin taistelemaan ahmattia vastaan. Ahmatti on suuri, valkoinen pallomainen olio, jolla on iso suu ja kaksi periskooppia muistuttavaa torvea suun yläpuolella sekä isot räpyläjalat. Labyrintti on täynnä kaaleja, joita ahmatti syö kulkiessaan. Ahmatti on liian kova pala Joselle ja hänelle meinaa käydä köpelösti. Samanaikaisesti Aki- poika pelaa omalla tietokoneellaan samaa peliä ja näkee tumman pojan, joka on hätää kärsimässä. Äidin nukahdettua Aki lähtee pelastamaan tuntematonta poikaa, matkalle mukaan hän ottaa mukaan Laser-aseensa. Sillä aikaa Jose on viety kuninkaan puheille. Kuningas Myk on määrännyt Josen kunnostamaan Lafer-aseen, jolla hän aikoo tuhota ahmatit, jotka popsivat kitoihinsa Lila-maan asukkaiden kaalit. Lafer-ase on laboratoriossa, jossa työskentelee kymmenittäin kääpiöitä. Kääpiöt on pakotettu työhön, jota ne eivät halua tehdä. Kääpiöt tietävät, että ahmateilla itsellään ei ole ruokaa riittävästi. Kääpiöt piilottavat Josen, Myk löytää hänet ja tyrkkää vankityrmään. Vartijoiden päällikkö Gula tulee Josen avuksi samoin Aki. Yhdessä pojat ja Gula menevät ahmattien luo. Heidän peräänsä lähtee Myk ja kaartilaiset. Pojat ja Gula vangitaan ja viedään Lila-maahan. Kansalaiset nousevat Mykiä ja kuningasta vastaan. Ja kääpiöt tähtäävät Lafer-aseen kuninkaanlinnaa kohti. Kapina on valmis ja pojilla tärkeä osa rauhan rakentamisessa, kunhan typerät äidit vaan ostaisivat kaalin tai edes porkkanan siemeniä. Tietokonepelikirja, josta lapset varmaankin pitävät. Aikuisen (ainakin minun) oli melko vaikea seurata tarinaa koska henkilökuvaukset jäivät vauhdikkaitten tapahtumien alle ja pelimaailmaan oli vaikea samaistua.

951-23-3343-0 82.14

SALO, Seija Hyppy pilvistä Karisto 1994 138s.

tapahtumapaikka: koulu ja lentokenttä Suomessa henkilöt: Rappe (15v.), Gerrit (Rappen ystävä ja luokkatoveri), Jasmin, Hessu ja muita laskuvarjohyppyä harrastavia, kouluttajia, opettajia ja vanhempia asiasanat: Harrastukset:laskuvarjohypyt, koulukiusaaminen, ystävyys kieli: yleiskieli

Rappe on yhdeksännellä ja koulun suosituimpia kavereita. Hän on huumorintajuinen, rääväsuinen ja hieman lapsellinen. Rappen paras kaveri on Gerrit, joka perheineen on muuttanut muutama vuosi sitten Hollannista Suomeen, äidin kotimaahan. Koulussa Gerritiä pilkataan elintasopakolaiseksi. Poika yrittää suhtautua nimittelyyn välinpitämättömästi mutta kuitenkin asia jurppii häntä. Rappe puolestaan aiheuttaa paljon harmia rinnakkaisluokan uudelle tulokkaalle, Jasminelle. Käydessään moikkimassa kavereitaan naapuriluokassa hän sieppaa mitään ajattelematta vihon Jasminen kirjan välistä ja ryhtyy lukemaan ääneen tytön kirjoittamia runoja. Vihko lähtee kiertämään kaverilta toiselle ja naurunremakalla höystäen luetaan Jasminen kipeimpiä tuntoja ääneen. Jasminiin pilkka koskee kovasti, sillä hänellä ei ole yhtään ystävää. Rappe saa tempauksestaan muikkarin ja kokee sen vietävänmoiseksi vääryydeksi. Rappe ja Gerrit päättävät mennä lentokentälle ja ruveta hyppäämään laskuvarjolla. Kauhukseen Rappe huomaa, että Jasmin on samalla kurssilla. Harrastajat jaetaan neljän hengen ryhmiin, jotka kouluttaja, Sakke, valitsee. Rappe ja Gerrit joutuvat samaan ryhmään Jasminen ja Hessun kanssa. Hessu on hintelä pikkukaveri, joka koko ajan kyselee kouluttajilta kaikenlaista pelkäämisestä, onnettomuuksista jne. Rappe ja Gerrit aikoivat ryhmänsä nimeksi Albatrosseja, mutta voiko tällaisella porukalla (jossa on mukana Hessu ja Jasmin) olla niin hieno nimi. Koulutus on jokailtaista ja muutaman viikon kuluttua tapahtuu ensimmäinen hyppy. Albatrosseilta ensimmäinen hyppykerta menee poskelleen kun Rappe alkaa voida huonosti. Koko kone joutuu laskeutumaa, eikä kukaan heistä saa hypätä. Jasmin tietää syyn, sillä hän on päättänyt Sakken kehoituksesta antaa Rappelle pienen opetuksen. Jasmin kaataa risiiniöljyä Sakken ruokaan ja juomaan. Siinä syy Rappen kalpeuteen. Muutaman viikon yhteinen ryhmätyöskentely on kuitenkin hionut hieman särmiä ja Rappe oivaltaa asioita Jasminenkin kannalta. Kun epäonnistuneen yrityksen jälkeisenä päivänä Albatrossit pääsevät hyppäämään niin kaikki sujuu hyvin. On tosi ihanaa. Paitsi Jasminella, joka joutuu tunnustamaan kepposensa. Porukan yhteishenki on kuitenkin lujittunut ja Jasmin saa anteeksi. Yhdessä mennään juhlimaan uutta harrastusta. Asiantuntevasti kerrottu kiehtovasta harrastuksesta, kiusaamisesta ja ystävyyden syntymisestä. Suositeltava esikoiskirja. 951-0-19496-4 82.14

MANNINEN, Kirsti Kuhmutöyryn huimapäät ja Kalevala Cup WSOY 1994 92s.

tapahtumapaikka: Kuhmutöyryn ratsustalli Kuhmajärvellä, Helsinki henkilöt: Kaksoset Roosa ja Riku Saari (7.luokkalaisia), pikkusisko Ronja (9v.), äiti, Saara(äidin täti ja ratsutallin omistaja), Kai Hästholm (15v.), Kain pikkusisko Lillukka (Ronjan paras kaveri), heidän isänsä Henkka (pankinjohtaja), Pötkö (koiraemä), muuta tallin väkeä ja kilpakumppaneita kieli: jouhea yleiskieli asiasanat: hevoskirjat, kilpaileminen, murrosikä

Sarjan ensimmäisessä osassa, Kuhmutöyryn huimapäät ja löytöhevonen, Roosa, Riku, Ronja ja Essi-äiti muuttavat Helsingistä Keski-Suomeen. Äiti ryhtyy auttamaan Saara-tätiä tallitöissä ja valmennuksessa. Lapset sopeutuvat hyvin ja ystävystyvät Kain ja Lillukan kanssa. Tässä osassa eletään syksyä. Roosa ja Riku ovat aloittaneet yläasteen. Roosaa koulu tympii, sillä häntä jännittää Kalevala Cup johon hänet ja Kai on kustsuttu edustamaan Kuhmajärven ratsastajia. Kisassa ratsastetaan koulu- ja esteratsastusta ja kummallakin on yhtä tärkeä osuus. Roosa tuntee itsensä vielä niin vihreäksi, että arvostettu kutsukilpailu nostaa palan kurkkuun varsinkin kun Kai ei tunnu välittävän hänestä. Saara valmentaa Kaita ja Roosaa päivittäin, Kai ratsastaa Lordillaan Roosa löytöhevosellaan Hassulla. Hassu on vanha sirkushevonen ja hiukan oikukas temppuilija. Esteradalla Hassu kompuroi okseri- esteellä ja loukkaantuu. Nyt ollaankin pulman edessä, Cup lähestyy eikä Roosalla ole hevosta. Kain isä Henrik lupaa pankistaan lainan ja niin Roosalle lähdetään etsimään uutta hevosta. Saara, Henrik, Roosa lähtevät matkaan he- vosasiantuntijan kanssa. Kiertelyt ja kokeilut tuottavat tulokseksi punkkarin näköisen Sabina-tamman. Riku ja muut pitävät hevosta vitsinä, mutta Roosa tykkää uudesta ratsustaan. Yhteistyö alkaa. Kalevala Cup onnistuu mukavasti. Sabina on hyvä hyppääjä mutta kouluratsastuksessa se on vasta noviisi. Kai sijoittuu Lordilla kolmanneksi vaikka ennakkopaineet ovat kovat.

Mannisella on mukava tapa kirjoittaa arkipäivästä ja sen ongelmista. Hevosjuttujen lisäksi eletään tavallista elämää, kärsitään rahapulaa, etsitään koiranpennuille koteja, myötäeletään murrosiän särmiä ja ihastumisia, jutellaan vakavia, käväistään koulussa ja ruuhkabussissa, eletään kolmen sukupolven turvallisessa taloudessa (Roosan perhe) tai isän ja lasten karussa pientaloudessa (Kain perhe), liipataan vähän vanhempien rakastumista (Roosan äiti + Kain isä). Nuorten oma juttu on Jenna Dahlström, rikas tyttö Roosan menneisyydestä. Tyttö, joka on tottunut saamaan kaiken haluamansa ja Kalevala Cupin diskossa hän päättää saada Kain. Manninen luo realistisempaa heppakirjallisuutta. Hevosoppaansa hänkin on lukenut, mutta kertoo tietonsa mukavalla tavalla.

951-23-3387-2 82.14 BRYANT, Bonnie Yllätysten loma Karisto 1994 136s. Amerikkalainen alkuteos: The Saddle Club - Dude Ranch suomentanut: Pirjo-Riitta Syrjänen

tapahtumapaikka: lomanviettofarmi Verraton Kalliovuoten alueella henkilöt: Stevie, Carole, Lisa 12-13 v. virginialaisia hevostyttöjä, Kate ja Christiane ikätovereita lännessä, Eli (18v.) karjapaimen asiasanat: Tallikaverit-sarja, hevoskirjat, loma, karjanajo, syntymäpäivät kieli: yleiskieli, murre (Elin puhe)

Tallikaverit sarjan kuudennessa osassa Stevie (Stephanie Lake), Carole Hanson ja Lisa Atwood matkustavat viikon lomalle ystävänsä Kate Devinen luo länteen. Katen vanhemmat pitävät lomalaisia Verraton-farmillaan. Tytöt matkustavat monella lentokoneella ja viimeisessä he tapaavat leveää lännen murretta puhuvan karjapaimenen, Elin. Eli naureskelee tyttöjen puheille ja sanoo, että noin puhuvat vain kaupunkilaistollot. Tytöt ovat hämillään ja vielä hämilli- semmiksi he tulevat kun käy selville, että Eli on Verrattoman karjapaimen ja apumies. Karskista olemuksestaan huolimatta Eli on taitava hevosten käsittelijä, karjanajaja, koirankouluttaja ja apumies. Viikon aikana tytöt ratsastavat päivittäin tuntikausia. He ratsastavat lännen satulalla lännen tyyliin. Läheisessä kaupungissa asioidessaan tytöt näkevät oikean Villin Lännen kaupungin laudoilla katettuine katuineen. Turistien iloksi ja kauhuksi kaupungissa esitetään päivittäin pankkiryöstö. Pankkiryöstön tiimellyksessä Stevie tutustuu mielenkiintoiseen susikoiraan, Tomahawkiin. Koiran omistaja on hänen ikäisensä intiaanityttö Christiane Lonetre. Tomahawkilla ja Christialella on tärkeä osa kun kuvataan lomaviikon kaameinta tapahtumaa. Farmin väki asukkaineen on mukana karjanajossa. Stephanie on menossa auttamaan piikkipensaaseen juuttunutta vasikkaa, kun hänen hevosensa pelästyy kalkkarokäärmettä, pillastuu ja heittää tytön selästä aivan kalkkarokäärmeen eteen. Stevie on pahassa pulassa kun paikalle ampaisee tuttu susikoira, Tomahawk. Koira asettuu Stevien ja käärmeen väliin. Tyttö pääsee perääntymään koira ei. Ikävästä välikohtauksesta alkaa tyttöjen ystävyys, joka eräänä aamuisena tapaamisena tuntui täysin mahdottomalta. Christianen elämän kautta kurkistetaan nykyintiaanien elämää ja sipaistaan vähän ennakkoluuloja ja niiden syntymistä.

Viikon hauskin tapahtuma on Stevien yllätyssynttärit kalliolla. Juhlat ovat suurmenestys ja Stevie hehkuu onnea, sillä hän oli varma, ettei kukaan muista hänen syntymäpäiväänsä. Viikon kruunaa Stevien lahja Christianelle. Elin paimenkoira on saanut pentuja ja niistä ihanimman Stevie lahjoittaa intiaanitytölle. Christiane antaa pennulle nimen Dude (=kaupunkilaistollo). Loppu hyvin, kaikki hyvin. Ihan sujuvaa heppakirjallisuutta tytöille.

951-23-3388-0 82.14 BEERE, Peter Tuomion miekka Karisto 1994 204s.

tapahtumapaikka: Norfolk, Kuningaskunta henkilöt: Adam, Lina (metsästäjätär Kuningaskunnasta), Helena (Harmaa noita, Linan isotäti), Kalidor (julma despootti ja Musta Lordi), riivaajia, noitia, velhoja, manaajia, Muinainen Soturi, Pignikker (Helenan vanha rakastettu), Bulribar (vuoristo-opas) asiasanat: fantasiakirjallisuus, taikaesineet: miekka, demonit, riivaajat, sudet, noidat, velhot kieli: kalskahteleva kirjakieli

Adam on norfolkilainen nuorukainen, joka on kovasti kiintynyt isoisäänsä. Isoisän kuoltua Adam tutkii isoisän tavaroita ja sivelee veriselle hopeaalle kalskahtavan miekan terää. Miekka on Tuomion miekka, jossa on mahtava voima ja mustan magian loitsuja. Adam joutuu myrskyn silmään ja ajautuu Kuningas- kuntaan. Adam kiitää aikojen halki ja tupsahtaa nuoren metsästäjättären, Linan, kotimökin pihaan. Lina tunnistaa miekan, jonka takia on käyty 700 vuotta sotia. Lina on sitä mieltä, että miekka on vietävä Ikuiseen tuleen tuhottavaksi. Miekan mahti saa monet valppaaksi. Muinainen soturi, jolta miekka aikanaan vietiin haluaa miekan ja sielunsa takaisin. Julma despootti Kalidor elikä Musta Lordi haluaa miekan haltuunsa ja alistaa koko maailman valtaansa. Musta Lordi lähettää riivaajat, sudet ja muut käskyläisensä miekkajahtiin. Lina ja Adam hakevat avukseen Harmaan noidan, Helenan. Helena on Linan isotäti ja Adamin isoisän entinen rakastettu. Kolmikolla on vastassaan mahtavia vastustajia ja puolustuskeinoinaan Tuomion Miekka ja Raina (Helenan tyttären sielu) lyhtynä ja kaksi opasta Bulribar, jonka tehtävänä on opastaa heidät ikuisen jäätikön poikki Tuomion sillalle ja ikuisen tulen ääreen. Toinen opas ja matkakumppani on Pignikker, joka on Helenan nuoruuden rakastettu ja lumouksen riivaama (hän pysyy ikuisesti muuttumattomana.) Tuomion Sillalla käydään viimeinen huima taistelu. Kalidor on sammuttanut Ikuisen Tulen ja Tuomion Miekka joutuu Kallidorin haltuun. Muinainen Soturi ryntää taistoon mukaan. Kallidorin ja Soturin taistellessa Tuomion Miekka putoaa ja Adam kömpii mukaan Sillalle. Raina sytyttää Ikuisen Tulen. Silta romahtaa ja taas alkaa huima pudotus aikojen halki. Adam tupsahtaa takaisin Norfolkiin. Hänen sylissään on vain kulunut miekka. Fantasiakirjallisuutta, jossa kielikuvat saavat paikoitellen kornahtavia piirteitä. Hurme, mätä, visva ja rasva tirsuvat liian kanssa samoin rotta- ja susilaumat. Välillä liidetään avaruuden halki pökertyneen perhosen lailla tai palellaan kun ilma on kylmä, kuin jäätyneen keijun henkäys. Jännittävä juoni meinaa paikoitellen hukkua korskahtelun, kalskeen, kilinän ja solinan alle. Kaunis taitto.

951-0-19493-x 82.14

ERÄNEN, Maria Ratsulomalla Ranskassa WSOY 1994 195s.

tapahtumapaikka: Ranska; Bretange, Kastanjan ratsumajatalo henkilöt: kaksoistytöt Jenni ja Pauliina (15v.), isä Mikko, äiti Pipsa, Rosalie Rocher (16v.) kunnanjohtajan leukemiaa sairastava tytär, Akira (17v.) japanilainen opiskelija, Kaitsu, Roope ja Ropponen Heiluharjan Tallilta, irlannin susikoiria ja iso liuta hevosia ja Carentoirin kunnan väkeä kieli: vuolas yleiskieli asiasanat: hevoskirjat, Ranska, kaksoset, syöpä, tulipalo, majatalo

Kastanjan perhe päättää muuttaa Ranskaan ratsumajatalon pitäjiksi kun isä jää Suomessa työttömäksi. Mikko-isä jättää rakennusinsinöörin hommat ja keskittyy kunnostettavan ratsumajatalon kokiksi. Äiti huolehtii tyttärien kanssa vieraiden majoitus- ja ratsastuspuolesta ja hevosista ja niiden hankinnasta. 15-vuo- tiaat kaksoistytöt Jenni ja Pauliina ovat tohkeissaan sillä edessä on vuosi ilman koulua, uusi mielenkiintoinen ympäristö, vieras kieli ja paljon kansainvälisiä vieraita. Perheen sopeutuminen uuteen ympäristöön, Bretangen maaseudulle sujuu vauhdilla ja tuskitta. Paikallisen kunnanjohtajan tyttärestä, Rosaliesta tulee tyttöjen hyvä ystävä. Rosalie sairastaa pahaa leukemiaa, mutta kaksosten topakka Pipsa-äiti hommaa Suomesta avuksi Jutta Heinosen ja Rosalie voi kuoleman sijasta ajatella tervettä tulevaisuutta. Kastanjan tila (nimi oli enne) on upea vanha linnamainen rakennus suuren puiston keskellä. Pihalla on kolme navettarakennusta. Yhdestä navetasta tehdään talli ja toisesta perhelle koti. Puiston keskeltä löytyy vanha hevospatsas ja hevosen henki näyttäytyy tytöille. Perhe tuntee tulleensa kotiin ja alkaa innokas kunnostustyö, huutokaupoissa kulkeminen ja töiden edistyessä hevosten etsiminen. Vajaassa kahdessa kuukaudessa kaikki on kunnossa ja valmiina ottamaan ensimmäiset vieraat vastaan. Ensimmäiset vieraat tulevat Japanista. Heidän joukossaan on Akira (17v.). Molemmat kaksoistytöt ihastuvat Akiraan. Älykäs, hillitty, ujo, lievästi ylipainoinen Pauliina päihittää tässä mittelössä kauniin, sanavalmiin, missimäisen sisarensa. Akiran Japaniin palaamisen jälkeen Pauliina vahingoittuu tulipalossa ratsastaessaan hakemaan apua metsäpalon saartamille lomalaisille. Onnettomuus tekee Pauliinasta itsevarmemman ja rohkeamman ja toipumisen aikana hän kirjoittaa juttuja suomalaiseen hevoslehteen. Vuolaasti kirjoitettua hevosromantiikkaa. Ranska on esikoiskirjailijalle tuttu maa. Ranskalaisten ruokien kuvailut nostattavat vedet kielelle. Ympäristökuvauksissa myös runsaasti paikallisväriä ja uskomuksia. Suomalaisperheen mutkaton sopeutuminen uuteen ympäristöön sopinee hyvin nuorille eurosuomalaisille. Kansainvälistä tuntua tulee myös rakastumisista yli rajojen, japanilais-suomalaisen romanssin lisäksi kurkistetaan ranskalais-suomalaiseen ihastumiseen, kun Rosalie rakastuu Kaitsuun. Kirja saa jatko-osan keväällä 1995.

951-23-3424-0 82.14 RANSOM, Candice F. Kohta kymmenen ja puoli Karisto 1994 168s.

tapahtumapaikka: Virginia: Centreville henkilöt: Kobie (10v.), Gretchen (Kobien paras ystävätär), äiti, isä, rouva Blevins, Lynette (K:n ja G:n luokkatoveri), opettajat Rouva Victor ja Neiti Price kieli: kirjakieli asiasanat: koululaisromaanit, mielikuvitus, ystävyys

Kobiella (10v.) on vilkas mielikuvitus. Hän yllyttää parhaan ja ainoan ystävänsä Gretchenin kaivamaan kanssaan vuoristorataa. Kobie haluaisi huristella vanhaa tienpohjaa potkulaudalla. Pitkän ojan kaivaminen on kuitenkin hikinen ja rankka urakka kahdelle pikkutytölle. Kobien käy kateeksi Peppi Pitkätossua, joka saa asua itsekseen, syödä mitä haluaa, tehdä mitä haluaa ja milloin haluaa. Eikä kukaan ole komentelemassa ja käskemässä syömään, kotiin, nukkumaan tai läksyjen tekoon. Kun Kobien äiti joutuu sairaalaan selkävenytykseen taloon tulee vanha ja kiltti rouva Blevins. Hän tekee Kobielle ruuaksi mitä tämä tahtoo, antaa tytön puuhata omiaan, ei patista eikä käske. Hymyillen kodinhoitaja sopeutuu Kobien oikkuihin. Ojankaivuukin menettää hohtonsa, kun kukaan ei kiellä menemästä ulos. Rouva Blevins vain hymyilee kun Kobie pukeutuu kouluun omituisesti. Pepin elämän autuus alkaa haaleta Kobien mielessä ja häneen iskee kauhea pelko, että äiti ei enää koskaan palaakaan kotiin, kun kodinhoitaja täyttää hänen paikkansa niin tehokkaasti. Kobie ryhtyy laatimaan suunnitelmia, joiden avulla saisi isän erottamaan rouva Blevinsin tai kataluuksia, jotka saisivat kodinhoitajan poistumaan. Syömälakot, omituiset ruokatoiveet, yövalvomiset, sotkemiset, Pyhän Terroristin touhut ja muut yritykset kilpistyvät rouva Blevinsin kilttiin hymyyn. Koulussakin on kamalaa kun Kobien mukava opettaja rouva Victor, joutuu rehtorin sijaiseksi ja tilalle tulee aivan väärällä tavalla opettava neiti Price. Kobie on lahjakas piirtäjä ja askartelija, mutta neiti Price ei aina ymmärrä tytön erinomaisia kykyjä. Luokalla on toinenkin hyvä piirtäjä, Lynette. Lynette on armoton kantelija, mielistelijä ja Kobien mielestä sietämätön tyyppi. Viidesluokkalaiset ovat perinteisesti saaneet tehdä teatteriprojektin kulisseineen päivineen. Rouva Victorin neuvosta neiti Price antaa Kobielle ja Lynettelle teatteriprojektin. Ja tyttöjen välille muodostuu hiuksenhieno yhteisymmärrys.Ja Kobien kouluviihtvyys paranee. Äitikin paranee pikkuhiljaa ja Kobie huomaa kuinka paljon vanhemmat hänelle merkitsevät. Hyvin kirjoitettua kuvausta amerikkalaisesta koulumaailmasta, ystävyydestä ja perhe-elämästä. Kirjan lopussa on muutama sana kirjailijasta. Pienestä kirjailijakommentista ilmenee, että Kobie kirjat perustuvat kirjailijan omiin kasvukokemuksiin.

951-30-9385-9 82.14 ESTORIL, Jean Anne sisäoppilaitoksessa Tammi 1994 207s. Englantilainen alkuteos: Drina Dances in Exile (1959), suom. Ritva Toivola

tapahtumapaikka: Lontoo, maaseutu : Chalk Green Majorin sisäoppilaitos henkilöt: Anne Adams (Andrina Adamo) 13v., isoäiti, isoisä, Rose (Annen ystävätär Lontoossa) Dominickin balettikoulusta, Jenny (Annen paras ystävätär), sisäoppilaitoksen ja Dominickin balettikoulun tyttöjä ja opettajia kieli: kirjakieli asiasanat: baletti, sisäoppilaitos

Englantilaisen balettisarjan kolmas osa sijoittuu Lontooseen ja läheiseen maaseutuun. Anne on Englannin kuuluisimman ballerinan, Elizabeth Ivoryn ja italialaisen liikemiehen tytär. Hänen vanhempansa kuolivat lento-onnettomuudessa Annen ollessa vajaa 2 vuotias. Isoäiti on kasvattanut Annen ja yrittänyt varjella häntä tanssimiselta. Annen halu tanssia on kuitenkin niin suuri, että isoäiti antaa lopulta periksi ja Anne isovanhempineen muuttaa Lontooseen ja aloittaa Dominickin balettikoulun. Anne saa taustansa selville ollessaan n. 12 vuotias. Kirja alkaa Lontoosta. Anne on onnellinen. Hän saa tanssia rakastamassaan koulussa ja hänellä on hyvä ystävä Rose samalla luokalla. Sitten tulee muutos elämään. Isoisä sairastuu Lontoon ilmastossa ja isovanhemmat päättävät matkustaa Aurtraliaan joksikin aikaa. Isoäidillä ei ole tapana selitellä asioita ennen aikojaan, ja vain viikkoa ennen lähtöä Anne saa kuulla joutuvansa Chalk Greenin sisäoppilaitokseen. Muutto on Annelle järkytys. Urheasti hän yrittää kätkeä tunteensa. Kovasta yrittämisestä huolimatta balettikaan ei suju ollenkaan entiseen malliin. Onneksi tulee loma ja Anne pääsee pitkäksi aikaa parhaan ystävänsä, Jennin, realistisen maalaistytön kotiin. Anne voimistuu ja rauhoittuu. Jennyn neuvojen ja oman pahan mielen purkamisen jälkeen Anne alkaa soputua sisäoppilaitokseen. Hän saa uusia ystäviä mutta myös kadehtijoita varsinkin Christinen. Hän on itsekäs, ilkeä ja kateellinen ballerinan tytär. Anne oppii rakastamaan metsiä, vuoria ja maaseutua ja kiinnostuu muistakin asioista kuin baletista. Rosekin muuttaa sisäoppilai- tokseen Annen yhdeksi huonetoveriksi. Yhdessä he samoavat met- sissä, opettelevat kasveja ja puita ja pelastavat rotkoon pu- donneen, vahingoittuneen koiranpennun, Petruskan. Siitä kasvaa koko koulun maskotti. Joulun alla koira katoaa ja etsiessään sitä Anne eksyy ja meinaa myöhästyä Vaihdokas baletin esityksestä ja vaihdokkaan osasta. Balettikirja-sarja, jossa kuvataan millaisen työn takana menestys on, millaisia luonteenpiirteitä tanssijoilta edellytetään, miten selvitä vaikeista asioista ja kadehtijoista. Menestys tulee vain harvoille ja vain kovalla työllä. Oma vahva persoonallisuus ja ilmaisukyky ovat välttämättömiä menestymiselle. Kirjassa on vanhojen tyttökirjojen lämpöä ja imua. Vastoinkäymisiä ja menestystä sopivasti.

951-0-19673-8 82.14 PUSKALA, Sirpa Haukan väreissä WSOY 1994 108s.

tapahtumapaikka: Helsinki, Anttola henkilöt: Taina (17v.), Pauliina (paras kaveri), Jani (P:n veli), Henkka (T:n eka), Emppu, Rabbe ja Mallu, Tainan vanhemmat kieli: puhekieli asiasanat: ekakerta, raskauden pelko, harrastukset:maalaaminen, lasten hyväksikäyttö Taina (17v), lähtee parhaan kaverinsa Pauliinan ja tämän veljen Janin kanssa vapuksi Anttolaan Janin kavereiden Empun, Henkan ja Rabben luo. Taina on luonteeltaan säikky ja ihmisarka, ja maalle muuttaneiden kavereiden luona hän tuntee itsensä täysin ulkopuoliseksi. Henkka, jolla on kyömynenä ja vedenväriset silmät ihastuu Tainaan. Tyttö ei osaa torjua lähentelijää ja omasta vastentahtoisuudestaan huolimatta suostuu yhdyntään, josta tulee vaan kurja olo ja raskauden pelko. Maalla ollessa Tainan tajuntaan pulpahtelee muistikuvia menneisyydestä. Aseet säikyttävät tytön tolaltaan ja mielen hämäristä nousee kuvia aseita puhdistavasta miehestä, joka aina tahtoo Tainaa peiton alle ja kieltää puhumasta äidille mitään. Taina pelkää muistikuvien miestä ja nukkensa Marjorien kanssa kätkeytyy komeroon tai sohvan takse. Pieni tyttö pelkää, tärisee ja laskee alleen. Äidistä hänellä on mielikuva, että äitikin pelkäsi aseita. Ja, että äiti huusi vain kerran, eikä äitiä sitten enää ollut. Marjorie on Tainan salaisuuksien jakaja ja nukke on pakattuna matkallakin Taina laukkuun. Taina on tiennyt vuosia olevansa adoptoitu, mutta biologisista vanhemmistaan hän ei ole tiennyt eikä muistanut mitään. Miettinyt kyllä millaisten vanhempien lapset joutuu lastenkotiin. Palattuaan maalta kotiin ja tuskiteltuaan aikansa oloaan, Taina saa kakaistua äidilleen raskauden pelkonsa. Kasvattiäidin avulla pulma ratkeaa ja Taina saa tietää oikean isänsä olleen hyvin väkivaltaisen ja mahdollisesti käyttäneen tyttöä seksuaalisesti hyväkseen. Tainalle tilataan terapeutti mutta häne ei mene sinne, vaan yrittää piirtämällä nujertaa pelkonsa ja tuskansa.

Puskalan kaksi aikaisempaa kirjaa on ollut rennosti kirjoitettuja ja sujuvia. Tässä kirjassa on ihan mielenkiintoinen juoni, mutta käsittely jää kovin hajanaiseksi, perustelemattomaksi ja osin teennäiseksi. Replikointi ontuu ja tarina loppuu ikäänkuin kesken. Kummissaan sitä kääntelee mainossivuja ja etsii loppua, joka tuntuu puuttuvan. Toivottavasti Haukan väreissä on vaan keskeneräinen välityö ja lisää parempaa eläytymistä on tulossa. Juonessa on kyllä reilusti ajattelemisen aihetta ja paikoitellen ihmiskuvauskin on ihan nasevaa. Harmi, että kustantaja on päästänyt tekeleen keskeneräisenä markkinoille. Toisaalta ihan mielenkiinnolla odotan nuorten omaa palautetta.

951-31-0451-6 82.14

HUOVI, Hannele Tuliraja Tammi 1994 172s.

Tapahtumapaikka: joen varren kylä tai kaupunki Suomessa henkilöt : Janne (15v.), mummo, äiti, isä, Pulu, Marke ja muita luokkakavereita kieli: sointuva kirjakieli asiasanat: dementia, kuolema, väkivalta, kasvaminen, koulu

Janne on kemianinsinööri-äidin ja lakimies-isän ainoa lapsi. Äidinäiti Ellen elikä Jannen mummo asuu samalla paikkakunnalla. Mummo on Jannelle rakas. Ajoittain mummo muuttuu kuin toiseksi ihmiseksi, pelottavaksi ja tuntemattomaksi noidaksi. Ilmeet, eleet, ääni, kaikki muuttuu vieraiksi. Mummo elää kuin toisessa maailmassa. Mummo puhuu ufoista, pelkää takaa-ajajia ja tark- kailijoita, hän kätkee tavaroitaan, syyttää omaisiaan varkaiksi, puhuu ajat ja ihmiset sekaisin. Janne vanhempineen on kummissaan ja huolissaan. On mummon peloissa totuuttakin, sillä Jannen Pentti-eno on ajautunut puliporukoihin ja käy eläkepäivinä kovistelemassa välillä nyrkeinkin äitiään antamaan rahaa ryypis- kelyyn. Janne käy päivittäin katsomassa mummoa tämän omakotitalossa. Mummo asuu itsekseen ja yhdellä käyntikerralla Janne yllättää enon ja tämän kaverit mummon talosta mummoa kiusaamassa. Mummo joutuu sairaalaan, vieraantuu arkimaailmasta, halvaantuu ja kuolee. Janne tuntee itsensä orvoksi, samoin äiti ja isä. Janne haluaisi puhua oikeista asioista, elämän merkityksestä ja kaikesta mikä on tärkeää. Äiti tuntuu kuin elävän kynnyksellä, aina tulossa tai menossa muttei koskaan oikein läsnä. Isä tekee töitä toimistossaan kodin alakerrassa ja hänkin tuntuu erilaiselta kuin ennen. Koulussa ponihäntäpäinen Pulu tuntuu parhaiten ymmärtävän Jannea.Tyttö viettää kirjastossa tuntikausia pikkusiskonsa kanssa. Janne liittyy usein heidän seuraansa. Marraskuussa kun heidän täytyy tehdä tilataideteos koulun läheiseen lammenrantaan niin Pulu ja Janne päättävät tehdä tulirajan. Ja koko luokka raahaa vanhoja peltipurkkeja (täynnä riepuja ja öljyä) lammen jäälle. Soihdut syttyvät, aamun ja yön rajan kohdatessa, luonnollisen ja yliluonnollisen kohdatessa Janne lähtee loikkimaan tulirajan yli edestakaisin ja keksii mielestään monenlaisia merkityksiä elämälle.

Kirja on 15-vuotiaan Jannen etsimistarina, mielekkyyden ja merkityksen etsimistä ja surusta toipumisesta. Tarina, joka on kerrottu niin, että se tuksuu, haisee, tuntuu iholla ja tuntuu sielussa, näkyy ja kuuluu erilaisina ääninä kuiskauksista huutoihin. Kieli on vahvaa ja kaunista. Kuolema ja dementia saavat Huovin käsittelemänä omaleimaisuutta. Mummon muistot on tarinan seassa kerrottuna kursiivilla ja ne kerovat yhden suomalaisen vanhan naisen elämäntarinan, tuiki tavallisen ja hellänkarhean. Kirja on Topelius-palkinto ehdokas.

951-0-19500-6 82.14

PUSA, Timo Barentsilta tuulee WSOY 1994 132S.

Tapahtumapaikka: pieni kalastajakylä Pohjois-Norjassa, Kotka henkilöt: Akseli (pieni koulupoika), vaari, Elise (A:n rakkain ystävä), Camilla (vanha kätilö), Birgitta Ruusu Kanerva (vaarin kotkalainen ystävätär), kyläläisiä kieli: yleiskieli, puhekieli, merimies slangi asiasanat: orpous, ystävyys, meri, rakkaus

Akseli ja vaari ovat asustaneet ruijalaisessa kalastajakylässä kaksistaan jo kolme vuotta, elikä siitä asti kun Akselin vanhemmat hukkuivat kalastusreissulla. Vaari on seitsemänkymppinen, partainen, juureva ja terve tunturin ja meren kasvatti. Keväällä vaari voittaa lotossa ja ostaa auton, Honda biilin, jolla vaari ja Akseli lähtevät matkalle Suomeen tapaamaan vaarin ystävätärtä Birgitta Ruusu Kanervaa Kotkaan. Matkalla pojat ostavat tuliaisiksi Birgitalle täytetyn poron, paliskunnan johtajan. Poro katolla he ajavat halki Suomen, yöpyvät hotelleissa, saavat ylinopeussakkoja, aiheuttavat melkein tulipalon hotellihuoneen saunankiukaille unohtuneilla makkaroilla, kiistelevät poliisien kanssa oikeudesta kuljettaa poroa auton katolla, katselevat uusia paikkoja ja tapaavat monenlaisia kulkijoita ja välillä he riitaantuvatkin. Kotkassa heidän tuliaisporonsa varastetaan, mutta valppaat matkalaiset äkkäävät varkaan ja tilanne hoidetaan yhteistuumin rosvon kanssa. (Poro päätyy sairaalaan lasten iloksi.) Vaarin vanha heila Birgitta lähtee mukaan Ruijaan. Akseli on äkeissään sillä hän ei halua jakaa vaaria kenenkään kanssa. Sillä vaarin ja luokkatoverinsa Elisen Akseli haluaa pitää vain itsellään. Elise on kylän kaunein ja rohkein tyttö. Akselin suuri rakkaus Eliseen aiheuttaa tappelunujakan. Kun jalkapallojoukkueen voiton kunniaksi järjestetyissä tanssiaisissa Elise tanssii Espenin, kylän rikkaimman pojan kanssa, niin Akseli käy mottaamassa Espeniä kesken tanssin. Riita jatkuu vielä koulussakin ja Akselilla on totiset paikat. Espen kavereineen kimpussa, Elise kiukkuisena ja elämä muutenkin poskellaan. Syksy on synkkä, mutta uusi vuosi lupaa parempaa. Birgitta matkustaa syksyllä ko- tiinsa ja talven tullen Elisekin leppyy. Vaari ja Akseli kokevat kuuden muun auton kanssa tunturimyrskyn voiman kun he palaavat Kirkkoniemeltä kotiin,ja se myrsky koituu yhden kokeneen kalastajan kohtaloksi.

Pusa on omimmillaan kuvatessaan meren ja tunturin miehiä. Miehiä, jotka ovat täynnä suuri tunteita ja unelmia. Miehiä, jotka kunnioittavat elämää ja luontoa ja ottavat vastaan elämän koettelemukset kuin myrskyn riehunnan; nöyrinä, neuvokkaina ja sitkeinä. Itkut itketään silloin kun niiden aika on. Iloa, naurua ja rakkauttakaan ei kaihdeta. Orvosta, arasta Akselista kasvaa vaarin hoteissa ja naapurin vanhan Camillan avustuksella varmasti kunnon kalastaja ja hyvä mies. Kirjaa lukee, kuin kuuntelisi hyvää laulelmaa, haikeaa, vähäeleistä mutta koskettavaa. Hieno lukukokemus.

951-23-3433 82.14 ELLILÄ, Kirsti Kesä kummitustalossa Karisto 1995 224s.

tapahtumapaikka: autiotalo suomalaisessa kaupungissa henkilöt: Annabella=Peltsi (16v.), Bertta, Samu (18v.) kokki, Takku (17v.) klarinetin soittaja, Peltsin vanhemmat, torimyyjä Samperi, Vihtori Hallikainen (kummitustalon omistaja), Raimo (Peltsin psykiatri eno) kieli: yleiskieli, puhekieli asiasanat: nuortenkirjat; paranormaalit ilmiöt, kasvukivut, koulu, rakastuminen

Kirjan tapahtumat keskittyvät kesään peruskoulun jälkeen. Annabella eli Peltsi on rehjustanut kevätlukukauden läpi apaattisena ja haluttomana. Päästötodistus on kehno, keskiarvo kymmenyksen alta seiskan ja lukio tuntuu tavoittamattomalta. Äiti (opettaja)ja isä (insinööri) eivät ymmärrä miksi tytär ei saa elämän syrjästä kiinni vaan suree marraskuussa kolarissa kuollutta poikaystäväänsä Maraa. Peltsi itsekin oli samassa kolarissa, mutta selviytyi vähin vaurioin. Olo kotona on yhtä mekastusta ja syyttelyä. Kevätjuhlan jälkeen Peltsi törmää punatukkaiseen Berttaan. Bertta on kanssa 16v. ja menossa vallottamaan itselleen taloa Korpinkadulta. Tytöt lyöttäytyvät yksiin ja kyllästyttyään lopullisesti vanhempiinsa Peltsi muuttaa Bertan valtaamaan taloon. Korpinkadulle muuttaa myös Samu, 18 vuotias kokki ja Bertan lapsuuden ystävä ja salainen rakkaus. Peltsi saa kesätöitä torimyyjä-Samperilta ja Bertta siivoaa hampaat irvessä setänsä autoliikettä. Talon omistaja vanha, vinkuvaääninen Vihtori Hallikainen ilmestyy paikalle katsomaan kuka on asettunut hänen kummitustaloonsa. Talo on alkujaan ollut Vihtorin Amos-sedän. Amoksen kauniin morsiamen yllättäen kadotessa setä asusti taloa yksin ja katkerana. Amoksen kuoltua talo oli vuokralla, mutta vuokralaislle kävi aina huonosti siksi se autioitui. Kolmikko kuitenkin asustaa tyytväisenä taloa ja joukkoon liittyy Samperin klarinettia soittava Taneli-poika eli Takku (17v.). Kesän mittaan Peltsi rupee näkemään unia kauniista naisesta, kulkemaan unissaan takapihan kaivolle. Monien vaellusten jälkeen selviää, että Amoksen kummitteleva morsian on hukkunut kaivoon ja haluaa, että joku kertoo asian sulhaselle. Kesä töissä ja itseellisenä (mikään ei ole valmiina ellei itse tee) kypsyttää nelikkoa. Bertta pääsee kristilliseen opistoon toivomalleen teatterilinjalle ja muuttaa pois. Peltsikin on valmis palaamaan kotiin ja aloittamaan lukion. Bertta on uhkaillut Peltsiä pitämään näpit erossa hänen suuresta rakkaudestaan Samusta. Mutta ilmassa on sähköä, säpinää ja suukkoja. Esikoisteos, jossa kertomisen ilo ja reippaus korvaavat monta puutetta henkilö-ja aika-kuvauksissa. Perussanoma on: Vanhemmat antakaa lastenne kasvaa omalla tavallaan, te ette voi elää heidän puolestaan eivätkä nuoret elä käskyjenne tai toiveidenne mukaan, elleivät itse sitä halua. Mukavaa arkifilosofiaa.

951-23-3434-8 82.14 SALO, Seija Entäs nyt, Albatrossit Karisto 1995 256s.

tapahtumapaikka: pienlentokenttä henkilöt: yhdeksäsluokkalaiset laskuvarjohyppääjät: Rappe, Gerrit, Jasmin ja Hessu elikä Albartossit, Teemu, Sakke, Tomppa ja muuta lentökentän väkeä kieli: yleiskieli asiasanat: laskuvarjohypyt, työttömyys, ystävyys

Kirja on suoraa jatkoa Hyppy pilvistä- teokseen. Albatrossit harjoittelevat ahkerasti laskuvarjohyppyjä ja neljän tähden kuviokin onnistuu. Edessä on peruskoulun päättyminen ja Utin kisat. Albatrossien haaveena on päihittää muut nuorten joukkueet laskuvarjohyppykisassa. Hessulla on kuitenkin vaikeuksia rahoittaa hyppyjään, sillä isä ja äiti ovat työttöminä ja hyppyvelkoja on kasaantunut iso liuta. Hessun vaari rahoitti laskuvarjohyppykurssin , mutta vaarin kuoltua Hessun sponsorit ovat vähissä. Onneksi veli lainaa rahat hyppyvelkoihin, mutta jatko on hämärän peitossa. Hessu karttelee lentokenttää eikä osallistu harjoituksiin. Lisäksi eräältä äveriäältä hyppääjältä katoaa kentällä ruskea kukkaro, luottokortit ja viis tonnia rahaa. Teemu, joka on Hessun tuttu vuosien takaa, ryhtyy ääneen arvelemaan Hessua syylliseksi. Teemun tekisi mieli Albatrossien joukkueeseen hyppäämään ja Hessun mustamaalaus sopii hyvin hänen suunnitelmiinsa varsinkin kun heidän yhteisen kaverinsa Vellun äiti syyttää Hessua (aiheetta) satasen näpistyksestä. Rappe löytää Hessun tavaroista tyhjän ruskean lompakon (Hessun oman) ja pelästyksissään piilottaa sen. Joukkuehenki ja Hessu ovat kateissa. Albatrossit menevät Hessun kotiin etsimään karkulaista. Hessun isä selostaa perheen taloudellisen ahdingon ja kavereille selviää miksei Hessua ole näkynyt kentällä, mutta joukkue halajaa Hessua porukkaan ja voittoa kotiin. Kevätjuhlien jälkeisenä päivänä Hessu menee hyp- päämään, mutta ahdistus kalvaa mieltä ja fiilis on hukassa. Lisäksi Hessu on vahingossa ottanut viallisen korjaukseen menossa olevan varjon. Hessu hyppää kuin mieletön ja avaa varjon vasta melkein liian myöhään. Taitavana hyppääjänä hän selviää viallisellakin varjolla mutta saa ohjaajalta hyppykiellon ja tuimat moitteet. Illalla Hessu lähtee suutuspäissään Vellun kanssa bileisiin eka kerran elämässään. Jengi houkuttelee kokemattoman Hessun juomaan satasella (sillähän pääsee kolme kertaa hyppäämään) yhden pullon tyhjäksi ja seurauksena on alkoholimyrkytys. Albatrossit tulevat sairaalaan Hessua katsomaan ja kangerrellen setvitään koko väärinkäsitysten, epäilyjen ja väärien syytösten vyyhti. Sotku päättyy sopuun ja uskoon yhteisestä menestymisestä. Hyvää luonne- ja ihmissuhdekuvausta, työttömyyden vaikutukset esitetään kiihkottomasti ja realistisesti. Imu ja jännite säilyvät hyvin pitkittämisestä ja jahkailusta huolimatta. Mukavalukuinen urheiluromaani.

951-1-13533-3 82.14 WALLENIUS, Leena Lotan koeaika Otava 1995 175s.

tapahtumapaikka: lentokoneet, Helsinki henkilöt: Lotta Lehtola, lentoemäntä hänen työ- ja asuintoverinsa Pupu ja Marleena, Osku (labradorinnoutaja), Reino Paasonen (eläkkeellä oleva eläinlääkäri ja tyttöjen vuokraisäntä), lentoemäntiä, lentäjiä ja henkilökuntaa kieli: yleiskieli asiasanat: nuortenkirjat, ammatit: lentoemäntä, ystävyys Jatkoa kirjaan: Lotta, lentoemäntäoppilas

Lotta, Marleena ja Pupu ovat valmistuneet lentoemänniksi ja nyt heillä on menossa puolen vuoden koeaika Finnairilla. Puoleen vuoteen mahtuu monenlaisia lentoja ja työtovereita. Jo pelkkä fyysinen sopeutuminen lentämiseen vie kuukauden verran. Ennen tottumista lentoemännät kärsivät turvotuksesta, keinunnasta ja erilaisista kolotuksista ja säryistä. Vuokraisäntä, eläinlääkäri Reino Paasonen lievittää tyttöjen jalkasärkyjä hevosten hoitoon tarkoitetulla linjementillä. Epäsäännölliset työajat rassaavat myös ystävyksiä ja yhteistä ilonpitoa. Yhteisöasuminen sujuu kuitenkin entiseen malliin. Pupu on suuna ja päänä, hurvittelee kuin lentäjäisänsä ja rääkkää poikaystäväänsä Jannea, lentäjää. Janne ei jää flirttailussa toiseksi vaan vokottelee Pupun kurssitoveria Juttaa. Pupu ei moista siedä ja niin lakkaa kämpässä kuulumasta: Janne sitä, Janne tätä. Ja Pupu päättää jättää poikien ajattelun taka-alalle ainakin huomiseen asti. Marleena on hiljainen ja hillitty ja vaistoaa helposti, miltä toisesta tuntuu. Hänen värittömyyttään vastaan korostuu Pupun railakkuus. Lotta, on kirjan kertoja ja luonteeltaan tasainen ja asiallinen. Lotan ainoa heikkous on Tom Andersson, lentäjä , jota lentoemännät turhaan piirittävät. Lotan ja Tomin välillä on kipinää, joka hiljalleen ottaa liekkiä Zyrichissä joulun alla. Matkan jälkeen Tom kertoo lähtevänsä Punaisen ristin lentäjäksi vuodeksi. Loppu jää avoimeksi, joten jatkoa varmaankin seuraa. Lievästä romanttissudestaan huolimatta sisältää asiallista tietoa lentoemäntien työstä. Parasta kirjassa on erilaisten lentojen ja lentoemäntien kuvaukset. Lukijalle selviää Mallorcan sikailulennot, suomalaisten kielikurssilaisten taltutuskeinot, rauhanturvaajien lempijuoma, sairauskohtauksista selviäminen, lentokoneen pienet vauriot, henkilökunnan viinan salakuljetusyritykset, lintumummon kylmästä pelastamien ras- taiden Italianmatka ja kaikkea muuta pientä mielenkiintoista. Herkkä on myös kuvaus lentoemäntien ja vuokraisännän joulunvietosta. Kelpo lukemista isoille tytöille. Kirja tämän päivän Suomesta ja lentoemäntien työllisyystilanteesta sellaisenaan, tulevaisuus on yhtä epävarmaa kuin muillakin aloilla. Varaa töppäilyihin ei ole.

951-0-20044-1 82.14

BAGGE, Tapani Aleksin merirosvokesä WSOY 1995 149S.

tapahtumapaikka: radanvarsikaupunki Etelä-Suomessa henkilöt: Aleksi (8v.), Jokke (8v.), Ari (4 v.) A:n pikkuveli, poikien vanhemmat, Rami (J:n isoveli), Esko pankinjohtajan poika ja Ramin kaveri, erakko Eeriksoni, Veijo-setä, Harja-Hyvönen, poliisi Remunen kieli: yleiskieli asiasanat: poikakirjat, 60-luku, aarrekartta, kesä, varkaus

Nostalginen poikien seikkailutarina, jossa eletään täysillä 60- lukua. Eletään pennin nallejen, Siff-kolan, talkkareiden, lepakkomiehen, yleisten saunojen, kylähullujen ja tehtaanpillien aikaa. Tarinan päähenkilöinä seikkailevat kahdeksan vuotiaat ystävykset Aleksi ja Jokke. Aleksi on ollut silmien suorennus- leikkauksessa ja saa pitää silmälappua koko kesän. Niinpä Aleksi paljon kirjoja lukeneena haluaa Joken kanssa levittää merirosvouden jaloa aatettaa kotikaupungissa. Aleksin nelivuotias pikkuveli Ari otetaan salaseuraan mukaan papu- kaijaksi. Ari on samalla seuran rahastonhoitaja, sillä hän on hyvä kerjäämään herkkuja aikuisilta. Papukaijalle on vaan käydä köpelösti, kun kapteeni ja perämies telkeävät papukaijan vintille ja unohtavat hänet sinne. Papukaija kapuaa katto- luukusta kerrostalon katonharjalle. Aleksin Veijo-setä lähtee pelastamaan, mutta juuttuu vatsastaan kattoluukkuun. Niinpä äiti kapuaa palotikkaita pitkin pelastamaan lapsensa. Merirosvot löytävät myös aarrekartan. Aarre sijaitsee pelottavan erakko-Eeriksonin pihalla. Miestä ei koskaan näy, mutta talossa palaa valot yöt läpeensä. Kauppa-asiansakin mies hoitaa tiputtamalla lapun öisin kauppaan. Kaksi yötä pojat kaivavat Eeriksonin pihassa ja näkevät Eeriksonin työpöydällä hurjia; pieniä luurankoja varmasti kutistettuja ihmisiä. Eeriksoni osoittautuu kuitenkin kelpo neuvonantajaksi ja eläintentäyttäjäksi. Apua tarvitaa, kun Harja-Hyvösen rahat varastetaan. Jutusta syytetään Veijo-setää vaikka asialla ovat Rami ja Esko. Rami saa kaikki syyt niskoilleen, sillä Esko on pankinjohtajan poika ja epäilysten yläpuolella. Rami uhataan laittaa koulukotiin, mutta silloin salaseura suuttuu ja hakee apua Oravamieheltä= erakko Eriksonilta. Neuvot ovat hyvät ja loppukin sen mukainen.

Kirjassa on 19 nimettyä lukua. Kieli on kaunista ja tyyli humoristista.Jännitys ja merirosvojen uskottavuus säilyy koko kirjan ajan. Mukava, kun tulee uusia kirjailijoita, jotka osaavat kirjoittaa joka ikä-ryhmälle. Baggen esikoinen (Kor- honen ja kadonnut faija) oli aikuistuville nuorille, Tuomo ja hirmuhirviö pikkulapsille tämä kolmas viikareille. Todella suositeltavaa ääneenluettavaksikin eka-toka ja kolmasluokkalaisille. Bagge on 60-luvun kasvatti ja siksi kirja lienee niin eletyn ja aidon tuntuinen ja kaikenlisäksi hyvä.

951-0-20182-0 82.14 KARLSSON, Risto Salamyhkäinen mies WSOY 1995 110s.

tapahtumapaikka: Itäinen Suomenlahti, kaljaasi Vivan, Käärmesaari henkilöt: Harri Kuningas (tankkilaivan kapteeni), norppajengiläiset: Kim (Harrin poika), Henkku, Timppa, Lissu ja Sanna, rosvot: Jukka Saarinen, Kingi, Näppylä ja Rohjo, merivartioston väkeä Helsingistä ja Kotkasta kieli: yleiskieli asisanat: Sarjakirjat, meri, purjehdus, salakuljetus, huumeet

Norppajengiläisten toinen seikkailu on varsinainen meriseikkailu. Kimin isä, tankkilaivan kapteeni Harri Kuningas on luvannut viedä koko Norppajengin purjehduslomalle kaljaasi Vivanilla. Purjehduksen alku isolla aluksella sujuu moitteettomasti. Sitten Harri näkee merellä ajelehtivan pelastuslautan ja siellä olevan hintelän, tumman miehen. Mies sanoo olevansa Jukka Saarinen ja pudonneensa venäläiseltä alukselta. Mies ei paljon puhele puristelee vain salkkuaan. Kohta Vivanin rinnalle tulee suuri muskelivene. Veneessä olevat miehet kyselevät kadonneen miehen perään. Harri ei kuitenkaan paljasta miestä.Ilmoitettuaan merivartiostolle kapteeni Kuningas kuulee, että Ruotsinlaiva on ajanut matalikolle ja poliisilla ja merivartiostolla on kädet täynnä työtä laivan tyhjentämisessä, joten haaksirikkoutunut mies jää kaljaasille. Vivan ankkuroituu Käärmesaarelle ja nuoret viettävät hauskan illan. Saarinen valehtelee kaikenlaista omasta haaksirikostaan. Ja rosvokopla on Saarisen jäljillä. Kingi, Rohjo ja Näppylä ovat päättäneet saada Saarisen salkun ja sen sisältämän heroiinilastin sillä lasti kuuluu Kingille. Rosvot käyvät säpälöimässä Vivanin ra- diopuhelimen ja kun ranikkovartiosto Kotkasta saapuu Käärmesaarelle niin Saarinen panee konekiväärillä uhaten Harrin valehtelemaan ja sanomaan Saarisen paenneen. Muskeliveneen rosvoilta ei pääse kaljaasilla pakoon, joten jotain on keksittävä. Timppa saa oivan aatoksen, jonka mukaan porukka jakaantuu kahtia. Kim ja Lissu piiloutuvat Vivaniin ja suuntana on kansainväliset vedet. Päällä automaattiohjaus, ruorissa vesipallosta kyhätty nukke ja laivan liputus kertoo merihädästä ja rutosta. Samaan aikaan Harri, Saarinen, Timppa, Sanna ja Henkku suuntaavat kohti mannerta Vivanin pelastusveneellä. Rosvot lähtevät seuraamaan Vivania ja ampuvat ruorissa olevan nuken tohjoksi, eivätkä löydä laivalta mitään tai ketään. Kingi kuitenkin arvaa suunnitelman ja muskelivene lähtee tavoittamaan pelastusvenettä. Tarvitaan vielä Henkun hyvää näköä, vanhaa linnoitusta ja pelastajia kunnes kaikki päättyy hyvin. Kirjan anti on siinä, että se antaa perusteellisia tietoja vanhasta purjealuksesta ja merielämästä. Sopii ahmismisikäisille, varsinkin pojille. Mielenkiinnolla odotan kenen isän kanssa Norppajengi seuraavan kerran joutuu pulaan. Ensimäisessä osassa Timpan arkeologi-isä seikkaili jengin kanssa erämetsässä.

951-0-20185-5 82.14 WICKSTRÖM, Mika Sukupolvi X WSOY 1995 138s.

tapahtumapaikka: Helsinki, Kyläsaari henkilöt: Kertojaminä Jari (Jaffa) 16v., Kani, Semenko (sneikkien pomo), Taru (Jaffan tyttöystävä), korttelipoliisi Arska, jengiläisiä;sneikkejä ja lekureita. kieli: slangi, puhekieli, englanninväännökset asiasanat: jengit, nuoret, anarkia, rikokset

Jari kyllästyy ammattikouluun ja kävelee ulos. Semenko tekee hänestä kunnon jengiläisen, kunnon Sneikin, joka osaa tapella, varastaa, polttaa hassista ja järjestää säpinää ja vauhtia elämään ja sanoutua irti yhteiskunnasta. Bassokitaransa kanssa Jari muuttaa vanhaan autotalliin jonnekin Kyläsaareen. Samassa Garagessa asustaa Sneikkien pomo Semenko ja Kani. Kani on pomon varjo ja varakäsi. Orpona syntynyt, iäkkäitten kasvattivanhempien kasvattama ja läskiksi lellimä. Myöhemmin poikakoti imi kaverista tahdon, tunteet ja lopulta läskitkin. Kani on Semenkon jees mies ja siinä hommassa vaarallinen. Semenko on venäläisen isän ruoskalla ja nyrkillä kasvattama kaveri. Itseoikeutettu Kingi, joka vain käskee, keksii säpinää ja takoo rumpuja mielipuolisesti. Sneikkejä on muuallakin kuin autotallissa. Sneikit tunnistaa otsalle tatuoidusta kalkkaro- käärmeestä. Sneikkien pahimmat viholliset ovat Lekurit. Jengeillä on omat reviirinsä ja rajan ylityksistä seuraa tappeluja. Jari pelastaa ohimennen mäyräkoiran jäämästä auton alle. Koiran emäntä Taru on kiitollinen ja kiitollisuus muuttuu kiintymykseksi kun he kohtaavat seuraavan kerran puistossa, jossa Jari ottaa yhteen yhden Lekurin kanssa. Taru on kiltti perhetyttö, joka yrittää vetää Jaffaa Semenkon vaikutuspiirin ulkopuolelle. Taru raahaa tokkuraisen Jaffan tiehensä juuri silloin kun muu jengi lähtee ryöstämään kultasepänliikettä. Juttua hoitaa Arska. Korttelipoliisi Arska on vakivierailija autotallissa setvimässä kavereiden edesottamuksia. Hän yrittää heivata sneikkejä kaidalle tielle, tekemään itse jotain oman elämänsä eteen muttei se mahdu sneikkien maailmankuvaan. Kul- tasepänliikkeen ryöstön jälkeen Semenko ja Kani joutuu poseen, Jari jää kuiville. Henkinen sidos veriveljiin on rakkautta voimakkaampi, ilmeisesti.

Kirjassa on kaks osaa ja niissä 9 ja 5 sessioo. Kieli on slangia, englantia ja puhekieltä. Kirjaa on vaikea kuvata. Kertojaminän otteessa on imua. Sitä vaan elää täysillä mukana anarkian maailmassa, ymmärtää Generation X:n toimintatapoja ja ajatusmaailmaa (vaikkei niitä hyväksyisikään.) Wickström on tehnyt kovasti töitä toisen kirjansa eteen ja uskon, että tarina kolahtaa nykynuoriin samalla lailla kuin Teija Niemen Bileet ja Steissi. Wickströmin kirjan kertojaminä itsestään: "Päähenkilönä nuori, uljas, vapaa MIES, jolla on kädet paskana skulaamisesta, hermot paskana heimosodista, sydän 2paskana rakkaudesta, buutsit paskana dallaamisesta, suu paskana paskanjauhamisesta."

951-0-20183-9 82.14 MANNINEN, Raili Sinisen ponitallin kevät WSOY 1995 126s.

tapahtumapaikka: Katin talli, pienellä paikkakunnalla Suomessa henkilöt: Karoliina eli Rolle 11v., Taina R:n bestis, Kati (tallin omistaja), Minna (hevostenhoitaja), Kuusiston ratsutilan väkeä: Petri (R:n kirjeystävä), Jari, Petra (ratsastuksen opettaja), tyttöjen perheet, tallin väkeä ja monta ponia kieli: yleiskieli asiasanat: Hevoskirjat, tytöt, ratsastus, kiusaaminen, kirjeet

Karoliina eli Rolle ja Taina ovat viidesluokkalaisia ja parhaita kavereita. He käyvät yhdessä ratsastamassa Katin tallilla. Tallilla tytöillä on omat hoitoponit. Rollen hoitoponi on Juuli, Tainan Rufus. Katin talli on laman ja huonon hoidon takia ajautunut lähelle konkurssia. Rolle ja Taina kuulevat vahingossa keskustelun, josta heille selviää, että talli ja hevoset joutuvat ilmeisesti myyntiin. Tapaus järkyttää kovasti varsinkin Rollea. Hän ei piittaa tippaakaan Katista, sillä tämä on ilkeä ja melko olematon ratsastuksenopettajana, mutta Juulin menettäminen olisi suuren surun asia. Lehdestä Rolle löytää kirjeenvaihtopalstalta ratsastusta harrastavan Petrin. He aloittavat kirjeenvaihdon keskenään. Petri ratsastaa läheisellä Kuusiston ratsutilalla Masa-ponilla. Petrin sisar Petra on ratsastuksenopettajana samalla tallilla. Kuusiston tallilaiset ovat tulossa Katin talille pitämään ratsastuskisoja, koska heidän omaa kenttäänsä korjataan. Kuusistosta tulee kuusi ratsastajaa Petri, Jari, neljä tyttöä sekä Petra. Petra pitää tunteja myös Katin tallilaisille. Rolle ja Taina oppivat muutaman päivän aikana ratsastuksesta enemmän kuin koko kahden vuoden ratsastusuransa aikana. Petra on hyvä opettaja, mutta Kuusistolaisten mielestä hän suosii liikaa pikkuveljeään Petriä. Asia harmittaa varsinkin Jaria, joka on mielestään parempi ratsastaja kuin Petri. Poikien välille syntyy kaikenlaista pikkukärhämää, kepponen johtaa vastakepposeen ja kostoon. Petra saa tapauksista vihiä ja suorittaa kurinpalautuksen koko porukalle. Hän puhuu pitkään yhteishengen ja toisten kannustamisen puolesta. Kisat lähestyvät ja porukkahenki paranee. Rollella vaan on hurja kilpailukammo. Hän ei ole ikinä eläissään kilpaillut vaan laistanut kaikki kisat äkkisairastumisilla. Harjoituskisassa Rolle töppää oikein kunnolla ja hän lähtisi karkuun jos sisu antaisi periksi. Rauhallinen Petri kiertää Rollen kanssa radan ja antaa yksinkertaisia käytännön neuvoja. Ja Rolle uskaltaa ottaa osaa kisoihin. Petra on kiinnostunut vuokraamaan Katin tallin ja yhden myyntioharin jälkeen se onnistuukin. Talli saa nimekseen Sininen ponitalli. Kirja saa ilmeisesti jatkoa. Juulin kohtalokin ratkeaa onnellisesti, sillä Tainan isä ostaa hevosen tytöille puoliksi. Rolle maksaa oman osuutensa työllä, sillä hänen vanhemmillaan ei ole varaa hevosen ostamiseen. Sujuvasti kirjoitettua hevoskirjallisuutta, jossa talliromantiikkaa tärkeämpää on hevosten hyvinvointi ja ihmissuhteet. Muistuttaa aika paljon Kirsti Mannisen Kuhmutöyry- kirjoja. Suositeltavaa luettavaa nuorille heppahöperöille.

951-31-0313-7 82.14

MÄKINEN, Taru Jade ja Killerin arvoitus Tammi 1995 119s.

tapahtumapaikka: Helsinki henkilöt: Janni (chileläis-suomalainen tyttö) 16 v., Jannin kaksoishahmo Jade, isä, sairaalassa oleva äiti, Reija (J:n naapuri ja ystävä) 16v., Reijan sokea isoisä, opaskoira Killeri, roistoja ja poliiseja kieli: yleiskieli asiasanat: Sarjakirjat, jalokiviryöstö, opaskoira, sokeus

Kuudennessa Jade kirjassa jatketaan edellisessä osassa: Jade ja Iso Pomo, kesken jäänyttä seikkailua. Sokea rikollinen, Immu on joutunut kavereineen vankilaan, mutta hänen ryöstämänsä timantit ovat karkuteillä. Immun opaskoira Killeri, koira jolla on rikollinen menneisyys on päätynyt Reijan isoisän oppaaksi. Koiraa on käytetty vartiokoirana ja se on vähän oikukas ja vaatii tietynlaista turvallisuutta. Janni alias Jade tuntee Killerin edellisestä seikkailusta, mutta Reijalta kestää vähän aikaa, ennenkuin hän tutustuu koiraan. Reija potee hämä- räsokeutta ja harjoittelee hiukan koiran kanssa kulkemista. Kun Killerillä on opasvaljaat, se käyttäytyy niinkuin opaskoiralle sopiikin eli menee minne käsketään mutta tutuilla entisillä reiteillään se koukkaa viinakauppaan, kapakkaan, kultasepänliik- keeseen ja moneen muuhun paikkaan. Reijan isoisä antaa tyttöjen mielellään ulkoiluttaa koiraa, että se saisi tarpeeksi liikuntaa. Vieraat miehet ovat myös kiinnostuneita Killeristä ja sen liikkumisista. Eräänä päivänä koira huumataan ja ryöstetään. Yöllä Jannin kaksoishahmo Jade löytää koiran, ryöstäjät ja heitä seuraavan asemiehen ja hälyttää poliisit paikalle. Janni ja Reijan isoisä ovat päättäneet antaa Immun timanttien arvoituksen Jannin poliisi- äidin ratkaistavaksi. Äiti makaa sairaalassa välttyäkseen ennenaikaiselta synnytykseltä. Janni ei voi mennä äidin luo sairaalaan Jadeksi naamioituneena vaan houkuttelee itsensä näköisen mustalaispojan juttelemaan äitinsä kanssa ja saamaan toimintaohjeita. Oudot miehet seuraavat edelleen Killeriä, sillä asemies Kale palkkaa kavereita sieppaamaan Killerin opasvaljaat. Isoisä keksii timanttien kätköpaikan ja Janni vie löydön taksilla sairaalaan. Isoisä tekee Kalelle ansan ja poliisit saavat murtautujan kiinni. Samana yönä syntyy Jannin pikkusisko Vilma. Kirjan opetus on, että mikään vamma ei tee ihmisestä muita parempaa tai huonompaa. Sokea voi olla rikollinen ihan siinä kuin näkeväkin. Opaskoiran elämäänkin otetaan kantaa. Opaskoira on enemmän koira kuin opas ja se tarvitsee virikkeitä, leikkejä ja ulkoilua siinä kuin muutkin koirat. Taru Mäkinen on kirjoittanut monta nuortenkirjaa sokeista ja opaskoirista (mm. Kaisat ja Jadet). Takana on vahva asiantuntemus. Kirjoissa suuri osa on ihmissuhdepohdintaa, moraalista mietintää ja sosiaalista kuvausta sekä jännitystä mielenkiinnon ylläpitämiseksi. Sarja jatkuu syksyllä.

951-1-13639-9 82.14

PUIKKONEN, Arja F. Jokinen ja vintin väki Otava 1995 80s.

tapahtumapaikka: Puistokatu 21., Ranska, maaseutu Suomessa henkilöt: Felix Jokinen 10v., äiti (kiinteistövälittäjä), isä (hattutehtaan työntekijä, joka on muuttanut Ranskaan), Laivurityttö (F:n mielikuvitusolento), leikkikarhu, Boris (iso bernhardilainen) kieli: yleiskieli asiasanat: mielikuvitusolennot, fantasia, koirat

Puistokatu 21.:ssä asuu kuusi perhettä. Jokaisessa perheessä joku on töissä Hattutehtaalla. Marjapuuron punaisessa talossa on keittiöportaat ja oikea paraatirappu. Talossa asuu äitinsä kanssa 10-vuotias Felix. Felixillä on mielestään kummallinen nimi, kuin suoraan ketsuppipullon kyljestä tai kissanruoka- purkista. Lisäksi hänellä on silmälasit ja hammasraudat ja hän on jalkkisjoukkueen vaihtopelaaja. Felixin paras kaveri on pölyisellä vintillä leikkikarhun kanssa asustava Laivurityttö. Laivurityttö on railakas tapaus, hän on joko hurjan riehakas tai hurjan vihainen ja lisäksi hyvä keksimään kaikenlaista puuhaa. Äiti sanoo Laivurityttöä mielikuvitusolennoksi. Äiti on hajamielinen kiinteistövälittäjä, joka lukee lehdet liiankin tarkkaan. Äiti se keksi lehdestä ilmoituksen Boriksesta, joka annetaan liikunnalliseen hyvään kotiin. Äiti maalaili ihanneku- via, millaista on ulkoiluttaa isoa vahvaa koiraa. Iso turvallinen koira olisi Felixillekin kaveri, kun tämä palaa koulusta tyhjään kotiin. Äiti on käynyt aerobicissä, joten hän ajatteli selviävänsä hyvin isosta bernhardilaisesta ja sen hoi- dosta. Boris oli kuitenkin liian vahva äidin voimille. Koira ulkoilutti äitiä ei äiti koiraa. Lisäksi Felixin kotona alivuokralaisena asuva pankkivirkailija, Moision täti, suorastaan pelkäsi koiraa, joka piti häntä leluna. Laivurityttökin oli allerginen koiranpölylle ja niinpä koirasta huolimatta F. tuntee itsensä yksinäiseksi. Boriksesta saa kuitenkin jutunjuurta, kun F. kirjoittaa isälle Ranskaan. Syksyllä isä oli pakannut maalausvehkeensä, ottanut ranskan kirjekurssinsa ja lähtenyt baskeri kallellaan Ranskaan maalailemaan. Felix kaipaa isää. Yhtenä yönä Laivurityttö houkuttelee F. matkaansa. Pihavajassa on vanha mahonkivene. Laivurityttö vie Felixin veneellä Ranskaan. Laivurityttö lupaa toteuttaa yhden toiveen. Felix toivoo näkevänsä isän. Isä löytyykin surusilmäisenä istumasta puistonpenkiltä. Felix juttelee isälle, mutta tämä ei tunne poikaansa eikä ymmärrä Felixin kieltä. Isä näyttää sanakirjasta lausetta: Je ne parle pas francais. Vierailun jälkeen isä suunnittelee kotiinpaluuta. Seuraavaksi Laivurityttö vie Felixin maalaistaloon, jossa Boris on nykyään vahtikoirana. Koiran kanssa selvitellään mikä meni vikaan bernhardilaisen elossa Jokisilla. Leikkikarhu nauttii matkasta ja haluaisi muuttaa maalaistaloon. Kirjan on kuvittanut Leena Lumme. Teksti soveltuu hyvin ääneenluettavaksi eka-kol- masluokkalaisille. Jokaisen luvun otsikkona on runo. Esim. Boris on jo/ liian villi/ei tehoo/edes koirapilli.

951-1-13638-0 82.14

MIKKANEN, Raili Kustaa Piponiuksen kutistusflunssa Otava 1995 76s. JEP-sarja, kuvitus: Christel Rönns

tapahtumapaikka: Kustaa Piponiuksen koti, Kitulan koulu henkilöt: Kalle n.10 v., Kirppu (Kallen) koira, Kustaa alle 50v., Kitulan koulun oppilaita Aksu, Linda, Tare, opettaja Liisa Kiuru, rehtori Asseri Ala-Mähönen kieli: yleiskieli asiasanat: huumori, koulu, koulukiusaaminen, koirat, muodonmuutos

Kallen isä ja äiti ovat lähdössä puoleksi vuodeksi Syyriaan töihin. Kalle ei millään malttaisi lähteä ja jättää koiraansa Kirppua johonkin tautiseen koirahotelliin. Kallella ei kuitenkaan ole isovanhempia, ei setiä, ei tätejä, ei serkkuja on vain poikamies-eno nimeltään Kustaa Piponius. Eno on Kallelle melko vieras. Hän on liki viiskymppinen, kaljupäinen virkamies, joka on tottunut asumaan yksin ja sitäpaitsi hän potee basillikammoa. Kallen ja Kirpun ensimmäinen vierailu enon luo tuntuu toivottomalta. Eno puhuu kuin mikäkin fossiili. Hänellä on kuitenkin puhuva kottarainen, joten ei hän ihan toivoton taida olla. Kallen ja Kirpun lähdettyä eno tuntee olonsa kummaksi. Hän huomaa kiiltävän kaljunsa peittyvän nukasta ja aamulla herättyään hän pomppaa saksaamalla ylös sängystä kuin Jari Litmanen ikään. Postiluukun alla muuttunutta Kustaa Piponiusta odottaa yllätys. Pikaexpress kirje, jossa häntä kehotetaan saapumaan Kitulan kouluun. Kustaa Piponius kiiruhtaa vihaisena ja kummissaan kouluun. Hän on kutistunut yön aikana, tukka peittää kaljun ja harmaan puvun hihoja ja lahkeita täytyy käärästä rullalle. Kustaa joutuu kolmannelle luokalle. Luokan kiusanhenki Tare keksii hänelle lempinimen Kustu Pipo. Kustaa käyttäytyy kuin oma oikea itsensä, mutta on kooltaan ja ulkomuodoltaan hän itse n. 40 vuotta sitten. Aksusta Kustaa saa hyvän kaverin ja oppii asioita tietokoneista, siskoista ja hotdogeista. Linda taas herättää hänessä jotain vienoja muistoja. Tare on päättänyt ottaa Piponiuksen kunnon höyhennykseen, kostoksi kiusauskanteluista ja kiusaamisen vastustuksesta. Kustaa kun puhuu jotain levotonta yleisinhimillisyydestä ja reilun pelin säännöistä. Kustaa selviää mittelöstä kuitenkin voittajana ja Liisa Kiuru saa hoitaa asian eteenpäin. Koulussa olo tekee hyvää enolle, sillä hän löytää pojan itsessään. Kalle ja Kirppu hämmästyvät kun he tapaavat enon seuraavan kerran. Eno puhuu poikana haaveilemastaan melonta- ja telttaretkestä, jonka voisi nyt toteuttaa. Samoin hän on parantunut basillikammosta ja jopa tykkää Kirpusta. Kaikki näyttää tosi lupaavalta, kun eno vielä pyytää Kallea kanssaan valitsemaan tietokonetta. JEP-sarjan hauska uutuus. Uudenlaista ilahduttavan humoristista Mikkasta. Teemana koulukiusaaminen kuten aiemminkin, mutta viestin perillemeno varmempi. Huumori istuu hyvin Mikkasen uuteen tyyliin. Kaikenkaikkiaan jokaiselle aikuiselle tekisi hyvää välillä kutistua ja löytää itsensä lapsena tässä ajassa. 951-31-0161-4 82.14

KOHONEN, Laila Linnavuoren Joho Tammi 1995 161s. Vihreä varis- sarja, kuvittanut: Maarit Inbar

tapahtumapaikka: Rapolan harju, uskonpuhdistuksen alkuaikoina henkilöt: Joho (10v.), Sivi (Johon kasvattiäiti), Latso ja Nääppä (S:n mies ja poika), Lukka (Latson uusi vaimo, Teura Väkikoura (Johon isä), Nirkka (Teuran uusi vaimo), Minja (Nirkan tytär), kylän väkeä kieli: yleiskieli asiasanat: Linnavuori, vainot, rutto, kasvaminen, luonnonjumalat

Kirja alkaa kun Rapolan kylän väki pakenee Linnavuorelle Novgorodin miesten talvista kostohyökkäystä. Koko kylä puolustaa vuorta. Osa miehistä saa surmansa mm. Lukan mies. Asukkaat pitävät pintansa ja vainoojat pakenevat poltettuaan kylän talot. Seuraava kylää kohtaava onnettommuus on rantaan poikenneen laivan tuoma rutto. Rutto tappaa paljon kyläläisiä. Ja ruton seurauksena päähenkilön, 10-vuotiaan Johon, elämä muuttuu täysin. Johon äiti on kuollut pojan syntyessä ja naapurissa asuva Sivi on huolehtinut miehensä Latson kanssa hyvin Johosta. Rutto tappaa Sivin ja talon uudeksi emännäksi tulee Lukka. Lukka vihaa Johoa alusta asti ja tekee pojan elämän sietämättömäksi. Latso ei puutu riitoihin ja tilanne kärjistyy niin pitkälle, että Lukka hiipii öisin Johon leposijalle ja uhkaa poikaa kuolemalla, murhapoltolla jne. Epätoivoinen Joho kääntyy isänsä, Teura Väkikouran, puoleen mutta isä on ynseä poikaansa kohtaan, koska näkee pojassaan vain vaimonsa syyttävät silmät. Teuran uusi vaimo Nirkka pitää kuitenkin Johon puolta ja saa Teuran houkuteltua yöksi Latson taloon, Johon leposijalle. Kun Lukka tulee yöllä uhkailemaan Johoa paikalla onkin Teura. Joho muuttaa isänsä luo. Sopeutuminen on hidasta, sillä Joho on Lukan käsittelyn jäljiltä rikkinäinen ja säikky. Isä ottaa pojan mukaan karhunkaatoon. Joho juo karhunverta ja saa karhunluonnon. Peijaisten jälkeen Johon olo kohenee ja hän ystävystyy sisarpuolensa Minjan kanssa. Minja on polttanut kasvonsa pahasti nuotossa ja pilkan ja kiusanteon takia hänestä on tullut nopea hiihtäjä ja juoksija. Teura, Nirkka, Joho ja Minja ovat yhteisellä metsässtysmatkalla, kun uusi vainoojien ryhmä iskee heidän kimppuunsa. Tarvitaan Nirkan oveluutta, Johon rohkeutta ja Minjan nopeutta ennenkuin Teura pelastuu ja Nirkka vapautuu roistojen kynsistä ja kylä pelastuu hyökkäykseltä. Mielenkiintoista, jännittävää historiaa ja lisäksi hyvin kerrottua. Kohonen tekee huolellista työtä herätellessään etupäässä poikien kiinnostusta Linnavuorten historiaan. Historian ja jännittävien seikkailujen lisäksi kirja on hyvin inhimillinen ja riipaisevakin tarina pikkupojasta, jonka elämään vaikuttaa neljä erilaista äitiä; synnytykseen kuollut oma äiti, rakas kasvattiäiti Sivi, ilkeä ja julma Lukka sekä lopuksi viisas ja suvaitsevainen Nirkka. 951-23-3457-7 82.14

LINDSAY, Elizabeth Musta poni ja murtovaras Karisto 1995 144s. suomentanut: Taija Mård Englantilainen alkuteos: Midnight Dancer - To Catch a Thief

tapahtumapaikka: Englantilainen maaseutu henkilöt: Mory, Joshua (sisar ja veli), David ja Sheila (heidän vanhempansa), Cara (Moryn serkku), Glyn-eno ja Olwen-täti (Caran vanhemmat), Caroline Spencer(rikas ja onneton, se välttämätön syntisäkki ja kateuden kohde), Lionel Jones taitava ratsastajapoika, ilkeän isän laiminlyömä poika ja vielä ilkeämmän isoveli-Royden hakkaama pikkuveli, Nelli (Glyn-enon korvaamaton lammaskoira), opettajia ja koululaisia kieli: yleiskieli asiasanat: hevoskirjat, varkaudet

Tyypillinen englantilainen hevossarja, maaseudulle muuttavasta perheestä. Veli sopeutuu aina hyvin uusiin olosuhteisiin, sisar sen jälkeen kun hän yksin tai yhdessä veljensä kanssa pelastaa tai pyydystää unelmien hevosen tai ponin. Eläin kuuluukin jollekin muulle useimmiten jollekin ökyrikkaalle. Monien vai- keuksien ja epätoivoisten yritysten jälkeen hevonen/poni päätyy tytön omistukseen. Hyvällä, kärsivällisellä ja taitavalla hoidolla ja kasvatuksella (useimmiten vailla aikaisempaa kokemusta eläimistä) tyttö saa kasvatettua hevosesta/ponista voittamattoman. Tytöllä on aina lähiympäristössä toinen samanlainen ystävätär, joka rakastaa kavioeläimiä yhtä hartaasti kuin päähenkilö. Jännitettä ja sisältöä tyttöjen elämään antaa kolmas tyttö, useimmiten tämä kolmas tyttö on rikas, koppava, taitamaton ja hyvin halveksittava henkilö. Tyttö ei edes osaa ratsastaa omistamallaan kalliilla, hienolla rotuhevosella. Lisäksi lähistöllä on aina samanikäinen köyhä poika, joka raataa jollakin ratsutilalla ja saa työtään vastaan ratsastusopetusta ja -mahdollisuuden. Tämän pojan kotiväki ei ymmärrä pojan harrastusta vaan vaatii häntä lopettamaan. Poikaa kohdellaan kotona huonosti, hän kulkee likaisissa risoissa vaatteissa, on nälkiintynyt, työn uuvuttama ja usein pahoinpidelty. Poika on kuitenkin niin taitava hevosmies, että taitonsa ansiosta ja ymmärtäväisen lähiympäristön laupeudentyön jälkeen hän lunastaa paikkansa hevosmaailmassa ja ystävällisten ihmisten sydämissä ja kodeissa. Lisäksi juoneen on aina laupuden töiden lisäksi ympätty varkauksia, kidnappauksia tai muuta rikollisuutta, jonka taitava tyttökaksikko veljen myötävaikutuksella ratkaisee. Tämä kirja sisältää kaikki englantilaisten hevoskirjojen kliseet. Ainoa poikkeus kymmeniin samanlaisiin hevossarjoihin on kannessa oleva hologrammi. Jos olisin saanut kirjan käsiini ennen valintaa olisin jättänyt ostamatta koko sarjaa toisten kaltaistensa kloonina. Vaan kasvattaahan tämäkin kirja nousevien tyttöpolvien lukutaitoa, romanttisia unelmia ja käsitystä yhteiskunnasta. Joten turha tässä kritisoida?

951-31-0517-2 82.14

TOVEY, Doreen Pienet siniset kissantassut Tammi 1995 189s. suomentanut: Tuula Saarkoski. Alkuteos: Cats in the belfry ilmestyi v.1957.

tapahtumapaikka: Englantilainen maalaiskylä henkilöt: Liuta siamilaiskissoja,mm. Sugi, Salomon, Saaba sekä isäntäperhe Doreen ja Charles Tovey, kylän väkeä, sukulaisia kieli: kirjakieli asiasanat: Eläinkirjat: kissat, siiamilaiskissat

Kirjailija kirjoittaa omakohtaisista kokemuksistaan viiden siiamilaiskissan omistajana. Doreenin ja Charlesin rauhallinen elämä muuttuu täysin, kun he naapurin isä-Adamin yllytyksestä ottavat taloon siiamilaiskissa Sugin. Talossa tarvitaan kissaa hävittämään hiiriä, jotka ovat maanvaivana. Pariskunnan aikaisempi lemmikki Blondi-orava piilotteli pähkinöitä ja murusia sinne tänne. Hiiret tottuivat kätköihin, mutta kun Blondi kuoli niin hiirten ravintokätköt ehtyivät ja ne kävivät hävyttömiksi ja hankaliksi. Sugi ei kuitenkaan ollut kiinnostunut hiiristä sen sijaan Shorty-undulaatti sai tämän tästä tuntea millaista on kun talossa on jostain kiukkuuntunut siiamilainen. Sillä äksyilleessään (mitä kissa teki usein) se räväytti Shortyn häkin alas koukusta. Siiamilaiskissoilla on juoksuaika parin viikon välein, mutta pentuja niille suositellaan vasta vuoden ikäisenä. Sugi oli kovaääninen kosijoiden kutsuja. Sen kutsut kantautuivat yli kylän ja herättivät vain vähän jos ollenkaan kuulijakunnassaan myötätuntoa. Sugi viedään kissakenneliin ja pulma korjaantuu. Tosin sen voimakaat kutsut ja vaatimukset kuluttavat sulhasenkin loppuun kahdessa päivässä neljän asemasta. Sugi synnyttää aikanaan neljä poikasta, kolme poikaa ja yhden tytön. Kun Sugi lakkaa imettämästä siltä leikataan munsarjat. Yleensä leikkaus sujuu hyvin mutta Sugi on poikkeus ja se menehtyy leikkaukseen. Kaksi Sugin poikasta myydään, mutta Saaba ja Salomo jäävät Doreenille ja Charlesille. Salomo on iso ruskeanaamio ja Saaba todellinen kaunotar. Saaba on notkea metsästäjä, kiipeilijä, juonikas Vamppi. Salomo on isoääninen uhittelija ja pelkuri. Se vaan katselee sivusta kun sisar tekee notkeasti kaikki ne urotyöt joista Salomo vain haaveilee; pyydystää hiiriä, kiipeää mihin haluaa, pelottelee ketä haluaa, lumoaa kenet haluaa jne. Huumorilla ja itseironialla kirjoitettu tarina siiamilaisista ja niiden isäntäväestä. Kirjassa ei kaunistella siiamilaisten luonteenpiirteitä. Lukija saa itse päättää ryhtyisikö samaan leikkiin mihin kirjailija puolisoineen on uskaltautunut. Sii- amilaiset ovat kauniita ja petollisia, ovelia teeskentelijöitä, lumoajia ja joskus varsinaisia riiviöitä. Sellainen eläintarina joka sopii kaiken ikäisille ja vaikka ääneenluettavaksi.

951-0-20422-6 82.14

MANNINEN, Katri ja Mari Kohtalokkaat kotibileet WSOY 1995 168s. Kylmä hiki-sarja

tapahtumapaikka: suomalainen kirkonkylä henkilöt: Arska (Ariane Merimaa 16v.), Turtle (Tapio Mätkynen 16v.), Peter Aronen (yo), raggarijengi (liuta pikkurikollisia), Arskan äiti, isä ja vaari, luokkakavereita kieli: puhekieli asiasanat: jännärit, bileet, varkaus, huumeet

Kirsti Mannisen tyttäret Katri (20v.) ja Mari (17v.) täyttävät vauhdilla kirjottavan perheen kaartia. Tytöt kertovat tarinan Arskasta, Turtlesta ja A:n äidin kadonneista koruista, raggareitten jahtaamisesta, kesästä, kasvamisesta ja rakas- tumisesta. Arska(Ariane Merimaa) ja Turtle (Tapio Mätkynen) ovat olleet parhaat kaverit hiekkalaatikolta lähtien. Nyt on takana peruskoulu ja A:n kotona pidettävät luvattomat bileet. A on kutsunut bileisiin myös Peter Arosen kunnanlääkärin pojan, unelmiensa miehen. Nahkatakkijengin tunkeutuminen bileisiin lopettaa lupaavasti alkaneet juhlat. A on sulkeutuneena huoneeseensa ja odottaa Peteriä vessareissulta kun meteli alkaa. Arska tyhjentää talon tunkeilijoista vanhalla käsiaseella uhaten. Kun vahingot kirjataan paljastuu karmea totuus. A:n äidit kallisarvoiset korut ja isän kännykkä on varastettu. Muut vahingot pystytään korjaamaan kotimiehenä olleen vaarin avustuksella. Ariane ei uskalla kertoa vaarille mitään koruista, sillä hän oli luvannut viedä ne pankkiin kun isä ja äiti lähtivät lomamatkalle. Turtle ja Arska yrittävät hatarien johtolankojen avulla etsiä kadonneita koruja. Johtolankoja saadaan T:n isoisotädiltä, vaarilta, kioskilta ja niistä niin tärkeistä sattumista. Etsintä ei ole kokopäiväistä, sillä Turtle joutuu auttamaan pitokokkina toimivaa äitiään erilaisissa juhlajärjestelyissä ja joutuupa Arskakin välillä tarjoilijaksi ja siltäkin keikalta saadaan lisää vihjeitä. Arska ja Tutle eivät ole mitään sankarisalapoliisia vaan kaksi tavallista nuorta. Jäljet johtavat Multasaareen, Mulkkikseen, joka on nahkatakkijengin majapaikka. Nuoret käyvät saaressa parilla vakoilukeikalla ja saavat selville, että Peter on kimpassa jengin kanssa ja hänen takanaan ovat Arskan äidin perintökorut. Peter on naruttanut jengiä ja haluaa pitää saaliin itse, sillä hän tarvitsee rahaa huumeisiin. Jännittävä loppunäytös esitetään Seutulan lentokentällä, kun Arska, vaari ja Turtle ovat vastassa A:n vanhempia. Vaikka tarina on alusta asti aavistettavissa (A ja T rakastuvat, P on roistojen pomo jne.) on tarinassa ihan mukavaa otetta. Nuoret eivät ole ylifiksuja ja mukana on paljon persoonallisia ja mielenkiintoisia vanhoja ihmisiä. Vaarikin rakastuu ja vähetää ryyppäämistä. Kieli on nuorten omaa. Kiva, että ympä- ristö on maaseutua. Elämää on muuallakin kuin Hesassa. Ihan kelpo nuortenkirja.

951-31-0644-6 82.14

JALO, Merja ja Marvi Pappilan ponitytöt ja rappiotilan salaisuus Tammi 1995 103s.

tapahtumapaikka: Mourujärven kirkonkylä, Kaarron ravitalli, Ranttilan ratsastuskoulu henkilöt: Sisarukset Assi (12v.) ja Inka Meriläinen, isä (kirkkoherra) ja äiti poliisi), Pete Kaarto (Assin ja Inkan kaveri), Peten isä Jouko (ravitallin pitäjä), Lissu Ranttila (R:n ratsutallin pitäjä), Aarro Ranttila (Lisuun isä), vanhat sisarukset Emmi ja Olga Mourula, eläinlääkäri Leskinen kieli: yleiskieli, Emmi ja Olga puhuvat turun murretta asiasanat: Hevoskirjat, eläinrääkkäys

Pappilan sisarukset Assi ja Inka haluaisivat kovasti oppia ratsastamaan, mutta milläs opit kun kirkkoherra isä ei vielä halua ostaa tyttärilleen hevosia ja harjoitella pitäisi Kaarron ravitallin vanhalla Aro-Toiveella. Onneksi Kaarron Jouko on antanut heille omat hoitovarsat Piirron ja Näpsän. Mutta ratsastaminen olisi ihan muuta kuin ravivarsojen hoito. Kun kylällä kulkee juttuja uudesta ratsastuskoulusta tytöt ovat innoissaan. Kaarron Pete lähtee tyttöjen kanssa tutustumaan Alastaloon, jonka romukauppias Heiskanen on vuokrannut tai myynyt Ranttilan Aarolle ja hänen tyttärelleen Lissulle. Paikka on varsinainen rappiotila. Talli on matala ja kaikki siellä rem- pallaan, satulat risat, hevoset ja ponit laihoja. Poneista kaksi Kassu ja Napsu vallottavat tyttöjen sydämet. Ratsastustuntien taso ei ole kovin hääppönen, mutta Kassu ja Napsu korvaavat opetuksen tason. Vähän tytöt koulukavereineen ihmettelevät, miksei Lissu huoli hevosten hoitajia avukseen. Ja mikä on miehiään räyhäävä Aaro Ranttila ja miksi saunapolku on lapsilta kielletty ja mistä on kotoisin koiralauma ja kuka oikein pitää hevosista huolta? Mourulan vanhoilla sisaruksilla Emmillä ja Olgalla on varhempia kokemuksia Ranttiloista ja vakoiluretkiensä seurauksena he usuttavat kunnan eläinlääkärin Ranttilan ratsutilalle. Ratsastustunnit lopetetaan lumen tultua. Pappilan tytöt käyvät kuitenkin salaa kerran katsomassa ponejaan ja toteavat niiden tilan kurjaksi. Hiihtolomalla tytöt ja Pete törmäävät metsässä hevosenraatoon ja siitä lähteekin jo iso rähinä päälle. Samalla selviää sekin mihin kauppiaalta varastetut sokerit ja puolukat joutuvat. Eläinlääkäri tulee uudestaan paikalle. Talli on täynnä sontaa ja nälkäisiä, sairaita hevosia ja saunantaus koiria. Osa hevosista ja koirista määrätään lopetettavaksi. Kassu, Napsu ja yksi hevonen päätyvät hoitoon Kaarron ravitallille ja aikanaan ne huutokauppaan. Ja lopulta Napsu ja Kassu päätyvät pappilan tyttärien poneiksi. Jalon sisarusten yhteisteos hevosmaailmasta. Asenteiltaan kovin mustavalkoinen. Hyvät ovat niin kovin hyviä ja siistejä. Pahat niin pahoja ja likaisia. Sisältää jännityksen lisäksi asiaa eläinrääkkäyksestä ja sen syistäkin hiukkasen.

951-0-20409-9 82.14 RIDLEY, Philip Riitojen kirja WSOY 1995 157s. alkuteos: Meteorite Spoon. Suomentanut Tarja Virtanen.

tapahtumapaikka: koti raunioituneella tienoolla, Kuherrusmaa henkilöt: herra ja rouva Jyly, heidän lapsensa Verna (10v.) ja Vili (7v.), Neiti Kuiske, Kuherrusmaan Herra ja Rouva Lempiäinen kieli: yleiskieli asiasanat: perhe, riiteleminen, nonsense

Jylyn perhe elää puretun kaupunkialueen, sortuneiden talojen ja rikkuneiden teiden keskellä yksinäisessä talossa. He odottavat kirjettä Maan Mahtavilta päästäkseen muuttamaan. Elämä talossa ei ole mitään idylliä sillä Vernan ja Vilin vanhemmat riitelevät enemmän kuin ketkään muut koko vanhempien riitelyn historiassa. Äiti nimittelee isää senkin älykääpiöksi ja tytärtään senkin venytetyksi seepraksi, isä nimittelee äitiä senkin luupääksi ja poikaansa senkin villapaitaan liiskatuksi pojan rääpäleeksi. Verna (10v.) haluaa lohduttaa veljeään Viliä (7v.), aloittamalla harrastuksen, Riitojen kirjan. Kirjaan merkitään ylös päivämäärä, aika ensimmäisen riidaan alkuun, riidan pituus, rikottu(ja) esine(itä), riidan nimi, riidan syy ja yleisiä huomioita. Niinpä kirjassa on merkintöja vanhempien riidasta, joka rikkoi television, pesukoneen, teekannun, ruuan, lingon jne. Vernalla on vielä muistissa aika, jolloin elämä ei ollut pelkkää riitaa, mutta Vili ei onnellisemmasta ajasta tiedä mitään. Riitojen jälkeen liimausryhmä Verna ja Vili käy tuhottujen esineiden kimppuun ja korjaa mitä korjattavissa on. Ainoa asia mikä vanhemmat saa hyvälle tuulelle on kuherruskuukauden muiste- leminen. Riita ja sopu ja taas uusi riita noudattavat aina samaa kaavaa. Erityisen pahan riidan jälkeen Verna ja Vili tapaavat kadulla vanhan Neiti Kuiskeen ja saavat häneltä lahjaksi meteoriittikauhan. Sillä kun kaivaa maahan kolon silloin kun on sietämätöntä ja huutaa koloon niin se helpottaa. Kauhaa tarvitaankin pian sillä vanhempien jatkuva ovien paiskonta hajottaa koko talon ja lapset jäävät loukkuun kellariin. Sieltä he pääsevät Kuherrusmaahan ja tapaavat herra ja rouva Lempiäisen viettämässä kuherruskuukautta. Lempiäiset ovat kuin isä ja äiti nuorempina. Saaren idyllin sär- kee tulivuoren purkaus. Herra Lempiäinen pelastaa Vilin ja rouva Vernan laavavirran alta. Kodin raunioista herra ja rouva Jyly löytävät liimapullon, sekuntikellon ja Riitojenkirjan. Häpeissään he ponnistelevat päästäkseen lastensa luo. Vääntele- vät kaatuneita esineitä, työntävät, ponnistelevat yhdessä enemmän kuin koskaan ja kaipaavat lapsiaan. Kaipaavat tosissaan. Kaipaavat ja katuvat. Ridleyn tekstissä on samaa hurjuutta kuin Roald Dahlin teksteissä. Teksti imee mukaan, on tehokasta ja asiat kaikissa paisutteluissaan ja toistoissa keskittyvät olennaiseen. Juonen kuvausyritykset eivät tuo esille tunnelmaa, eikä tarinaa sinänsä. Niitä kirjoja, jotka jokaisen kannattaa ehdottomasti lukea.

951-0-20263-0 82.14

LARSSON, Mats Alex Borell ja Totuuden Tien Tulkit WSOY 1995 167s. Alkuteos: Alex Borell och Rena Rama Sanningen suom. Marja Kyrö Kylmä hiki- sarja

henkilöt: Alex Borell n. 15 v, Julia (A:n chileläinen tyttöystävä), Elena (J:n ystävätär), Martin (surmatun tytön isoveli), Susanne (M:n tyttöystävä), toimittaja Irene Blom, Totuuden Tien Tulkit: Mestari, Marianne, Anna, Broileri ja sadat muut kieli: yleiskieli asiasanat: jännärit, murha, uskonto, manipulointi

Älykäs ja rohkea tukholmalainen koululainen Alex Borell on kameroineen jälleen jahtaamassa suurrikollisia. Rasistien jäl- keen on vuorossa uskonlahko nimeltä: Totuuden Tien Tulkit. Alexin tyttöystävän, Julian, kaveri Elena on höyrähtänyt outoon uskonnolliseen liikkeeseen. Hän on etääntynyt perheestään, hokee äidilleen vain kummallisia lauseita. Elena on nostanut säästönsä, ottanut lainaa ja muuttanut kommuuniin. Tuntuu, että Julia on samassa koukussa. Julia lähtee Elenan kanssa TTT:n jatkokurssille, eikä Alexin kanssa maalle. Pääsiäislomalla Alex on palaamassa haastattelukeikalta kun hän osuu toimittaja Irene Blomin kanssa murhapaikalle. Kristina Erikson (12v.), löytyy kotitalonsa kellarista murhattuna. Perhe kuuluu Totuuden Tien Tulkkeihin. Alex ja Irene kiinnostuvat uskonnosta tosissaan. Alex oli jo aiemmin samana päivänä käynyt TTT:n toimitilassa saattaessaan sydän katkerana Juliaa sinne. Alex oli riehaantunut pyhätössä ja vahva bodari oli heittänyt hänet pihalle ja hänelle annettiin porttikielto. Seuraavana aamuna Irene menee haastattelemaan TTT:n Mestaria ja kuvaajaksi mukaan lähtee Julian isä. Sillä aikaa Alex jäljittää Kristinan kotoa pois muuttanutta Martin-veljeä, saadakseen ensi käden tietoa TTT:n uskosta ja toimintatavoista. Martin löytyy ja Alex saa pieniä vihjeitä. Kun Martinin isä murhataan niin Iltaposti päättää ujuttaa Alexin TTT:n valepersoonana. Jan- Holger Perssoniksi naamioitunut Alex korjataan TTT:n hoteisiin keskusasemalta. Helmeilevästi hymyilevä, säihkysilmäinen Anna puhuu kauniita ja houkuttelee Alexin mukaan kommuuniinsa. Persoonallisuustestin jälkeen on vuorossa siirtyminen TTT:n toimintakeskukseen ja Mestarin testiin. Sen jälkeen Alexin säästöt siirtyvät TTT:n tileille. Alkaa Alexin aivopesu ja ilon energiakehän paikkaaminen. Kaksi päivää harjoitellaan hymyilyä ja pilkettä silmään. Taloon pääsee sisälle, muttei sieltä ole ulospääsyä, kaikki tottelevat ja uskovat Mestaria. Tottelemattomille rangaistuskeinoina on sähköhoidot pyramidissa. Alex yrittää soittaa Iltalehteen TTT:stä ja alkaa paholaisen metsästys. Julia, Martin ja Alex joutuvat vangeiksi pyramidiin. Mutta neuvokas Alex hommaa itsensä ulos karistaessaan Jan-Hol- gerin tunnusmerkit (erilaiset hampaat, värilliset piilolinssit jne.) Jännittävä, yhteiskunnallinen, ajankohtainen nuortenjännäri tärkeästä aiheesta.